Lue keskustelun säännöt.
synnytin eilen vauvan joka ei ole mieheni lapsi
30.11.2011 |
synnytin eilen perheeseemme toisen lapsen. Tänään minulle varmistui että lapsi ei ole aviomieheni.
Meillä on avioliittomme aikana ollut hyvin vaikea. Suurimmat ongelmat ovat mieheni työttömyys ja alkon käyttö. Viime keväällä olin jo lähes päättänyt erota, niinpä baari-iltana päädyin sänkyyn toisen miehen kanssa kun seksielämäkin oli tosi onnetonta. Jonkun ajan kuluttua huomasin olevani raskaana. Raskauden alkamis ajankohta oli epäselvä. Kerroin miehelleni raskaudesta. Hän olikin yllätyksekseni onnellinen. Tiesin että on riski että lapsi olisi sen toisen, mutta halusin vielä uskoa avioliittooni. Raskauden aikana parisuhde parantui. Tiesin että on tuo pieni riski. Eilen vauva syntyi ja tajusin heti ettei se ole mieheni. Nyt on kamala olo. En tykkää vauvastani. Mieheni kohtaaminen pelottaa. Mitä teen?
Kommentit (204)
Hei! Onneksi olet siellä sairaalassa. Toivottavasti sinusta pidetään hyvää huolta siellä. Ajattele esikoistasi ja tätä toista lasta, hänen pikkusiskoaan/pikkuveljeään. Koeta lastesi takia nyt levätä ja koota itsesi. Pärjäät sinä, vaikka teille tulisikin ero, mutta ei sitä vielä tiedä. Jos miehesi saapuu sairaalaan, niin sinun pitää vaan kohdata hänet. Ehkä kohtaatte vasta myöhemmin, se voi olla helpompaa niin. Miehesi on nyt niin järkyttynyt, että ei välttämättä pysty tapaamaan. Koetahan jaksaa! Pyydän enkeleitä sinun ja pienen vauvasi vierelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin:
Miten on mahdollista ettei sairaalassa AP:lle kerrottu olevan mahdollista että veriryhmät A+B voi tuottaa nolla verta olevan jälkeläisen.
Toihan on jo lukion genetiikasta tuttua.
Noi veriryhmät yhdistämällä tuloksena voi olla
lapsella
A tai
B tai
AB tai
0
Toiseksi:
Puhelimella voi surffailla netissä.Ite teen iltaisin niin kun en jaksa istua pöytäkoneen ääressä.
Kolmanneksi:
Miksei vois sairaalassa olla läppäriä mukana ja siinä nettiyhteyttä?
Neljänneksi:
Siskon tyttö pääsi samana päivänä kotiin synnytyksen jälkeen.Totta tosiaan, samana päivänä.
Koko juttu sopivine yhteensattumine tuntuu enemmän kun haetulta, mut jos joku välttämättä haluaa kirjotella kaikkea huuhaata tänne niin siitä vaan.
Maritta
on 0 eikä lapsen..
Tossa tapauksessa se on jo aika mahdotonta että lapsi olisi tuon isän, mutta niitäkin on tapahtunut.
Ehdottomasti geenitesti niin se on vasta varma.
Maritta
Ensinnäkin:
Miten on mahdollista ettei sairaalassa AP:lle kerrottu olevan mahdollista että veriryhmät A+B voi tuottaa nolla verta olevan jälkeläisen.
Toihan on jo lukion genetiikasta tuttua.
Noi veriryhmät yhdistämällä tuloksena voi olla
lapsella
A tai
B tai
AB tai
0
Maritta
Nyt ei tainnut Marittakaan lukea ihan kaikkea oikein. Ap siis kirjoitti että mies on B ja itse on O. Lapsi on se A. Ja sehän ei ole mahdollista, ei edes lukion genetiikalla.
hyvä jos sait apua keskustelusta. Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Lapsesi on "sinun vertasi ja lihaasi" ja oikeasti ihana, enkä tarkoita että sinusta pitäisi silti nyt tuntua siltä siltikään. Mutta hän tulee olemaan Sinulle rakas ja Rakkauden arvoinen Hän on jo tänään, nämä molemmat, päädyt sitten pitämään hänet tai et. On todella normaalia että tunteesi ovat aivan sekaisin ja vauva tuntuu nyt ihan oudolta tai "väärältä". "Kuuppa himmenee" helposti vähäsen ihan normaalissakin tilanteessa ja tunteet käy vuoristorataa , on se lapsen saaminen niin suuri muutos elämässä.
