Miten jaksaa käydä lapsen kanssa mummolassa, jossa kielletään, kielletään, KIELLETÄÄN!!

mutta niinhän keskustelut aina rönsyää. Jos nyt alla oleva viittaa kuitenkin aloitukseen eikä näihin puuhakeskus-varustevaatimuksiin, niin eieiei-mummolassa sulle ja sun puuhakassille kävisi suunnilleen näin:

Saavutte mummolaan, lapset alkaa ottaa eteisessä kenkiä pois. Vaari huutaa olkkarista käsin että EEEIII sitten kengillä sisälle!! Mummi säestää siitä teidän vierestä että no niin, nätisti kengät pois noiiin. Etenette kengät kauniisti eteiseen järjestettynä, takit naulakossa kasseinenne olohuoneen suuntaan, yrität jättää lelukassin johonkin nurkkaan, lapset juoksevat ohitsesi tervehtimään väkeä, kunnes jo kaikuu Eeeii juosta -käsky. Jnejnejne loputtomiin. Ei tässä ole kyse siitä, että lapset leikkisivät väenväkisin Swarovski-kristalleilla ja keräilyseinälautasilla, kun laiska äiti ei ottanut piirustusvälineitä ja pikkuautoja mukaan. Ei, vaan kaikkea tekemistä kytätään ja kielletään siitä huolimatta mitä tehdään tai tehdäänkö ja aina reippaasti ennakkoon ennen kuin mitään edes tehdään. Yksinkertaisen rasittavaa.

ap

Meillä ollut vuosia käytössä systeemi, jossa minä äitinä vastaan siitä, että lapseni viihtyvät myös kylässä. Meillä on mukana leluja, kyniä, värityskirjoja jne. eikä lapsen tarvitse elää missään kieltojen maailmassa. Tekemistä riittää, kiitos puuhakassin.

Eikä meillä ole koskaan tajuttu vaatia jokaisessa kyläpaikassa pottaa. Lapsi kykenee hädän tullen pissimään pyttyynkin, jos aikuinen pitelee kiinni.

Mutta joo, meillä ongelmana ei ole se, että kiellettäisiin, vaan lähinnä se, ettei kielletä. Anopin luona kaikki menee vielä ihan ok, koska lapsi on pieni ja käydään siellä suhteellisen harvoin. Anoppi on siis ovelta asti lapsessa kiinni ja pussaa ja halaa kokoajan ja leikkii lapsen kanssa. Eli ei se lapsi ehdi juurikaan tutkimaan ympäristöä, kun kontaten ei vielä kovinkaan kauas ehdi. Ja ne harvat tutkimusretket tehdään aina äidin, isin tai mummon kanssa, joten voidaan puuttua lapsen tekemisiin heti.



Mutta minun vanhempien luona käydään useammin, koska asuvat ihan lähellä, ja siellä lapsi saa tehdä tutkimusretkiään. Yleisin kiellon paikka tulee mummin käsilaukusta. Meillä kotona minun käsilaukkuni on yleensä eteisessä hyllyllä ja lapsella ei ole lupa koskea siihen (eli repiä sitä alas hyllyltä, kaataa sisältöä ympäriinsä tai roudata sitä jonnekin lelujensa joukkoon). Mutta kun kiellän mummin käsilaukkuun koskemisen, mummi aina sanoo minulle, että "anna sen kokeilla". Ihan kiva joo, muttakun käsilaukku on korkealla pöydällä ja painava, niin pelottaa, että lapsi vetää sen niskaansa ja loukkaa itsensä. Lisäksi käsilaukussa on sisällä sellaista tavaraa, johon lapsi voi helposti tukehtua. Minusta on yksinkertaisinta, että hän oppii, ettei toisten käsilaukkuja oteta leikkeihin mukaan.



Ihan kiva tietysti, että lapsen annetaan tehdä mielensä mukaan ainaisen kieltämisen sijaan, mutta toivottavasti tämä ei enteile sitä, että mummilassa saa koko ikänsä tehdä ihan mitä tahtoo ja julma äiti aina vaan kieltää.



