Mieheni saa lapsen:)

Jos ap haluaa oman lapsen,miksei adoptoi? Maailma on täynnä kodittomia lapsia.

Veikkaanpa että tässä on nyt sellainen tilanne, ettei ap:n perheelle sitä adoptiota jostain painavasta syystä myönnetä.

Niin ihmettelisin ensimmäisenä ap:n jalomielisyyttä. Haluta hoitaa vieraan naisen lasta, joka on syrjähypyn tulos. Kuitenkin ap tulee huomaamaan, että lapsi ei ole millään lailla hänen, ja se tulee kipeästi koskemaan, että miehellä on jotain niin suurta jonkun toisen naisen kanssa. En voi uskoa, että oikeasti kukaan kykenisi sellaiseen..

Ei lapsi ole myöskään äitinsä eikä isänsä omaisuutta. Mitä enemmän lasta hoivaa, sen syvemmäksi kasvaa tunnesuhde- kun lapsen isä on ap;n mies niin eiköhän ap saa häntä hoivata; lapsi ainoastaan hyötyy hoivasta. Nähdäkseni ap voi luoda lapseen ihan yhtä läheisen suhteen kuin isäkin. Miksei voisi? Lapsellisen äidin valtataistelun ja katkeran koston vuoksi...? Vain se lienee esteenä. Ap kyllä vaikuttaa sen verran fiksulta, että ehkä onnistuu luomaan ihan ok suhteen äitiin.

Jos lapsen äiti menee naimisiin ennen lapsen syntymää niin automaatisesti aviomies tulee papereihin isäksi.

Täällä vastailee ihan oikea asiantuntija. Tilanteesi on varsin haastava ja vaatii sinulta niin paljon, että toivottavasti oma turvaverkkosi on kunnossa. käytännössä tilanne menee näin: Lapsi on äidin ja isän, ei sinun. Sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia eikä velvollisuuksia lapseen. Isän tehtävä on tukea äitiä koko raskausden ajan, suhde lapseen luodaan jo tässä vaiheessa. Lapsen synnyttyä isä käy (yleensä suositus väh 2-3 kertaa viikossa 2 tuntia/krt)lapsen luona. Lasta ei siis missään nimessä kuskata minnekään. Tällainen sopimus on voimassa 1-2 vuotta. Tämän jälkeen tapaamissopimusta päivitetään ja äiti voi vaatia valvottuja tapaamisia, joissa valvojat voivat seurata isän suhdetta ja hoitokykyä lapsen kanssa. Jos kaikki ok , lapsi voi aluksi viettää lyhyitä aikoja isällään. Äidillä on myös oikeus olla mukana. Jos nämäkin tapaamiset sujuvat, voi isä viettää kahdestaan (tai siis teidän) kanssa iltoja. Alle 2 vuotiaita emme suosittele yökylään tapauksissa, joissa isä ei ole asunut lapsen kanssa. Kun lapsi on kaksi-kolme, voidaan siirtyä viikonlopputapaamisiin jos siis suhde muodostunut ja lapsi kokee sen turvalliseksi. Valitettavasti nämä uusperhe sotkut ovat aina hankalia. Helposti tuntuu unohtuvan, että lapsi todellakin on isän ja äidin yhteinen asia ja siihen ei muilla ole oikeuksia puuttua. Myös lapsella on oikeus luoda tasapainoinen suhde molempiin vanhempiinsa. Jos äiti ei halua isyyttä tunnistettavan sitä ei TODELLAKAAN tunnisteta. Kaikki muut väitteet ovat höpöä. Jos haluat olla miehesi tukena, teet sen parhaiten kannustamalla häntä auttamaan äitiä ja luomaan rauhassa suhteen syntyvään lapseensa. Sinun roolisi tulee olemaan myös suuri, mutta ei pitkään aikaan. Luota itsesi äläkä estä miestäsi tai tunne mustasukkaisuutta isän ja äidin väleistä, sillä side heidän välilleen muodostuu, se on varmaa. Lapsi on iso asia! Voimia teille!

tapauksia, niin jos lapsi syntyy satunnaisesta tuttavuudesta, niin ei ole kyllä mitään tunnesidettä syntynyt isän ja äidin välille, ovat lapsten asiat vaan hoitaneet, eikä isä ole äitiä raskauden aikana tukenut- vierasta ihmistä. On sitten lapsesta opetellut ottamaan vastuuta. Samoin on mennyt usein eron jälkeen; on tasan kaksi eri perhettä eikä mitään kiinteää suhdetta lapsen eronneen vanhemoien välillä, käsittääkseni paikallinen sosiaalitoimi jopa paheksui kun tuttavani ex-mies kävi hoitamassa lapsia entisessä kodissaan, heidän mielestään se oli outoa. Esittämäsi ajatus on idealismia joka ei kyllä käytännön tunne-elämässä varmaan useinkaan toteudu. Ammatillisuuttasi epäilen, koska tekstistäsi on luettavissa vanhavsti ap;n tunteiden mitätöintiä tyyliin siellä ne äiskä ja iskä nyt onnesta hehkuvat ja sun on kuule yksin istuttava kotonba. Jos mies rakastaa vaimoaan, näin ei varmasti käy.

