Minkä takia ihmiset kehuu lapsien koulumenestyksellä?

kehuminen painottuu lukuaineiden korostamiseen. Eli perusajatus on: minä olen älykäs, minun lapseni ovat älykkäitä. Aika harva pröystäilee, että: "Meidän Emma se surauttaa ihan mielettömät pirtelöt ja tekee taikinajuuret vasemmalla kädellä samalla kun heittelee pitsapohjia ilmaan oikealla kädellä. Köksänmaikka sekosi onnesta ja olisi antanut todistukseen 14+, jos olisi pystynyt." Tai: "Meidän Veeti teki veistotunnilla 5 makkaratikkua, linnunpöntön, koirankopin ja appivanhemmille uuden saunan siinä ajassa, kun muut saivat aikaiseksi yhden kynttilänjalan. Veistonope soitti heti amikseen, että täällä olisi teille tähtioppilas suoraan alakoulun 4. luokalta!"

hyviä arvosanoja lukuaineista. Kyllä se tiettyä älyä kait vaatii

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu!"

Minä kerron lapseni hyvästä koulumenestyksestä ja onnistumisista sen takia, että olen todella onnellinen ja iloinen tyttäreni puolesta. Tyttäreni, jota rakastan yli kaiken, on minulle erittäin tärkeä asia elämässäni. Miksi en siis voisi puhua ylpeänä tytöstäni :) Kertoohan ihmiset muutenkin itselle tärkeistä asioista ystävilleen, tutuilleen ja sukulaisilleen. Kuka kertoo lomamatkoistaan, uudesta huonekalustaan, autostaan, juhlistaan ym, ym Puhun myös itse surullisista asioista ja ikävistäkin tapahtumista, kun sellainen on sattunut kohdalle.

Joten, se kertoo ennemminkin kuulijasta itsestään, jos kokee asiat "kehuskeluna".

Kaikesta sitä ongelman saakin. Kyllä on köyhät ihmossuhteet jos ei toisen ilonaiheet yhtään kiinnosta. Mä ainakin myötäelän ystävieni onnistumisia ja epäonnistumisia; olen myös vilpittömän iloinen jos ystävien/sisarusten lapset menestyvät jossakin. Onnellinen se lapsi, jonka vanhemmat häntä kehuvat, ettekö muka tiedä kuinka ihanalta tuntuu kun joku kehuu "julkisesti"? Siinä se vika taitaa ollakin; kateus, katkeruus, oma vaille jääminen. Kaikki pitää polkea maan rakoon, milloin misäkin syystä. Sen sijaan että paheksutte ja kadehditte muiden iloa olisi reilumpaa tunntustaa, kuinka kurjalta tuntuu kun SUA  ei koskaan kehuta. Jos et itse koskaan iloitse lapsesi saavutuksista- olivat ne sitten mitä vain- saati kehu häntä, et ole lapsesi arvoinen.

No samaa olen joskus ihmetellyt. Meillä on sukulaisperhe, johon ei ehdi edes takkia ottaa pois päältä, kun esikoinen on työntämässä todistustaan ihailtavaksi.. Siis ihan OK todistus, ei nyt mikään pelkkiä kymppejä paperi todellakaan. Ja tämä siis joka jumalan kevät siitä saakka kun on koulua käynyt. Perheen muiden lasten todistuksia pitää sitten erikseen pyytää katsottavaksi, ja lapset ovat aivan hämmästyneitä, että miksi haluan niitä katsoa (no musta se on tasapuolista kohtelua). Ja ihan samantasoisia papereita ne ovat. Omien lasten todistuksia ei ole muille näytetty, eikä niistä puhuta kuin oman perheen kesken, ihan keskitason oppilaita ovat ja minä olen hyvin tyytyväinen noihin todistuksiin.

Olen tullut siihen tulokseen että perheen kotiäidillä ei ole muuta keinoa päteä kuintämän esikoisen koulumenestys, hassua vaan kun voisi päteä kolmella paperilla, niin tekee sen vaan yhdellä?!

Minulla on tuttava, joka joka kerta tavatessamme (noin kerran viikossa) kertoo kuinka hyvin lapsi pärjää koulussa, kaikissa aineissa, kuinka hyvin hänellä menee harrastuksissaa jne. joka kerta, en liioittele, en valehtele siis oikeasti joka kerta!

Alkuun olin itsekin innoissani, kun se lapsi tuntuu olevan aivan huippu kaikessa mihin ryhtyy. Mutta nyt alkaa jo hengästyttää ja väsyttää tuo puhuminen hänestä. Joskus voisimme tavata ilman lapsesta puhumista......noh, kyllä minä jaksan kuunnella ja ...ööö....iloita mukana (no nyt taisi tulla se valhe =)

Itse taas pistin välit poikki likkakaveriini, joka ei muuta tehnyt tavatessamme tai puhuessamme puhelimessa, kuin kehunut poikiaan. Kestin ja kuuntelin hänen liioitteluaan yli 10 vuotta, ja yks kaks tuli mitta täyteen. Kuka jaksaa tollasta kuunnella viikosta toiseen, ei tule mitään. Aloitinpa aiheen mistä vaan, aina hän siirsi sen poikiinsa ja taas kehuminen jatkui ja ala oli mikä vaan. Kaikissa olivat erinomaisia. Kun koitin vaihtaa puheenaihetta, se jossain vaiheessa taas meni hänen poikiinsa. Sairasta.

Mä en kehu erityisesti enkä mainosta asiaa mutta olen kyllä äärimmäisen ylpeä siitä että lapset ovat menestyneet paremmin koulussa kuin äitinsä ikinä:) Osa jo enemmän koulutettujakin kuin äitinsä ja yksi tienaakin enemmän kuin minä 34 työvuoden jälkeen:D

Millainen koulutus niillä itsellään on, jotka koulumenestystä kehuvat?

Onko muuten aloittajalla itsellään lapsia? Ehkä hänkin jossakin elämänvaiheessa huomaa, että lasten saavutukset todellakin tuottavat iloa ja tuttujen kanssa on ihan kiva puhua iloisistakin asioista eikä aina vain valittaa. Sellaisiakin ihmisiä on, aivan liian paljon.

Lapsen kannustaminen voi olla yksi syy, mutta kyllä silloin pitäisi kehua lapselle itselleen, ei vierailla, tai siis ulkopuolisille tutuille.