Lue keskustelun säännöt.
synnytin eilen vauvan joka ei ole mieheni lapsi
30.11.2011 |
synnytin eilen perheeseemme toisen lapsen. Tänään minulle varmistui että lapsi ei ole aviomieheni.
Meillä on avioliittomme aikana ollut hyvin vaikea. Suurimmat ongelmat ovat mieheni työttömyys ja alkon käyttö. Viime keväällä olin jo lähes päättänyt erota, niinpä baari-iltana päädyin sänkyyn toisen miehen kanssa kun seksielämäkin oli tosi onnetonta. Jonkun ajan kuluttua huomasin olevani raskaana. Raskauden alkamis ajankohta oli epäselvä. Kerroin miehelleni raskaudesta. Hän olikin yllätyksekseni onnellinen. Tiesin että on riski että lapsi olisi sen toisen, mutta halusin vielä uskoa avioliittooni. Raskauden aikana parisuhde parantui. Tiesin että on tuo pieni riski. Eilen vauva syntyi ja tajusin heti ettei se ole mieheni. Nyt on kamala olo. En tykkää vauvastani. Mieheni kohtaaminen pelottaa. Mitä teen?
Kommentit (204)
miksi haluat väen vängällä rpiä biologisen isän lapsen elämään? Jos hän ei ole siitä itse kiinnostunut? Eikö oma miehesi suostunut kasvattamaan lasta omanaan?
Mietin vain kun minä olen ollut pieni tyttö kun äiti meni isäni kanssa yhteen. Olin joku alta 1v. Ja isäni (joka ei siis oiekasti ollut isäni) kasvatti minut pienestä tytöstä asti, aloin kutsumaan häntä isäkseni ja hän adoptoi minut myöhemmin. Eikä minulla muuta isää ole koskaan ollutkaan. Rakastan isääni kovasti ja hän minua. Vaikka äidillä ja isällä on yhetisiäkin biologisia lapsia, niin en ole jäänyt heille mitenkään kakkoseksi.
Minä olisin kertonut kyllä miehelle, mutta olisin pyytänyt tätä ottamaan lapsen omakseen. Nyt tilanne on paljon hankalampi kun kaikki jo tietää ja soppaan ollaan sekoittamassa biologinen isäkin väen vängällä!
Haluan että papereihin tulee oikein vanhemmat, koska jokainen ihminen haluaa tietää mistä on tullut. Teen sen lapseni vuoksi, en itseni tai kenenkään muun, Lapsellani on tällöin ja miksei myös biologisella isällä mahdollisuus tutustua jos näin haluavat vaikka 20 vuoden kuluttua. who know. Aviomieheni sanoi että voin jättää hänet papereihin jos haluan, mutta haluan ajatella asiaa lapsen näkökulmasta. Biologisuus on kuitenkin eri asia kuin vanhempi joka lapsen kasvattaa. tai ainakin minä näin ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä äitini auttaa minua lasten hoidossa. Tosin hain nyt isommalle päivähoitopaikkaa, koska suunnittelen äitiysloman jälkeen töitä taas.
Toivon että tämä "kesä" *katsoo ulkona olevaa lunta* antaisi meille voimia ja kesäkuussa voimme sitten päättää eroammeko tosiaan vai emme.
Päivä kerrallaan.
Mielialaa pitää kurissa mielialalääke mutta väsymyksenn ei oikein lääkettä ole. Onneksi vauva on alkanut edes paremmin nukkumaan kun on saanut vähän perunaakin vatsantäytteeksi.
nauti lapsistasi!
Miehen (ex-miehen?) alkoholin käyttö ei kuulosta hyvältä. Yrittäkää surra asioita pois, jutellakin silloin kun jaksatte. Aika parantaa - vaikk a on lopen kulunut sanonta, se on silti totta.
onko miehelläkin joku, joka kanssa puhua?(ulkopuolinen, ei hänen sukulaisensa)
Hyvä että itse käyt juttelemassa sh:n luona.
Voimia ja iloa kevääseen!
