G:Mitä ajattelet, kun näet parin, jossa mies todella komea ja nainen lähes ruma?

liian lyhyt mies ei kelpaa, lievästi kehitysvammainen mies ei kelpaa, huonosti pukeutuva mies ei kelpaa, tyhmä mies ei kelpaa, liian älykäs mies ei kelpaa, huonolla tavalla kalju mies ei kelpaa. Köyhä mies ei kelpaa, rikas mies persuna ei kelpaa.... Listaa voi jatkaa, mutta se on varmaa ettei kelpaa.

Rakkauden pitäisi kelvata. Minusta teidän vaatimukset miesten ja naisten suhteen on liian korkealla. Ettehän tekään ole mitään tai mistään kotoisin. Vaivaisia matoja paskan kimpussa. Niin juuri sitä te monet olette.

Ethän ajattele, että mikä tahansa mies on parempi kuin ei miestä ollenkaan? Miksi joku haluaisi persun jos vihaa persuja, riidelläkseenkö koko ajan? Tai kehitysvammaisen, jos ei halua ryhtyä miehelle äitihahmoksi? Olet aika naiivi ja kokematon, jos mielestäsi rakkaus "kaiken pyhittää".

kehitysvammaisuus nyt on hiukan eri asia kuin nuo muut kriteerit

Aina joku ominaisuus on toisesta "se". Se että vammaisuus on sinusta "se" on vain sinun oma rajallinen käsitys asiasta. Olet asennevammainen ja syrjit tietynlaisia miehiä. Ota vähän avoimempi asenne elämääsi.

...näin kehitysvammaisen siskona tämä vaikutti hiukan ...noh, tietämättömältä, tämä sinun ajatuksesi :)

kehitysvammaisuus nyt on hiukan eri asia kuin nuo muut kriteerit

Aina joku ominaisuus on toisesta "se". Se että vammaisuus on sinusta "se" on vain sinun oma rajallinen käsitys asiasta. Olet asennevammainen ja syrjit tietynlaisia miehiä. Ota vähän avoimempi asenne elämääsi.

Mitä yhteistä normaaliälyisellä on älyllisesti kehitysvammaisen kanssa? Ei taida olla paljon mitään. Kaikki suhteet perustuvat vastavuoroisuuteen. Sinulla itselläsi varmaan on sydänystävinä paljonkin älyllisesti kehitysvammaisia, onko kommunikointisi heidän kanssaan samanlaista, kuin normaaliälyisten kaveriesi?

Tai sitten ei. Ala- ja yläasteella en seurustellut kertaakaan, koska en muille kelvannut. Mutta kun ajattelee, kauniit tytöt seurustelivat, erosivat ja seurustelivat taas jonkun muun kanssa, heidät jätettiin tekstareilla ja niin edelleen. Eli kysymys on, miksi kaunis kelpaa mutta sellainen pulliainen ei? Koska kysymys on ulkonäöstä = eli ei todellista rakkautta.

Tosiaan oot huonoitsetunoinen urpo. Haet vissiin ensisijaisesti elämänkumppaniasi kriteereillä "tarpeeksi pahan näköinen mulle", katsotaan sitä luonnetta myöhemmin.

Eli olet todella ulkonäkökeskeinen.

mutta en edes osaa kiinnostua ylimaallisen komeista miehistä, vaan "tasoisistani". Ei kai tämän pitäisi kellekään mikään ongelma olla, kun ei ole minullekaan. En usko mihinkään "todelliseen rakkauteen" miehen ja naisen välillä, kyllä se on aina jossain määrin pinnallista ja perustuu muihin asioihin kuin johonkin näkymättömään rakkauteen. Esim. ulkonäköön, älykkyyteen, varallisuuteen, koulutukseen, jne. Nämä kaikki ovat mielestäni ihan yhtä pinnallisia parinvalintaperusteita.

Taas tuo joka siinä yhdessä ketjussa väitti, että aloittajan olisi pitänyt alkaa seurustella sen kehitysvammaisen kanssa.. Voi elämä, etten sanois. Mahtaako hän niputtaa liikuntavammaiset ja sokeat jne. kehitysvammaisiksi? Muuten en voi kyllä tajuta. Tai sitten on porvoosta.

tämänkin ketjun vastauksista, että jotkut eivät tiedä tosi rakkaudesta mitään.



Tosi rakkaus ei perustu VAIN kumppanin ulkonäköön, varallisuuteen tai painoon ym. ulkoisiin asioihin. Tosi rakkaus perustuu sisäisiin asioihin, eikä ole riippuvaista ulkonäöstä ym. ulkoisista tekijöistä.



