Te äidit joiden lapsiluku on täynnä: Miksi ette hanki enää lisää lapsia?

Mies on kelvoton vutale isäksi.. kaksi lasta meillä on ja kolmatta en halua kun kaikki vastuu jäisi kuitenkin itselleni.

Miksi pitäis olla joku hyväksyttävä syy olla tekemättä enempää???? Mitä se yhtään kenellekään kuuluu, montako lasta "tekee"? 3- ja 6-vuotiaat, eikä enempää tule. Ollaan ihan hyvätuloisia, mutta joskus mietin, että kenen rahapussi tässä yhteiskunnassa kestää montaa lasta...

Lapsiluku on täynnä, ei siinä sen kummempaa syytä ole. Kolme lasta riittää mulle täysin, vaikka jaksaisin hoitaa velä vähintään pari lasta. Rahatkin riittäis ja ikä. Ei mulla vaan ole mitään syytä tehdä lisää lapsia, kolmannen syntymän jälkeen on ollut vahva tunne siitä että meidän perhe on nyt tässä. Joten miksi tehdä lisää.

- Mulla on jo viisi lasta.

- Olen 48 -vuotias.

- Olen aina ihan persaukinen.

- En jaksa hoitaa olemassa oleviakaan lapsia.

Riittääkö syiksi?

No siksi koska lapsiluku on täynnä!

Meillä on kaksi lasta. On vain se tunne, että kaksi on meille juuri sopiva määrä. En osaa perustella tarkemmin. Lääkärien mukaan oli hyvin epätodennäköistä, että meille olisi tullut yhtään lasta ilman hoitoja, joten olen enemmän kuin tyytyväinen lapsilukuun!

Hankala raskautuminen (pco), hankala raskaus (pitkä sairasloma, supistelut, migreeni), helvetillinen 32 h synnytys + pahat repeämät, epäonnistunut imetys. Korkea ikä (synnyttäessä 35). Vaativa työ. Tyytyväisyys terveestä ihanasta lapsesta ja tietoisuus siitä, että terveen lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Mies ei halunnut toista lasta (ei ollut ensimmäisenkään suhteen aloitteellinen). Tyytyväisyys elämään 3-henkisenä perheenä, varmaan se suurin syy.

N40, 5-v lapsi

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v ja odotan tällä hetkellä neljättä lastamme. Kyllä sen vain jotenkin sisimmässään tuntee koska lapsiluku on täynnä. Siihen ei vaikuta taloudellinen tilanne,pieni auto tai ahdas asunto jos on sellainen tunne että jotain/jokin puuttuu. Se tunne, oli se sitte täyttyminen tai puuttuminen voi olla yhden lapsen tai vaikka viiden lapsen jälkeen. Eri asia on tietenkin terveydelliset syyt niin kuin minulla nyt osittain. Lääkäri totesi jo toisen raskauden aikana että minun selkä ei tule kestämään neljää raskautta enempää ja kyllähän toi paikkansa pitää. Olen rv23 ja ihan täysin liikuntakyvytön raskauden loppuun asti ja synnytyksen jälkeen alkaa selän kuntoutus. Vaarana olis viidennes raskaudes alaraajahalvaantuminen. En aio ottaa sitä riskiä. Ja nyt minulla on muutenkin "se tunne" että meidän lapsiluku on täynnä tämän syntymän jälkeen. Olen valmis vaikka kohdun poistoon ja sitä myös vakavasti harkinnut.

Et sinä kohdunpoistoleikkausta tarvitse vaan raskaudenehkäisyn. Kohdunpoisto ei ole ehkäisymenetelmä.

Meillä on 2 lasta. Ottaisin ilomielin kolmannen, mutta mies on sitä vastaan ehdottomasti ja on tyytyväinen kahteen. Joten lapsilukuni on täynnä, vastentahtoisesti.

Kaksi lasta. Tyttö ja poika jo :)

Tämä on se mitä halusimme ja saimme <3

Emme halua isompaa perhettä.

Kyllä sen vaan jokainen tuntee itse milloin lapsiluku täynnä.Toiselle se on 5 lasta,toiselle 1 lapsi ja hyvä niin.Itse olen kiitollinen 2 lapsesta,meille sopiva määrä.Ja pitäähän muista, että eihän kaikille suoda lasta ollenkaan.

Päätin, että lapset pitää olla tehtynä ennen kuin täytän 35.

Tässä syitä:

-Yksi erityislapsi ja toinen taviksempi riittävät mainiosti pitämään minut kiireisenä.

