Pilaako imetys rinnat, aikuisten oikeasti??

Sanoisin kyllä, että ei kannata hankkiutua raskaaksi, jos ei voi millään hyväksyä kropan rupsahtamista. Tarkoitan, että jos kropan rupsahtaminen pilaa elämäsi, niin sitten lapsillasi on äiti, jonka elämä on pilalla. Kroppasi rupsahtaa joka tapauksessa ellet ole Madonna (eikä hänenkään kroppansa enää semmoinen ole kuin joskus ennen). Jos kropan hyväkuntoisuus on sinulle maailman tärkein asia, ehkä voit säästää rahaa korjausleikkauksiin, kuntosaliin ja personal traineriin?



Oma kokemukseni on, että lapsen saatuani olen vanhentunut nopeammin kuin sitä ennen. Rinnat ovat pienentyneet yhden kuppikoon sen jälkeen kun lopetin imetyksen (koko imetysajan olivat kuitenkin aivan valtavat!) mutta muoto on minusta ehkä jopa vähän kauniimpi kuin ennen. Hieman roikkuvampi kyllä.



Eivät rinnat siinä pahinta ole. Itselläni nousi raskauden aikana paino 25 kg. Siihen ei auttanut ruokavalio eikä mikään, lapsi oli iso ja viimeisen kuukauden aikana tuli 6 kg nestettä. Paino kyllä lähti sillä, että synnytti ja sitten imetti 13 kuukautta. Mutta maha ei palaa koskaan ennalleen. Se on lerppa ja arpinen. Arpien tulolle ei paljoa voi tehdä. Keisarileikkausarpikin on, mutta sen osasi lääkäri täällä Saksassa tehdä niin, että se oli jo muutaman viikon päästä aika huomaamaton viilto.



Pahin vanhentava elementti on naamassa. Kun lapsi valvottaa yöstä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vanhemmista tulee vanhan näköisiä univajeen vuoksi. En tiedä, palaavatko silmäpussini koskaan ennalleen. Eivätköhän ne suurene vain.



Eli jos kysymyksesi oli, voitko pitää kauneutesi ikuisesti, niin sori, et voi! Mutta ehkä kun saat lapsen opit olemaan huolehtimatta siitä.

kroppasi rupsahtaa imetit tai et...se rupsahtaa vaikka et ikinä hankkisi edes lapsia. Naamasi rupsahtaa myös. Tämä on tosiasia joka sun täytyy hyväksyä jotta voit elää kunnon elämää myös vanhemmalla iällä.



Totta kai imetys muuttaa rintoja mutta en puhuisi rupsahtamisesta....

musta tuntuu, että myös rasvaprosentilla on tähän merkitystä. Jos sitä on enemmän, niin rinnatkin ovat täyteläisemmät. Itselläni ei ole kauheasti ja kyllä mulla on ainakin vaikuttanut imetys rintoihin. Käytännössä aika tyhjät pussit, mutta normaali elämässä pushup-liiveillä ne saa ihan normaalin oloiseksi, joten ainoa kuka ne näkee koko komeudessaan on oma mies ja sitä ei todellakaan haittaa eikä mua, tuntu niissä on silti. Jossain kohtaa ihan tosissani mietin, jos kävisin täyttää ihan vaan entiseksi, mutta sitten aloin miettimään, että silikonit kuitenkin vie tunnon rinnoista aika pitkäksi aikaa, jota en todellakaan halua+minkä esimerkki annan 2:lle tyttärelleni. Ystäväni ei imettänyt ollenkaan ettei rinnat menisi pilalle, niin kyllä raskaudet vaikuttivat rintoihin muutenkin ja hankki sitten silikonit eli turha yritys. Ja kavereilla (hoikkia) sektio arpi on tosi inhottava, esim vinossa vähän, joten toinen puoli mahasta näyttää aina siltä että siinä olisi jotain ylimääräistä vaikka painaa 55kg+maha palautuu nopeammin alatiesynnytyksestä kun sektiosta. Mulla mennyt vanhat farkut jalkaan aina 2-3 viikkoa synnytyksestä. Ja siis raskauksista on mulle tullut aina 13kg, mutta laitoksen jälkeen 4kg jäljellä ja imetys polttanut kaloreita niin kovasti, että paino tippunut molemmilla kerroilla reippaasti alle lähtöpainon. Imetyksestä vielä sen verran, että se kyllä parantaa lapsien vastustuskykyä: meillä ei kumpikaan ikinä ole kipeänä, ei allergioita ym ja oli niin helppoa kun ei tarvinnut pestä ja keittää pulloja, raahata äidinmaitokorviketta kaupasta ja mukana koko ajan...

