Antakaa konkreettisia esimerkkejä, miten narsisti ei kykene empatiaan!?

Tapasin mieheni yhteisessä työpaikassa kun olin noin 25. Takanani oli ikävä suhde, jossa en saanut riittävästi huomiota. Tämä työkaverini taas huomioi minua yltäkylläisesti, olin kuin prinsessa. Aloimme seurustella ja hän oli kaikin puolin ihanne. No, hieman mustasukkainen kyllä, mutta uskoin sen olevan normaalia. Hän oli koko ajan innoissaan sitoutumisesta, kosi mua useita kertoja. Menimme naimisiin 1,5 v seurustelun jälkeen.



Ensimmäinen kriisi tapahtui hääpäivänämme (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin). Mulla meni kampaajalla hieman pidempään ja kun tulin kotiin pukeutumaan sain kuulla olevani huora joka kävi panemassa muita miehiä hääpäivänä. Olin shokissa, mutta vastasin silti parin tunnin päästä alttarilla tahdon.



Häiden jälkeen alkoikin sitten henkinen ja fyysinen väkivalta. Muiden nähden mies oli aina superihana ja useimmat tuttavamme, niin ystävät kuin suku olivat sitä mieltä, että olen löytänyt aarteen. Tilanne paheni kuitenkin koko ajan ja miehen käytös muuttui aina vain uskomattomammaksi. Olimme ottaneet yhteisen koiran ennen naimisiin menoamme, mies oli aina ollut koirafani ja hänellä oli aina ollut koiria. Eli mikään ei viitannut "eläinrääkkäykseen" (BTW: koiralle ei käynyt mitenkään, tuossa tuo on edelleen, lähes 12 v ikäinen). Rasismia tai muutakaan "muukalaisvihaa" ei esiintynyt ennen kuin noin pari vuotta häiden jälkeen. Mies oli suunnattoman mustasukkainen muutaman ystäväni ulkomaalaisista puolisoista (britti, jenkki, ruotsalainen, saksalainen, eivät siis perinteisesti rasismia herättävistä maista) ja hän uskoi että minäkin haluan ulkkaripuolison. Hän kielsi mua tapaamasta näitä ystäviäni tai ainakaan heidän puolisoitaan.



Kun vihdoin uskalsin puhua näistä asioista kavereilleni olivat reaktiot yllättyneitä, kauhistuneita ja epäuskoisia. Parhaat ystäväni uskoivat mua, he jopa selvittivät puolestani muutamia miehen uskomattomimpia valheita. Osa silloisista ystävistä piti mua hulluna, sillä kuulemma kukaan ei voi tehdä tuollaisia juttuja. Osa vanhoista kavereista jäi. Itse asiassa osa miehen vanhoista kavereista on myös lopettanut yhteydenpidon hänen kanssaan, sillä mies valehteli myös heille ja käytti heitä mm taloudellisesti hyväkseen.



Ero ei ollut helppo, mutta kun päätöksen tein, se oli siinä.



Et kai oikeasti kuvittele, että narsisti paljastaa kasvonsa ekoilla treffeilä? Ex-mieheni nykyisillä ystävillä ei ole varmaan aavistustakaan miehen taustasta. Sukuunsa hän ei pidä yhteyttä ja väittää uusille tuttavilleen kuulemma sitkeästi olevansa kotoisin pk-seudulta, ei siitä Itä-Suomen pikkukaupungista josta oikeasti on...

Lähipiirissä on ikävä kyllä eräs narsisti. Ja hän on täysin kykenemätön muuhun kuin itsensä ajatteluun.

Hän on se prinsessa jota kaikkien tulee palvoa ja rakastaa ja ellei näin tapahdu niin raivo on suunnaton.

Jopa pieni lapsi on uhka hänelle koska se vie huomiota. Puolison lähiomaisen sairaskohtaus on vain keino loukata häntä kun puoliso ei pääsekään hänen luokseeen piristämään häntä.

Rahaa, rahaa ja rahaa hän vaatii pohjattomasti kaikkeen mitä hän haluaa. Ja ellei puolisolla ole sitä, puoliso on paska ja köyhä ja luuseri ja ex oli paaaaljon rikkaampi ja parempi.