Sitten vielä tuosta leluasiasta sen verran, että meillä isovanhemmat ainakin tahtovat lastenlastensa viihtyvän. Se nyt vaan tahtoo meidän suvun kohdalla tarkottaa sitä, että mummolassa on lapselle jotain leluja ja mummilassa jopa oma matkasänky. Vanhempani ehdottivat ihan itse, että jättäisimme matkasänkymme heille silloin kun emme sitä muutoin tarvitse, sillä pieni ikiliikkujamme ottaa monesti pienet nokoset vierailumme aikana ja kun sänky on valmiina, niin ei tarvitse sitten vahtia mahdollista sängystä putoamista. Mummolassa taas käy monesti muitakin lapsenlapsia, joten siellä olevat lelut ovat kaikille yhteinen aarre ja on ihana lisä jännittävään mummolavierailuun, kun saa leikkiä "uusilla" leluilla. :)

Mutta tuosta mummolan varustelusta että itselläni on neljä tytärtä joten voisi olettaa että lapsenlapsia saisin myös jonkun verran. En ajattele että olisi kauheaa elää loputtomiin lapsiperheen kodissa ts että meillä olisi vielä eläkeikäisenä lasten rojuja pyörimässä. Ajattelen että haluaisin olla avuksi omille lapsilleni ja päästää heidät helpommalla. Helpompi tulla kun on jotain olemassa mummolassa lapsille. Ja itse arvotan kyllä lapset aina korkeammalle kun jonkun kotini sisustuksen!



Ainakin nyt ajattelen että tuen ja autan lapsiani minkä jaksan ja pystyn. En tarkoita rahallista tukea koska rahaa ei varmaankaan ole paljon jaettavaksi. Ihan konkreettista hoitoapua ja vaikka ruuan laittoa, vanhempien laskemista omille menoille vaikka leffaan. Tosin jos tyttöni olisivatkin tosi itsekkäitä eivätkä pitäisi lapsistaan huolta...Lykkäisivät vaan mummolaan ja väsyisin kamalasti. Olisin tosi pettynyt mutta yrittäisin silti auttaa.



Kaikkein hurjimmalta tuntuu sellaiset isovanhemmat jotka haluavat nauttia elämästään ja tähän nautintoon eivät lapsenlapset sovi. Itse taas ajattelisin että ne lapsenlapset(jos eivät ihan jatkuvasti ole hoidossa)olisivat minulle juuri se nautinto eikä joku matkustelu yms.

Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?

Meillä on edelleen nytkin toisessa vessassa potta pieniä vieraita varten (oma nuorin 8-vuotias). Leluja on tarkoitus säästää lapsenlapsille ja tällä hetkellä esim. duplot ovat säästössä pienemmille vieraille.

Meillä on mun mummolassani ollut lastensänky mummin ja papan makkarin nurkassa. Samoin äidilläni oli pinnasänky makkarin nurkassa aikoinaan, jotta lapsenlapsille oli nukkumapaikka :). Sittemmin mummilla on ollut avattavia retkisänkyjä pienille vieraille.

Mummoloissa on molemmissa myös lelukopat lapsille, omalla äidilläni ja isälläni oli pitkään myös ns lastenhuone, joka oli kalustettu leikkipaikaksi vieraileville lapsenlapsille. Nyt asuvat pienemmässä, joten ei ole ylimääräistä huonetta, lelukori on siis mummilassa makkarin nurkassa, mistä se nostetaan olkkariin tarvittaessa.