Oletpas saanut "kivoja" vastauksia, no sitä ei kai pitäisi ihmetellä jos on vähääkään seurannut palstan mammojen touhuja...

Mutta kysymykseesi. Imettäminen ei välttämättä muuta rintojasi, riippuu aika paljon rintojesi koosta. Itselläni on pienehkö B ja eivät ne 9kk imetyksestä muuuttunut miksikään (ja sain lapsen yli 30 vuotiaana).



Raskausarpia voi toki tulla, kaikille ei tule mitään. Esim. itselleni ei tullut arven arpea, liekö kiitos Biothermin erittäinhyvälle raskausarpi voiteelle, jota käytin läpi raskauden. Sektiota on Suomessa todella vaikeaa saada, jos siihen ei ole kunnon syytä. Mutta sille joka pelotteli valtavista arvista - puppua! Itselläni on n.7cm mittainen lähes näkymätön arpi, mikä jää reilusti alkkareiden/bikininhousujen alle piiloon.



Ja siitä millaiseen kuntoon jäät raskauden jälkeen riippuu hyvin paljon itsestäsi. Itse olen nyt 38 vuotiaana samoissa mitoissa kuin olin 18 vuotiaana (58kg/172cm) ja juuri eilen mieheni sanoi ettei raskaus muuttanut vartaloani millään tavalla.



Ja älä välitä näistä mammoista täällä. Äiti saa välittää myös siitä miltä itse näyttää. Hyvän äidin merkki ei ole seinstä revityn näköinen, läski, riippatissi ;) Hyvän äitiyden määrää ihan muut kriteerit!

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis muuttamaan mitään. Haluan lapsen, mutta haluan olla täysin saman näköinen kuin ennenkin? Siis hä? Näin sairaaksi tämä maailma on oikesti mennyt. Mulle kaikki heti nyt, mutta MINÄ haluan. En oikeesti jaksa näitä nykyajan ihmisiä, kuten ap.



Mutta itse kysymykseen. Minulla ei ainakaan kahden ekan lapsen imetys vielä muuttanut kauheesti tissejä. Eikä kroppaa muutenkaan. Mahanahka pysyi hyvänä ja tissit terhakkana. Ehkä lantion malli hieman muuttui. Mutta kolmas raskaus kyllä muutti sitten rinnat ja mahanahan lopullisesti. Veikkaan, että ikä on tässä se ratkaiseva? Ehkä nahka ei jaksa palautua kun on itse vanhempi? Vaan minua ei haittaa oikeestaan pätkääkään. Sillä elämässä on niin paljon isompia asioita kuin tissejen muoto tai täydellinen maha. Edelleen voin olla bikineissä ja ihan nätti olen. Mutta vanhetessa sen tajuaa, että kauneus on katoavaista ja sen pitääkin olla. Haluankin keskittyä tällä iällä jo muihin asioihin kuin itseni puunaamiseen...

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis muuttamaan mitään. Haluan lapsen, mutta haluan olla täysin saman näköinen kuin ennenkin? Siis hä? Näin sairaaksi tämä maailma on oikesti mennyt. Mulle kaikki heti nyt, mutta MINÄ haluan. En oikeesti jaksa näitä nykyajan ihmisiä, kuten ap.

