Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suutuin :(
23.11.2011 |
Olen kuudenella kuulla raskaana ja teen aika pitkää työpäivää. Olen yrittänyt istua enemmän töissä kun siihen kerran on mahdollisuus ja kun tuo selkä ei alun alkajeenkaan ollut mikään kunnollinen.
No tänään olen sitten väsynyt ja selkää särkee ihan kiitettävästi.
Soitin automatkalta kotiin kysyäkseni mieheni mielipidettä illallisasiaan. Olin siis eilen tuonut kotiin kaalikääryleitä joista pidän, ja miehenikin ilmaisi ne nähtyään pitävänsä niistä.
Olin siis ajatellut että keittäisin kai perunoita niiden kanssa ja näin pääsisin helpommalla tänään kun tuo selkäkin on niin kipeä.
Soitin siis kotiin jossa mies jo oli (on opiskelija) ja kysyin että mitä hän yleensä haluaisi kääryleidensä kanssa. Miehellä on ärsyttävä tapa "määkiä" tai vinkua kuin pikkulapsi jos hän haluaa minulta jotain ja hänestä se on hauskaa. Minä olen monesti kommentoinut että se ei ole, ei varsinkaan jos olen väsynyt.
Heti kun sain kysyttyä mitä lisäkettä herra mielellään söisi alkoi puhelimesta kuulua kovaääninen "määintä". Tunsin aika kovan suuttumuksen nousevan sekunneissa ja sanoin aika kovaan ääneen että ei ole hauskaa ja jos ääni ei lopu, laitan luurit. Mieli siis teki heittää puhelin männikköön. No mies hiljeni ja kysyin uudestaan jolloin alkoi toinen vitinä että ei halua syödä kaalikääryleitä ja lisää määintää.
Siinä vaiheessa meni viimeinenkin hermo (pistän kivun ja väsymyksen piikkiin) ja melkein itkin puhelimeen selkäsärkyäni (en todellakaan halua mennä kauppaan, saati seistä hellan edessä koska herralle ei suunnitelemani ruoka kelpaa)
No miespä suuttui päälleni (siis koska minä suutuin "typeristä") ja totesi kiukkuisesti että laita sitten mitä haluat. Lopetin puhelun ja suurinpiirtein sanomalla vain että selvä.
Loppumatkan itketti kovasti kipua ja kiukkua ja nyt en ole sanonut miehelle sanaakaan tultuani kotiin. Hän itse tekee sen helpoksi koska mököttää minulle yhä eikä siis sano itsekään sanaakaan.
Niin että kertokaas itse miten olisitte tilanteessa toimineet ja miten toimisitte nyt? Minua keljuttaa niin etten aio miestä huomioida kunnes pyytää anteeksi. Olenkos nyt liian herkkis vai onko mies tuijotellut nyt hiukan omaa napaansa.
Tuo onkin siis muuten ihanassa miehessä oikeastaan mua se ainoa keljuttava tekijä.
Kommentit (50)
ja poliittiset mielipiteet avioliiton ydinkysymyksiä ole, vaan se, kummasta päästä hammastahnatuubia puristetaan.
Eli pienestä ja mitättömistä asioista saattaa syntyä ensin ihan pieni noro, josta tulee puro, purosta joki, joesta järvi, järvestä valtameri.
Itselläni monenkymmenen vuoden suhdekokemuksella on niin, että pysäytän itseni (nykyään) aika nopeasti, ennenkuin asiat pääsee pahalle tolalle ja kysyn itseltäni, onko tämä todella riidan arvoista. Vai olisko yhteinen kiva ilta telkkarin ääressä iloisesti rupatellen parempi sittenkin kuin sen toisen vaikka aiheestakin näpäyttäminen?
Sinulle sanoisin, että jos niitä kääryleitä ei vielä ole syöty, pyydä miehesi vaikka muu-muu huudolla (ystävällisellä ja sovinnollisella) syömään ja juttele päivän asioista kuin ei mitään. Loppujen lopuksi hyvä mieli on kaikkein paras särvin avioliitossa, parempi kuin oikeassa oleminen pikkuasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja Loppujen lopuksi hyvä mieli on kaikkein paras särvin avioliitossa, parempi kuin oikeassa oleminen pikkuasioissa.
