Antakaa konkreettisia esimerkkejä, miten narsisti ei kykene empatiaan!?

Ihminen kai aika usein kokee itsensä erilaiseksi kuin miten muut hänet ymmärtävät.



Tästä tuli kyllä aika mielenkiintoinen keskustelu. Jäin erityisesti miettimään sitä yhtä "ohjelmoitua"-otsikkoa. Että hän yrittää löytää ratkaisut ystäviensä ongelmiin ja harjoittelee päässään etukäteen erilaisia tilanteita. Se kuulostaa minusta aika uuvuttavalta toimintatavalta. Itse kun en juuri harjoittele enkä suunnittele toimintaa etukäteen tai käyttäytymistä. Tietysti on poikkeustapauksia, yleensä työpaikalla, jolloin on tarpeen suunnitella etukäteen asiat, mutta ystävien ja tuttujen kanssa vietettäviä epävirallisia tilanteita en harjoittele etukäteen. Ja jos joku kertoo minulle huolistaan, kuuntelen ja koetan rohkaista, mutta en todellakaan yleensä ala etsiä hänen ongelmaansa ratkaisua, koska ajattelen, että ihminen on itse oman ongelmansa paras asiantuntija.



Narsismista noin muuten, muistan lukeneeni, että jokaisella ihmisellä on jonkinasteinen ja jonkinlainen narsistinen vamma. Sen aste ja ilmenemismuoto vain vaihtelevat. Syynä on, ettei kukaan ole voinut lapsena saada kaikissa tilanteissa juuri oikeanlaista palautetta. Tai jotakin sinnepäin.

narsisiti haluaa hallita,hän alistuu tai hallitsee on hyvin "eläin peräsitä "käytöstä..

NArsisti ei pysty keskustelemaan asioista eikä halua kuulla ihmistä ylensä kyseesa on päihteitä tai muita sairauksia jotka tekee käytöksestä narsistisen SUOSITTELEN JANNE VILJAMAAN KIRJAA IRTI NARSISTIN HAMPAISTA kirjan avulla pääsee työskentelemään omin narsististen piirteiden kanssa ja oppii ymmärtämään narsismia käsittennä ja miski kansa tuee sitä ja sitä ei tunnista myös avohoito ja narsistien uhrien tuki on hyvää.

lisäksi kannustan mahdollisemman paljon opettelemaan ajattelemaan itseään enemmän narsisti ei pysty auttamaan eikä osaa rakentaa ihmis uhteita kun ymmärtää sairauden narsisitikin voi parantua ja narsismista voi parantua kaikki jotka haluaa.NARSISTIN UHRIT SAIRASTELEE YLENSÄ KAIKENLAILLA.narsisti pitää valtaa.kaikissa ihmisissä on narsismia jonkun verran.JOillain se menee sairauden puolelle,ylenä ympäristö tukee sitä.

narsisiti haluaa hallita,hän alistuu tai hallitsee on hyvin "eläin peräsitä "käytöstä..

NArsisti ei pysty keskustelemaan asioista eikä halua kuulla ihmistä ylensä kyseesa on päihteitä tai muita sairauksia jotka tekee käytöksestä narsistisen SUOSITTELEN JANNE VILJAMAAN KIRJAA IRTI NARSISTIN HAMPAISTA kirjan avulla pääsee työskentelemään omin narsististen piirteiden kanssa ja oppii ymmärtämään narsismia käsittennä ja miski kansa tuee sitä ja sitä ei tunnista myös avohoito ja narsistien uhrien tuki on hyvää.

lisäksi kannustan mahdollisemman paljon opettelemaan ajattelemaan itseään enemmän narsisti ei pysty auttamaan eikä osaa rakentaa ihmis uhteita kun ymmärtää sairauden narsisitikin voi parantua ja narsismista voi parantua kaikki jotka haluaa.NARSISTIN UHRIT SAIRASTELEE YLENSÄ KAIKENLAILLA.narsisti pitää valtaa.kaikissa ihmisissä on narsismia jonkun verran.JOillain se menee sairauden puolelle,ylenä ympäristö tukee sitä.

