Pilaako imetys rinnat, aikuisten oikeasti??

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis muuttamaan mitään. Haluan lapsen, mutta haluan olla täysin saman näköinen kuin ennenkin? Siis hä? Näin sairaaksi tämä maailma on oikesti mennyt. Mulle kaikki heti nyt, mutta MINÄ haluan. En oikeesti jaksa näitä nykyajan ihmisiä, kuten ap. Mutta itse kysymykseen. Minulla ei ainakaan kahden ekan lapsen imetys vielä muuttanut kauheesti tissejä. Eikä kroppaa muutenkaan. Mahanahka pysyi hyvänä ja tissit terhakkana. Ehkä lantion malli hieman muuttui. Mutta kolmas raskaus kyllä muutti sitten rinnat ja mahanahan lopullisesti. Veikkaan, että ikä on tässä se ratkaiseva? Ehkä nahka ei jaksa palautua kun on itse vanhempi? Vaan minua ei haittaa oikeestaan pätkääkään. Sillä elämässä on niin paljon isompia asioita kuin tissejen muoto tai täydellinen maha. Edelleen voin olla bikineissä ja ihan nätti olen. Mutta vanhetessa sen tajuaa, että kauneus on katoavaista ja sen pitääkin olla. Haluankin keskittyä tällä iällä jo muihin asioihin kuin itseni puunaamiseen...

Minä en taas ymmärrä, miksei äiti saa haluta olla samannäköinen kuin ennen lapsen saantia? Miksi äidin pitäisi muuttua ihmisenä kokonaan??? Minä en näe mitään pahaa siinä, että omasta ulkonäöstä huolehditaan myös raskauden ja lapsen saannin jälkeen. Jos ulkonäköasiat ovat olleet ennen lapsensaantia tärkeitä (ja varsinkin jos elanto riippuu niistä), ovat ne todennäköisesti tärkeitä myös lapsien jälkeen. Jos tämä olisi jotenkin huono asia, tarkoittaisihan tämä myös sitä että esim. kaikki lapsen saaneet mallit ja näyttelijät, joille kaunis ulkoinen olemus on lähes elinehto olisivat suoraan jotenkin huonompia äitejä.

tottahan toki sitä edelleen siistinä itsenäs pitää ja voi olla nättikin, mutta ei se mallin töissäkään ole mitenkään merkityksekästä pieneneekö tissit. Ellei ne mallintyöt ole jotain aikuisviihdettä sitten :) Kroppa muuttuu synnytyksissä, jonkin verran aina. Jos se on ongelma, niin minusta olisi parempi olla tekemättä sitten lapsia ja keskittyä siihen kroppaansa. Jokatapauksessa äitinä elämässä on muutakin tärkeämpää kuin oma kroppa, joten jos haluaa edelleen keskittyö omaan napaan ja ulkonäköönsä, niin ei niitä lapsia silloin kannata hankkia. Vai "käsilaukuksiko" niitä on ap hankkimassa? Näyttää sylissä hyvältä?

Ja kun ikää tulee niin se kroppa (ja tissitkin)joka tapauksessa rupsahtaa tavalla tai toisella. Sille nyt ei vaan voi mitään, olipa niitä lapsia tai ei. Voivottelevatko nämä sitten kuusikymppisinä, että jäi turhaan lapset tekemättä kun ei rinnat pysyneetkään samanlaisina kuin parikymppisenä?

Tokihan av:lta löytyy myös mammoja jotka väittävät, että kyllä heidän kroppansa, erityisesti rinnat, ovat tismallaalleen samanlaiset kuin 20v. Mun mieskin sanoi niin, että yhtään et ole muuttunut.

kumma lähtökohta alunalkaen miettiä ensin ulkonäköseikkoja, kun raskautuu tai alkaa perhettä perustamaan. Siinä on aika tuhraa vakuutella, että lapsi on se tärkein, kun ei selkeästi ole etusijalla.

