Minkä takia ihmiset kehuu lapsien koulumenestyksellä?
Ihmettelin tätä jo lapsena kun äidilläni oli tapana kertoa meidän koulumenestyksestä sukulaisille. Olin aina tosi vaivaantunut.
Nyt sitten tuttuni kertovat minulle, kuinka hyvin heidän lapsensa pärjäävät koulussa. Minua ei kiinnosta yhtään.
Yksikin tuttu jaksaa joka kerta kun tavataan kertoa kuinka hyvä hänen lapsensa on siinä ja siinä oppiaineessa.
Kommentit (88)
Mutta rajansa kaikella. Jos jokainen puhelu ja kanssakäyminen on sitä, että toinen kehuu lastaa, miestään ym. kerta toisensa jälkeen, niin ei sitä jaksa....
jonka Nico-Petteri sai vain vitosia... Oma lapseni ei ole huippuoppilas, mutta aidosti iloitsin ystävän lapsien hyvästä torkasta! Suomalaiset eivät saisi kuin valittaa vain, ei saisi olla ylpeä mistään, hyi hyi. Suomalaisten kateus on kyllä USKOMATONTA.
tuli juuri lapset kotiin todistusten kanssa ja tuntui hyvältä nähdä että heidän syksyn kova työnsä oli palkittu hyvillä numeroilla! Lapset 9 ja 8 luokalla...heillä oli itselläänkin tosi hyvä mieli todistuksista, joten miksi minä myös en saisi olla iloinen ja ylpeä lapsistani?
Heillä on yläasteen jälkeen tavoitteena lukio ja sen jälkeen yliopisto ja saada hyvä ammatti, siis ihan omasta halustaan, ja mielestäni olisin melko surkea äiti jos en heitä siinä kannustaisi.
lapseni koulumenestyksestä sellaisille, jotka sitä kysyvät. Saatan kehuakkin, mutta odotan, että joku asiasta kysyy.
tehdään valtava panos lasten koulunkäynnin eteen ja tietenkin olemme iloisia, kun he menestyvät. Käyvät kielikoulua, johon kuskaamme. Samoin kuin kavereille. Ja teemme myös paljon läksyjä heidän kanssaan varsinkin ensimmäisinä vuosina, olen mukana vanhempainyhdistyksessä, huhkimme myyjäisissä, toimimme vapaaehtoisina vaikka missä tempauksissa jne. Sisareni ei tätä meidän iloa menestyksestä halua jakaa. Olen usein ajatellut, että se johtuu kateudesta. Ehkä sinullakin perussyy löytyy siitä?
kysyin oliko hän itse tyytyväinen- sanoi että oli. Kehuin että hän on nähnytkin paljon vaivaa ja opiskellut ahkerasti. Tokaluokkalainen toi käsitöissä tekemänsä rakkaan sammakon, sIitä sama keskustelu hänen kanssaan. Ja relax. Naapurissamme asuu tyttö jonka vanhemmat on täyttäneet koko elämänsä käymällä lapsensa kanssa koulua; tämä saa aina kaikesta täydet pisteet, koska äiti tekee hänen kanssaan aina läksyt, minustakin on tärkeää olla kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä- mutta; lapsella ei ole yhtään kavertia, hän on sosiaalisesti todella onneton ja hukassa. Olen siksi miettinyt että pahinta mitä on lapsella on se että hän on vanhempiensa elämän- ja pätemisen sisältö; hänen arvonsa vanhemien silmissä on se kuinka hän menestyy. Lapsen kannalta arvokkainta olisi päästä kasvamaan muiden lasten kanssa osalliseksi. Nyt jo lapsi on tosi yksinäinen, eikä vanhemmat tajua mitään vikaa, koska nauttivat hänen menestyksestään. Itselläni ollut vastaavanlainen äiti; vain se kuinka menestyin ja miten se näkyi muille, oli tärkeää. Se miten voin, tai se että opin ystävystymään ja koen yhteenkuuluvuutta muihin ei merkinnyt mitään. MInusta on ok olla iloinen lapsensa puuolesta ja tärkeää olla kiinnostunut koulunkäynnistä, mutta suorituksen arvoa ei saisi korostaa, eikä varsinkaan tehdä lapsen suorituksista oman onnensa mittaria.
olevat ovat kuulluttaneet lapsiensa koulumenestyksen pitkin kyliä ennenkuin muste on edes kerennyt kuivua :D
Mutta itse kerron vain lapsieni koulumenestyksestä, jos joku kysyy.