sori äskeiset kirjoitus virheet ELÄIN PERÄISTÄ KÄYTÖSTÄ,minua harmittaa kun jo uutiset neuvoo johtajia ottamaan mallia simpassijohtajilta.MAAILMA luo jatkuvasti narsismia ja psykopatian eri asteita.ITSE.PSYYKKISESTI ON HYVÄ VALVEUTUA SUOSITTELEN KIRJOJEN LUKEMISTA.ympäristö voi ihailla narsistia ja näin hän ei koskaan pääse paranemaan.narisitinen persoonahäiriö on aika yleistä ja tunnistamatonta

sori äskeiset kirjoitus virheet ELÄIN PERÄISTÄ KÄYTÖSTÄ,minua harmittaa kun jo uutiset neuvoo johtajia ottamaan mallia simpassijohtajilta.MAAILMA luo jatkuvasti narsismia ja psykopatian eri asteita.ITSE.PSYYKKISESTI ON HYVÄ VALVEUTUA SUOSITTELEN KIRJOJEN LUKEMISTA.ympäristö voi ihailla narsistia ja näin hän ei koskaan pääse paranemaan.narisitinen persoonahäiriö on aika yleistä ja tunnistamatonta

itse olen saanu apua avohoidota(terapiasta) aj sitten näistä kirjoista suositteln myös niina matilda juholan kirjoja.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2011 klo 15:37"]

Miten asia käytännössä ilmenee? Antakaa ihan oikeitakin esimerkkejä. Kiitos

[/quote]

Sattaa sanoa ja tehdä IHAN MITÄ TAHANSA. Olla todella luotettava ja myötätuntoinen tai sitten sanoa maailman ilkeimmän asian ja pettää pahimmassa mahdollisessa tilanteessa pahimmalla mahdollisella tavalla.

Kaikki toiminta tähtää tylsistymisen estämiseen. He eivät kestä pitkästymistä. Jos elämä on toiminnantäyteistä niin ei tule ongelmia mutta kun tulee suvantovaihe niin alkaa pettäminen, riidanhaastaminen, ikä- ja muut kriisit ynnä muu jännityksenhakeminen.

Esim. äitini ei hyväksy minkäänlaista kritiikkiä ja heittäytyy marttyyriksi, jos ei saa olla keskipisteenä. Ei pysty katsomaan asioita muusta kuin omasta näkökulmasta.

Voi esimerkiksi herjata ja kadehtia syöpää sairastavaa lasta, koska lapsi saa kaiken huomion.

Ex-mieheni. Soitti synnärille 90-luvulla ja kysyi, kumpi tuli. Kerroin, että tyttö ja vastaus oli, "harmi".

- hakkaa vaimoaan jopa lasten nähden, kokee että siihen on oikeus. Ei kadu, koska vaimoa pitää kasvattaa

- arvostelee ihmisten ulkonäköä ja muita henk.koht. asioita suoraan näille

- pakottaa lapset samaan harrastukseen kuin hänkin. Lapsilla ei ole mitään arvoa jos he eivät ole hänen jatkeitaan. Jos lapset eivät menesty, niin vika on vaimossa. Jos lapset eivät menesty harrastuksessa tai ole hänen kaltaisiaan, niillä ei ole niin arvoa.

- teeskentelee eteenpäin ihan eri ihmistä kuin todellisuudessa on. 

[quote author="Vierailija" time="07.12.2011 klo 15:37"]

Miten asia käytännössä ilmenee? Antakaa ihan oikeitakin esimerkkejä. Kiitos

[/quote]

No esimerkiksi siten, että vie lapset eron jälkeen ulkomaille kertomatta paluupäivää äidille. Isäni teki tämän äidilleni vuonna 90 (olin 10v), olimme reissussa 5 viikkoa eikä meihin saanut yhteyttä sinä aikana. 