On oikeasti kamalaa katsoa miten tämä narsku pakottaa puolisonsa murenemaan pala palalta ja puoliso ei vain tajua paeta. Ei ehkä halua tunnustaa tilannetta, pelkää eroa tms.

Itse olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä ämmää mutta mitään vaan en voi tehdä :(

Lasten takia narsistinaisesta on äärettömän vaikeaa erota, kun isä tietää, että äiti tuhoaisi lapset henkisesti. Mieluummin antaa naisen tuhota itsensä kuin lapsensa. Sitten, kun kaikki rahat ovat menneet, nainen kylläkin ottaa eron ja vie lapset mennessään, sillä huoltajuuskiistassa narsisti on lähes voittamaton. Varsinkin, jos on äiti.

häntä narsistisesti loukanneen ihmisen tuhoamisen.



Narsisinen loukkaus voi olla myös pelkkä toisen olemassaolo, eli jos toinen näyttää paremmalta, menestyy paremmin jne.

Kaikki ulkokuori merkkaa, mutta ihmisen sisin on pelkkää tyhjää tai teatteria!



Narsisti ei itke, eikä naura aidosti koskaan, ei ota osaa muiden aidosti hauskoihin tai surullisiin tai muuten empatiaa herättäviin tilanteisiin.



Elän tuollaisen kanssa taas, yrittäen parantaa - toivo on lopussa heti alkuun, kun olenkin se syypää ja itsetuntoani yritetään murtaa joka päivä:(



Onneksi olen tietoinen tästä, tämä on viimeinen mahdollisuus lasteni isälle.

Itse narsistina tahtoisin kertoa että ihmisten usko siitä mitä narsisti tuntee tai ei vaikuttaisi keskustelualueilla olevan aika roskaa. Ja lauseet mihin sisältyy 'aina' tai 'ei koskaan' voi sivuuttaa. Tähän liittyy ihan kauheaa kärjistystä ja samat ihmiset ketkä toteavat ettei narsisti voi ikinä tuntea normikansalaisen kokemusta kuitenkin vakaasti kertovat millainen on narsistin kokemus.



Mutta empatian puute... Tiedätkö kun jollekkin käy jotain pahaa ja sinulle tulee siitä se refleksi, voi ei ajatus, kauhistus ja tunne kehossa. Se on epämiellyttävää. Minulle sitä ei tule.

Olen elämässäni tuntenut yhden ihmisen josta veikkaisin että voisi narsisti olla. Kyseinen ihminen on päällisin puolin herttainen ja kiltti mutta kun paremmin tutustuu, alkaa hälytyskellot kilkattaa. Kaikki on aina sitä minä minä minää. Muiden auttamisesta puhutaan ja muita voidaankin auttaa mutta auttamisen maksaa aina joku muu, esim pihistetään lasten vaatteista, miehen synttärilahjasta, että voidaan antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Ja tästä hyväntekeväisyydestä tehdään sitten iso juttu että kaikki varmasti kuulee miten hyvä ihminen neitix on kun lahjoittaa köyhille ja vähävaraisille. Elämässä etusijalla on aina MINÄ jonka pitää saada aina parasta, syyt siihen vaihtelee.

Aitoa myötätuntoa kykenee tuntemaan mutta kohteena on aina MINÄ. Hänen persoonaansa kohdistuneita loukkauksia voidaan märehtiä viikkotolkulla. Osaa kyllä taitavasti esittää myötätuntoista myös muita kohtaan mutta se aito välittäminen puuttuu.

Vaaralliseksi en häntä ole osannut mieltää ellei sitten vaarallisuudeksi katso sitä että on äärettömän taitava sosiaalisesti eli osaa taivuttaa muut uskomaan oman tarinansa ja tarinan hataruutta ei usein huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Aikaisemmin menin usein tuohon halpaan, olin tuohtunut siitä miten rumasti häntä on kohdeltu ja kauhuissani siitä miten yhden ihmisen kohdalle osuu noin paljon vastoinkäymisiä.