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

Täällä vastailee ihan oikea asiantuntija. . Jos äiti ei halua isyyttä tunnistettavan sitä ei TODELLAKAAN tunnisteta. Kaikki muut väitteet ovat höpöä.

Tosi asiantuntija :) Mihin perustat tuon väitteen ettei sitä tunnusteta? Niin ja asiantuntija hei, se termi on tunnusteta, ei tunnisteta.

Isyyslaki määrää että isyys selvitetään jos isä niin haluaa. Tämä ei ole "höpöä" vaan Suomen laki.

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

oman vaimonsa kanssa. Mies jonka lasta kannat,tai olet jo synnyttänyt.

Mieti nyt hiukan. Ei kukaan äiti ole niin kylmän viisas, että hyväksyisi samantien toisenkin äidin omalle lapselleen. Jos tuoreessa äidissä ei herää ne äidinvaistot ja oman vauvan "omiminen"ja suojelu, niin sehän olisi suorastaan hälyyttävää.

Ihmeellisiä ajatuksia. Ideaalimaailmassa kaikki on mahdollista, joo, mutta entä tässä oikeassa maailmassa, jossa ihmisillä on tunteet?

Kaikki ei näköjään ole kokenut sellaista syvää äidinrakkautta omaan lapseensa. Ja tässä huomaa myös sen eron naisten välillä, että jotkut ovat valmiita jakamaan oman lapsensa toisen naisen kanssa, jotkut eivät. Vähän sama, kuin että veisitkö 6kuukautisen hoitoon vai ei. Minä en veisi.

Te muut tehkää mitä tahdotte.

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

oman vaimonsa kanssa. Mies jonka lasta kannat,tai olet jo synnyttänyt. Mieti nyt hiukan. Ei kukaan äiti ole niin kylmän viisas, että hyväksyisi samantien toisenkin äidin omalle lapselleen. Jos tuoreessa äidissä ei herää ne äidinvaistot ja oman vauvan "omiminen"ja suojelu, niin sehän olisi suorastaan hälyyttävää. Ihmeellisiä ajatuksia. Ideaalimaailmassa kaikki on mahdollista, joo, mutta entä tässä oikeassa maailmassa, jossa ihmisillä on tunteet? Kaikki ei näköjään ole kokenut sellaista syvää äidinrakkautta omaan lapseensa. Ja tässä huomaa myös sen eron naisten välillä, että jotkut ovat valmiita jakamaan oman lapsensa toisen naisen kanssa, jotkut eivät. Vähän sama, kuin että veisitkö 6kuukautisen hoitoon vai ei. Minä en veisi. Te muut tehkää mitä tahdotte.

tilanteessa jossa olin hyvinrakastunut ukkomieheen. Tuntui ihanalta ajatukselta lapsi hänen kanssaan- no unohdin sen koska RAKASTAN omia lapsiani ja miehelläkin on lapsia, en halunnut kellekään olemassaolevalle sellaista sotkua vain siksi että musta olis ihquu saada lapsi tän ihqun miehen kanssa. Hänkään tuskin olisi eronnut, hänen vaimonsa vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, he olisivat tod. näk ottaneet lapsen myös heille, ja se olisi ollut ok, en ole mikään marttyyriäiti. Tietysti todellisuus on eri kuin kuvitelmat, mut olen näitä silloin miettinyt. Vahinko jäi tapahtumatta koska en halunnut omille ja miehen lapsille sotkua ja tuskaa. Rakastan lapsiani syvästi, mutten omista heitä. He saavat rakkautta myös muilta akuisilta, eikä se ole mun äitiydestä ollut pois. Miksi on niin vaikea ymmärtää et jos tekee lapsen irtosuhteeseen, ei sitä isyys ja äitiysidylliä siihen kuvioon iahn tosta vain kuulu. ei kuulu aina avioliitossakaan.