Mutta itse kysymykseen. Minulla ei ainakaan kahden ekan lapsen imetys vielä muuttanut kauheesti tissejä. Eikä kroppaa muutenkaan. Mahanahka pysyi hyvänä ja tissit terhakkana. Ehkä lantion malli hieman muuttui. Mutta kolmas raskaus kyllä muutti sitten rinnat ja mahanahan lopullisesti. Veikkaan, että ikä on tässä se ratkaiseva? Ehkä nahka ei jaksa palautua kun on itse vanhempi? Vaan minua ei haittaa oikeestaan pätkääkään. Sillä elämässä on niin paljon isompia asioita kuin tissejen muoto tai täydellinen maha. Edelleen voin olla bikineissä ja ihan nätti olen. Mutta vanhetessa sen tajuaa, että kauneus on katoavaista ja sen pitääkin olla. Haluankin keskittyä tällä iällä jo muihin asioihin kuin itseni puunaamiseen...

Minä en taas ymmärrä, miksei äiti saa haluta olla samannäköinen kuin ennen lapsen saantia? Miksi äidin pitäisi muuttua ihmisenä kokonaan??? Minä en näe mitään pahaa siinä, että omasta ulkonäöstä huolehditaan myös raskauden ja lapsen saannin jälkeen. Jos ulkonäköasiat ovat olleet ennen lapsensaantia tärkeitä (ja varsinkin jos elanto riippuu niistä), ovat ne todennäköisesti tärkeitä myös lapsien jälkeen. Jos tämä olisi jotenkin huono asia, tarkoittaisihan tämä myös sitä että esim. kaikki lapsen saaneet mallit ja näyttelijät, joille kaunis ulkoinen olemus on lähes elinehto olisivat suoraan jotenkin huonompia äitejä.

minulta. Imetin kumpaakin lasta osittain 3kk, saivat Kättäriltä lähtien lisämaitoa (korviketta) pullosta. Terveitä ja komeita nuoria miehiä heistä tuli. Ei missään vaiheessa korvatulehduskierteitä tai edes allergioita.

Ystäväni, joka on asunut koko aikuisikänsä Ranskassa ja saanut siellä kolme lasta, kertoi, että sairaalassa äidiltä kysytään haluaako imettää vai ottaako piikin, jolla maidontulo estetään. Tuskin ranskalaisten kyky toimia äiteinä on yhtään sen heikompi kuin suomalaistenkaan?

Tärkeintä Sinulle ja lapsellesi kuin myös miehellesi on, että nautitte kaikesta hyvästä mitä teillä on. Ota löysin rantein, jos siltä tuntuu; paljon huonompi vaihtoehto on hampaat irvessä ja itku kurkussa yrittää toteuttaa muiden ihmisten standardeja.

Ei se imetys ole mikään kuolemanvakava asia.



Terv. v. -66 syntynyt äiti, jonka syntyessä äitiyslomat olivat kolme viikkoa - ja ihan terve sukupolvi pulloruokinnasta huolimatta meistäkin kasvoi ; )

rinnat oli ekan synnytyksen jälkeen aivan järkyttävän isot ja näyttivät hassuilta sairaalassa, kun kuihduin lähtöpainoakin pienemmäksi päivässä. Ekaa imetin melkein 1,5v ja rinnat olivat sen jälkeen lähes normaalit, hieman tyhjemmät kuin ennen, mutta arpiset.



Toka raskaus sai rinnat taas kivoiksi, nyt ne eivät synnärillä paisuneet niin valtaviksi, taas vuosi imetystä ja entistä hieman tyhjemmät rinnat jäi.



Kolmas raskaus ja imetys rinnat melko sama kuin toka. Toki enempi tyhjää jäi imetyksen jälkeen nytkin.



MUTTA nyt laihduin/menetin lihakseni sairauden vuoksi ja sen jälkeen ne pussit, joita myös virheellisesti rinnoiksi kutsutaan, olivat ihan järkyt. Mä myös laihdun aina ekana tisseistä, mikä ei oo kivaa.



Voin toki olla liian kriittinen rintojani kohtaan, sillä monet kehuvat niitä silti. Säästän rahaa silikoneihin. Ja lapsia olen imettänyt ollessani 18-25v, joten nuorehko kudos kyseessä. Tosin mulla on huono ihokudos, koska tulee helposti raskausarpia yms.