Ollessamme pieniä (noin 3-5v), ennen vanhempien eroa, pakotti äitini lähtemään vastustelusta huolimatta illalla kävelylle, kun nukuimme. Eivät lapset kuulemma herää tai jos heräävät, mitän ymmärrä. Yllätys, yllätys, heräsimme. Muistan vieläkin sen kauhun tunteen. 

Mummu (tosi uuttera ja positiivinen tyyppi) sai syövän ja pari kk elinaikaa. Ex sitten kommentoi kuinka mummu aina valittaa raihnaisena. Loukkaavinta oli se, että ex oli hyvää pataa ja tykkäävinään mummusta muuten. 

ex lavasti exex:n syyliseksi katalaan tekoon. Tajusin tämän vasta myöhemmin.

ex repi saamani joulukortin.

ex luki kalenteriani ja teki sinne merkintöjä.

ex meilasi miehelle, jolta olin saanut treeniohjeita.

ex laski kondomit.

ex syytti flirttailusta, jota muut paikallaolijat eivät huomanneet.

ex syytti tuhlariksi kun ostin kallista jugurttia ja

uovikasseja. Hän osti kaljaa ja tupakkaa.

ex ei ostanut yhteiseen kotiin mitään.

ex syytti kodin olevan sekainen kun kaukosäädin oli vinossa pöydällä. Ei voi kutsua edes vieraita.

ex huoritteli ja pakotti riisumaan saastuneen puseron kun olin hänen luvallaan tanssinut yhden nopean kappaleen ystävän miehen kanssa.

narsisteista en tiedä. Mutta paska-aivoja joo.



Ei mullakaan tälle omalle narsuepäilylleni mitään vahvistusta ole, mutta pomoa kyllä vahvasti epäilen narsistiksi. Hän kyllä ilmaisee tunteita (niin positiivisia kuin negatiisivisiakin), mutta ne tuntuvat olevan täysin irrallaan siitä mitä oikeastaan tapahtuu. Hän myös vaikuttaa täysin vilpittömältä tunteissaan: ei esim. siltä kuin yrittäisi saada jonkun toisen näyttämään syylliseltä omiin tekemisiinsä, vaan niin kuin ihan oikeasti kuvittelisi toisen olevankin syyllinen. Eikä haittaa ollenkaan että kaikki faktat ja silminnäkijälausunnot puhuvat täysin päinvastaista.



Ei siis myöskään lainkaan yritä peitellä valheitaan, ei välitä että hänen kieltämilleen tapahtumille on useita todistajia, ei häkelly hetkeksikään väitettyään ensin mustaa valkoiseksi ja sitten sekunnin kuluttua keltaiseksi, ei nolostu lainkaan käyttäydyttyään häpeällisesti muiden nähden jne. Hän elää ikään kuin ihan omassa maailmassaan, jossa hän kirjoittaa koko ajan todellisuutta uusiksi oman näkemyksensä mukaan.

Hän haukkuu mut aina, kun kerron hänelle vastoinkäymisistä. Olen yrittänyt pitäytyä vain positiivisessa viestinnässä, mutta aina en jaksa olla iloinen. Silloin tulee aina rapaa niskaan.



Jos sitten ihmettelen hänelle muiden ihmisten negatiivisia kommentteja, hän ojentaa minua sanoen, että on ihan normaalia, että ihmiset puhuvat siihen sävyyn ja haukkuvat ja valittavat.



Minä en vain saisi sitä tehdä.



Olenkin jo pitkään ihmetellyt, mikä tässä mättää.

taas näkee, että itsekkyydestä on tullut narsismin synonyymi.

Eijei, ihmiset voi olla itsekkäitä mulkkuja olematta narsisteja. Suurin osa näistä jutuista viittaa ennemminkin itsekkäisiin mulkkuihin.

Herää myös kysymys kuinka huono itsetunto ihmisellä on että suostuu tuollaiseen käytökseen. Tai siis eihän toisen käytöstä pysty muuttamaan, mutta jos toinen kohtelee kuin paskaa, miksi jäädä tuollaiseen parisuhteeseen?

