Miten voi olla, että jotkut ei työllisty??

Ja toisekseen kaupan kassalle on aika vaikea päästä jos ei satu olemaan virolainen, venäläinen tai alle 25 vuotias.

liian vähän oikean alan työkokemusta. Jos madaltaa rimaa, hakijoita on enemmän ja he ovat nuorempia. Netti on työpaikkailmoituksia täynnä, mutta moneen hakemaani paikkaan on tullut yli sata hakemusta.

Vaan en tiedä, onko nykyään mahdollista vain 'mennä' edes siivoamaan

Ei voi hakea mitä sattuu, tai ei ainakaan tule huomioiduksi. Toisaalta, oman alan hommiin mielellään palkataan myös halvempia nuoria. Ja tämä lienee työnantajan näkemys. Itse voisin vähän huonommalla palkallakin jo mennä.

kun ei ole koulutusta ja nirso olen työaikojen suhteen... :/



Ehkä niillä ihmisillä tosiaan on jokin syy? Tiedän monia työttömiä ja ongelmia on, esim. pitkä poissaolo työelämästä, irtisanominen, koulutuksen puute tai keskeytetty koulutus jne. Sitten on ulkomaalaisia, vammaisia tai muuten poikkeavia, jotka voisivat ihan normaalisti työskennellä muttei saa töitä...

Mä olen muutamankin laman läpi elänyt keski-ikäinen nainen, mutta aina olen jossakin töissä ollut. Koulutus akateeminen, muttei se koskaan ole estänyt matalakoulutustasotöiden saamista. Tottakait työnantajat haluaa palkata sellaisen, josta näkee, että se kykenee työntekoon! Ketä kiinnostaa "työnhakija", joka suostuu ainoastaan oman alansa vakituiseen kokopäivätyösuhteeseen?



Jos ja kun valinnan varaa on, niin miksi ihmeessä kukaan palkkaisi pitkäaikaistyötöntä!!?

Jyväskylästä. Olen akateemisesti koulutettu humanistiselta alalta. Täällä Jyväskylässä valmistuu samalta alalta samoja maistereita yllinkyllin koko ajan. Alan töitä ei ole paljon tarjolla. Opiskelijat tekevät tarjolla olevat pätkät harjoitteluina, jolloin heille tarvii maksaa tosi pientä korvausta. Olen hakenut kaikenmaailman työvoimaneuvojien paikkoja, ihan mitä vaan jossa vaaditaan "soveltuvaa korkeakoulututkintoa", mutta ei vaan tärppää. Hakijoita on tosi paljon. Teen nyt avoimeen yliopistoon opintoja, jota saisin lisäpätevyyttä "omia hommiani" läheltä liippaavalta alalta, ja koetin jo kepillä jäätä ja panin hakemuksen vetämään: 120 hakemusta yhteensä! No, varmaan näitä muitakin kepilläsörkkijöitä oli siinä joukossa, mutta yhteenvedosta, jonka sain haastatelluista, huomasi ihan pienipalkkaiseen hommaan olevan tarjolla huippupäteviä tyyppejä.



Miehellä on täällä vakituinen, hyvä työ. Siksi ainakin vielä asutaan täällä. Jotta molemmat työllistyttäis omalle alallemme, täytyisi muuttaa pääkaupunkiseudulle. Meidän palkat tulevat kuitenkin liikkumaan semmoisissa summissa, että saadaan täällä sama elintaso yhden tuloilla. Lisäksi jouduttais sukulaisista ja ystävistä sekä kesäpaikasta aika kauas. Sekin merkitsee meille aika paljon. Ollaan kumpikin mietitty totaalista alanvaihtoa. Mut mua kiinnostaa vaan kaikki muut huonostityöllistävät alat :) Enkä oikein ois vielä valmis lähtemään alalle, jossa työ ois päivästä toiseen kamalaa pakkopullaa.

Haen vakituista työtä silti jatkuvasti. Viikko sitten yhdestä hakemastani paikasta tuli ilmoitus, että rekrytointi kestää, koska ovat saaneet 404 hakemusta. Todennäköisyys saada tuo duuni tai mikään muukaan, johon on noin paljon hakijoita, on aika pieni.