Täytyy kyllä sanoa että jos hänet valittaisiin jostain kumman syystä presidentiksi (ei onneksi ole ehdokkaana eikä edes politiikassa) muuttaisin maasta koska päätöksensä olisivat arvaamattomia ja niiden johtotähtenä olisi se kuka milloinkin on häntä loukannut.

En tiedä onko hän oikea narsisti ja se ei oikeastaan edes ole oleellista. Pääasia että minä ja perheemme olemme päässeet hänestä eroon. Kun nykyään on välimatkaa useampi sata kilometriä, on elämä PALJON helpompaa.

nelosen vastaus oli ehkä lähimpänä tuntemaani (todennäköisesti) narsistia.

Tuntemani "narsisti" on erittäin korkeassa asemassa oleva mies, joka ei kestä minkäänlaista huumoria tai itseensä suuntautuvaa kritiikkiä. Siis ei edes työkavereiden kuittalua tyyliin "hehheh, onpas Virtanenkin pukeutunut tänään säähän sopivasti..." (Jos ulkona on räntäsade ja "Virtasella" on vain ohut kesätakki päällään).

Mies muuttuu välittömästi kireäksi ja jollain tapaa jopa pelottavan loukkaantuneeksi. Hän saattaa myös suuttua työpaikalle vierailevalle lapselle jostain täysin mitättömästä aiheesta siinä määrin, että koko osaston väki vaikenee häpeästä.

Kyllä se aika vahvasta empatiakyvyn puutteesta kielii, että lyö, haukkuu, valehtelee ja käyttää hyväksi. Niin moni esimerkki niin surullisen tuttu...

Itse narsistina tahtoisin kertoa että ihmisten usko siitä mitä narsisti tuntee tai ei vaikuttaisi keskustelualueilla olevan aika roskaa. Ja lauseet mihin sisältyy 'aina' tai 'ei koskaan' voi sivuuttaa. Tähän liittyy ihan kauheaa kärjistystä ja samat ihmiset ketkä toteavat ettei narsisti voi ikinä tuntea normikansalaisen kokemusta kuitenkin vakaasti kertovat millainen on narsistin kokemus.

Mutta empatian puute... Tiedätkö kun jollekkin käy jotain pahaa ja sinulle tulee siitä se refleksi, voi ei ajatus, kauhistus ja tunne kehossa. Se on epämiellyttävää. Minulle sitä ei tule.

Moni narsisti kykeni sodan aikana suurtöihin. Normaalilla ajattelulla varustettu sotilas ei kykene tuhoamaan kymmeniä vihollisia edes itsepuolustus ajatuksella. Näihin ihmeisiin kykenee vain narsisti, joka ei jää tuleen makaamaan. Narisisti tulittaa konepistoolilla, kuten Tuntemattoman sotilaan Rokka.

Tietenkin hirmutöihin tottuu, mutta oletetaan o että sodasta selvisi suuri määrä narsisteja. Sotilallallinen ympäristö voi olla narsistille hyvin sopiva paikka todistaa hyödyllisyytensä ja taitonsa toimia tunteettomasti muiden hyväksi.

Ei narsisteja pidä tuomita ja vainota. Jokaiselle löytyy paikka yhteiskunnasta.

eikö sitä sanota että narsistit on tosi hyviä myös näyttelemään tunteita. Tietävät missä tilanteissa "pitää" itkeä, nauraa, leperrellä jne.

Osaavat selitellä ja näyellä niin hyvin että jopa "ammattilaisten" on monesti vaikea saada selville mikä narsistia vaivaa.

Ovat useimmiten läheisilleen aivan hirveitaä ja sitten jos tulee vieraita niin niille ovat todella ystävällisiä ja käyttäytyt'vät hienosti.

Ei ulkopuolinen välttämättä koskaan saa tietää miten toimii kotona. :/

musta yksikään esimerkki ei kuulosta aidolta narsistilta.

eikö narsisti ole sellainen, joka ei koskaan kykene tuntemaan empatiaa. Siis ei koskaan. hän ei kykene oikeasti sellaiseen tunteeseen.

