Suutuin :(

pyytää anteeksi. Mulla on aivan ihana mies, jota rakastan kovin, joka on rakastava, luotettava, avulias, ihana isä jne.jne. Mutta hänen kotonaan oli sellainen "tapa", että riidan jälkeen murjotettiin ja sen jälkeen vaan jatkettiin elämää, eikä selvitetty mitään, ei pyydetty anteeksi. Vaikka mies on paljon parempi versio hänen kotijoukkojaan, silti kyllä tätä tyyliä on hänessä vieläkin havaittavissa. Olen päättänyt, etten tee siitä isoa numeroa, koska muuten kaikki on niin hyvin. Itse osaan kyllä pyytää anteeksi, mutta minulla on kyllä muita vikoja sitten ihan riittämiin, sellaisia, joita miehelläni ei ole.

Ihan kuin minun kirjoittamaa :) Joo se todellakin tuntuu aina yhtä oudolta koska meidän perheessä todellakin aina sovittiin ja pyydettiin anteeksi.

Ja muutamalle negatiiviselle: minusta tulee hyvä äiti ja miehestäni oikein hyvä isä, on ihan turha yrittää tulla riehumaan että yhden asian meidän elämästä tietämällä voit jotenkin päätellä "ettemme lasta ansaitsisi" ta että meistä varmasti tulee huonoja vanhempi jotka vaan "leikkivät kotia". Aika naurettavaa ulosantia ihmiseltä joka ilmeisesti pitää itseään aikuisena.

Mutta nyt lähden tästä synkistelemästä ja menen rentoutumaan ja keskustelemaan miehelle.

Kiitos kaikille jotka jaksoivat vastata ja erityisesti niille joilla oli paljon fiksua sanottavaa.

Kyllä tämä ohi menee :) joskus vaan on pakko ventiloida itse kunkin kun vituttaa.

Kiinnostaa tietää käytitkö hands free -laitetta?

Kun olit selvästi tunteellisessa mielentilassa niin huomasitko katsoa mitä auton nopeusmittari oli kun ajoit?

Entä seurasitko valppaana muuta liikennettä?

Silmät seuraa joka kulmaa tiellä aktiivisesti?



Jos ajaisit jonkun lapsen päälle tuollaisessa mielentilassa niin miltä tuntuisi?

Kiistäisitkö ajaneesi kiihtyneessä mielentilassa ja vähättelisit ajonopeutta?



Mutta raskaana olleena raskaana olevalle: kyllä se kannattaa että nielee ylpeytensä ja menee juttelemaan.

Kannattaa nyt ottaa ihan asiallisesti puheeksi tuo miehen tapa, jos se joskus on ollut vaikka hauskaa teistä? Tottakai se voi olla suuri ärsytys nykysin mutta tälläset asiat kannattaa kertoa ennenkö pinna palaa -varsinkin jos sattuu olemaan silloin liikenteessä.

Mutta kylläpä miehesi tapa "määkiä" tai "vinkua" tms. kuulostaa todellakin niin kamalan rasittavalta tavalta, että olisin tehnyt jo seurustelun alkuvaiheessa selväksi, että saa lopettaa sen. En jaksaisi minkään pikkukakaran kanssa olla. Saa miehesi opetella ihan oikeesti puhumaan!

Ap:lla ja miehellä on hauskat ja huvittavat ongelmat! Vaihtaisin mielelläni, niin pääsisin vaikka sitten hyväntahtoisesti naureskelemaan määkivälle miehlle, ja sitten pistelisin kääryleet parempiin suihin.

Ap, lakkaa leikkimästä äitiä sille miehellesi, nyt heti.



Sinuna en kyllä lähtisi keskustelemaan, vaan olisin oikeutetusti vihainen ja sanoisin miehelle suoraan, että tällainen leikki on nyt loppu ja että sua kohdellaan kuten raskaana olevaa naista pitää kohdella. Tai kuten yleensäkin toista tasa-arvoista puolisoa.

Voi jumalauta kun on turhia ongelmia ihmisillä. Taitaa olla aika pieni elämä

Neljä viikkoa sitten mies tuli aamulla töistä. Kysyin, että miten sulla joskus menee puol tuntia kotimatkaan ja joskus 2 tuntia? Jumalauta mikä huuto alkoi. Mies huusi, et sulle ei kuulu pätkääkään vaikka menis viis tuntia ja sitten huusi vaikka mitä. Huusin takasin, että OLE JO HILJAA!! Tähän mies, että Oot saatanan jäkättävä lehmä ja löi mua fleecetakilla niin kovaa kuin jaksoi. No ei kait se muuten mitään, mutta osui se vetoketju mun selkään ja kaulaan ja tuntui kuin olis piiskalla lyöty. Verijälki jäi kaulaan, siis alueelle joka oli paljaana.



Minä myös olen raskaana ja mieliala tosi herkillä. Itkin koko päivän ja viikon ajan tosi paljon. Vieläkin valuu kyyneleet kuin muistelen..



Nyt tämän kuluneen 4 viikon aikana en ole puhunu miehelle kuin muutaman kerran jotain ihan pakollista. Olen todella loukkaantunut. En vaan voi unohtaa niitä sanoja ja sitä lyöntiä.



Vanhin poika 20 v ihmetelly, et mikä helvetti on, kun olen jatkuvaan hiljaa. Mutta en ole kellekään kertonut tätä episodia. On tosi kova paikka mulle, kun ennen ei ole väkivaltaa suhteessa ollu.



Ja minä en todellakaan ole jäkättäjä. Silloinkin vain kysyin, että miten tuo kotimatka vaatii noin erilaisia aikoja. Miehen reakointi oli todella yllättävä.

Sitä painaa syyllisyys ja purkaa sen suhun.

vaimon pahoinpitelijälle. Ja jos on niin jurpo äijä, ettei vieläkään ole pyytänyt anteeksi ja keskustelemaan asiaa, pistäsin ukon varmaan kilometritehtaalle. Jos alkaa raskaana olevaa huitoa ja haukkua, ei kyllä kovin hyvää lupaa...



Ja ap:n tapauksessa varmaan olisin vittuuntunut määkijään jo kauan sitten ja käskenyt lopettaa tai häipyä. Yleensä pilojen pitäisi olla hauskoja, ja tuo kuulostaa kyllä ääliölle miltä kantilta tahansa. Kakara ukko, ja vielä tyhmäkin.