Minusta nuo ovat ihan normaaleja huolenaiheita. Eri asia on sitten se, miten paljon painoa niille pistää. Itse kyllä mietin ja olin vähän huolestunutkin noista asioista kun aloimme miettiä perheen perustamista. Mitään ratkaisuja en niiden pohjalta tehnyt (paitsi rasvasin ahkerasti raskausaikana), imetys- ym. päätöksiin vaikutti ihan muut asiat. Pitäisin itse asiassa erikoisempana sitä, että joku ei ole lainkaan kiinnostunut tai uhraa ajatustakaan sille, miten ulkonäkö muuttuu. Se voi kertoa tosi hyvästä itsetunnosta ja terveestä minäkuvasta, mutta toisaalta joskus voi olla kysymys juuri päinvastaisesta asiasta eli siitä, ettei näe itseään arvokkaana, nauti vartalostaan tm. Todella ihmeellinen ajatus, että naista ei saisi kiinnostaa oma ulkonäkö pätkääkään tässä todella ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Miksi? Koska naisesta tulee äitiyden myötä vain äiti ja muut osa-alueet ihmisyydessä menettävät merkityksensä?

väittänyt, että ulkonäkö ei saisi kiinnostaa lasten jälkeenkin. Valtaosa meistä äideistä pitää huolta itsestään. Mutta on eri asia ajatella, että lasten hyvinvointi pilaa minunminunminun rinnat. Mistä se kertoo, että ukot ei kuolaakaan enää mun perääni? Onhan se todella kypsymätöntä ajatella, että rintojen koko ja muoto ovat tärkeämpiä elämässä kuin oman lapsen hyvinvointi.

Mutta miksi näin ajattelevat edes tuskailevat, jättävät lapset hankkimatta. Kaikkea ei voi saada.

kumma lähtökohta alunalkaen miettiä ensin ulkonäköseikkoja, kun raskautuu tai alkaa perhettä perustamaan. Siinä on aika tuhraa vakuutella, että lapsi on se tärkein, kun ei selkeästi ole etusijalla.

Minusta nuo ovat ihan normaaleja huolenaiheita. Eri asia on sitten se, miten paljon painoa niille pistää. Itse kyllä mietin ja olin vähän huolestunutkin noista asioista kun aloimme miettiä perheen perustamista. Mitään ratkaisuja en niiden pohjalta tehnyt (paitsi rasvasin ahkerasti raskausaikana), imetys- ym. päätöksiin vaikutti ihan muut asiat. Pitäisin itse asiassa erikoisempana sitä, että joku ei ole lainkaan kiinnostunut tai uhraa ajatustakaan sille, miten ulkonäkö muuttuu. Se voi kertoa tosi hyvästä itsetunnosta ja terveestä minäkuvasta, mutta toisaalta joskus voi olla kysymys juuri päinvastaisesta asiasta eli siitä, ettei näe itseään arvokkaana, nauti vartalostaan tm. Todella ihmeellinen ajatus, että naista ei saisi kiinnostaa oma ulkonäkö pätkääkään tässä todella ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Miksi? Koska naisesta tulee äitiyden myötä vain äiti ja muut osa-alueet ihmisyydessä menettävät merkityksensä?

väittänyt, että ulkonäkö ei saisi kiinnostaa lasten jälkeenkin. Valtaosa meistä äideistä pitää huolta itsestään. Mutta on eri asia ajatella, että lasten hyvinvointi pilaa minunminunminun rinnat. Mistä se kertoo, että ukot ei kuolaakaan enää mun perääni? Onhan se todella kypsymätöntä ajatella, että rintojen koko ja muoto ovat tärkeämpiä elämässä kuin oman lapsen hyvinvointi.

Mutta miksi näin ajattelevat edes tuskailevat, jättävät lapset hankkimatta. Kaikkea ei voi saada.