Täällä vastailee ihan oikea asiantuntija. Tilanteesi on varsin haastava ja vaatii sinulta niin paljon, että toivottavasti oma turvaverkkosi on kunnossa. käytännössä tilanne menee näin: Lapsi on äidin ja isän, ei sinun. Sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia eikä velvollisuuksia lapseen. Isän tehtävä on tukea äitiä koko raskausden ajan, suhde lapseen luodaan jo tässä vaiheessa. Lapsen synnyttyä isä käy (yleensä suositus väh 2-3 kertaa viikossa 2 tuntia/krt)lapsen luona. Lasta ei siis missään nimessä kuskata minnekään. Tällainen sopimus on voimassa 1-2 vuotta. Tämän jälkeen tapaamissopimusta päivitetään ja äiti voi vaatia valvottuja tapaamisia, joissa valvojat voivat seurata isän suhdetta ja hoitokykyä lapsen kanssa. Jos kaikki ok , lapsi voi aluksi viettää lyhyitä aikoja isällään. Äidillä on myös oikeus olla mukana. Jos nämäkin tapaamiset sujuvat, voi isä viettää kahdestaan (tai siis teidän) kanssa iltoja. Alle 2 vuotiaita emme suosittele yökylään tapauksissa, joissa isä ei ole asunut lapsen kanssa. Kun lapsi on kaksi-kolme, voidaan siirtyä viikonlopputapaamisiin jos siis suhde muodostunut ja lapsi kokee sen turvalliseksi. Valitettavasti nämä uusperhe sotkut ovat aina hankalia. Helposti tuntuu unohtuvan, että lapsi todellakin on isän ja äidin yhteinen asia ja siihen ei muilla ole oikeuksia puuttua. Myös lapsella on oikeus luoda tasapainoinen suhde molempiin vanhempiinsa. Jos äiti ei halua isyyttä tunnistettavan sitä ei TODELLAKAAN tunnisteta. Kaikki muut väitteet ovat höpöä. Jos haluat olla miehesi tukena, teet sen parhaiten kannustamalla häntä auttamaan äitiä ja luomaan rauhassa suhteen syntyvään lapseensa. Sinun roolisi tulee olemaan myös suuri, mutta ei pitkään aikaan. Luota itsesi äläkä estä miestäsi tai tunne mustasukkaisuutta isän ja äidin väleistä, sillä side heidän välilleen muodostuu, se on varmaa. Lapsi on iso asia! Voimia teille!

tapauksia, niin jos lapsi syntyy satunnaisesta tuttavuudesta, niin ei ole kyllä mitään tunnesidettä syntynyt isän ja äidin välille, ovat lapsten asiat vaan hoitaneet, eikä isä ole äitiä raskauden aikana tukenut- vierasta ihmistä. On sitten lapsesta opetellut ottamaan vastuuta. Samoin on mennyt usein eron jälkeen; on tasan kaksi eri perhettä eikä mitään kiinteää suhdetta lapsen eronneen vanhemoien välillä, käsittääkseni paikallinen sosiaalitoimi jopa paheksui kun tuttavani ex-mies kävi hoitamassa lapsia entisessä kodissaan, heidän mielestään se oli outoa. Esittämäsi ajatus on idealismia joka ei kyllä käytännön tunne-elämässä varmaan useinkaan toteudu. Ammatillisuuttasi epäilen, koska tekstistäsi on luettavissa vanhavsti ap;n tunteiden mitätöintiä tyyliin siellä ne äiskä ja iskä nyt onnesta hehkuvat ja sun on kuule yksin istuttava kotonba. Jos mies rakastaa vaimoaan, näin ei varmasti käy.

Teksistäni ei ole havaittavissa Ap.n tunteiden mitätöimistä, päinvastoin! Tilanne on hänelle haastava ja siksi olisi hyvä, että hänelläkin olisi tukijoita tilanteeseen. Näin taisin myös kirjoittaa.

Enkä maininnut mitään hehkutuksesta. Kun kaksi ihmistä saa lapsen on side jo olemassa. jos he eivät koskaan kommunikoi ja jaa ajatuksiaan lapsestaan, on jotain pielessä. Tarviiko tällaisesta edes saiverrella?

Tilanne vaan nyt on se, ettei Ap.lla ole oikeuksia vaatia mitään ja hänen tulee hyväksyä äidin tahto. Tilanne on surullinen myös äidille. Lapsen synnyttyä energiaa tarvitaan ihan muuhun kuin tällaisten asioiden vääntämiseen.

Terveisin

se asiantuntija

Täällä vastailee ihan oikea asiantuntija. . Jos äiti ei halua isyyttä tunnistettavan sitä ei TODELLAKAAN tunnisteta. Kaikki muut väitteet ovat höpöä.

Tosi asiantuntija :) Mihin perustat tuon väitteen ettei sitä tunnusteta? Niin ja asiantuntija hei, se termi on tunnusteta, ei tunnisteta.

Isyyslaki määrää että isyys selvitetään jos isä niin haluaa. Tämä ei ole "höpöä" vaan Suomen laki.

Sellaista lakia ei ole Suomessa, että mies voi vaatia isyyden selvitystä ko. tilanteessa äidin sitä vastustaessa.

Siitä vaan selvittelemään.