Sitä paitsi pahimpia pettäjiä saattavat todellisuudessa olla ne rumemmat, itsestään epävarmat miehet, jotka tarvitsevat pönkitystä miehisyydelleen.



Ja jos joidenkin mielestä joku nainen on vähemmän kaunis, niin hänen huippukomean miehensä mielestä nainen voi olla kaunis. Ihmisillä on erilaisia makuja myös ulkonäköön liittyen.



Mutta surullisen yleistähän se on pinnallisessa nykymaailmassa että joillakin kaikki, myös joidenkin oma rakkautensa ja käsitys muidenkin rakkaudesta, perustuu ulkoiseen, ulkonäköön, rahaan, omaisuuteen ja muutenkin koko elämä on vain pintaliitoa ja muille näyttämistä. Etenkin naiset tuntuvat valitsevan kumppaninsa nuilla perusteilla, onhan tärkeää näyttää kavereille.



Jos näen ulkonäöltään eritasoisen pariskunnan, ajattelen että heidän välillään on tosi rakkautta. Aivan kuin voi olla ulkonäöltään samantasoistenkin välillä.

nainen kova ottamaan suihin.

(Ja sitten totean tyytyväisenä, että on se vaan komea. Mun mies.)

mitä ajattelivat nähdessään minut ja mieheni ensimmäistä kertaa yhdessä tai mitä mieltä ovat meistä tänä päivänä... Mies on pitkä ja komea, mitä nyt vähän tullut painoa lisää 10 yhdessäolon vuoden aikana. Minä ruma kasvoista, mutta vartalo oli kuulemma kiva (suomeksi siis tissit). Painoa mulle tullut jonkin verran lisää mutta en ole ylipainoinen sentään. Mies on edelleen ulkonäöllisesti parempitasoinen kuin minä.



Kyllähän sitä on kuullut kaikennäköisiä kommentteja vuosien aikana. Osa lipsahduksia, osa tahalleen sanottuja. Esim. ollaan oltu baarissa kahdestaan ja joku nainen tullut iskemään miestä. Mies sanonut että ei kiitos, mun tyttöystävä riittää mulle. Nainen kääntynyt katsomaan mua ja vilkaissut päästä jalkoihin ja todennut että paremmankin saisit...



Tai kaveri (entinen kaveri) sanoi suoraan että hänen on vaikea uskoa että minä sain iskettyä mieheni.



Tai yksi tuttu nainen tuli ekaa kertaa kotiimme ja samalla kertaa näki ekaa kertaa mieheni. Kun menin istumaan mieheni viereen ja otin kädestä kiinni, tää tuttavanainen alkoi nauramaan että miksi sä meet vieraan miehen viereen istumaan, etkä oman miehes (meillä oli myös miehen kaveri kylässä). Minä ihan ihmeissään että ei, kyllä tää on mun mies. Tuttavanainen oli siis itse olettanut että se mieheni vähemmän komea kaveri on mun mies (kun eihän rumalla naisella voi olla komeaa miestä).



Nuorempana tuntui pahalta, mutta eipä enää. Mun mies oikeasti rakastaa minua, kun haluaa olla kanssani. Mulla ei ole rahaakaan, minkä vuoksi minussa kannattaisi roikkua.

Kauneus on katsojan silmässä. Moni "julkkiskaunotar" ei mun mielestä ole perus naapulinlikkaa kummempi.



Ehkä toisille muut asiat on tärkeämpiä kuin ulkonäkö ja hyvä niin.

tossa rumiluksessa näkee.

et kun pariutuu jonkun kanssa, on molempien markkina-arvo sama. Eli tässä tapauksessa ajattelen, että naisella on jotain sellaista, mitä ei muissa ole. Mutta koska kukaan meistä ei ole täydellinen, niin pitää siinä komeassa miehessä olla jotain, mikä laskee hänen markkina-arvoaan.



En yhtään ihmettele, että epäsuhta pari on vuosikymmeniä yhdessä, koska rakkaus ei ole ulkonäön asia. Mutta se alku tietenkin ihmetyttää, miten ihmeessä he ovat toisensa löytäneet.



Tästä taas jatkan ajatusketjua, että kansi on löytänyt vakkansa. He ovat ns. sielunkumppanit (mikä taas tarkoittaa sitä, että menneisyyden traumat siellä kolisevat yhteen).

olimme aiemmin tuollainen pariskunta. Minä olin aika tylsän näköinen, en nyt ehkä ruma, mutten kaunis todellakaan, ja tyylini oli aika mauton. En koskaan meikannut ja olin IHAN ulalla kaikesta ulkonäköön liittyvästä. Mieheni taas oli ihan eri sarjaa. No, "jostain syystä" mies kiinnostui kuitenkin minusta, eikä niistä muista, paljon paremman näköisemmistä, joista monen olisi voinut myös saada (koska aika moni oli kiinnostunut hänestä, eikä suinkaan vain ulkonäön takia).