Kyllähän tuossa sinun kirjoituksessasi, samoin kuin kirjoittajan lainaamassa tekstissä, sanotaan aivan suoraan että näiden asioiden pohtiminen ei ole suotavaa. Itse sanot vieläpä, että lapset kannattaa jättää tekemättä, jos ulkonäköasiat tuntuvat tärkeiltä. Eli ihan asiallinen kysymys mielestäni oli tällä kirjoittajalla, kun kysyi, miksi näitä asioita ei saa edes miettiä. Mä mietin kanssa ja hyvä äiti musta tuli. Ratkaisuissa olen pistänyt lapsen edun edelle, mutta joskus se on siinä samalla vähän harmittanut (huom. ei kaduttanut) että jos esim. imetys pilaa rinnat. Ei siis olisi pitänyt tehdä lapsia, vai?

kumma lähtökohta alunalkaen miettiä ensin ulkonäköseikkoja, kun raskautuu tai alkaa perhettä perustamaan. Siinä on aika tuhraa vakuutella, että lapsi on se tärkein, kun ei selkeästi ole etusijalla.

Minusta nuo ovat ihan normaaleja huolenaiheita. Eri asia on sitten se, miten paljon painoa niille pistää. Itse kyllä mietin ja olin vähän huolestunutkin noista asioista kun aloimme miettiä perheen perustamista. Mitään ratkaisuja en niiden pohjalta tehnyt (paitsi rasvasin ahkerasti raskausaikana), imetys- ym. päätöksiin vaikutti ihan muut asiat. Pitäisin itse asiassa erikoisempana sitä, että joku ei ole lainkaan kiinnostunut tai uhraa ajatustakaan sille, miten ulkonäkö muuttuu. Se voi kertoa tosi hyvästä itsetunnosta ja terveestä minäkuvasta, mutta toisaalta joskus voi olla kysymys juuri päinvastaisesta asiasta eli siitä, ettei näe itseään arvokkaana, nauti vartalostaan tm. Todella ihmeellinen ajatus, että naista ei saisi kiinnostaa oma ulkonäkö pätkääkään tässä todella ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Miksi? Koska naisesta tulee äitiyden myötä vain äiti ja muut osa-alueet ihmisyydessä menettävät merkityksensä?

väittänyt, että ulkonäkö ei saisi kiinnostaa lasten jälkeenkin. Valtaosa meistä äideistä pitää huolta itsestään. Mutta on eri asia ajatella, että lasten hyvinvointi pilaa minunminunminun rinnat. Mistä se kertoo, että ukot ei kuolaakaan enää mun perääni? Onhan se todella kypsymätöntä ajatella, että rintojen koko ja muoto ovat tärkeämpiä elämässä kuin oman lapsen hyvinvointi. Mutta miksi näin ajattelevat edes tuskailevat, jättävät lapset hankkimatta. Kaikkea ei voi saada.

Kyllähän tuossa sinun kirjoituksessasi, samoin kuin kirjoittajan lainaamassa tekstissä, sanotaan aivan suoraan että näiden asioiden pohtiminen ei ole suotavaa. Itse sanot vieläpä, että lapset kannattaa jättää tekemättä, jos ulkonäköasiat tuntuvat tärkeiltä. Eli ihan asiallinen kysymys mielestäni oli tällä kirjoittajalla, kun kysyi, miksi näitä asioita ei saa edes miettiä. Mä mietin kanssa ja hyvä äiti musta tuli. Ratkaisuissa olen pistänyt lapsen edun edelle, mutta joskus se on siinä samalla vähän harmittanut (huom. ei kaduttanut) että jos esim. imetys pilaa rinnat. Ei siis olisi pitänyt tehdä lapsia, vai?

Jos ulkonäköasiat ovat olleet ennen lapsensaantia tärkeitä (ja varsinkin jos elanto riippuu niistä), ovat ne todennäköisesti tärkeitä myös lapsien jälkeen. Jos tämä olisi jotenkin huono asia, tarkoittaisihan tämä myös sitä että esim. kaikki lapsen saaneet mallit ja näyttelijät, joille kaunis ulkoinen olemus on lähes elinehto olisivat suoraan jotenkin huonompia äitejä.

