Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton? (mummista lapsenhoitajana, ov)
11.01.2012 |
Lapseni on kipeänä ja sain mummin täksi aamuksi katsomaan lasta.
Sanoin, että täällä on kaikkea tarvittavaa.
Silti (kuten AINA), mummi tulee kahden kassin kanssa, on herkkuja, ruokaa, mehua, hedelmiä jne ja kun tule takaisin on täällä kiisseliä ja rahkaa yms. tehtynä. Ärsyttää;
a) Eikö mun ruuat riitä tai tole tarpeeksi hyviä??
b) Tänne jää niin paljon kaikkea (mitä ei voi pakastaa), että ehtii pilaantumaan ja äitini loukkaantuu ja niin mielensä pahoittaa jos käsken ottamaan edes osan mukaansa. Emme kahdestaan lapsen kanssa ehdi yksinkertaisesti syömään kaikkea!
Lisäksi ärsyttää se, että äitini siivoaa täällä. Koluaa kaapit ja jynssää ties mitä. Ei tässä mitään, mutta kun olen itse kuunnellut siitä lähtien kun isosiskoni muuttivat pois kotoa äitini paheksuntaa ja valitusta heidän kotitaloustaidoistaan. En halua että moinen seläntakanapuhuja pääsee katsomaan mun kaappeihin (joissa on kieltämättä aikamoinen sekamelska).
Vessan peilikaappikin on äitini käytössä, ihan
estottomasti etsii sieltä harjat ja pumpulitikut ja hammaslangat. En tykkää siitä. Tuntuu mun yksityisyyden rikkomiselta. Pitäis varmaan katella dildolle toinen säilytyspaikka, mutta mitäpä sillä enää on väliä kun äiti on sen jo moneen otteeseen nähnyt.
Ja antoipa tuo vielä tarkan diagnoosinkin mikä lasta vaivaa! Ja oli niin huolissaan ja pitäis viedä lääkäriin jne jne. Mulla ei tietenkään ole mitään arvostelukykyä tai hänen mielestään lähinnä rääkkään lasta kun en vie sitä lääkäriin. (Lapsella ei kuumetta, ei osoita merkkejä korvakivusta, semiräkäinen, semilimayskäinen ja saa tulehduskipulääkettä heti jos vähänkin näyttää tarvitsevan.)
Onko ärsyyntymisen väärin? (Olen kyllä kamalan väsynytkin, on jo pohjalla semmoinen perusvitutus.)
Kommentit (24)
tiedän tunteen. Meillä avulias lapsekaitsija-anoppi jopa viikkasi alusvaatteeni nätteihin pinkkoihin vaatekaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin kiitollinen tuosta :) .
Mun äiti harrasti myös vuosikaudet tuota siivoamista ja mun piti suututtaa hänet muutaman kerran ennen kuin tajus jättää mun nurkkien koluamisen.
Tuossa ruoka-asiassa sä niuhotat ihan turhaan. Mummojen tehtävä on hellitellä lapsenlapsiaan, tarjota heille herkkuja jo normaalistikin, saatikka silloin kun he ovat kipeänä. Anna olla vain ja jos että saa syödyksi niitä, niin heitä roskiin.
Tuon ruoka-asian suhteen. Mutta siinä olet oikeassa, että sinulla on oltava tietty yksityisyys: toisen kaapeille ei mennä. Kai olet puhunut asiasta äitisi kanssa? Muista, ettei hän ole ajatustenlukija. Ja lisäksi, hyvää hän vain tarkoittaa. Vai luuletko, että hän oikein tahallaan ja ilkeyttään yrittää pilata elämäsi?
Jos haluat hoitoapua, tietyt asiat on vaan hyväksyttävä tai sitten järkkäät hoidon muualta.
Kaappien penkomisesta ja siivoamisesta voit kyllä sanoa äidillesi. Mutta siivoamisella hän varmasti tarkoittaa pelkkää hyvää, ajattelee, että sinulla on sitten helpompaa eikä tarvitse työpäivän jälkeen alkaa kipeän lapsen kanssa vielä siivoamaankin.
Ruoka-asioista on turha valittaa. Syötte mitä syötte ja loput pois, jos hän ei usko. Ei äidille tarvitse kertoa, mitä heitettiin pois.
Olisi myös mahdollista, että äitisi ei auttaisi lainkaan näissä tilanteissa.
Ottaisin ilomielin kaappienkaivelijamummon! Meillä kumpikaan mummo ei ole hoitanut lapsia sekuntiakaan ikinä eiivätkä aio hoitaa tulevaisuudessakaan. Kokeilepa hetki minun elämääni täysin tukiverkotomana, niin jo alkaa oma äitisi tuntua kultaakin kallimmalta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitetaan sit väsymyksen piikkiin tää ärsytys :D
Mutta täällä ois viiden litran kattila täynnä kiisseliä, KOLME litraa mansikkarahkaa, pakastimesta otettuja broilerin ohuita leikkeitä paketti, eilen tehty makaronilaatikko, kilo mandariineja, pari kiloa omppuja, kaksi isoa kiinankaalia.
Tulisko joku syömään?
ap
Eikä myöskään tuo ainuttakaan herkkua. Eikä osoita mitään mielenkiintoa lapsesi vointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emäntä omassa huushollissaan ja ainut sellainen. Meillä ei tule yksikään sukulainen tai muu vieras availemaan kaappeja saatikka penkomaan niitä. Silloin harvoin, kun anoppi on ollut lastamme hoitamassa, hän on nimenomaan keskittynyt lapseen, ei meidän kodin siivoamiseen.