Muistin taas tämän kauan sitten aloittamani kirjoituksen ja ajattelin kertoa kuinka tarinani on jatkunut:
Vauva on nyt 7 kuukauden ikäinen ja oikea ilopilleri. Kaunistuu päivä päivältää ja ryömii jo lujaa. Erosimme lopullisesti kesäkuussa. Olemme ystäviä edelleen emmekä vihoittele toisillemme. Isyysgeneettiset tutkimukset valmituivat ja niiden perusteella ex-aviomieheni ei ole lapsen isä. Lapsen biologinen isä ei edelleenkään myönnä isyyttään ja asia on oikeudessa.
Olen surrut kovin avioeroani mutta jo myös vahvistunut. Palasin työhön, koska halusin saada muutakin ajateltavaa ja se on oikeasti auttanut minua jaksamaan. Äiti on hoitanut pientä vauvaa, toinen lapsista on päiväkodissa.
En usko että koskaan voimme palata enää yhteen vaikka vielä rakkauttakin löytyy. Tämä on kuitenkin melko pysähdyttävä tapahtuma ollut ja ehkä kummankin on tarvinnut miettiä että ongelmia oli ja tämä oli sen seuraus.
Itselle on edelleen vaikea antaa anteeksi. Yritän koko ajan, sillä se hajottaa minua. Olen oppinut jotenkin hyväksymään tilanteen ja kotona menee kivasti lasten kanssa. Mies tapaa vanhempaa lasta noin kerran viikossa.
Kaikki tämä mitä olette kommentoinut tai haukkunut olen lukenut mielenkiinnolla.
Tuskin tämän jälkeen enää palaan kirjoittamaan tänne jos ei joku nyt erikseen halua meistä kuulla.
Elämä jatkuu. Lapset pitävät vahvana.
Ehkä tälläkin oli jokin tarkoitus mikä selviää joskus.
kuulumisia! Tee niin jatkossakin.
Kaikkea hyvää teille. Asiat järjestyy tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka kaivoi tän viestiketjunkaan ylös vuoden takaisesta,mutta voisin vaikka vannoa että saman olen lukenut täällä noin vuosi sitten, kuin myös samat kommentit,ja ihmettelyt että ripeästi tänne olet kirjoittamaaan tullut ja vielpä kännykällä silloinkin,huihai sentään,sinä joka tämän tänne teit aikoinaan,miksi uudestaan vatvot,jotain mielenvikaisuuttako keksiä tarina jota sitten toistelee?
kuka kaivoi tän viestiketjunkaan ylös vuoden takaisesta,mutta voisin vaikka vannoa että saman olen lukenut täällä noin vuosi sitten, kuin myös samat kommentit,ja ihmettelyt että ripeästi tänne olet kirjoittamaaan tullut ja vielpä kännykällä silloinkin,huihai sentään,sinä joka tämän tänne teit aikoinaan,miksi uudestaan vatvot,jotain mielenvikaisuuttako keksiä tarina jota sitten toistelee?
kyllä tämä on se sama teksti jonka aloitin marraskuussa 2011. katsoppa päivämääriä tarkemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä äitini auttaa minua lasten hoidossa. Tosin hain nyt isommalle päivähoitopaikkaa, koska suunnittelen äitiysloman jälkeen töitä taas.
Toivon että tämä "kesä" *katsoo ulkona olevaa lunta* antaisi meille voimia ja kesäkuussa voimme sitten päättää eroammeko tosiaan vai emme.
Päivä kerrallaan.
Mielialaa pitää kurissa mielialalääke mutta väsymyksenn ei oikein lääkettä ole. Onneksi vauva on alkanut edes paremmin nukkumaan kun on saanut vähän perunaakin vatsantäytteeksi.
tämä ei ole minun tekstini
Joo kyllä äitini auttaa minua lasten hoidossa. Tosin hain nyt isommalle päivähoitopaikkaa, koska suunnittelen äitiysloman jälkeen töitä taas.