Itse narsistina tahtoisin kertoa että ihmisten usko siitä mitä narsisti tuntee tai ei vaikuttaisi keskustelualueilla olevan aika roskaa. Ja lauseet mihin sisältyy 'aina' tai 'ei koskaan' voi sivuuttaa. Tähän liittyy ihan kauheaa kärjistystä ja samat ihmiset ketkä toteavat ettei narsisti voi ikinä tuntea normikansalaisen kokemusta kuitenkin vakaasti kertovat millainen on narsistin kokemus.

Mutta empatian puute... Tiedätkö kun jollekkin käy jotain pahaa ja sinulle tulee siitä se refleksi, voi ei ajatus, kauhistus ja tunne kehossa. Se on epämiellyttävää. Minulle sitä ei tule.

narsistiksi ja en täysin voi allekirjoittaa 29 väitteitä (nauru/itku ei ole koskaan aitoja!)...vaikkakin viitteitä noista on ja rankasti!

eikö sitä sanota että narsistit on tosi hyviä myös näyttelemään tunteita. Tietävät missä tilanteissa "pitää" itkeä, nauraa, leperrellä jne.

joten en tiedä päteekö sama narsisteihin. Mutta tuosta tunteiden näyttelemisestä. Persoonallisuushäiriöisellä saattaa tunne-elämä olla niin tukahdutettu, että hän kuvittelee tuon näyttelemisen OLEVAN tuntemista. Niin minä ainakin luulin ja luulin että kaikki muutkin näyttelevät tunteensa. Kun eihän sitä muusta tiedä! Ja mulla se tunteettomuus ei ollut mitään geneettistä kyvyttömyyttä tuntea tai empatian puutetta, yhteys tunteisiin vaan oli kadoksissa. Sitten kun se löytyi, olinkin yhteen menoon vihainen kaksi vuotta :D. Itsekseni tietty, en sitä muihin purkanut. Mutta kymmeniä vuosia tukahdutettu viha oli aina taustalla jos kuulostelin tunteitani, se tuli vähitellen ulos ja loppui sitten. Samoin jos joku olisi kysynyt multa aikaisemmin että pelkäätkö, olisin sanonut että kuinka niin, en suinkaan. Nyt tiedän että pelkään lähes koko ajan, vaikka pelkään huomattavasti vähemmän kuin silloin kun en tiennyt pelkoni olemassaolosta.

Eli yleensä ihmisillä on se käsitys että narsistit ja muut persoonallisuushäiriöiset ilkeyttään valitsevat tunteiden näyttelemisen. Mä luulen että se on kyllä yleisemminkin sitä ettei muuhun kyetä. Ja herkkyys sille missä tilanteessa "pitää" käyttäytyä mitenkin on syntynyt tarkkaillessa haukan lailla vahingoittavia vanhempia ja heidän käytöstään, ja yrityksissä säätää itseään niin että vanhempien käytös olisi mahdollisimman vähän vahingoittavaa. Lajin ja yksilön selviämistä varten se kaikki pohjimmiltaan tapahtuu ja tässä mielessä narsistien pirullisuus on liioiteltua. Vaikka käytös olisikin täydellisen kauheaa ja törkeää. Ihmisille pitäisi opettaa kädestä pitäen näitä juttuja, jolloin on helpompaa ottaa etäisyyttä narsistisesti häiriytyneiden tempauksiin. Tajuta olla ottamatta niitä henkilökohtaisesti, jolloin rajojenkin asettaminen helpottuu.

nautti itsensä kehumisesta, puhui paljon vain itsestään ja haukkui exänsä. Olimme tapailleet parin viikon ajan, kun äitini sairastui yllättäen vakavasti jonka vuoksi lähdin äitini luo pariksi päiväksi.



