Loukkaannuin kun anoppi puuttui lapseni syömisiin

Anoppi on ihan jees tyyppi kaikenkaikkiaan. Hoitaa kyllä lasta (1v) jos on tarve ja auttaa, mutta voisi joskus miettiä mitä suustaan päästää. Mä en koskaan sano mitään pahaa anopista vaan yritän pitää hyvät välit. Anoppi ei ole mikään sydänystäväni todellakaan, mutta välit ovat sellaiset kuin varmaan usein on.. eli asiallisen hyvät.



Aikoinaan imettäminen ei onnistunut. Anoppi jahkasi ja jahkasi että oletko kokeillut sitä taikka tätä ja raahasi mulle ties mitä mammateetä. Ajatus oli toki kaunis, mutta olin aivan poikki kun lypsin kaiken maidon lapselleni (keskonen). En olisi tarvinnut muuta kuin tukea siihen, että jaksaisin edes sen. Mutta ei.. maidon olisi pitänyt tulla tissistä suoraan. Lopulta kun lopetin (ja jatkoin lypsämistä kyllä kuukausia) lyspytouhut kun en vain enää jaksanut, anoppi oli surullinen ja sanoi sen myös. että etkö enää aio lypsää ja oletko kokeillut imettää.. vaikka yritin kertoa, miten paljon siihen menee aikaa ja voimia.



No, nyt kun lapsi on vuoden ja olemme siirtymässä tavalliseen maitoon korvikkeen sijaan ja kerroin, että lapsi saa nyt sitten tavallista maitoa.. Anoppi kysyi, että mitä maitoa sä annat. Luomua vai? Sanoin, että en, vaan neuvolan suositusten mukaan rasvatonta maitoa ja öljylisää ruokaan. Anoppi hiiltyi ja sanoi: "EI, EI, EI ja vielä kerran EI!" Pahoitin mieleni. Enkö minä muka päätä siitä mitä lapselleni annan? Anoppi sanoi, että punaista maitoa lapselle kuuluu antaa, tai luomusinistä. Ettei siinä nyt niin paljon rasvaa ole! Kyse nyt ei kuitenkaan ole siitä rasvasta, vaan rasvan laadusta. Eli, maitorasvaa ei, kasvirasvaa kyllä..



Ehkä loukkaannuin turhasta, mutta voisi se anoppi vähän joskus miettiä miten asiansa ilmaisee. Olisi sen toki nätimminkin voinut sanoa?