On isovanhempia ja sitten on isovanhempia. Musta tulee samanlainen isovanhempi kuin sukuni isovanhemmat ovat olleet. Sellainen, jolla on edelleen potta vessassa, lastensänky makkarin nurkassa ja lelukoppa keittiössä/olkkarissa :-)

Kaikkein hurjimmalta tuntuu sellaiset isovanhemmat jotka haluavat nauttia elämästään ja tähän nautintoon eivät lapsenlapset sovi. Itse taas ajattelisin että ne lapsenlapset(jos eivät ihan jatkuvasti ole hoidossa)olisivat minulle juuri se nautinto eikä joku matkustelu yms.

Jep, samaa mieltä. Olen nauttinut lasteni seurasta. Nautin myös sisarusteni lasten seurasta :). Ja takuuvarmasti sitten jos minua joskus lapsenlapsilla siunataan haluan nauttia myös heidän seurastaan.

Ainakin oma jälkikasvuni (ja sisarusteni jälkikasvu) on superihanaa porukkaa, jonka kanssa on ilo viettää aikaa. Jaksan uskoa, että heidänkin jälkikasvunsa tulee olemaan samanlaista.

Ja jotain tässä sukupolvessa on mennyt oikein, kun edelleen siskon teini-ikäiset lapset käyvät tädillä yökylässä, toki tosin serkkuja moikkaamassa. Mutta ovat kuin kotonaan ja halaavat lähteissään. Sitä samaa haluan kokea tulevaisuudessa myös lastenlasten kanssa.

Joillekin meistä suku/perhe nyt vaan on tärkeä juttu. Tärkeämpi kuin moni muu asia.

Siis jatkuvasti, kyse ei esim syömisen jäljiltä likaisista käsistä. Ja niin, että isä kulki perässä vahtimassa ja kiiruhti ottamaan kiinni jos lapsi meni lähelle seinää (max 3.5v ikäisiä lapsia).



Pitkään vaan keräilin hermojani ja lykkäilin kyläilyvälejä, kunnes lopulta pamautin kaiken ärtymyksen voimalla, ettei ne s*tanan tapetit ole tuon tylyttämisen arvoiset, kun ette ole niitä saaneet edes peittämään koko seinää (ikuisuusremppa). Kerrankin kiroilu auttoi, isä on hiukan hellittänyt :) Lapset saavat koskea jo tapetteihin ja avata itse ovet tms. Tuoleille tai sohvan päälle kiipeäminen on kielletty samoin itse kirjojen hakeminen kirjakaapista, mutta nyt tuntuu että siellä voi edes hengittää.



Minusta ap:n kannattaisi myös ottaa riski ja tokaista suoraan, että kyläily on epämiellyttävää kun lapsia kohdellaan kuin jotain epähygienisyyden keskittymää.

En ymmärrä ,mitä tekemistä mieheni lapsenlapsilla on minun makuuhuoneessani. Suljen aina oven, kun he tulevat ja ensitöikseen lasten äiti menee lasten kanssa sinne ja ottaa koristenukkeni tytöille leikkiin. Tyhmäkin näkee, että ne ovat koristenukkeja, mutta ei tämä ymmärrä. Olen siitä myös sanonut, mutta vierailujen välillä äiti sen unohtaa. Tahallaan. Koko vierailun ajan äiti kehuu omaa äitiään, jonka luona on lapsille sitä ja tätä tavaraa ja herkkua. Minä olen siis vain lasten vaarin uusi vaimo ja asumme minun talossani.

Äiti laittaa myös lapsille ruoka-annokset valmiiksi lautasille tyyliin kaksi sisäfilepihviä 3-vuotiaalle. Syömättähän ne jää ja sitten äiti antaa ne koiralle. Kiva, kun joku muu olisi ne voinut syödä, jos niitä ei olisi kuolattu valmiiksi. Ja joka kerta sama juttu, vaikka lapsille on laitettu myös heidän lempiruokiaan.

varmasti kiva paikka vierailla...

Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?