Tää on just niin nykyaikaa että puhutaan "itsensä huolehtimisesta" kun käydään leikkelemässä itseä tai "ulkonäköasioiden tärkeydestä" kun ulkonäkö on kaikkein määrittävin asia omassa identiteetissä. Oikeastihan kohtuus on kadonnut noissa asioissa maailmasta ja nuo on vaan peitenimiä pinnalliselle maailmankuvalle.

Miettikää jos kaikki ulkonäköasioihin kulutettava energia ja bisnes voitaisiin yhtäkkiä suunnata vaikka lasten kärsimyksen vähentämiseen maailmassa? Vaikutus olisi valtava. Ja ettei tule liian moralisoiva kuva, niin uskon, että siitä saatava tyydytys olisi suurempaa kuin loputtomat yritykset estää ikääntymistä.

Kannattaa mennä metsään katsomaan puita. Nuori puu on ihan erinäköinen kuin vanha.

Imettäessä kasvoi B->C, ja imetyksen jälkeen palasi alkuperäisiin mittoihin. Ei ole löysät pussit.

Imetin kahta lasta, kumpaakin vähän toista vuotta.

Haluat pitää kroppasi kunnossa työsi takia, mutta kuitenkin masentuisit, jos et olisi enää haluttava raskauden ja imetyksen tuomien muutosten jälkeen.

Eli annat kuitenkin itsestäsi hiukan kypsymättömän kuvan, vaikka kuinka yrität väittää päinvastaista. Onhan nykyisessä mallimaailmassa paljon synnyttäneitä naisia! Senkun googlaat heidän ennen ja jälkeen kuvia.

Kuitenkin teen mallin töitä ja tanssin, joten kropan on näytettävä hyvältä!

mutta haluan pitää molemmat kauneuden että äitiyden, mutta onko se vähän tämmöinen "tabu" sitten

on minussa toki muutakin kuin rinnat, vatsa ja alapää. mutta kyllä masentuisin varmaan sen takia ainakin jonkun verran jos en olisi haluttava enää niin kuin ennen...

ja ongelmasi ovat ratkaistut.

kuin pitääkin. Toki muoto ja koko voivat muuttua. Eli kyllä nämä surkuttelijat yksinkertaisesti ovat lapsellisia ja itsekkäitä. Jos ihmisen elämä on kiinni siitä millaiseksi rinnat muuttuvat niin on todellakin parempi jättää ne lapset hankkimatta.

Ne sun rintas ovat silloin joka tapauksessa muuttuneet.

molempia imetin yli vuoden ja imetysaikana rinnat olivat suuremmat. Nyt on taas palattu alkutilanteeseen mutta ei rinnat ihan olemattomat ole :)



Sinuna ap miettisin enemmän sitä onko järkeä tehdä elämänsä hankalaksi olemalla imettämättä jos maitoa muuten tulisi riittävästi omasta takaa. Yöimetys on uskoakseni monin verroin helpompaa kuin tuttipullorumba ja tissimaito on aina matkassa mukana hygieenisenä ja sopivan lämpöisenä :)

Ihan ovat samanlaiset kuin ennenkin. Kolme lasta ja kaikkia imetetty 6kk.

Rinnat kasvavat raskauden aikana ja sitten ne kasvaa vielä vähän lisää kun maito nousee rintoihin kunnolla. Joten mulla ainakin imetyksen loputtua rinnat lässähti, eivät ole enää terhakat kuten ennen raskautta ja olen vähän päälle parikymppinen. Kyllähän se vähän itseäni harmittaa, mutta kun on hyvät rintsikat niin ei sitä muut huomaa..

imetys ei tehnyt vielä, mutta nyt kolmannen jälkeen alkaa jo jotain eroa huomaamaan. Kohtuullisen pientä muutosta tosin, joka myöskin selittyy aika pitkälle pelkällä ikääntymisellä. 27-vuotiaana (eka lapsi) rinnat on kuitenkin jo iänkin takia erilaiset kuin sitten 35-vuotiaana (kolmas lapsi).

