Mä oikeasti VIHAAN meidän 14 vuotiasta

Jos et näe tytössäsi mitään muuta kuin huonoja puolia, on tuo vihan tunne hyvin pian kyllä molemminpuolinen. Vaikutat itse tosi kireeltä ja neuroottiselta. Jokainen tyttö (tai poika) on ihana juuri sellaisena kuin on.

Toivottavasti!

ja toisaalta se häipyy olkkarista kello 22 ja minä saan valita sitten kanavat.



mutta ap kyllä nipotti ihmejutuista. että soittaa naapuriin. niin kaikki muutkin soittavat nykyään naapuriin. ajatella.

-

täytyy sanoa että vaikutat tiukkapipoiselta tyrannilta. vihaat lastasi koska ei viitsi laittaa tiskejä niin kuin haluaisit? tuollainen velttous on ihan normaalia teinin käytöstä. Luultavasti lapsesi on mukava ja kiltti ( mitä muuta hän voisikaan olla tuollaisessa kurissa ja paineessa ). Ihan turhaan leimaat hänet huonoksi ja ongelmaiseksi, vaikka mitään ongelmia ei selkeästikään ole

tuollainen nalkutus ja käskyttäminen ei kasvata kyllä ketään vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä. Muuta lähestymistapaasi, niin kyllä se siitä ryhdistäytyy.

Sain mä kuitenkin katsoa ne linnan juhlat, koska tyttö tuhahti vain ja lähti vihaisena huoneeseensa ja on ollut siellä koneella juhlien alusta asti.



Ja minua ärsyttää myöskin se, että tyttö ei ole mikään priimus matematiikassa tai fyysikassa ja kemiassa. Minulta tulee kysymään apua ja haukkuu, koska en osaa muka opettaa. Sitten minulla menee hermo, koska tyttö ei edisty vaikka tukiopetuksissa ramppaakin. Enää en edes vaivaudu auttamaan, koska siitä ei ole hyötyä.



Mä olen kouluni käynyt ja läksyni tehnyt. Tyttö on hyvä taideaineissa joista ei ole mitään hyötyä. Terveystieto 10, mutta en halua että hänestä tulee joku hoitsu!

tällaisia vanhempia oikeasti on.. tulee mieleen lapsuuden kaverini. oli niin tunnollinen ja kiltti tyttö, mutta vanhemmat eivät luottaneet häneen pätkääkään ja rajat olivat äärimmäisen tiukat pienimmissäkin asioissa. Oman huoneen oven tuli olla auki aina, vanhempien oli kuultava kaikki keskustelut joita käytiin. Kun kaveri lähti viemään koiraa, vanhemmat ottivat aikaa kauanko menee.

18 vuotiaana oli kotiintuloaika klo 21. ja myöhästymisestä tuli sanktioita, tietysti. Kaverin oli mahdotonta täyttää kaikkia vaatimuksia, joten vanhempien mielestä hän oli kamala kuriton kakara.

Hänellä meni välit poikki vanhempiinsa, kun kehtasi muuttaa kotoa pois parikymppisenä. huoh.

niin jos ei ole, todella säälin lastasi. Säälin ja toivon, että hän pääsee pian pois kotoa luotasi OMAN elämän alkuun. Sellaisen elämän, jota neuroottinen äiti ei terrorisoi. Koska pienestä sinulla on vihaaminen kiinni. Toki ärtyneenä vähän liioittelee usein, mutta oikeasti,kaikki noista ovat täysin merkityksettömiä pikkujuttuja. Joo, varmaan välillä ärsyttäviä, mutta elämä on.



Jos uskoisin johonkin jumalaan, tänään olisi ehkä aika kiitosrukoukselle siitä, että oma äitini ei ole ollut tuollainen.

Vähemmästäkin ärsyyntyis. Mut tyttö on ollu koko elämänsä vaikea. Joskus toivon ettei olis tullu koko tyttöä

mieltä kun ap. Parivuotta myöhemmin tytär sairastui syöpään, jaksoi taistella 2 vuotta, mutta voimat loppui. Oli ainoa lapsi.

Ihan oikeesti, ei ole sulle ap koskaan tullu mieleen että perusluonteelleen ei mitään voi. Mutta aikuinen kyllä pystyy käyttäytymään korrektisti, jos vain tahtoo, eikö?

Ja minua ärsyttää myöskin se, että tyttö ei ole mikään priimus matematiikassa tai fyysikassa ja kemiassa. Minulta tulee kysymään apua ja haukkuu, koska en osaa muka opettaa. Sitten minulla menee hermo, koska tyttö ei edisty vaikka tukiopetuksissa ramppaakin. Enää en edes vaivaudu auttamaan, koska siitä ei ole hyötyä.

Mä olen kouluni käynyt ja läksyni tehnyt. Tyttö on hyvä taideaineissa joista ei ole mitään hyötyä. Terveystieto 10, mutta en halua että hänestä tulee joku hoitsu!

Taideaineista ja luovuudesta voi olla hyötyä silloin, kun tyttö yrittää pyristellä irti neuroottisen äidin aiheuttamista traumoista... Pystyypähän johonkin purkamaan tuntojaan.

Terkuin taidetta harrastava hoitsu

Mä haluan, että lapseni ovat lakimiehiä.

On sinusta kiinni, saavatko lapsesi sinulta lakimiehelle soveltuvat geenit ja kasvatuksen.



Helpommalla pääset kun kannustat lastasi niissä aineissa joissa hän on hyvä ja joita osaa. Toki kannustat huonommillakin alueilla, muttet ylikorosta epäonnistumista. Tällä tavalla hänestä kasvaa itseensä luottava aikuinen ja teillä säilyy lämpimät välit. Jos taas haukut ja morkkaat, lapsesi menestyy silti niillä aloilla joista pitää ja jotka valitsee, mutta päätyy vihaamaan ja halveksimaan sinua koska ei saanut kotoaan kaipaamansa tukea. Vanhemmuus on taitolaji.