Meillä on edelleen nytkin toisessa vessassa potta pieniä vieraita varten (oma nuorin 8-vuotias). Leluja on tarkoitus säästää lapsenlapsille ja tällä hetkellä esim. duplot ovat säästössä pienemmille vieraille. Meillä on mun mummolassani ollut lastensänky mummin ja papan makkarin nurkassa. Samoin äidilläni oli pinnasänky makkarin nurkassa aikoinaan, jotta lapsenlapsille oli nukkumapaikka :). Sittemmin mummilla on ollut avattavia retkisänkyjä pienille vieraille. Mummoloissa on molemmissa myös lelukopat lapsille, omalla äidilläni ja isälläni oli pitkään myös ns lastenhuone, joka oli kalustettu leikkipaikaksi vieraileville lapsenlapsille. Nyt asuvat pienemmässä, joten ei ole ylimääräistä huonetta, lelukori on siis mummilassa makkarin nurkassa, mistä se nostetaan olkkariin tarvittaessa. On isovanhempia ja sitten on isovanhempia. Musta tulee samanlainen isovanhempi kuin sukuni isovanhemmat ovat olleet. Sellainen, jolla on edelleen potta vessassa, lastensänky makkarin nurkassa ja lelukoppa keittiössä/olkkarissa :-)

ja kaapissa pussillinen Tena-siteitä? Kyynärsauvat kävelyä helpottamaan? WC-istuimen koroke lonkkavaivaiselle?

Jos kotiinsa toivottaa lapset tervetulleiksi, niin kaiketi ottaa huomioon myös vanhukset? Kyllä sinne makuuhuoneen nurkkaan varmasti mahtuu vielä apuvälineet mummollekin, pyörätuoli ja lämpöpussi.

En ymmärrä ,mitä tekemistä mieheni lapsenlapsilla on minun makuuhuoneessani. Suljen aina oven, kun he tulevat ja ensitöikseen lasten äiti menee lasten kanssa sinne ja ottaa koristenukkeni tytöille leikkiin. Tyhmäkin näkee, että ne ovat koristenukkeja, mutta ei tämä ymmärrä. Olen siitä myös sanonut, mutta vierailujen välillä äiti sen unohtaa. Tahallaan. Koko vierailun ajan äiti kehuu omaa äitiään, jonka luona on lapsille sitä ja tätä tavaraa ja herkkua. Minä olen siis vain lasten vaarin uusi vaimo ja asumme minun talossani. Äiti laittaa myös lapsille ruoka-annokset valmiiksi lautasille tyyliin kaksi sisäfilepihviä 3-vuotiaalle. Syömättähän ne jää ja sitten äiti antaa ne koiralle. Kiva, kun joku muu olisi ne voinut syödä, jos niitä ei olisi kuolattu valmiiksi. Ja joka kerta sama juttu, vaikka lapsille on laitettu myös heidän lempiruokiaan.

varmasti kiva paikka vierailla...

eikä tikkataulua olohuoneessa. Kamala, miten vieraat ei voi viihtyä, kun heitä ei ole otettu mitenkään huomioon.

Nimittäin isot kukat lattialla, perintökristallit matalilla pöydillä jne. ovat olleet useaan kertaan vähällä tuhoutua meidän kolmen pojan käsittelyssä.

On tosi raskasta kulkea koko ajan lasten perässä ja vahtia, etteivät he hajota paikkoja. Sitä paitsi kun lapsia on useampi kuin yksi, vahtiminen on lähes mahdotonta yhdeltä aikuiselta. Vahingoiltakaan ei siis ole vältytty.

Olisi siis niin paljon helpompaa, jos anoppila olisi sisustettu edes hieman lapsiystävällisemmin! Mutta kun appiukon (ja anopinkin) mielestä lapsen pitää oppia, ettei siihen ja siihen kosketa jne. Valitettavasti vain 1,5-2 v. ei vain kertakaikkiaan vielä tiedosta/muista, että siihen korvaamattoman arvokkaaseen perintövaasiin ei sitten saanutkaan koskea!