Mies soitteli tuona aikana minulle noin kahden tunnin välein mutta ei koskaan kysynyt kuinka äitini voi, tai kuinka itse jaksan, vaan alkoi syyllistää minua siitä kuinka hän on masentunut siitä että en ole paikalla. Puhelut muuttuivat todella synkiksi ja lopulta mies väitti että on itse korkeassa kuumeessa ja kaipaa kipeästi apuani. Olin nuori ja typerä ja palasin tuon miehen luo ja tapasin täysissä voimissaan olevan virkeän miehen joka ei ollut kuumetta nähnytkään. Jälleennäkemisemme meni siten että hän haukkui minut tuuliviiriksi joka tulee ja menee maailmalla miten sattuu eikä osaa sitoutua ja vaati että muutamme pikaisesti yhteen. Hän ei halunnut kuulla mitään äidistäni. Yritin päästä pikaisesti miehestä eroon, mutta se onnistui vasta kun muutin pois paikkakunnalta. Mies häiriköi kuukausien ajan ja seuraili kotiovelleni.

nautti itsensä kehumisesta, puhui paljon vain itsestään ja haukkui exänsä. Olimme tapailleet parin viikon ajan, kun äitini sairastui yllättäen vakavasti jonka vuoksi lähdin äitini luo pariksi päiväksi.

Mies soitteli tuona aikana minulle noin kahden tunnin välein mutta ei koskaan kysynyt kuinka äitini voi, tai kuinka itse jaksan, vaan alkoi syyllistää minua siitä kuinka hän on masentunut siitä että en ole paikalla. Puhelut muuttuivat todella synkiksi ja lopulta mies väitti että on itse korkeassa kuumeessa ja kaipaa kipeästi apuani. Olin nuori ja typerä ja palasin tuon miehen luo ja tapasin täysissä voimissaan olevan virkeän miehen joka ei ollut kuumetta nähnytkään. Jälleennäkemisemme meni siten että hän haukkui minut tuuliviiriksi joka tulee ja menee maailmalla miten sattuu eikä osaa sitoutua ja vaati että muutamme pikaisesti yhteen. Hän ei halunnut kuulla mitään äidistäni. Yritin päästä pikaisesti miehestä eroon, mutta se onnistui vasta kun muutin pois paikkakunnalta. Mies häiriköi kuukausien ajan ja seuraili kotiovelleni.

Noin jumalaton ja avoin hylkäämisen pelko.

Mulla oli äiti,siis elää edelleen,mutta en sitä ota enää elämääni kaikkien sen tekemien sanojen ja juttujen takia.Ruikuttelee nyt tuolla kaikille,että en anna sen tapaa omia lapsenlapsiaan,estän jotenkin.Miksi ei tule ovelle?

Kaikista törkein(?)oli,kun olin ollut jalkaleikkauksessa,ja mulle oli määrätty Abalgineja(vahvoja särkylääkkeitä,nykyään poistettu),niin "äiti"tuli mua moikkaa makkariin,missä makasin ,kun tunsin,että olen väsynyt.

Muistan ,ku se anto mulle jonkun siskoni tuoman matkamuiston,ja sen jälkeen en mitään muuta vain sen,että olisin"taistellut elämästä".(Todellisuudessa olin vahingossa ns.vetänyt överit tahtomattani noista lääkkeistä)

Mieheni kertoi myöhemmin,että "äitini"oli tullut makkaristamme äkkiä pois,ja halunnut lähteä,kiire oli kuulemma kova.Miehelläni oli hälytyskellot alkaneet soida kyseisestä käytöksestä,ja hän oli mennyt mun kuntoa katsomaan ja löytänyt mut harmaa kasvoisena ja sini-huulisena,pulssia ei juuri tuntunut.

Läpsyttely naamalle eikä loppujen lopuksi rajummatkaan otteet tehonneet.Olivat mieheni ystävän kanssa talutelleet ja läpsineet,ja kylmällä vedellä suihkutelleet,tuloksetta pitkän aikaa.Lopulta apu tehosi ja pääsin rajamailta taas elävien kirjoihin.

Näin "äitini"on aina kohdellut mua.Kävi mitenkävi,niin olen oman onneni ojassa.Kaksi vuotiaana olin rannalla ja olin hukkua,mutta "äiti"ei tehnyt elettäkään sen eteen,että olisi auttanut pois vedestä,muut Isäni mukaanlukien pelastivat,ja antoivat tekohengitystä rannalla.Äitini oli liftannut pois paikalta.