Ihana huomata että elämä kypsyttää!! Määkijälläkin on siis vielä toivoa... Kiitos vastaajalle!!
kun mies ja vauva määkivät kilpaa :) On varmasti tuoreella äidillä hymy herkässä.
Oikeasti. Aikuinen mies ja on tottunut määkimään jos haluaa jotain. Onko miehellä kenties hieman liian läheinen suhde äitiisi ja kutsuuko hän sinua koskaan mamiksi tms? Onko kovasti rintojen imemisen perään sängyssä? Voi tulla mustasukkaiseksi kun oikea vauva syntyy.
MInä kokkaan mielelläni, mutta emmä siltä mieheltä joka päivä tenttaa, että mitä laitetaan. Minä ja lapsi syödään, mies ottaa jos haluaa. Ei aina halua mun keitoksia.
Mutta mulla on sellainen sääntö, että yhdessä tehdään melkein kaikki kotityöt, mutta minä passaan vain lapsia.
Usein maksaa meidät kaikki ravintolaan kun on niin huono kokki.
Iät, 46, 43 ja 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jotenkin alkaa tuntua että oli ihan saakelin typerää edes soittaa sille, olisin kai itsekin voinut kehitellä jonkin idean lisukkeeksi. Olisin ainakin päässyt vähemmällä mielipahalla, eipä tuo ole ikinä ruokiaan jättänyt syömättä vaikka ei olisi juuri silloin kyseistä tehnytkään mieli.
Ja kyllä monesti ollaan sanottu kumpikin että sehän ruuasta päättää joka sen tekee. Mies on todellakin ihan mielikuvitukseton niinkuin joku tuossa sanoi omastakin miehestään. Ei ikinä keksi mitä syödään jos kysyn ideoita.
Olisin vaan jättänyt soittamatta ja keksinyt lisukkeet itse.
Ihan typerää.
Onkohan miehesi lammas?
Sinulle suosittelen Panacodia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstamammat eivät vain ymmärrä lukemaansa, ja miehesi ei ymmärrä puhetta. Mikä ei liene yllättävää, jos hän on lammas ;-)
Puhu asiallisesti miehellesi ja lopeta hänen passaamisensa.
laita nyt perunat kiehumaan, mä olen kohta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan jumalauta sun kanssas. Sä et oo tosissas. Hyvää loppuelämää sulle vaan kääryleiden ja määkivän miehen kanssa. En kadehdi osaasi.
Olen aina pyrkinyt tuohon että pienet asiat on mitättömiä suurten rinnalla. Pikkuasioista saa aina riitaa ja kun pikkasen hengähtää ja katsoo uudestaan niin ei siinä yleensä ole mitään järkeä nostaa tuollaisia asioita "jalustalle".
Eniten tässä nyt enää vituttaa se että en aina jaksaisi olla se joka sitten vaan antaa asioiden olla. Kerrankin haluaisin ihan oikean anteeksipyynnön koska koen että hän oli ajattelematon, vaikkei pahaa tarkoittanutkaan.
olin minäkin äkkipikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaana olevalle särkylääke ja pizza kotiin kuljetettuna.
Eihän sun tarvitse ruokaa tehdä aikuiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pyrkinyt tuohon että pienet asiat on mitättömiä suurten rinnalla. Pikkuasioista saa aina riitaa ja kun pikkasen hengähtää ja katsoo uudestaan niin ei siinä yleensä ole mitään järkeä nostaa tuollaisia asioita "jalustalle".
Eniten tässä nyt enää vituttaa se että en aina jaksaisi olla se joka sitten vaan antaa asioiden olla. Kerrankin haluaisin ihan oikean anteeksipyynnön koska koen että hän oli ajattelematon, vaikkei pahaa tarkoittanutkaan.
olin minäkin äkkipikainen.