Kyllä varmasti on narsisti aloittanut vähättelyllä ja henkisellä alistamisella jne. On tullut huoraksi ja luuseriksi haukkumista jne. Mutta eikö sen jo pitäisi sanoa ettei tyypillä ole kaikki muumit laaksossa ja silloin on syytä lähteä.

Pisteet sille joka teki oikean päätöksen ja lähti.

Narsistivaimo suuttuu ja loukkaantuu, koska hänet jätettiin yksin selviämään. Häntä vituttaa miehen satunnaiset avunpyynnöt jalka kipsissä ja hän asettuu marttyyriksi, kun mies häntä niin nöyryyttää ja pompottaa.

Sen olen huomannut, etten aina tajua mikä on sopivaa ja mikä ei. Muut haukkuvat usein itsekkääksi ja kylmäksi, omasta mielestäni he eivät vaan tajua mitä ajan takaa. Joskus tulee manipuloitua muita ilman että sitä edes huomaa, valehtelu on helppoa myös. En ole juurikaan kiinnostunut muista ihmisistä ympärilläni, saan teeskennellä tosissani että jaksan vaikuttaa empaattiselta (ja voinkin tajuta miltä toisesta tuntuu, jos itselleni on käynyt sama juttu). Iso osa sosiaalisesta kanssakäynnistä on näyttelyä; en ymmärrä muita ihmisiä.



Ideaali tilanne minulle olisi, että haluamansa ihmiset saisi paikalle napsauttamalla sormia. Kun kyllästyisi, napsauttaisi uudestaan ja se katoaisivat.



Ps. En yritä kylmästi hyötyä muista mutta usein tulee huomaamatta käskytettyä puolisoa.

Harva ihminen vain oikeasti on sellainen. Äärettömän harva.

mutta lisäänpä ne tähänkin.



Exäni on täysin tunnekylmä ja laskelmoiva narsisti.



- Kuuli mun olevan raskaana, petti mua työkaverinsa kanssa ja syytti mua siitä koska olen itse "huora".



- Tarkasti kaikki viestini, sähköpostini, postini yms, mitään omaa ei saanut olla. En ollut kertonut miehelle että mulle oli aikanaan (17-vuotiaana) tehty abortti. En kertonut siksi että asia oli kipeä ja tiesin miehen käyttävän sitä mua vastaan. Jousduin sairaalaan kun laskettuna aikana alkoi supistella. Mies varasti sairaalakansioni, josta selvisi abortti, lähti siltä istumalta ryyppäämään ja oli kateissa 4 päivää. Soitteli kyllä ja haukkui mua murhaajaksi ja huoraksi ja ties miksikä. Kertaakaan ei kysynyt syntyikö lapsemme jo tms.



- Lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen kun pääsi kierähtämään sohvalta lattialle. Tämä oli omaa vikaani kun en tajunnut että vauva voi noin tehdä. Mitään ei kuitenkaan sattunut ja minä itkin monta päivää tätä juttua, että miten saatoin päästää lapsen putoamaan. Mieheni boostasi pahaa oloani haukkumalla minua huonoimmaksi tuntemakseen äidiksi, ja että olin kuulemma yrittänyt murhata lapsen.. Käytti tuota putoamista monta kertaa aseena kun riideltiin että pääsi haukkumaan mua siitä.



- Rintamaitoa roiskahti sohvalle, mies löy multa tajun kankaalle tästä syystä.



- Mies rikkoi täysin surutta antamiaan lupauksia, ja sanoi aina syyksi että olin kohdellut häntä huonosti tms. Kerran asetti mut hengenvaaraan kun laiminlöi erään asian siksi että pääsi ryyppäämään, ja syytti mua että ansaitsin tämän koska olin huora ja inhottava ämmä ja sanonut hänelle viikko sitten jotain ilkeää.



- Mies käytti henkistä ylivaltaa minuun jankuttamalla jatkuvasti kuinka vanhempani eivät rakasta minua, kukaan ei voi rakastaa minua koska olen oksettava ja tyhmä ämmä, että hän oli parasta mitä minulle koskaan on sattunut enkä ikinä tulisi saamaan parempaa. Sanoi myös että jos koskaan eroaisin hänestä, hän omistaisi koko elämänsä minun elämän tuhoamiseen.



