Te äidit joiden lapsiluku on täynnä: Miksi ette hanki enää lisää lapsia?

Tein lapset melko myöhäisellä iällä ja peräkkäin tarkoituksella. Nyt ovat jo pitkään olleet samalla "tasolla" asioissa eli voimme perhjeenä puuhata erilaisia asioita: retkeillä, ulkoilla, lasketella jne. En halua vauvaa enää "häiritsemään."



MInulla on myöskin kiva työ, jossa viihdyn ja jossa saan aika kohtuullisen palkan. Sen turvin lapsilla on monipuolisia harrasteita joihin kyyditsemme iltaisin. Ei mahdu vauva kuvioon enkä halua myöskään äitiysloman myötä enää romahduttaa taloutamme.



Jos perheeseen tulisi vielä vauva menisi auto vaihtoon ja täytyisi hankkia isompi talo = aika mahdoton yhtälö. Nyt haluan ylimääräiset rahat käyttää mm. matkusteluun - vauvan myötä se jäisi mm. rahan takia.



Aika aikansa kutakin olen ajatellut. Oli vauva-aika ja pikkulapsiaika, nyt on umut puuhat ja asiat pinnalla. Ei kaipuuta vauva-aikaan!

Mies ei halua enempää lapsia.

Jos olisin nuorempi toivoisin ehdottomasti lisää,

mutta ikä ja riskit ymmärtäen meidän perhe on täysi.

Mielestäni ei kuulu kenellekään vieraalle arvioida, mikä on jollekin tarpeeksi hyvä syy olla lapseton/olla hankkimatta lisää lapsia.



Minun syyni:



En halua enempää. En jaksasi lisää lapsia. Terveydelliset syyt myös.

klassisella kahden vuoden ikäerolla. En halua enempää. Olen iloinen, että tuli käytyä läpi raskas ajanjakso (vauva+uhmaikäinen), mutta enää en jaksaisi aloittaa alusta. Tyttäreni ovat kaksi maailman ihaninta lasta enkä olisi halunnut jäädä lapsettomaksi.



Nyt on kiva tehdä perheenä yhdessä asioita, mutta en enää kaipaa vauvaa "sotkemaan kuvioita" kuten joku tuossa aiemmin sanoi. Mulla on myös tunne, että perhe on nyt kokonainen ja "valmis", ei tunnu puuttuvan ketään joukosta.

42-vuotias ja meillä on suvussa paljon kehitysvammaisuutta, en ota riskiä

Lapsissa on kuitenkin sen verran kova työ, että 2 lasta on mulle maximimäärä.

ja se on sopiva määrä meille. En halua lisää lapsia, en halua enää isompaa autoa, en jaksa muutto rumbaa (nykyinen asunto on kiva, eikä tänne mahdu kolmatta lasta). Ei ei ei. Pikkulapset ei ole mun juttu, nautin siitä, kun lapset kasvaa ja oppii uutta ja niiden kanssa voi tehdäkin juttuja, eikä vaan lykkyiä vaunuissa ja katsoa kun kuola valuu. Toisten vauvoja on kiva ihmetellä hetken aikaa, mutta ei meidän perheeseen enää.

neljä lasta ja ikää yli 40v

3 on hyvä määrä ja ikääkin alkaa olla. Huvittaa kun jonkun mielestä pitäisi vielä yrittää sitä toista sukupuolta. Meidän kolmonen on taapero ja kaikkien lemmikki.

sairaita ei enää jaksa

jaksamiseni. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta alan olla liian vanha valvomaan öitä lasten vuoksi.



Minun puolestani saat jättää lapset tekemättä, ei se vaan kaikille sovi.



Itsestä tuntui silloin kun lapsia ei vielä ollut että jotain puuttuisi. Ja kun esikoinen syntyi tunsin että se jokin oli nyt löytynyt. Itse saan lapsilta paljon voimavaroja. Vaikka osaavat joskus olla rasittavia, niin 1 pieni hali tai pusu poskelle saa äidille hyvän mielen huonoimpanakin päivänä.

touhuta lasten kanssa jo vähän isompien juttuja, on aikaa jo omiinkin harrastuksiin jne. Vauvat ovat aivan ihania ja omat lapset tietty muutenkin, mutta neljättä ei meille tule.



Ja minä olin vuosia sitä mieltä, etten koskaan tee lapsia.

lähteä sitä ehdoin tahdoin sekottamaan raskaudella ja vauvalla. Lapsia yksi, nyt tokaluokkalainen, eikä kaipuuta toiseen lapseen ole ikinä tullut. Elämä on helppoa, vaivatonta ja mukavaa näin!

Kohtuni on poistettu myomien takia, joten lisää lapsia ei tule. Esikoinen syntyi ennenaikaisena, kakkosen raskaudessa supisteli paljon ja jouduin sairauslomalle ennen äitiysvapaan alkua. Kolmas lapsi oli toiveissa, mutta en sitten uskaltanut ottaa riskiä. Myomat olisivat voineet lisätä supistelua ja aiheuttaa esteen alatiesynnytykselle. Sektio ns. bikiniviillolla ei ainakaan olisi ollut mahdollinen.



Kypsyttelimme leikkauspäätöstä aikamme, ja totesimme lopulta, että noissa kahdessa elävässä, terveessä lapsessa on meille enemmän kuin tarpeeksi. Mies ei oikeastaan kolmatta kummemmin toivonut. Sanon suoraan, että elämä on nyt helpottunut, kun lapset ovat kasvaneet eikä itse tarvitse miettiä, tuleeko työ"uraan" taukoja.

-En tahdo enää ikinä synnyttää

-En halua olla raskaana, koska en halua vältellä päihteitä.

-En tahdo nyhvätä kotona.

-Tahdon käydä työssä, enkä tahdo tipahtaa kelkasta. Vuoden vois olla pois, mutta ei kolmea. Ja mun mielestä alle 3-vuotiaan on hyvä kasvaa kotona.

-En tahdo imettää. Ja mun mielestä lasta on hyvä imettää aika pitkään.

Mulla todettiin kohdunkaulansyöpä ja sen seurauksena multa sit poistettiin kohdut sun muut. NO, onhan mulla toi yks ihana, mutta onhan tää perseestä, kun aina olin haaveillu suurperheestä, sitten joskus. Itse yrittää vielä totuttautua ajatukseen ja jotenkin olenkin jo tottunut, mutta vaikuttaa sille, että miehelle tää tekee tiukempaa kuin mulle. Ikää mulla vasta 22. Että sekin puoli tässä on persiistä, kun oon niin nuori.

Meillä 3 lasta. Mä olisin halunnut 4 tai 5. Mutta mies ei suotu enää. Ei osaa sanoa miksi, mutta ei suostu myöskään pistämään piuhoja poikki "jos joskus mieli muuttuu". Ikää meillä 36v eli ei tässä mielen muuttumisia oikein voi enää miettiä vuosikausia!



Rahasta eivoi olla kyse, talo on niin iso, että sinne mahtui ainakin 5 lasta ja kaksi iso aautoakin on.



Että en ymmärrä miestä...

En muutenkaan viitsi. Haluan suht hallittavaa elämää.

Synnyttää voisin ihan hyvin ja raskaanaolokin on ihan siedettävää. Yöunista en enää tingi. Menee mielenterveys.

En muutenkaan viitsi. Haluan suht hallittavaa elämää. Synnyttää voisin ihan hyvin ja raskaanaolokin on ihan siedettävää. Yöunista en enää tingi. Menee mielenterveys.

En jaksaisi enää valvoa.