Koettakaa nyt hyvät ihmiset selvittää faktat ennenkuin uhoatte.

t. Se asiantuntija

Täällä vastailee ihan oikea asiantuntija. Tilanteesi on varsin haastava ja vaatii sinulta niin paljon, että toivottavasti oma turvaverkkosi on kunnossa. käytännössä tilanne menee näin: Lapsi on äidin ja isän, ei sinun. Sinulla ei ole mitään juridisia oikeuksia eikä velvollisuuksia lapseen. Isän tehtävä on tukea äitiä koko raskausden ajan, suhde lapseen luodaan jo tässä vaiheessa. Lapsen synnyttyä isä käy (yleensä suositus väh 2-3 kertaa viikossa 2 tuntia/krt)lapsen luona. Lasta ei siis missään nimessä kuskata minnekään. Tällainen sopimus on voimassa 1-2 vuotta. Tämän jälkeen tapaamissopimusta päivitetään ja äiti voi vaatia valvottuja tapaamisia, joissa valvojat voivat seurata isän suhdetta ja hoitokykyä lapsen kanssa. Jos kaikki ok , lapsi voi aluksi viettää lyhyitä aikoja isällään. Äidillä on myös oikeus olla mukana. Jos nämäkin tapaamiset sujuvat, voi isä viettää kahdestaan (tai siis teidän) kanssa iltoja. Alle 2 vuotiaita emme suosittele yökylään tapauksissa, joissa isä ei ole asunut lapsen kanssa. Kun lapsi on kaksi-kolme, voidaan siirtyä viikonlopputapaamisiin jos siis suhde muodostunut ja lapsi kokee sen turvalliseksi. Valitettavasti nämä uusperhe sotkut ovat aina hankalia. Helposti tuntuu unohtuvan, että lapsi todellakin on isän ja äidin yhteinen asia ja siihen ei muilla ole oikeuksia puuttua. Myös lapsella on oikeus luoda tasapainoinen suhde molempiin vanhempiinsa. Jos äiti ei halua isyyttä tunnistettavan sitä ei TODELLAKAAN tunnisteta. Kaikki muut väitteet ovat höpöä. Jos haluat olla miehesi tukena, teet sen parhaiten kannustamalla häntä auttamaan äitiä ja luomaan rauhassa suhteen syntyvään lapseensa. Sinun roolisi tulee olemaan myös suuri, mutta ei pitkään aikaan. Luota itsesi äläkä estä miestäsi tai tunne mustasukkaisuutta isän ja äidin väleistä, sillä side heidän välilleen muodostuu, se on varmaa. Lapsi on iso asia! Voimia teille!

tapauksia, niin jos lapsi syntyy satunnaisesta tuttavuudesta, niin ei ole kyllä mitään tunnesidettä syntynyt isän ja äidin välille, ovat lapsten asiat vaan hoitaneet, eikä isä ole äitiä raskauden aikana tukenut- vierasta ihmistä. On sitten lapsesta opetellut ottamaan vastuuta. Samoin on mennyt usein eron jälkeen; on tasan kaksi eri perhettä eikä mitään kiinteää suhdetta lapsen eronneen vanhemoien välillä, käsittääkseni paikallinen sosiaalitoimi jopa paheksui kun tuttavani ex-mies kävi hoitamassa lapsia entisessä kodissaan, heidän mielestään se oli outoa. Esittämäsi ajatus on idealismia joka ei kyllä käytännön tunne-elämässä varmaan useinkaan toteudu. Ammatillisuuttasi epäilen, koska tekstistäsi on luettavissa vanhavsti ap;n tunteiden mitätöintiä tyyliin siellä ne äiskä ja iskä nyt onnesta hehkuvat ja sun on kuule yksin istuttava kotonba. Jos mies rakastaa vaimoaan, näin ei varmasti käy.

Teksistäni ei ole havaittavissa Ap.n tunteiden mitätöimistä, päinvastoin! Tilanne on hänelle haastava ja siksi olisi hyvä, että hänelläkin olisi tukijoita tilanteeseen. Näin taisin myös kirjoittaa. Enkä maininnut mitään hehkutuksesta. Kun kaksi ihmistä saa lapsen on side jo olemassa. jos he eivät koskaan kommunikoi ja jaa ajatuksiaan lapsestaan, on jotain pielessä. Tarviiko tällaisesta edes saiverrella? Tilanne vaan nyt on se, ettei Ap.lla ole oikeuksia vaatia mitään ja hänen tulee hyväksyä äidin tahto. Tilanne on surullinen myös äidille. Lapsen synnyttyä energiaa tarvitaan ihan muuhun kuin tällaisten asioiden vääntämiseen. Terveisin se asiantuntija

ap;ta kohtaan. JOka vaikuttaa hyvältä ihmiseltä ja pyrkii suhtautumaan tilanteeseen myönteisesti. Varmaan hän olisi mielellään itsekin saanut lapsia, että tilanne vaatii häneltä melkoista surutyötä. OIkeuksilla ei tätä elämää kauhasti elellä, ei se lapsikaan hyödy juridisista pykälistä. Eikös ratkaisevaa ole rakkaus ja hoiva- ja siihen ap näyttää olevan halukas? Ja jos lapsen isä on ap;n rakas kummpani hän ehkä suo vaimolleen tämän onnen myös? Miksi pitää korostaa ettei ole oikeuksia? Ei rakkaudessa ole olemassa juridiikkaa eikä oikeuksia- eivät ne arkeen, eivätkä varsinkaan lastenhoitoon liity. Ap ei muuten korosta mielestäni mitään vaatimuksia. Nämä muut kirjoittajat sen sijaan kokevat suurta tarvetta korostaa tätä oikeudettomuutta. Ilmeisen kipeä asia monelle.