Meillä on kylläkin pulaa työntekijöistä varsinki noista jo aikuisiällä olevista ja ei taida olla yhtään viroliasta tai venäläistä meidän toimipaikassamme ja siis ihan kaupanalasta kyse.

täällä ovat ystävät, tuttavat ja sukulaiset... ja perhe ja omakotitalo.

minulla on psyykkinen sairaus, joka ei näy päällepäin, mutta rajoittaa pahasti työllistymistä. En halua siitä sairaudesta kavereille huudella.

niin sitä hakee noin 500 hakijaa. Veikkaanpa, ettei tällainen ei-enää-niin-hehkeä viittäkymppiä lähestyvä täti-ihminen ole siinä kovin vahvoilla.

haen vain itseäni kiinnostavia töitä - kaikki ei ole ihan oman alan tai omaa koulutusta vastaavia, mutta kuitenkin valikoin, mihin haen. Mitään kaupan kassan tai siivoojan töitä en edes hae. Olen mieluummin työtön kuin teen sellaista työtä, mitä en halua tehdä ja jossa työajat ja palkkaus ei miellytä.



Minun ongelmani tosin on hyvin vähäinen työkokemus. Ja luultavasti en osaa tehdä hyviä työhakemuksia.

Jyväskylästä. Olen akateemisesti koulutettu humanistiselta alalta. Täällä Jyväskylässä valmistuu samalta alalta samoja maistereita yllinkyllin koko ajan. Alan töitä ei ole paljon tarjolla. Opiskelijat tekevät tarjolla olevat pätkät harjoitteluina, jolloin heille tarvii maksaa tosi pientä korvausta. Olen hakenut kaikenmaailman työvoimaneuvojien paikkoja, ihan mitä vaan jossa vaaditaan "soveltuvaa korkeakoulututkintoa", mutta ei vaan tärppää. Hakijoita on tosi paljon. Teen nyt avoimeen yliopistoon opintoja, jota saisin lisäpätevyyttä "omia hommiani" läheltä liippaavalta alalta, ja koetin jo kepillä jäätä ja panin hakemuksen vetämään: 120 hakemusta yhteensä! No, varmaan näitä muitakin kepilläsörkkijöitä oli siinä joukossa, mutta yhteenvedosta, jonka sain haastatelluista, huomasi ihan pienipalkkaiseen hommaan olevan tarjolla huippupäteviä tyyppejä.

Miehellä on täällä vakituinen, hyvä työ. Siksi ainakin vielä asutaan täällä. Jotta molemmat työllistyttäis omalle alallemme, täytyisi muuttaa pääkaupunkiseudulle. Meidän palkat tulevat kuitenkin liikkumaan semmoisissa summissa, että saadaan täällä sama elintaso yhden tuloilla. Lisäksi jouduttais sukulaisista ja ystävistä sekä kesäpaikasta aika kauas. Sekin merkitsee meille aika paljon. Ollaan kumpikin mietitty totaalista alanvaihtoa. Mut mua kiinnostaa vaan kaikki muut huonostityöllistävät alat :) Enkä oikein ois vielä valmis lähtemään alalle, jossa työ ois päivästä toiseen kamalaa pakkopullaa.

... ja ihan samasta kaupungista. Siivoamaan en ole vielä hakenut, mutta lähes kaikkea muuta kyllä. Ja tuossa siivoamisessa eniten pännii työaika. Meillä on pieni lapsi, jota en viitsisi vuoropäiväkotiin laittaa. Mies on silloin tällöin työmatkoilla, joten minun töiden pitäisi mahtua 8-16 väliin.

läheltä seuranneena minä en oikeastaan ihmettele. "Ihan mihin vaan" hommiin ei haluta palkata sitä korkeastikoulutettuja. Työnantaja epäilee, ettei joku maisteri osaa/pysty/halua tehdä vaikka siivoojan tai kassan töitä kuitenkaan. Eli korkea koulutus aidosti hankaloittaa paljonkin työllistymistä yksinkertaisiin "duunarihommiin". Mieluummin palkataan vaikka peruskoulun käynyt vähän kaikkea sekalaista puuhastellut tyyppi.