-En näe itseäni suurperheen äitinä. Vaikka olin ihan mielelläni raskaana ja synnytin, niin lapsia ja kotia pitää jaksaa huoltaakin. En ole kovin käytännöllinen.

-Arvostan vähää vapaa-aikaani ja kahta enempää on jo työlästä saada tuupattua mummoloihin.

-Sairastin sisäsynnytintulehduksen, joka jätti jälkeensä toispuoleisesti kivuliaat kuukautiset, kiinnikkeitä tms., nyt pidän kuukautiset niukkoina hormonaalisesti. Vauvaa yrittäessä joutuisin tietysti jättämään lääkkeet pois, enkä edes tiedä, miten raskaus sujuisi.

-En ole muutenkaan niin terve nykyään, kaikki mahdolliset tulehdukset lähtevät huonosti. Ja lapset valitettavasti kantavat pöpöjä sisään runsain määrin, lapsiluvun kasvaessa vaan kertautuu.

-Sain lapset juuri ennen nykyistä lamaa, jos aloittaisin nyt, olisin vieläkin varovaisempi lapsihaaveiden kanssa. On se lapsiluku myös talouskysymys.

-Alkaa tätä ikääkin olemaan, pidän tavoiteltavana perheen perustamista suhteellisen nuorena, eikä huvittaisi elää vauva-arkeakaan enää. Pidän tästä helposta vaiheesta.

Koska olemme molemmat vakaasti sitä mieltä, että lapset pilaavat parisuhteen. Olemme molemmat toisella kierroksella, ja yhteisiä lapsia emme tee. Koska tämä parisuhde on sen arvoinen, että emme ota riskiä sen pilaamisesta.

Aiemmin oli toiveena 3 lasta, mutta nyt kahden lapsen jälkeen on vahvasti sellainen olo, että tämä pikkulapsiarki riittää nyt, en jaksa enempää eikä minusta olisi äidiksi kolmelle. Rahasta ei ole puutetta, joten pystyisimme kyllä tarjoamaan useammallekin lapselle hyvän elinympäristön, mutta ei vain ole mitään kiinnostusta kolmatta kohtaan. Koko ajatus tuntuu luonnottomalta. Lisäksi en millään usko, että vielä kerran kävisi niin hyvä onni, että saisimme terveen lapsen ja minäkin selviäisin raskaudesta ja sektiosta (kaksi aiempaa sektiota takana) ilman ongelmia. Perheemme on täydellinen näin vaikka muut tuntuvatkin odottavan, että kahden pojan jälkeen aiomme vielä yrittää tyttöä :D

Tällaiseen maailmaan lisää lapsia. Nykymeno on aivan päätöntä!

Kohta ei enää löydy terveellistä ruokaa.

Luonto on pilattu eikä kukaan uskalla katsoa seurauksia.

Ihmiset kulkee ihan koomassa ja vähät välittää muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan, ulkonäöstään ja statuksestaan.

Lapset joutuu kärsimään tästä kaikesta.

On jo sen verran ikää, että en halua enää sen takia lapsia. Jos olisin nuorempi, tekisin vielä yhden. Meillä kolme lasta.

En enää halua. Liikaa murheita. Kahdeksan raskautta yksi elävä ja yksi kuollut lapsi.

Olen vaan miettinyt, että mikä saa ihmisen haluamaan lapsia. Noh.. Ensimmäistä kun haaveilee niin ei ole mitään hajuakaan koko asiasta. Ootteko huomanneet että monet menevät naimisiin/kihloihin juuri ensimmäisen lapsen odotuksen aikana. Silloin ollaan jossain vaaleanpunaisessa pumpulissa joka poksahtaa kasvoille karuna kun huomaakin että ei himskatti tää kasvatushan on ihan perseestä ja raskasta. Sitten tehdään se pikku Kakkonen kun eihän esikoisen voi olla ainut koska ainokaisilla on se tietty leima. Siinä pyörität arkea kahden laspsen voimin ja kiroat päivää kun raskauduit kummastakaan. Kaipaat menetettyjä vuosiasi ja - kroppaa. Sitä kun ei tarvinnut kysellä hoitajaa kun käy kahvilla kaverin kanssa. Lastenhoito ei vaan ole mun juttu. Ja en nauti vauva-ajasta yhtään!! Odotan sitä kun molemmat ovat koululaisia ja on sitä omaa-aikaa!!! Luulenpa jos moni tietäisi etukäteen millaista vauva-arki on niin maapallo olisi paljon hyvinvoivaisempi ja lapsia ei pahemmin syntyisi.