On tosiaankin surullista tehdä lapsi jonkun toisen kumppanille. Ihan noin lähtökohtaisesti. Terv. omien kokemustensa asiantuntija

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

oman vaimonsa kanssa. Mies jonka lasta kannat,tai olet jo synnyttänyt. Mieti nyt hiukan. Ei kukaan äiti ole niin kylmän viisas, että hyväksyisi samantien toisenkin äidin omalle lapselleen. Jos tuoreessa äidissä ei herää ne äidinvaistot ja oman vauvan "omiminen"ja suojelu, niin sehän olisi suorastaan hälyyttävää. Ihmeellisiä ajatuksia. Ideaalimaailmassa kaikki on mahdollista, joo, mutta entä tässä oikeassa maailmassa, jossa ihmisillä on tunteet? Kaikki ei näköjään ole kokenut sellaista syvää äidinrakkautta omaan lapseensa. Ja tässä huomaa myös sen eron naisten välillä, että jotkut ovat valmiita jakamaan oman lapsensa toisen naisen kanssa, jotkut eivät. Vähän sama, kuin että veisitkö 6kuukautisen hoitoon vai ei. Minä en veisi. Te muut tehkää mitä tahdotte.

tilanteessa jossa olin hyvinrakastunut ukkomieheen. Tuntui ihanalta ajatukselta lapsi hänen kanssaan- no unohdin sen koska RAKASTAN omia lapsiani ja miehelläkin on lapsia, en halunnut kellekään olemassaolevalle sellaista sotkua vain siksi että musta olis ihquu saada lapsi tän ihqun miehen kanssa. Hänkään tuskin olisi eronnut, hänen vaimonsa vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, he olisivat tod. näk ottaneet lapsen myös heille, ja se olisi ollut ok, en ole mikään marttyyriäiti. Tietysti todellisuus on eri kuin kuvitelmat, mut olen näitä silloin miettinyt. Vahinko jäi tapahtumatta koska en halunnut omille ja miehen lapsille sotkua ja tuskaa. Rakastan lapsiani syvästi, mutten omista heitä. He saavat rakkautta myös muilta akuisilta, eikä se ole mun äitiydestä ollut pois. Miksi on niin vaikea ymmärtää et jos tekee lapsen irtosuhteeseen, ei sitä isyys ja äitiysidylliä siihen kuvioon iahn tosta vain kuulu. ei kuulu aina avioliitossakaan.

nyt lapsi yhteiseksi minulle sekä varatulle ukkomiehelle että hänen vaimolleen".

Ehkäpä nämä raskaudet ovat "vahinkoja",jotka olisi voinut välttää,mutta tapahtuivat kuitenkin-ja odottava äiti unelmoi kuitenkin miehestä. Tuskinpa odottavan äidin ajatuksiin kuuluu toinen äiti. Järki käteen nyt vähän!

minä olisin sen naisen tilanteessa, niin varmasti tekisin raskausaikana kaikkeni, ettei isyyttä voisi selvittää. Mutta myöhemmin, kun akuutit tunteet laantuisivat olisin (tai toivoisin että voisin olla) iloinen, että lapsella on ensinnäkin isä ja toiseksi isän perhe, johon hän on tervetullut eikä joudu syrjityksi esim. muiden lasten rinnalla tai äitipuolen pilkan kohteeksi av-palstalla.



Mielestäni ap toimii parhaalla mahdollisella tavalla tuossa tilanteessa, johon hän ei ole itse syyllinen.

Mies pettää puolisoansa kun parisuhteessa on vaikeaa eikä lapsen saanti onnistu.



Vieras nainen alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa, kumia ei tietenkään käytetä.



Mitähän mies on naisystävällensä sanonut? Kertonut rakkaudestansa, luvannut erota nykyisestä jos he saisivat lapsen? Who knows.



Kun naisystävä on tukevasti raskaana, mies ja puoliso päättävät että nyt me se vauva saatiin. Meillä on tällainen kolmen kimppa jossa on vielä syntymätön lapsi pelinappulana, halusi naisystävä tai ei. Keinoja ei kaihdeta!



Miehen puoliso tänne kirjoitta viestin jossa kysyy ihmisiltä mielipidettä kuviostansa. Jos tulee vastauksia, jotka eivät miellytä, hän muuttuu hyökkääväksi ja alkaa nimittelemään kommentoijia. Hän myös alkaa kirjoittelemaan supportiivisia viestejä itsellensä mukamas muina kirjottajina.



Kammottavia ovat aivan kaikki aikuiset tässä kuviossa.