Nykyisin kun itsetuntoni on noista nuoruuden ajoista parantunut, olen oikeastaan tosi hyvännäköinen, myös omasta mielestäni, mutta myös muiden. Mutta mies kai näki minussa sen, mitä moni muu ei nähnyt.

Nuoresta parista tulisi mieleen, että mies ei etsi ulkoista kauneutta ja että ovat varmaan samanoloisia ja viihtyvät yhdessä.



Keski-ikäisistä kyllä poikkeuksetta tulee mieleen, että jos vaimo ei enää ihan iskussa, mutta komea mies, että vaimo on nuorempana ollut hyvännäköinen. Lisäksi ajattelen ettei vaimo enää viitsi ulkonäköön panostaa kun mies jo on olemassa.



Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen keski-ikäisten porukkaan. Nuorena minä olin se hyvännäköinen ja perheen "edustaja" ja mies, no, perus-ok. Nyttemmin mies vanhenee aika mukavanoloisesti, ei kaljuunnu, liho tms. ja juonteetkin tulee aika mukavan näköisesti, tavallaan ulkonäkö paranee hällä vanhetessaan suhteessa ikätovereihin. Mulla taas kävi se klassinen, että eka lapsi= ei tarvitse enää ikinä välittää mitä syö, mitä on päällä, miten tukka roikkuu jne.



Ollaan niin yhteen hitsaannuttu vuosien myötä, että saan näyttää vapaasti niin suohirviöltä kuin haluan, eikä mies silti muita haikaile. Ja kyllä sitten muuten näytänkin... tai jokinorsulta.. :D

Itse ajattelen, että noi on yhdessä varmaan vaan lasten takia ja että nainen on antanut itsensä lösähtää raskauksien jälkeen. Tai sitten ajattelen, että nuo on kotoisin jostain käpykylästä, jossa ei ole ollut paljon vaihtoehtoja.



Ajattelen myös, että tuo ei tule kestämään. Jossain vaiheessa mies tajuaa oman markkina-arvonsa ja ottaa 20 vuotta nuoremman hoikan naisen.

Itse ajattelen, että noi on yhdessä varmaan vaan lasten takia ja että nainen on antanut itsensä lösähtää raskauksien jälkeen. Tai sitten ajattelen, että nuo on kotoisin jostain käpykylästä, jossa ei ole ollut paljon vaihtoehtoja.

Ajattelen myös, että tuo ei tule kestämään. Jossain vaiheessa mies tajuaa oman markkina-arvonsa ja ottaa 20 vuotta nuoremman hoikan naisen.

ikä tulee vastaan tietyissä asioissa, jo usein 40 iässä...

Minulle merkitsee ulkonäköä enemmän naisen varallisuus ja älykkyys.

En millään kiinnostu tyhjäpäistä, jotka haluavat olla miehensä elätettävinä.



Ei miehet ole siinä suhteessa yhtään erikoisempia. Monesti yleinen luulo on että mies valitsee ulkonäön ja on pinnallinen. Ei.

Meille miehille merkitsee varallisuus ja älykkyys yhtä paljon, kuin teille naisillekin.

Tai no, ehkä ajattelen, että ovat olleet joko yhdessä nuoresta asti, tai sitten tavanneet vasta aikuisiällä, tokalla tai kolmannella kierroksella.



Jos taas näen ruman miehen ja kauniin naisen, ajattelen miehellä olevan valtaa ja/tai rahaa. Ikävä kyllä.

Se on surullista teidän kannaltanne. Mahtaa olla tyhjää siellä pinnallisuuden ytimessä sisällänne, ja sitten vielä heijastatte sen muihinkin ja haluatte nähdä rumuutta tavalla tai toisella kaikkialla.



Kun ihmiseen tutustuu ja rakastuu, niin ulkonäköhän suotuisassa tapauksessa tavallaan menettää merkityksensä vaikka se aluksi olisi ollutkin kiinnostuksen herättäjä. Ja kun se on tosiaan makuasia tuo että kuka mistäkin tykkää, niin ne haukkumanne naiset voivat olla omien miestensä silmissä todella viehättäviä, ainutlaatuisia ja persoonallisia. Ja ennenkaikkea äärettömän rakkaita ja korvaamattomia elämänkumppaneita. Ja sellainen joku teidän mielestänne hyvännäköinen voi olla sen jonkun miehen silmissä muovinen, aivan liian pinnallinen, epäkiinnostava... Ja sama siis toisinpäinkin.