Toivon että tämä "kesä" *katsoo ulkona olevaa lunta* antaisi meille voimia ja kesäkuussa voimme sitten päättää eroammeko tosiaan vai emme.
Päivä kerrallaan.
Mielialaa pitää kurissa mielialalääke mutta väsymyksenn ei oikein lääkettä ole. Onneksi vauva on alkanut edes paremmin nukkumaan kun on saanut vähän perunaakin vatsantäytteeksi.tämä ei ole minun tekstini
onpa. mitä mä nyt sekoilen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava lukea kuulumisia. Tsemppiä jatkoonkin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olet hormooniryöpyssä. Se menee ohi muutamassa päivässä. Jos mies on hyvä, pidä kiinni ja lapsen isänä!!!
oikeesti! Nyt hormoonit jyllää ja elämä tuntuu että on ekaisin. Kyse on näkymättömästä siittiöstä mistä tuo on lähtenyt. Rakastat vauvaasi. Kyllä se siitä.
just ja joopa joopa. Ihan kuin se olisi hyvä syy pettämiselle :D
Olisit eronut miehestäsi ja pettänyt vasta sitten.
Nyt olet yltäpäältä kusessa. Olisit itse mennyt töihin, jos miehen työttömyys harmittaa. Nalkutit kuitenkin miehellesi jatkuvasti hänen työttömyydestään joten mies alkoi juoda.
Sitten sait syyn pettää miestäsi... Vittu mikä nainen ja vielä vihaat lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin keskeytystä tosissani. En kuitenkaan uskonut että lopputulos olisi tämä.
Juttelin psyk sh:lle ja olo hieman helpottunut. Käärö näyttää kuitenkin "väärältä" blondineen hiuksineen. Miehelläni musta tukka.
Mies soitti minulle uudestaan . Sanoin että olen tosi väsynyt. Intti kuitenkin että mikä minulla on? Lopulta hän kysyi onko lapsi jonkun muun?. Hiljentyminen oli myöntymisen merkki. Puhelu loppui melko nopeasti.
Kylläpä tosiaan teillä hyvä suhde... Tsemppiä vaan vauvan kanssa elämiseen. Tiedätkö sen oikean isän? Ehkä pitäis kertoa hänelle onnittelut?
mietin keskeytystä tosissani. En kuitenkaan uskonut että lopputulos olisi tämä.
Juttelin psyk sh:lle ja olo hieman helpottunut. Käärö näyttää kuitenkin "väärältä" blondineen hiuksineen. Miehelläni musta tukka.
Mies soitti minulle uudestaan . Sanoin että olen tosi väsynyt. Intti kuitenkin että mikä minulla on? Lopulta hän kysyi onko lapsi jonkun muun?. Hiljentyminen oli myöntymisen merkki. Puhelu loppui melko nopeasti.
Tosi huono. Yritä ensi kerralla pikkuisen enemmän. Vaikka saattoihan joku uuno tämänkin uskoa. :)
Tuleeko mies nyt katsomaan teitä kuitenkin? Suostuisikohan hän pitämään omanaan? Kerro hänelle, että silloin kun meni huonosti, niin oli hetken hairahdus. Voimia.
ihan varma miten asian todellinen laita on?
Juridisesti miehesi on lapsen isä, sitä ei niin vaan kumota sitä isyyttä
olla eri veriryhmät molemmilla vanhemmilla ja lapsella?
Haluan että papereihin tulee oikein vanhemmat, koska jokainen ihminen haluaa tietää mistä on tullut. Teen sen lapseni vuoksi, en itseni tai kenenkään muun, Lapsellani on tällöin ja miksei myös biologisella isällä mahdollisuus tutustua jos näin haluavat vaikka 20 vuoden kuluttua. who know. Aviomieheni sanoi että voin jättää hänet papereihin jos haluan, mutta haluan ajatella asiaa lapsen näkökulmasta. Biologisuus on kuitenkin eri asia kuin vanhempi joka lapsen kasvattaa. tai ainakin minä näin ajattelen.