Täten meillä on jäänyt anoppilassa vierailut hyvin lyhytkestoisiksi silloin kun lapset ovat olleet taaperoita ja pahimmassa paikkojen hajotusiässä. Kohta taas sama stressi alkaa, kun nelonen lähtee liikenteeseen. Huoh.

Mun vanhemmilla on esimerkiksi paljon huonekasveja, joista osa on myrkyllisiä ja kaikki sijoitettu korkeintaan 60 sentin korkeuteen eli ovat hyvinkin pienen lapsen ulottuvilla. Kertaakaan en muista, että kukaan meidän sisarusten lapsista olisi saanut mitään vaarallista suuhunsa, kertaakaan en muista, että lapsille olisi tarvinnut taukoamatta huutaa eieitä. Ihan sellainen normaali kielto ja mielenkiinnon siirtäminen muuhun on riittänyt: kukat ovat saaneet olla rauhassa ja lapset ovat olleet tyytyväisiä, kun on puuhaa. Perintömaljakkoja ei ole ollut tapana pitää matalilla pöydillä ennen lastenlapsiakaan, ja jos olisikin, ne olisi vierailuiden ajaksi helppo siirtää toiseen huoneeseen tai kaappiin. Yhden jalkalampun lasisen kuvun onnistui poikani hajottamaan, tarjouduin maksamaan, ja äitini totesi, että vahinkoja sattuu. Ei elämästä tarvitse tehdä niin kamalan hankalaa :)

On aika hankala sisustaa mielensä mukaan aikuista kotia siten, että mitään ei ole alle 1.5 metrin alapuolella, jotta lapsi joka paikkaan päästettävä lapsi ei satuttaisi itseään.

meillä vaari koko ajan kieltää ja varoittelee lapsia tekemästä mitään ns. "normaalia" lasten juttuja. Ei saa hyppiä lätäköissä (vaikka on saappaat ja kuravaatteet) ei saa kiivetä puihin, ei saa kiivetä kiipeilytelineisiin, ei saa juosta (ulkonakaan). "varo ettet kaadu, varo ettet tipu, varo ettet likaa" jne..



Sanoin sitten suoraan, että lapset eivät opi mitään, jos eivät saa harjoitella. Että motoriset taidot eivät kehity ja sitten vasta onkin vaarallista. Sen jälkeen vaari on hiljaa.. puhuu vaan että kyllä sitten kaikkea on mietitty kun lasten taitojakin ajatellaan..



Minusta ihan käsittämätöntä. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei minun kuullen enää koko ajan varoittele ja kiellä. Varmasti tekee sitä kun en ole näkemässä. Onneksi emme tapaa kovin usein. Lisäksi lapsemme tuskin kuuntelevat vaarin varoitteluja, koska se on jatkuvaa syöttöä..



Kerran sanoin anopille, joka rupesi heti sisään tullessa puhumaan, että ottakaa kengät heti pois että "ai, me ajateltiin kyllä tulla olkkariin niitä riisumaan". Rupesi miettimään että olinko tosissani.. Siitä viisastuneena olen käyttänyt joka tilanteessa.. "peskää kädet vessassa käynnin jälkeen!" "ai, ihanko totta, enpä tullut ajatelleeksi!".. kerran menin vähän ylikin.. kun anoppi oli säätämässä lasten ruokaa, niin samalla vaivalla olin hänellekin antamassa.. "varovasti ettei vaan läiky lattialle"

Meillä ihan toisinpäin. Mummolassa saisi kyllä juosta ja tutkia, mutta Äiti kieltää koko ajan

Mummo voisi laittaa särkyvät ja vaaralliset esineet niin ylös että lapsi ei niitä huomaa eikä saa käsiinsä. Niin minä tein kun lapsenlapsi oli pieni. Tein mummolan lapselle sopivaksi paikaksi. Vanhemmat sitten saivat kieltää jos kielsivät. Sitä aikakautta kesti lyhyen ajan. Sen ajan voi käyttää joko huonosti ydi hyvin tai jotain siltä väliltä. Toivottavasti hyvin.