Vaan minua ei haittaa oikeestaan pätkääkään. Sillä elämässä on niin paljon isompia asioita kuin tissejen muoto tai täydellinen maha. Edelleen voin olla bikineissä ja ihan nätti olen. Mutta vanhetessa sen tajuaa, että kauneus on katoavaista ja sen pitääkin olla. Haluankin keskittyä tällä iällä jo muihin asioihin kuin itseni puunaamiseen...

Minullakaan ei ole rintojen malli muuttunut (imetetty kahta taaperoksi asti). Tästä olin ennen raskautta huolissani; nyt ovat sen sijaan elämänarvot muuttuneet + oma ulkonäkö ei tunnu enää maailman tärkeimmältä asialta - tärkeämpää on koko perheen hyvinvointi; erityisesti lasten. Tämä asioiden tärkeysjärjestyksen muuttuminen ei sitten yllättäen kirpaisekaan, vaan tuntuu siltä että näinhän asioiden pitääkin olla :). Silti katson mitä on päälläni, laitan töhin meikkivoidetta + ripsaria jne mutta se ei ole enää tärkeää. Viimevuotinen pusero kelpaa jos on siisti, smoin edullisempi ripsari jos on kelpo :). Silmänympärysrypyt eivät ahdista enkä niiden takia osta 50 e voiteita :).

On siis myös helpotus kun jokainen ilmestyvä ryppy tms "kauneusvirhe" ei enää ahdista kuten 30-kymppisenä. Ryppyjä sun muitahan tulisi joka tapuksessa, oli lapsia tai ei.

Ulkonäkökeskeinen elämänasenne tuntuu tässä elämänvaiheessa aika lapselliselta. Enkä usko että itselläni on siihen arvomaailmaan enää paluuta.

Riippuu siis omista perintötekijöist, miten rinnat käyttäytyy. Jos ne siis ovat pilaantuakseen, niin ne pilaantuvat pelkästä raskaudesta.



Mä imetin esikoista tasan 2-vuotiaaks ja mun rinnat ei muuttunu yhtään.

Imetin kahta lasta molempia vuoden. Sait lapset myohaan 39v Ja 41v. Ennen ensimmaista raskautta mun kuppikoko oli (saalittava) AA. Nyt se on C. Paino on sama kuin ennen raskautta (168cm 60kg).



Varaudu mielummin siihen etta kenkanumero saattaa kasvaa yhdella. Ma jouduin luopumaan monista ihanista kengista, mutta onpa mulla myos kaksi ihanaa lasta

Minulla nimenomaan imetys pilasi. Raskausaikana rinnat eivät kasvaneet juuri ollenkaan. Myöskään raskausarpia ei tullut. Kolme päivää synnytyksestä maito nousi ja rinnat olivat täynnä kirkkaanpunaisia raitoja. Imetyksen lopetin n 9 kk:n jälkeen. Aiemmin oli B-kuppi, nyt A-kuppikin on liian iso. Rintani ovat kuin valahtaneet nahkapussit, joissa on liian vähän täytettä.



Alapääosastosta en sitten viitsikään mitään mainita...

rintoja. Jos äiti on säilyttänyt hyvin muotonsa, on melko todennäköistä, että itselläkin säilyy. Monella jo raskausaika muuttaa rinnat, toisilla niin käy imetysaikana, toisilla ei tapahdu mitään negatiivista.



Ihan omia ja kavereiden rintoja nähneenä tässä oli vielä se epäoikeudenmukainen seikka, että kauniilla naisilla ei ne rinnatkaan mene pilalle. Arvatkaas, kumpaan kastiin minä kuulun? Toisaalta, ei mun rinnat ole koskaan olleet nätit, joten ei nämä nykyiset riipparit hirveästi harmita. Se harmittaa vieläkin, kun imetys ei edes onnistunut :(

t. nuori äiti, jonka rinnat on kuin hernepussit.

meni asia niin,että kun tosissani pelkäsin alapääni tuhoutumista,sain sektion pelkopäätöksellä.olen ollut hyvinvoiva enkä ollenkaan pahasti kipeä jo heti seuraavana päivänä.arpi ei edes näy enään ja vaikka näkyisi on 8 cm pitkä ja ihan karvoituksen juuressa joten ei olis mitään väliä vaikka tekis alaston mallin toitä,kolmatta sektioo odottelen taas hyvillä mielin:)ja rinnat ei ainakaan mulla ole muuttuneet miksikään,kun kaverilla tuli tyhjät nahkapussit.