Sitäpaitsi on aivan tyhmää kehua jonkun toisen, olkoon sitten vaikka oma lapsi, erinomaisuudella.
No kehutaanhan täällä miehiäkin kokoajan, tai ainakin osa, osa vain haukkuu. Mut mä ainakin kehun, mulla on ihana ja osaava ja aikaansaava mies, eikä ole yhtään tyhmää sanoa sitä ääneen, eikä se tarkoita, että se olisi minun ansiotani.
Ihan samalla lailla mulla on ihanat lapset, joista se ainoa koululainen nyt ei ole mikään menestyjä siellä koulussa, mutta kyllä mä silti löydän aina jotain mistä olla iloinen ja ylpeä ja kehua.
Mokomakin hapannaama.
mummeille ja vaareille, joita kiinnostaa. Mutta muista ettei kaikkia tosiaankaan kiinnosta.
tuli juuri lapset kotiin todistusten kanssa ja tuntui hyvältä nähdä että heidän syksyn kova työnsä oli palkittu hyvillä numeroilla! Lapset 9 ja 8 luokalla...heillä oli itselläänkin tosi hyvä mieli todistuksista, joten miksi minä myös en saisi olla iloinen ja ylpeä lapsistani?
Heillä on yläasteen jälkeen tavoitteena lukio ja sen jälkeen yliopisto ja saada hyvä ammatti, siis ihan omasta halustaan, ja mielestäni olisin melko surkea äiti jos en heitä siinä kannustaisi.
Ymmärrän, ettei teidän perheessä juuri koulumenestyksellä voi hihkua, jos äidin osaaminen on tätä tasoa...
joo ymmärrän. Mulla on tohtorinhattu vaikka kärsin lievästä lukihäiriöstä :).
Ymmärrän, ettei teidän perheessä juuri koulumenestyksellä voi hihkua, jos äidin osaaminen on tätä tasoa...
Onpa niin kamalaa kuunnella, jos toisen lapsella menee koulussa hyvin. Johan siinä korvat menee ruvelle. Ei se paljon ole minulta pois, jos totean iloisesti, että kiva kuulla ja onnittelen.
Lisäksi, vanhempien kuuluu olla lapsistaan ylpeitä. Riippumatta mistä asiasta lasta julkisesti kehuu/kiittää, niin lapsi kokee onnistuneensa ja se kasvattaa itsetuntoa. Eikä sen koulumenestyksen tarvitse edes välttämättä olla huikea, jos lapsi on ylittänyt itsensä ja yrittänyt parhaansa niin silloinkin on kehunsa ansainnut.
puhuu vieraista presidenttiehdokkaista, tylsästä säästä, omasta harrastuksesta, työstä, laihduttamisesta, rakastumisesta, uskosta, kodista, perheestä, seksistä, ruoasta, siivoamisesta, naapurista, lamasta, lainoista, rahasta, autoista, armeijasta, urheilusta, horoskoopeista, minun asioistani, tyhmiä vitsejä, typeriä sanontoja... Minua ei kiinnosta. Pitäkää turpanne kiinni, jooko.
Mä tunnen myötähäpeää, kun joka alkaa kehua lapsensa koulumenestyksellä. Hymyilen vaivaantuneesti ja yritän vaihtaa puheenaihetta.
Onpa niin kamalaa kuunnella, jos toisen lapsella menee koulussa hyvin. Johan siinä korvat menee ruvelle. Ei se paljon ole minulta pois, jos totean iloisesti, että kiva kuulla ja onnittelen.
Lisäksi, vanhempien kuuluu olla lapsistaan ylpeitä. Riippumatta mistä asiasta lasta julkisesti kehuu/kiittää, niin lapsi kokee onnistuneensa ja se kasvattaa itsetuntoa. Eikä sen koulumenestyksen tarvitse edes välttämättä olla huikea, jos lapsi on ylittänyt itsensä ja yrittänyt parhaansa niin silloinkin on kehunsa ansainnut.
kansaa ja nauttivat vain, kun tapahtuu jotain kamalaa ja surullista. Iltalehti ostetaan kuola valuen, jos sattunut joukkosurma.