Tänäpäivänä ei enää ole niinpaljon tarjolla ns. vakituisia työsuhteita, mitä niitä on ollut ennen. Se pitää vain alkaa hyväksymään, että työ on enempi ja vähempi pätkätyötä. Siinä ei ole mitään pahaa.



Itseasiassa tämä antaa ison mahdollisuuden. Voit toimia yrittäjämäisesti, olematta yrittäjä!



Tässä blogissa on kerruttu asiasta lisää, joten turha tähän kirjoitella samoja juttuja uudelleen:



http://remonttiblogi.fi/2011/11/25/tyollista-itsesi/



Tätä tarjotaan ainakin Jyväskylässä ja Porissa ja varmasti muuallakin tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Siis et oppinut sitä, että työllistyminen ei ole itsestäänselvä asia. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että useamman torjunnan kokeneena ihminen ei enää usko itsekään omiin mahdollisuuksiinsa ja tämä näkyy työnhaussa? Itse olen ollut vuoden vakituisessa työssä ja olen siitä kiitollinen, arvostan säännöllistä palkkaani. TYöttömänä olen olut yhteensä noin vuoden verran.

työkokemusta käytännössä vana omalta alalta, jolla taas vaan vähän työpaikkoja tällä hetkellä tarjolla ja nekin vähät on pätkiä jotka yleensä ilmoitetaan suusta suuhun-periaatteella.



Oman alan ulkopuolisia töitä olen hakenut (kaupan myyjästä lähtien) mutta kun ei ole kokemusta. Ehkä sekin vaikuttaa että koulutuksesta ja työkokemuksesta tulee varmaan aika selvästi esille että jos sinne kaupan kassalle päätyisin niin sopivamman työn tullessa lähtisin niin äkkiä kuin mahdollista muihin hommiin.

Kyllä se vaan on aika monen kohdalla niin että työ ei kelpaa: se on raskasta, ikävät työajat, "huono" palkka... Varsinkin nuorten kohdalla tuntuu olevan odotukset työelämästä aika korkealla. Onneksi oma kotikasvatus on ollut sellainen etten pelkää "paskahommia". Ikää mulla on 23v., 2 ammattitutkintoa ja oma yritys nyt reilu kolme vuotta ja 4 työntekijää. Niin ja 1 lapsi. :) Asiat vois toki olla toisinkin, enkä tiedä mitä työtä tekisin/ottaisin vastaan, jos en työllistäis itteäni.

Itse olen korkeasti koulutettu (FL) ja töitä olen tehnyt koko ikäni, vaikkakin olen "vaan" mitätön humanisti.



Valmistuin -97. Opiskeluaikoina hanttihommia siivouksesta cateringiin, jopa valmistumisen jälkeen vähän aikaa siivoushommia ja rinnalla käännöstöitä.



Eka oikea työpaikka -98. Sen jälkeen on ollut ihan normaalia työpaikan vaihtumista, kerran olen saanut tuotannollisista syistä potkut. Alani on onneksi sellainen, että pystyin tekemään toiminimellä freelance-töitä. Olin friikkuna 8 kk ja sen jälkeen sitten taas "oikeissa" töissä.



Kuulostaa kummalliselta, jos ei kovastakaan yrittämisestä huolimatta jotakin tekemistä löydä?



Mulla nyt ihan ok-palkkainen asiantuntijatyö, mutta joka päivä käy mielessä, että mitä tahansa voi tapahtua ja minut voidaan irtisanoa, tai firma voi mennä konkurssiin.



No, mä elvyttäisin freelancer-verkostot (joita olen jonkin verran vakituisenakin ylläpitänyt), ja uskon vuorenvarmasti, että kokemuksellani ja referensseilläni saisin pian kasaan hyvän asiakaskunnan.



Ei auta kuin uskoa itseensä - ihan kritiikittömästi ja sinisilmäisesti. Työkkäriin päin en katsoisikaan, vaan pahimpaan hätään tekisin vaikka seksilinjalla läähätyshommaa.



Siivoamaankin varmaan pääsisin, koska minulla on siitä monen kesän kokemus :-) ja alan firmat ovat tottuneet siihen, että henkilöstö vaihtuu koko ajan. Ei se niille ole ongelma.