Imetys ei pilaa rintoja. Raskaus ne pilaa, jos on pilatakseen.

Mulla ei muuttunut juurikaan. :)



Ja tuosta kengän koosta. ÄLKÄÄ LIHOKO RASKAUSAIKANA, NIIN JALAN KOKO PYSYY SAMANA! Tottakai jalka leviää ja venyy, jos ne joutuvat kannattelemaan kohtuuttoman suurta painoa. :D

Nimittäin sen suhteen, että ulkonäön miettiminen äitinä on tabu. Eiköhän ap sen verran normaaliälyinen ole, että tietää iän ja elämisen muuttavan kroppaa. Tässä tapauksessa se kroppa on kuitenkin mallin ja tanssijan kroppa, eli työväline. Ja kyllä minä mietin lapsen tuomia muutoksia työasioihin ennen raskautumista, ulkonäköäni myös vaikkei se minulla ammattiin liity. Asian POHTIMINEN ei ole pinnallista, vaan järkevää. Vai teittekö itse lapset sen kummemmin miettimättä, millaista se elämä on lapsen jälkeen? Selittäisi kyllä paljon sitä katkeruutta mitä tällä palstalla kylvetään jatkuvasti.



Ja itse asiaan: Katso äitisi ja muiden sukusi synnyttäneiden naisten vartaloita niin saat käsityksen, minkäsuuntaisia muutoksia on perimän osalta odotettavissa. Mitä vanhempi olet, sitä suurempia muutokset todennäköisesti ovat. Raskausaikana ja sen jälkeenkin syö terveellisesti ja liiku, pidä huoli ihon rasvaamisesta (vatsan lisäksi rinnat, lantio ja reidet!), synnytä alateitse, älä laihduta heti synnytyksen jälkeen äläkä lopeta imetystä seinään (mitä hitaammin lopetat sitä enemmän aikaa iholla on palautua) niin olet ehkäissyt ulkonäkömuutoksia siltä osin miten itse voi vaikuttaa. Ja yleensä näin toimien mitään pysyvää ei jääkään. Toinen juttu onkin ne asiat mihin ei voi vaikuttaa itse - perimä ja se ikävä tosiasia, että jokaiselle voi tulla komplikaatioita. Vuodelepoon voi joutua jo raskauden alussa tai synnytys voi päättyä hätäsektioon ja ikävään pystyarpeen - vaikka siinä tilanteessa toki vauvan hyvinvointi on tärkeämpää. Imetyksen voi joutua lopettamaan yhtäkkisesti esim. lääkityksen takia tai kaatua ongelmiin aikaisin.



Vaikka korvike onkin täysin turvallinen vaihtoehto, on sillä yksi heikkous: Sen ravitsemuksellinen koostumus on aina samanlainen eikä se sisällä vasta-aineita viruksia vastaan. Rintamaidon koostumus mukautuu ympäristötekijöihin ja sitä kautta lapsen tarpeisiin optimaalisesti. Ja imetys antaa suojaa rintasyöpää vastaan, eli imetys pikemminkin säästää rinnat :) Rinnat voi korjata, sitä ei jos jälkikäteen jossittelee.

En lihonut raskausaikoina liikaa, nuorimmastakin vain 6 kg, esikoisesta 7, muista lapsista 8 kg. Ennen esikoista (24 vuotta sitten) mahtui jalkaan 36, nyt pitää olla jo 38.



Rinnat ovat vieläkin oikein hyvät, vaikka imetin 8 vuotta. Mammografiakuvauksessa ei hoitaja meinannut uskoa, ettei rintojani ole leikattu. Hän varmisti asian kolmeen kertaan.



Yhtään raskausarpea ei ole. Sen sijaan on ruma sektioarpi, pystyviilto.

Miksi tehdä lapsia jos ei ole valmis muuttamaan mitään. Haluan lapsen, mutta haluan olla täysin saman näköinen kuin ennenkin? Siis hä? Näin sairaaksi tämä maailma on oikesti mennyt. Mulle kaikki heti nyt, mutta MINÄ haluan. En oikeesti jaksa näitä nykyajan ihmisiä, kuten ap.