Mä en jaksaisi hevon helvettiä välittää tuossa vaiheessa jostain kääryleistä tai lisukkeista. Se, mistä olisin todella huolissani on, että onko sun miehestä oikeasti isäksi? Tai ainakaan sellaiseksi hoivaavaksi, lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen osaa ottavaksi isäksi. Jos se ei pysty susta ja lapsesta tuon vertaa nytkään pitämään huolta, että laittaisi oma-aloitteisesti sulle jotain ruokaa kun tuut töistä selkäkipuisena ja raskaana olevana, niin aika heikolta näyttää.
pyytää anteeksi. Mulla on aivan ihana mies, jota rakastan kovin, joka on rakastava, luotettava, avulias, ihana isä jne.jne. Mutta hänen kotonaan oli sellainen "tapa", että riidan jälkeen murjotettiin ja sen jälkeen vaan jatkettiin elämää, eikä selvitetty mitään, ei pyydetty anteeksi. Vaikka mies on paljon parempi versio hänen kotijoukkojaan, silti kyllä tätä tyyliä on hänessä vieläkin havaittavissa. Olen päättänyt, etten tee siitä isoa numeroa, koska muuten kaikki on niin hyvin. Itse osaan kyllä pyytää anteeksi, mutta minulla on kyllä muita vikoja sitten ihan riittämiin, sellaisia, joita miehelläni ei ole.
Sano, että "minusta olit ajattelematon, koska olen väsynyt ja minusta pitäisi nyt pitää enemmän huolta kun olen raskaana ja särkyisenäkin." Ja että toivot anteeksipyyntöä. Sitten rupea hyvälle tuulelle äläkä enää anna asian vaivata. Vietä mukava ilta, äläkä harmistele sitä pilalle.
Mulle ei tosiaankaan tulisi mieleenkään tuossa tilanteessa soitella kotona olevalle miehelle, että mitäköhän hän mahtaisi haluta syödä! Ei, vaan olettaisin ja asia olisi niin, että mies olisi tehnyt ruuan valmiiksi (eikä tosiaan tarttisi kysyä multa että mitä lisukkeita haluaisin, vaan saisi aikuisena ihmisenä ihan itse päättää parhaaksi katsomalla tavallaan) ja menisin valmiiseen pöytään.
LAKKAA LEIKKIMÄSTÄ KOTIA JA PERHETTÄ JA KÄYTTÄYTYKÄÄ KUIN AIKUISET LAPSEN SAAVAT IHMISET!!! ÄLÄ OLE TUOLLAINEN LAPANEN JA OTA KAIKKEA SYYTÄ NISKOILLESI.
Ja lopeta tuo ylianalysointi.
no huh, en tiedä mitä sanoa!
Meillä molemmat tekee pitkää päivää ja varsinkin mies jopa 14tunnin työpäiviä, mutta jos hän on ennen minua kotona niin aivan varmasti on laittanut päivällisen valmiiksi, niin ja käynyt kaupassa. Samoin, jos nousee viikonloppuna ennen minua niin laittaa aamiaisen MEILLE valmiiksi. Minä toimin kuten hän.
Hän oli myös leskiäitinsä ainoa lapsi, mutta ei äiti ole pilalle lellinyt, vaan mieheni osaa miesten ja naisten työn kuten minäkin.
-me kaksi 70-luvulta-
eikä kysele keneltäkään mitään. Muut sitten syövät kiitollisina ja kehuvat ja kiittävät.
Alue: Aihe vapaa
miksi jostain perunoista piti edes kysyä, jos oli jo sovittu että on kaalikääryleitä. Sama kai se aikuiselle ihmiselle on, mitä niiden lisäkkeenä on.
Mutta tosiaan, miehen se ruoka olisi pitänyt laittaa kun kerran oli kotona, ja/tai hankkia ja valmistaa itse tilalle sitä mitä halusi. Ja se voisi myös lopettaa sen määkimisensä kun olet pyytänytkin.