Syntymättömän lapsen vuoksi tosiaankin voisi olla parasta, että naisystävä menisi sen nörtin kanssa naimisiin ja he perustaisivat yhteisen perheen jossa lapsi voisi elää rauhassa. Kylmää ajatuskin mitä tapahtuisi, jos tämä ap pääsisi vähän "hoitamaan" lasta ja ihmissuhteita...

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

oman vaimonsa kanssa. Mies jonka lasta kannat,tai olet jo synnyttänyt. Mieti nyt hiukan. Ei kukaan äiti ole niin kylmän viisas, että hyväksyisi samantien toisenkin äidin omalle lapselleen. Jos tuoreessa äidissä ei herää ne äidinvaistot ja oman vauvan "omiminen"ja suojelu, niin sehän olisi suorastaan hälyyttävää. Ihmeellisiä ajatuksia. Ideaalimaailmassa kaikki on mahdollista, joo, mutta entä tässä oikeassa maailmassa, jossa ihmisillä on tunteet? Kaikki ei näköjään ole kokenut sellaista syvää äidinrakkautta omaan lapseensa. Ja tässä huomaa myös sen eron naisten välillä, että jotkut ovat valmiita jakamaan oman lapsensa toisen naisen kanssa, jotkut eivät. Vähän sama, kuin että veisitkö 6kuukautisen hoitoon vai ei. Minä en veisi. Te muut tehkää mitä tahdotte.

tilanteessa jossa olin hyvinrakastunut ukkomieheen. Tuntui ihanalta ajatukselta lapsi hänen kanssaan- no unohdin sen koska RAKASTAN omia lapsiani ja miehelläkin on lapsia, en halunnut kellekään olemassaolevalle sellaista sotkua vain siksi että musta olis ihquu saada lapsi tän ihqun miehen kanssa. Hänkään tuskin olisi eronnut, hänen vaimonsa vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, he olisivat tod. näk ottaneet lapsen myös heille, ja se olisi ollut ok, en ole mikään marttyyriäiti. Tietysti todellisuus on eri kuin kuvitelmat, mut olen näitä silloin miettinyt. Vahinko jäi tapahtumatta koska en halunnut omille ja miehen lapsille sotkua ja tuskaa. Rakastan lapsiani syvästi, mutten omista heitä. He saavat rakkautta myös muilta akuisilta, eikä se ole mun äitiydestä ollut pois. Miksi on niin vaikea ymmärtää et jos tekee lapsen irtosuhteeseen, ei sitä isyys ja äitiysidylliä siihen kuvioon iahn tosta vain kuulu. ei kuulu aina avioliitossakaan.

nyt lapsi yhteiseksi minulle sekä varatulle ukkomiehelle että hänen vaimolleen". Ehkäpä nämä raskaudet ovat "vahinkoja",jotka olisi voinut välttää,mutta tapahtuivat kuitenkin-ja odottava äiti unelmoi kuitenkin miehestä. Tuskinpa odottavan äidin ajatuksiin kuuluu toinen äiti. Järki käteen nyt vähän!

kuinka aggressiivisesti suhatudutaan ap;n tilanteeseen. Hänhän on kokenut suuren surun ja yrittää nyt kääntää tämän positiiviseksi. ja toisen näkevät hänessä vain hirviön. Odottava äiti unelmoi miehestä- ja lapseton nainen lapsesta. Tuskin lasta toivovan ajatuksiinkaan kuuluu se että hänen miehensä lapsen synnyttää joku muu kuin hän. MInusta pöyristyttävää julmuutta ap;ta kohtaan tämä ketju. Pääseepähän ainakin selville siitä ettei se BIOLOGINEN äitiys tee ihmisestä sen ihmeellisempää, vaan näköjään vielä tavallista tyhmemmän.

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

oman vaimonsa kanssa. Mies jonka lasta kannat,tai olet jo synnyttänyt. Mieti nyt hiukan. Ei kukaan äiti ole niin kylmän viisas, että hyväksyisi samantien toisenkin äidin omalle lapselleen. Jos tuoreessa äidissä ei herää ne äidinvaistot ja oman vauvan "omiminen"ja suojelu, niin sehän olisi suorastaan hälyyttävää. Ihmeellisiä ajatuksia. Ideaalimaailmassa kaikki on mahdollista, joo, mutta entä tässä oikeassa maailmassa, jossa ihmisillä on tunteet? Kaikki ei näköjään ole kokenut sellaista syvää äidinrakkautta omaan lapseensa. Ja tässä huomaa myös sen eron naisten välillä, että jotkut ovat valmiita jakamaan oman lapsensa toisen naisen kanssa, jotkut eivät. Vähän sama, kuin että veisitkö 6kuukautisen hoitoon vai ei. Minä en veisi. Te muut tehkää mitä tahdotte.