Jos joku on onnellinen tai ylpeä jostakin, esim. lapsensa koulumenestyksestä, se on ihan helvetin kamala asia.
Hävetkää,te kateelliset naiset! Miksi toisen ILO saa teidän happamaksi???
Omalla lapsella ka oli 7,8, mutta olin aidosti iloinen ystävien ja heidän lastensa puolesta, joilla oli huipputodistus. Toki olin myös tyytyväinen oman lapseni todistukseen.
Mä tunnen myötähäpeää, kun joka alkaa kehua lapsensa koulumenestyksellä. Hymyilen vaivaantuneesti ja yritän vaihtaa puheenaihetta.
Onpa niin kamalaa kuunnella, jos toisen lapsella menee koulussa hyvin. Johan siinä korvat menee ruvelle. Ei se paljon ole minulta pois, jos totean iloisesti, että kiva kuulla ja onnittelen.
Lisäksi, vanhempien kuuluu olla lapsistaan ylpeitä. Riippumatta mistä asiasta lasta julkisesti kehuu/kiittää, niin lapsi kokee onnistuneensa ja se kasvattaa itsetuntoa. Eikä sen koulumenestyksen tarvitse edes välttämättä olla huikea, jos lapsi on ylittänyt itsensä ja yrittänyt parhaansa niin silloinkin on kehunsa ansainnut.
että ihminen on iloinen siitä, jakaa ilonsa jonkun toisen kanssa. Jaettu ilo, paras ilo. Miksi se saa sinut vaivaantuneeksi?
Teillä taitaa olla lapsuuden trauma siitä, ettei teitä ole kehuttu. Ymmärrän, että se on vaikeaa, mutta tässä asiassa "vika" on teissä ja kannattaisi käydä asia läpi. Se on ihan yleistä Suomessa, jossa on pitkään ajatetu, ettei lasta saa kehua, ettei se ylpisty.
Ei teitä kehuminen haittaisi, jollei se olisi teille niin kipeä paikka.
on saanut aikaan sen, että suomalaisilla mahdottoman huono itsetunto. Muualla maailmalla on aivan yleistä kehua lapsen koulumenestyksellä ja lähipiiri onnittelee asiasta aidosti. Ja muualla maailmalla ihmisillä onkin hyvä itsetunto.
Te suoritatte lapsen puolesta. Enemmänkin kyse teidän vanhempien menestymisestä ja pätemisestä. Jos te ravaatte kaikenmaailman kissanristiäisissä se ei vaikuta lapsenne koulumenestykseen. Te haluatte kiillottaa omaa sädekehäänne.
No, näin joulun kunniaksi. Olette loistavia vanhempia!
kansaa ja nauttivat vain, kun tapahtuu jotain kamalaa ja surullista. Iltalehti ostetaan kuola valuen, jos sattunut joukkosurma.
Jos joku on onnellinen tai ylpeä jostakin, esim. lapsensa koulumenestyksestä, se on ihan helvetin kamala asia.
Hävetkää,te kateelliset naiset! Miksi toisen ILO saa teidän happamaksi???
Erittäin hyvin sanottu! Olen tismalleen samaa mieltä.
Hän on pienestä pitäen oppinut kotona arvostamaan sivistystä, tiedettä, taidetta. Hän on perinyt vanhemmiltaan hyvän matikkapään ja kielitajun. Kannustan häntä hoitamaan koulun mahdollisimman hyvin. Luen hänen kanssaan kokeisiin, alaluokilla tarkistin läksyt.
Joten totta munassa minulla on oikeus olla ylpeä siitä, että lapseni menestyy koulussa. Olen hänestä muutenkin ylpeä, en pelkästään suorityksista ja saavutuksista, vaan koko persoonasta. Aivan ihana lapsi kaikin puolin.
Tietenkään en kehuskele sellaisille ihmisille, jotka eivät lastani tunne, mutta aika outoa olisi, jos en lähimmille ystävilleni voisi muiden kuulumisten ohella kertoa, että lapsi sai taas erinomaisen todistuksen. Kerron minä myös kriiseistä ja ongelmistakin!