Sanokaa suoraan miltä ns.äitini kuulostaa teistä?ei ole koskaan välittänyt musta,aina halunnut,että olen muilla/adoptoitaasiin/huostaanotettaisiin/mitävaan,että ei mua tartte nähdä?Mikä mus on aina ollu vikana,se ei oo ees koskaan pitäny mua sylissä,antanut yhden taikuri-ystävänsä lääppiä ja nuolla mua vastusteluista ja avunpyynnöistä huolimaata,käänsi päänsä pois tai vain nauroi...

Auttakaa mua jotenkin kertomalla miten toivun tosta,ja kuinka sairas se on ollut,ja heijastuuko sen käytös minkä itse kokenut aiemmin,muhun?Miten voi noin sairas"äiti"olla?

Mitä/ missä minulla tai muilla menikään vikaan elämässä, hän ei koskaan pystynyt osoittamaan myötätuntoa; alta sekunnin tuli aina selitys miten sen hetkinen vastoinkäyminen oli oma vika ja itseaiheutettu.

"äitini"oli vetänyt makkarimme ove kiinni lähtiessään,et tavallaan jättänyt tyttärensä omanonnensa nojaan.Kertoi muille,että lepääm,en kaipaa häiriötä

Kertokaa millainen äiti o tollanern?!

90-luvulla, kun laskettelu oli uutta ja muodikasta, eräs narsistimies vaati vaimoaan lähtemään lomalle laskettelukeskukseen ihan sellaisessa näyttäytymisen vuoksi. Kun eivät sitten kuitenkaan osanneet/uskaltaneet lasketella, niin hiihtivät vain murtomaahiihtoa. Vaimo tuli pitkiä matkoja perässä eikä mies odottanut yhtään. Kiirehtiessään vaimo sitten kaatui ja loukkasi jalkansa. Mies ei odottanut eikä auttanut yhtään vaan takaisin majoitukseen päästyään haukkui vaimon, kun tämä on niin surkea hiihtäjä ja häntä saa aina hävetä. Muistutteli tästä useita kertoja matkan jälkeen.

Tiedätkö kun jollekkin käy jotain pahaa ja sinulle tulee siitä se refleksi, voi ei ajatus, kauhistus ja tunne kehossa. Se on epämiellyttävää. Minulle sitä ei tule.

Minun puolisoni on juuri tallainen. Muuten kylla ihana - fiksu, hauska, ajattelee asioista samalla tavalla kuin mina (tai teeskentelee ajattelevansa), mutta se ampatiakyvyn puute... Ja itsekeskeisyys. Ja valehtelu, joka ei omasta mielestaan ole valehtelua vaan "asioiden esittamista toisesta nakokulmasta" tai "epaolennaisten yksityiskohtien poisjattamista".

Mina voin fyysisesti pahoin todistaessani muiden epaonnea, ja tata puolisoni ei ole koskaan ymmartanyt. Jos asia ei vaikuta suoraan hanen elamaansa, silla ei ole valia.

Ja koska puolisoni ei koe empatiaa muita kohtaan, hanen on helppo manipuloida ihmisia ymparillaan. Han uhkailee, kiristaa, houkuttelee, mielistelee tarpeen mukaan tyopaikalla ja on puukottanut kolme entista esimiestaan ulos pesteistaan. Tyopaivaa seurasi yleensa valitus siita, kuinka huonoja, epapatevia tai kadettomia hanen esimiehensa ja tyokaverinsa olivat. Lopulta han paatyi pomoksi pomonsa paikalle (kuten Ahmed Ahne), mutta virsi pysyi samana. Nyt vain alaiset saavat sanan ruoskasta.



Kotona miehella on tapana paeta omaan maailmaansa lukemaan kirjaa tai pelaamaan tietokoneen aareen. Olen kehittanyt vuosien saatossa paketin sivaltavia kommentteja, joilla hanet saa liikkeelle ja perheen pariin, mutta aika ajoin toivon, etta olisin ihastunut normaalimpaan mieheen...