tilanteessa jossa olin hyvinrakastunut ukkomieheen. Tuntui ihanalta ajatukselta lapsi hänen kanssaan- no unohdin sen koska RAKASTAN omia lapsiani ja miehelläkin on lapsia, en halunnut kellekään olemassaolevalle sellaista sotkua vain siksi että musta olis ihquu saada lapsi tän ihqun miehen kanssa. Hänkään tuskin olisi eronnut, hänen vaimonsa vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, he olisivat tod. näk ottaneet lapsen myös heille, ja se olisi ollut ok, en ole mikään marttyyriäiti. Tietysti todellisuus on eri kuin kuvitelmat, mut olen näitä silloin miettinyt. Vahinko jäi tapahtumatta koska en halunnut omille ja miehen lapsille sotkua ja tuskaa. Rakastan lapsiani syvästi, mutten omista heitä. He saavat rakkautta myös muilta akuisilta, eikä se ole mun äitiydestä ollut pois. Miksi on niin vaikea ymmärtää et jos tekee lapsen irtosuhteeseen, ei sitä isyys ja äitiysidylliä siihen kuvioon iahn tosta vain kuulu. ei kuulu aina avioliitossakaan.

nyt lapsi yhteiseksi minulle sekä varatulle ukkomiehelle että hänen vaimolleen". Ehkäpä nämä raskaudet ovat "vahinkoja",jotka olisi voinut välttää,mutta tapahtuivat kuitenkin-ja odottava äiti unelmoi kuitenkin miehestä. Tuskinpa odottavan äidin ajatuksiin kuuluu toinen äiti. Järki käteen nyt vähän!

kuinka aggressiivisesti suhatudutaan ap;n tilanteeseen. Hänhän on kokenut suuren surun ja yrittää nyt kääntää tämän positiiviseksi. ja toisen näkevät hänessä vain hirviön. Odottava äiti unelmoi miehestä- ja lapseton nainen lapsesta. Tuskin lasta toivovan ajatuksiinkaan kuuluu se että hänen miehensä lapsen synnyttää joku muu kuin hän. MInusta pöyristyttävää julmuutta ap;ta kohtaan tämä ketju. Pääseepähän ainakin selville siitä ettei se BIOLOGINEN äitiys tee ihmisestä sen ihmeellisempää, vaan näköjään vielä tavallista tyhmemmän.

Minunkin mielestäni ap vaikuttaa kypsältä ja järkevältä ihmiseltä, joka osaa katsoa elämää monelta kantilta. Uskon, että asiat menevät hyvin, ap, ja lapsesta tulee osa teidän perhettä ILMAN, että häntä mitenkään omalta äidiltään "varastettaisiin".

Hyvään vastataan yleensä hyvällä, ennemmin tai myöhemmin. Raskaana olevan naisen tai pienen vauvan äidin käytös voi olla hormonien ja tunne-elämän muutosten takia hiukan kuohahtelevaa, mutta tasaantuu myöhemmin. Tsemppiä!

t. n39, kaikenlaista elämässään nähnyt

lienee selvää että pitää jakaa lapsensa toiseenkin perheeseen???? HIenoa et vastassa on viisas nainen joka haluaa lapsille hyvää. Luulin että äidin on useimmiten pahoillaan kun se isän vaimo ei rakasta heidän lapsiaan. Mikään ei näköjään kelpaa.

oman vaimonsa kanssa. Mies jonka lasta kannat,tai olet jo synnyttänyt. Mieti nyt hiukan. Ei kukaan äiti ole niin kylmän viisas, että hyväksyisi samantien toisenkin äidin omalle lapselleen. Jos tuoreessa äidissä ei herää ne äidinvaistot ja oman vauvan "omiminen"ja suojelu, niin sehän olisi suorastaan hälyyttävää. Ihmeellisiä ajatuksia. Ideaalimaailmassa kaikki on mahdollista, joo, mutta entä tässä oikeassa maailmassa, jossa ihmisillä on tunteet? Kaikki ei näköjään ole kokenut sellaista syvää äidinrakkautta omaan lapseensa. Ja tässä huomaa myös sen eron naisten välillä, että jotkut ovat valmiita jakamaan oman lapsensa toisen naisen kanssa, jotkut eivät. Vähän sama, kuin että veisitkö 6kuukautisen hoitoon vai ei. Minä en veisi. Te muut tehkää mitä tahdotte.

tilanteessa jossa olin hyvinrakastunut ukkomieheen. Tuntui ihanalta ajatukselta lapsi hänen kanssaan- no unohdin sen koska RAKASTAN omia lapsiani ja miehelläkin on lapsia, en halunnut kellekään olemassaolevalle sellaista sotkua vain siksi että musta olis ihquu saada lapsi tän ihqun miehen kanssa. Hänkään tuskin olisi eronnut, hänen vaimonsa vaikuttaa hyvältä ihmiseltä, he olisivat tod. näk ottaneet lapsen myös heille, ja se olisi ollut ok, en ole mikään marttyyriäiti. Tietysti todellisuus on eri kuin kuvitelmat, mut olen näitä silloin miettinyt. Vahinko jäi tapahtumatta koska en halunnut omille ja miehen lapsille sotkua ja tuskaa. Rakastan lapsiani syvästi, mutten omista heitä. He saavat rakkautta myös muilta akuisilta, eikä se ole mun äitiydestä ollut pois. Miksi on niin vaikea ymmärtää et jos tekee lapsen irtosuhteeseen, ei sitä isyys ja äitiysidylliä siihen kuvioon iahn tosta vain kuulu. ei kuulu aina avioliitossakaan.