Mutta itse kysymykseen. Minulla ei ainakaan kahden ekan lapsen imetys vielä muuttanut kauheesti tissejä. Eikä kroppaa muutenkaan. Mahanahka pysyi hyvänä ja tissit terhakkana. Ehkä lantion malli hieman muuttui. Mutta kolmas raskaus kyllä muutti sitten rinnat ja mahanahan lopullisesti. Veikkaan, että ikä on tässä se ratkaiseva? Ehkä nahka ei jaksa palautua kun on itse vanhempi? Vaan minua ei haittaa oikeestaan pätkääkään. Sillä elämässä on niin paljon isompia asioita kuin tissejen muoto tai täydellinen maha. Edelleen voin olla bikineissä ja ihan nätti olen. Mutta vanhetessa sen tajuaa, että kauneus on katoavaista ja sen pitääkin olla. Haluankin keskittyä tällä iällä jo muihin asioihin kuin itseni puunaamiseen...

Minä en taas ymmärrä, miksei äiti saa haluta olla samannäköinen kuin ennen lapsen saantia? Miksi äidin pitäisi muuttua ihmisenä kokonaan??? Minä en näe mitään pahaa siinä, että omasta ulkonäöstä huolehditaan myös raskauden ja lapsen saannin jälkeen. Jos ulkonäköasiat ovat olleet ennen lapsensaantia tärkeitä (ja varsinkin jos elanto riippuu niistä), ovat ne todennäköisesti tärkeitä myös lapsien jälkeen. Jos tämä olisi jotenkin huono asia, tarkoittaisihan tämä myös sitä että esim. kaikki lapsen saaneet mallit ja näyttelijät, joille kaunis ulkoinen olemus on lähes elinehto olisivat suoraan jotenkin huonompia äitejä.

tottahan toki sitä edelleen siistinä itsenäs pitää ja voi olla nättikin, mutta ei se mallin töissäkään ole mitenkään merkityksekästä pieneneekö tissit. Ellei ne mallintyöt ole jotain aikuisviihdettä sitten :)

Kroppa muuttuu synnytyksissä, jonkin verran aina. Jos se on ongelma, niin minusta olisi parempi olla tekemättä sitten lapsia ja keskittyä siihen kroppaansa.

Jokatapauksessa äitinä elämässä on muutakin tärkeämpää kuin oma kroppa, joten jos haluaa edelleen keskittyö omaan napaan ja ulkonäköönsä, niin ei niitä lapsia silloin kannata hankkia. Vai "käsilaukuksiko" niitä on ap hankkimassa? Näyttää sylissä hyvältä?

kumma lähtökohta alunalkaen miettiä ensin ulkonäköseikkoja, kun raskautuu tai alkaa perhettä perustamaan. Siinä on aika tuhraa vakuutella, että lapsi on se tärkein, kun ei selkeästi ole etusijalla.

Minusta nuo ovat ihan normaaleja huolenaiheita. Eri asia on sitten se, miten paljon painoa niille pistää. Itse kyllä mietin ja olin vähän huolestunutkin noista asioista kun aloimme miettiä perheen perustamista. Mitään ratkaisuja en niiden pohjalta tehnyt (paitsi rasvasin ahkerasti raskausaikana), imetys- ym. päätöksiin vaikutti ihan muut asiat.

Pitäisin itse asiassa erikoisempana sitä, että joku ei ole lainkaan kiinnostunut tai uhraa ajatustakaan sille, miten ulkonäkö muuttuu. Se voi kertoa tosi hyvästä itsetunnosta ja terveestä minäkuvasta, mutta toisaalta joskus voi olla kysymys juuri päinvastaisesta asiasta eli siitä, ettei näe itseään arvokkaana, nauti vartalostaan tm.

Todella ihmeellinen ajatus, että naista ei saisi kiinnostaa oma ulkonäkö pätkääkään tässä todella ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Miksi? Koska naisesta tulee äitiyden myötä vain äiti ja muut osa-alueet ihmisyydessä menettävät merkityksensä?