Ottaisin ilomielin kaappienkaivelijamummon! Meillä kumpikaan mummo ei ole hoitanut lapsia sekuntiakaan ikinä eiivätkä aio hoitaa tulevaisuudessakaan. Kokeilepa hetki minun elämääni täysin tukiverkotomana, niin jo alkaa oma äitisi tuntua kultaakin kallimmalta! :)
Tämänhetkinen tilanne ei tarkoita että se olisi ollut aina tällainen (näin hyvä). Välit ovat sellaiset, että vain pakon edessä otan äitiini yhteyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanoa, että kutsuit mummin juuri LASTA HOITAMAAN. Sanot, että arvostat kovasti hänen ruuanlaittoaan ja siivousta, mutta lapsi ja tämän kanssa puuhailu on tärkeämpi tehtävä nyt! Puhu hyvässä hengessä, äidit on äitejä ja haluaa auttaa ;)
ruoan tuominen ja laittaminen olisi ihanaa:) Ei tartteisi niin paljon itse vaivautua.. Kaappien penkomisesta en minäkään tykkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän ei koskaan siivonnut jälkiään, vaan kämppä oli aina parin tunnin jälkeen kuin kaatopaikka.
Toi kaikenlaista typerää ja siirteli jopa huonekalut!
Ja yksikään postin kuori tai huushollin kaappi ei ollut turvassa. Kaikki pengottiin.
ärsyttää muuten oikeesti se, että mulle tulee olo, että mun sanomisia ei kunnioiteta! Nyt sen älysin.
Nimittäin sanoin puhelimissa äidilleni selvällä suomen kielellä ymmärrettävästi, että täällä on ruokaa ja tarvikkeita. Löytyy aamupalat ja lounaat yms.
Silti hänen pitää tuoda omat jutut tullessaa. Jos haluaa hemmotella lasta, niin miksei tuo vaikka suklaapatukkaa tai pullaa, jonka söisi jälkkärinä lapsen kanssa??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän äiti on onneksi uskonut sanomisesta, että liikaa evästä ei saa tuoda. Nykyään tarkistaa aina, että mitä saa tuoda ja paljonko. Vanhemmat ihmiset uskoo parhaiten kun vääntää niille rautalangasta, että tuomansa eväät joutuu heittämään roskiin kun pilaantuvat kun ei ehdi kaikkea syödä. Kiisseli ja rahka on siitä harmillisia, ettei niitä oikein voi viedä töihin kahvihuoneeseen tai pakastaa. Kehota siis mieluummin leipomaan pullaa. :)
mun äiti tuo aina mukanaan mm. leivän, voin ja juuston (ajaa 6 tuntia), jos meillä vaikka ei olisi. Siihen ei auta mikään, ei itku, kiukku tai järkipuhe.
Siivoamisessa voisi auttaa se, että annat luvan jonkun paikan siivoamiselle. Meillä ei ainakaan keittiön kaapeissa ole mitään salattavaa, joten niitä saisi vapaasti pyyhkiä. Siis äitisi saisi iloisena jynssätä keittiön ja molemmat olisitte tyytyväisiä.
Vie työpaikalle osa ruuasta, jos et jaksa kaikkea lapsen kanssa syödä. Äläkä hyvä ihminen välitä, mitä äitisi selän takana puhuu. Sinä olet aikuinen, äitisi erillinen ihminen ja pian varmaan vanhuskin. Anna höösätä ja hymyile lempeästi ja kiitä kauniisti.
(siis muita kuin ruokakaappeja, jos etsii niistä jotain). JA muutenkin pitäisi olla hienotunteinen ja kunnioittaa toisten yksityisyyttä.
Mietippä kuitenkin, kuinka hienoa on se, että äitisi tulee hädässä avuksi ja voit ilmeisesti luottaa siihen, että tulee aina kun tarvitaan? Mitä tekisit, jos äitiäsi ei olisi? Jäisit itse töistä pois ja hoitaisit sairaat lapsesi ja itsesikin kipeänä, jos ei apua olisi tarjolla. Esim meillä ei sitä ole ja on aika raskasta kun vaikka mikä tulisi ei kukaan auta. Siinä ei paljon rahkojen homehtumiset painaisi kun joku auttaisi edes joskus.
vaan tunki aina muualle. Otti käskytyksenä, jos oikeasti yritti suunnata sen hänen energiansa johonkin.
Minua rassasi se pakkoauttaminen! Yhdenkin kerran olin kuumetokkurassa kipeänä, kun ovikello soi. Sisko pyyhältää sisään ja alkoi auttaa. Huiski sinne tänne, siirteli jopa kukkamaljakot ja asetteli joka paikkaan "tuliaisiaan" eli kirpputorilöytöjään ja karkkivateja jne.
Käytännössä sisusti olohuoneemme uusiksi. Mutta annas olla, kun kerran pyysin häntä auttamaan yhden pöydän nostamisessa, jotta olisin saanut lapsille askartelupöydän yläkertaan...
Eli se apu oli aina nimenomaan sitä mitä hän oikeaksi katsoi. Ei koskaan sitä, mitä oltaisiin tarvittu oikeasti.
Ne ei hypi nenille ja masenna viikkokausiksi.
20
Alue: Aihe vapaa
Tuon ruoka-asian suhteen.
Mutta siinä olet oikeassa, että sinulla on oltava tietty yksityisyys: toisen kaapeille ei mennä.
Kai olet puhunut asiasta äitisi kanssa? Muista, ettei hän ole ajatustenlukija.
Ja lisäksi, hyvää hän vain tarkoittaa. Vai luuletko, että hän oikein tahallaan ja ilkeyttään yrittää pilata elämäsi?