Miten uskot miehesi reagoineen uutiseen?
Haleja sulle, ei ole sulla nyt juuri mikään helppo hetki elämässä. vaalea vauva ei tunnu omalta eikä oikealta. Toivon että tämä lapsi saa vielä tuntea olevansa Se oikea. koska hän tarvitsee sitä niinkuin meistä jokainen tarvitsee kokemusta että on tärkeä ja rakastettu . sinäkin tarvitset. Virheitä kaikki tehdään, kunhan tehdään viisaita ratkaisuja kun tulee yllätyksiä. Tsemppiä!!! Etsi apua itsellesi. Sinä ja lapsesi ansaitsette nyt kaiken mahdollisen tuen että teistä kummastakin tulee vielä onnellisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla niin tyhmä,että ei käytä ehkäisyä. Kuningas Alkoholi?!? Kannattaisko ny viimestään heittää ne viinat lepikkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskas päivä taas.
Olen ollut lasten kanssa äidin luona yötä.
Tänään sain jonkinlaisen sekoamisen pelko kohtauksen. Sanoin äidille että ota sinä tämä vauva ennen kuin vahingoitan sitä. Tilanne rauhoittui nopeasti.
Mieheni soitti ja halusi keskustella.
Menimme äitini kanssa yhdessä.
Tilanne oli melko rauhallinen, itkimme molemmat. Hän kertoi että haluaa erota. Hän rakastaa minua mutta ei voi enää ajatella minua vaimona. Puhuimme myös käytännön asioista. Ymmärrän täysin mieheni päätöstä.
Myöhemmin soitin miehelleni, itkimme, molemmat kertoivat kuinka paljon toista rakastaa.
Mies oli lähtenyt kaupungille mutta istuskeli yksinään koska ei voinut kohdata onnittelevia ystäviään.
että palaatte yksiin ja elätte onnellisina lopun elämää. Jotenkin fiksulta kuulostaa miehesi. Hän on shokissa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettimässä aikuisen miehen tunteita.Entäs se vauva josta kasvaa lapsi ja aikuinen.?
Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää biologiset vanhempansa.Järkkyä miten moni oikein kannustaa salaamaan asian.Jos mulle nyt selviäisi et äiti on valehdellut isäni henkilöllisyyden kaikki nämä vuodet niin en menis edes hänen hautajaisiin kuin korkeintaan kusemaan haudalle.
Lopeta AP itsesäälissä rypeminen ja selvitä isyys vauvan vuoksi ei itsesi tai aviomiehesi.
on se sama joka on kirjoittanut enemmänkin näitä novelleja tänne.
Muistan parhaiten sen jossa hänelle selvis et aviomiehellä on suhde hänen äitiinsä."kun katsoin taakseni,äitini kietoi kätensä mieheni lanteille ja..."
Et edelleenkään ole kovin hyvä,viihdyttävä kylläkin.=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan piti palata osastolle valohoitoon kun kellastui. Tulin vauvan mukana osastolle.
Olen tosi väsynyt.
Mies haluaa erota.
En tiedä miten jaksan tästä eteenpäin. Erohuhut leijuu jo sukulaisten korviin. En kehtaa puhua kenenkään kanssa puhelimessa.
Haluaisin niin peruuttaa tämän kaiken. Vauvan syntymän piti olla elämäni onnellisin päivä. Se olikin elämäni järkyttävin päivä.
En ole kehdannut laittaa vauvan kuvaa facebookkiin.
Reagoiko hän jotenkin? Mitä äitisi on mieltä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parahin ap, tiedän että olet ehkä hieman shokissa, mutta lukaisepa tämä ja pohdi asiaa rauhassa. Nythän on nimittäin niin, että ei lapsi ensisijaisesti ole biologinen nimen jatkaja, perijä sukuun, geenien levittäjä ja eteenpäinviejä vaan oikeastaan vain ja ainoastaan elämän suuri lahja sinulle.