..Erosin 5 vuotta tällaista sadistista paskaa katsottuani. Mies yritti tuhota elämäni, mutta luovutti (tai kerää voimiaan jatkaakseen taas, en tiedä). Erosta oli kulunut 3 kk kun oli jo uusi avovaimo kierroksessa jne. Laittoi erään rikollisjengin jäsenet hakkaamaan nykyisen mieheni, vaikka erosta on siis jo 4 vuotta. Vaikeuttaa kaikin tavoin asioita nimenomaan yhteisen lapsen kautta, käyttää tyttöä surutta aseena minua loukatakseen. On joskus jättänyt lapsen tuomatta viikonlopun jälkeen, eikä vastaa puhelimeen tms. jolloin olen ollut paniikissa. Sitten tuo 5 h myöhässä lapsen ja sanoo että luuli että tähän aikaan lapsi piti palauttaa (tietää tasan mihin aikaan oltiin sovittu).



Huh, miksi tuhlasin elämästäni noin monta vuotta tuollaiselle sairaalle kusipäälle?

Sen olen huomannut, etten aina tajua mikä on sopivaa ja mikä ei. Muut haukkuvat usein itsekkääksi ja kylmäksi, omasta mielestäni he eivät vaan tajua mitä ajan takaa. Joskus tulee manipuloitua muita ilman että sitä edes huomaa, valehtelu on helppoa myös. En ole juurikaan kiinnostunut muista ihmisistä ympärilläni, saan teeskennellä tosissani että jaksan vaikuttaa empaattiselta (ja voinkin tajuta miltä toisesta tuntuu, jos itselleni on käynyt sama juttu). Iso osa sosiaalisesta kanssakäynnistä on näyttelyä; en ymmärrä muita ihmisiä.

Ideaali tilanne minulle olisi, että haluamansa ihmiset saisi paikalle napsauttamalla sormia. Kun kyllästyisi, napsauttaisi uudestaan ja se katoaisivat.

Ps. En yritä kylmästi hyötyä muista mutta usein tulee huomaamatta käskytettyä puolisoa.

Jonkun verran tätä olen huomannut tätä itsessänikin. Diagnoosia ei ole. Toisten ihmisten ongelmista ei vain jaksa enää kiinnostua, ei ennen kuin tilanteen tietää perin pohjin. Ja koskaanhan toinen ei voi, tai osaa, tai jaksa, kertoa tilannettaan juurta jaksain, niin että minulle muodostuisi täysi kuva. Sitten kun kysyn lisäkysymyksiä, niin 50/50 mahiksella vastapuoli loukkaantuu.

Minä kieltäydyn olemasta mikään tunne-elämän kaatopaikka, jolle muut voivat kipata kuormansa. Minä haluan auttaa selvittämään sen roskakasan. Mutta jotta voisin auttaa, minun täytyy tietää kaikki.

Toisinaan taas ongelma on selvä heti, ja se on niin vaikea että en osaa siihen mitään sanoa! Sitten saakin kuulla olevansa myötätunnoton, tai sitten saa kuulla anteeksipyyntöjä "Anteeksi, ei minun pitäisi sinua näillä vaivata". Tämän jälkeen olen joko A) hämilläni tai B) sanon "OK, ei sitten".

Kolmas tilanne on se että minulla on ratkaisu, mutta se ei kelpaa! Tällöin auttamisenhalu lopahtaa.

Oma käytökseni on lähinnä ennaltaohjelmoitua. Kaipa senkin voi näyttelyn piiriin laskea? Eli käyn silloin tällöin päässä läpi eri tilanteita, ja sitä miten niissä pitää toimia. Muuten saatan lamaantua uusissa tilanteissa, ainakin ulospäin se näyttää varmasti siltä. Pään sisällä on tosin täysi laskenta käynnissä.