Mutta jotain muutosta tuli. Imetyksen alkaessa minulla oli laakeat rinnanpäät ja jouduin aluksi käyttämään rintakumiakin. Nyt on kunnon nisät, ei voi laakeista rinnanpäistä enää puhua :-)

raskaus, synnytys ja imetys muuttaa vartaloa, mutta niin ikäkin, joka tapauksessa. joten kaikki joutuu sopeutumaan siihen ettei mikään sellainen ole pysyvää.



onko muutos välttämättä = menee piloille, siitä voi olla montaa mieltä.

ja todella kiinteät. Vielä nyt - 4 lapsen (2 imetetty 7-8kk, 2 vähemmän) jälkeen ja ikää 50+ mun rinnat on täydellisen kiinteät ja sileät, ei edes poimua rinnan alla vielä. Sellaiset 1/2 greipit. Eli aina ei rupsahda imetyksestä eikä ikääntymisestä, riippuu niin kudostyypistä.

koko kasvoi A:sta C:hen pysyvästi. Ryhdikkäästi katsovat edelleen eteenpäin. Ei raskausarpia tms haittoja. 3 lasta imetetty n 6-7kk jokaista.

On kaksi lasta ja rinnat on ihan erilaiset kuin ennen lapsia. Luulen, että suurin asia oli raskauksien aikana turvonneet rinnat, eli siinähän ne venyy jos pari kuppia turpoaa rinnat. Imetys on piste iin päälle, mutta luulen että vaikken olisi imettänyt, olisi tulos melkein sama. Imettäessä ei nimittäin mulla ainakaan enää siitä raskausajan rintojenkoosta rinnat kauheesti kasvanu.



Sitä en tiedä mikä on ikää, mikä raskautta ja mikä imetystä, mutta voin sanoa, että on poikkeus jos ei kroppa ole erinäköinen lapsien jälkeen.OIkeasti.



Olin 21v kun ei ollut lapsia. Nyt +6v, rinnat hieman isommat, roikkuvat ja tyhjät, painoa pari kiloa enemmän kuin ennen ekaa lasta, mahassa tokasta lapsesta enemmän arpia jotka hyvin haalentuneet (lapsi 10kk), napa erinäköinen, mahanahka roikkuu hieman jos kumartuu/istuu. Rintaliivit pelastaa paljon, mutta kyllä ne rinnat on rumemmat. Silti olen sitä mieltä, että turha on lapsia tehdä, jos ei ymmärrä että muutoksia tulee SUURELLE osalle. Eikä tasan auta treeni arpiin, roikkutisseihin jne. Kirurgi voi auttaa. Harmittaahan se jonkun verran, mutta voi voi. Mitä mä sillä teinikropalla teen, kun on ihana perhe

Anekdootteja on suuntaan ja toiseen, mutta keskimäärin alatiesynnytyksessä on vähemmän riskejä kuin sektiossa, niin äidin kuin lapsenkin kannalta (siis jos sektioon ei ole erityistä syytä).

Näinhän sitä sanotaan. Todellisuudessa alatiesynnytyksessä tulee paljon esim. hapenpuutevaurioita lapsille. Sektioon liittyy tiettyjä riskejä, mutta on turha väittää etteikö niitä liittyisi myös alatiesynnytykseen ja alatiesynnytyksessä niitä kyllä mielestäni vähätellään. Olisi mielenkiintoista nähdä esimerkiksi joku tilasto siitä miten paljon synnyttäneille naisille on tullut repeämiä, jotka ovat vaatineet leikkaushoitoa tai joista ei ole toipunut ollenkaan. Liekkö noita kukaan taho edes tilastoi. Synnytysten hoitoon liittyy hirvittävän paljon asenteellisuutta.