nyt lapsi yhteiseksi minulle sekä varatulle ukkomiehelle että hänen vaimolleen". Ehkäpä nämä raskaudet ovat "vahinkoja",jotka olisi voinut välttää,mutta tapahtuivat kuitenkin-ja odottava äiti unelmoi kuitenkin miehestä. Tuskinpa odottavan äidin ajatuksiin kuuluu toinen äiti. Järki käteen nyt vähän!

kuinka aggressiivisesti suhatudutaan ap;n tilanteeseen. Hänhän on kokenut suuren surun ja yrittää nyt kääntää tämän positiiviseksi. ja toisen näkevät hänessä vain hirviön. Odottava äiti unelmoi miehestä- ja lapseton nainen lapsesta. Tuskin lasta toivovan ajatuksiinkaan kuuluu se että hänen miehensä lapsen synnyttää joku muu kuin hän. MInusta pöyristyttävää julmuutta ap;ta kohtaan tämä ketju. Pääseepähän ainakin selville siitä ettei se BIOLOGINEN äitiys tee ihmisestä sen ihmeellisempää, vaan näköjään vielä tavallista tyhmemmän.

ei äitiyttä oikein voi ymmärtää.

Ap yrittää nyt hiukkasen liikaa.

"Mutta mitä tapahtuikaan, toinen nainen veti herneet nenään kun mies ei eronnutkaan minusta ja uhoaa ettei anna lasta meille. Siinähän pian näkee että ei voi olla antamatta lasta meille koska mieheni on lapsen isä, tästä mennään vaikka oikeuteen. mielipiteitä?"



En ole kyllä asiantuntija näissä asioissa, mutta ei se taida ihan noin mennä kuin sinä luulet. Lapsen biologinen äiti on tietysti lapsen äiti ja miehesi on lapsen isä. Lapsi tulee asumaan äitinsä luona ja miehesi tapaa häntä silloin tällöin.



Mitähän miehesi on naiselle luvannut? Miehet ovat vähän sellaisia, että lupailevat kaikenlaista, kun haluavat seksiä tai eihän sitä tiedä, vaikka miehesi on luvannut naiselle yhteistä elämääkin. En yhtään ihmettelisi. Miehet ovat niin holtittomia monesti.



Onnea uudelle elämälle. Älkää pilatko lapsen elämää riitelyllä. Yritä olla järkevä nainen ja nähdä tosiasiat. Sinä olet tässä nyt vähän sivuroolissa. Totta kai tulet olemaan osa lapsen elämää, jos lapsi asuu/vierailee myös teillä. Ihan alusta lähtien teidän aikuisten pitää miettiä hyvät pelisäännöt lapsen etua silmällä pitäen. Lapsesta ei sitten tehdä mitään pelinappulaa. Ole iloinen, että vieras nainen antoi miehellesi mahdollisuuden tulla isäksi. Nyt sinun roolisi on toimia viisaana naisena ja tukea myös tämän lapsen elämää vaikka ei ihan ykkösäitinä niin läheisenä ihmisenä kuitenkin.

Täällä vastailee ihan oikea asiantuntija. . Jos äiti ei halua isyyttä tunnistettavan sitä ei TODELLAKAAN tunnisteta. Kaikki muut väitteet ovat höpöä.

Tosi asiantuntija :) Mihin perustat tuon väitteen ettei sitä tunnusteta? Niin ja asiantuntija hei, se termi on tunnusteta, ei tunnisteta. Isyyslaki määrää että isyys selvitetään jos isä niin haluaa. Tämä ei ole "höpöä" vaan Suomen laki.

Sellaista lakia ei ole Suomessa, että mies voi vaatia isyyden selvitystä ko. tilanteessa äidin sitä vastustaessa. Siitä vaan selvittelemään. Koettakaa nyt hyvät ihmiset selvittää faktat ennenkuin uhoatte. t. Se asiantuntija

Miten sinä sitten tulkitset tuon isyyslain 8§ 3 momentin? Mielenkiinnolla odotan vastaustasi, sillä laissahan tuo kohta on aika selkeä mielestäni, en näe siinä tulkinnan varaa.

miehen ja menis naimisiin tämän kanssa. Menis ap:n miehen oikeudet heti kerralla. Aviomiehestä tulis isä ja ap:n miehellä ei olis mitään saumaa siihen väliin. Että en menis kovin uhkailemaan oikeudella yms. vaan koittaisin pitää ne välit hyvinä ilman uhkauksia enkä ap:na korostais äitipuolen rooliani tulevalle äidille. Lapsella on jo kokonainen äiti ei se puolikasta tarvi.

No provohan tämä oli...