Pieni ihmistaimi, jonka tehtävä on opettaa sinua, hioa sinua, tuoda valoa elämääsi. On aivan toissijaista viime kädessä kuka on isä, minkä värinen lapsi on, mitä sukupuolta jne. Vain se merkitsee että lapsesi rakastaa sinua täydestä sydämestään, lapsesi pieni sydän sykkii rakkautta sinulle. Olet lapsellesi kaikki kaikessa, ja lapsesi voi antaa sinulle niin paljon rakkautta ettet uskokaan.
Ymmärrän sinua hyvin, mutta usko pois, sillä ei elämän kulun kannalta ole viimekädessä arvoa tai merkitystä mitä MUUT sinusta ajattelevat. Anna muiden supista, arvostella, juoruta, mitä hiton väliä. Vain sillä on väliä että rakastat itseäsi ja rakastat lastasi.
AP, usko kun sanon, että kaikki vastoinkäymiset ja yllärit elämässä ovat meidän henkisen kasvumme jalostamiseksi tarkoitettuja. Vaikka hetkellisesti tuntuu pahalta tai olet shokissa, niin kaikki kääntyy parhaiten ja kymmenen vuoden päästä jos voisit nähdä itsesi, niin osaisit jo hymyillä tilanteelle ja ehkä myös ihmettelisit miten silloin reagoit noin voimakkaasti ja miten ylipäätään mietit lapsen pois antamista.
Sanon myös ystävänä tämän, että yksikään mies ei ole koskaan niin merkityksellinen kuin oma lapsi. Lapsesi on sinun lapsesi, sinun omasi, sinun rakkaasi. Älä edes harkitse adoptioon antamista.
Jaksat ja pärjäät kyllä, ja luen jo rivien välistä että rakastat lastasi - niinkuin pitääkin. Elämä kantaa ja lapsesi rakkaus on sinun tukenasi, joten näen ja uskon että tiedät jo itsekin vastauksen siihen mitä sinun tulee tässä tilanteessa tehdä. Rakkautta ja voimia sinulle, olet äiti, hienointa maailmassa, ja rakkain ja tärkein lapsellesi! *halauksia*
Reagoiko hän jotenkin? Mitä äitisi on mieltä asiasta?
Isompi lapsi on vasta melkein parivuotias että hän ei oikein reagoi mitenkään kun on niin tietämätön vielä. Äidin luona ollessani toki vietin aikaa hänenkin kanssa mitä nyt väsymykseltäni jaksoin.
Äiti on ollut luonnollisesti tukenani ja kehunut vauvaa.
En tiedä onko tämä juttu provo, mutta jos ei ole niin haluan sanoa että nainen pärjää hyvin kahden lapsen kanssa yksin. Kolme tai enemmän tekee tiukkaa.
Ikäväähän ero on aina, mutta selviät kyllä. Tavallaan elämä helpottuukin kun ei enää tarvitse miellyttää miestä vaan voi tehdä kaiken miten itse tykkäät.
millä mielin odotate joulua ja missä sen vietätte?
outoja fiiliksiä.
Vauva on mahottoman kiltti ja ihan kiva tyyppi. Ulkonäkö edelleen häiritsee koska en kuvitellut saavani tämän näköistä lasta. Kaikki ystävät ja tutut kehuvat vauvaa maasta taivaisiin. Itse ihmettelen että onko se muka noin söpö. Kai se vaan johtuu siitä että mielikuvani vauvasta oli niin erilainen.
Mies on edelleen täällä. On muuttamassa heti kun asunnon saa. Eilen puhui kyl tosi outoa. Sanoi että haluaa oman kodin mutta se olisi yhtä paljon myös meidän koti. Hän sanoi että hän yrittää unohtaa tämän ja katsotaan mitä puolen vuoden aikana tapahtuu kun on tämä avioeron harkinta-aika. Että ollaan vähän niinku tyttö-poikaystävä. Antoi jopa eilen pusun mulle. Se oli outoa mut kivaa. Vaikea kyl kuvitella et suhteemme enää voisi toimia... En tiedä... Pää ihan sekaisin.
vain Jeesus ottaisi tuon lapsen omakseen ja elätikseen.
Miehesi voi nyt vain jättää sinut. Jos miehesi ottaa sinut ja lapsen niin kiitä Jeesusta.
Kuulostaa nimittäin ihan paranormaalilta tilanteelta. Ei mieheltäsi voi vaatia ihmetekoja.