Miten jaksaa käydä lapsen kanssa mummolassa, jossa kielletään, kielletään, KIELLETÄÄN!!

ja tullut ainakin oman äitini kohdalla siihen tulokseen, että pohjimmiltaan on kyse jostain syvemmästä kokemuksesta hänen omassa lapsuudessaan. Kaikki lasten tarvitsevuus, jonka he tuovat välillä äänekkäästikin esiin, on mummosta selkeästi hyvin ahdistavaa. Se, että lapset VAATIVAT syliä, ruokaa, huomiota jne, aiheuttaa melkein raivon.

Lähinnä sen takia, että siellä on liioittelematta noin 100 lasiesinettä lapsen korkeudella. Ja miljoona muuta tilpehööriä. Mä joudun jatkuvasti sanomaan lapsille ei ei ja ei. Koska ne tavarat voi mennä rikki tai meneekin. Se on todella raskasta se vierailu siellä. lapset nyt 1 v ja 4 v

sitten kuin luin että myös toiset isovanhemmat kieltävät "turhaan", aloin miettiä että entä jos tosiaan sallit enemmän kuin muut ja olet ns. "vapaa kasvattaja"? Vai onko sulla vaan osunut kahdet oudot isovanhemmat samaan perhepiiriin? Ja sinä, miehesi ja lapsenne olette vielä niiden jälkeläisiä...

7 ainakin puhui pelkästään äitinsä (lasten mummon) toiminnasta vaikka käyttikin ilamisua isovanhemmat.

mutta lapseni sanoivat jossain vaiheessa etteivät mee mummolaan kun mummo aina huutaa! Se oli itsestänikin ärsyttävää ja on vieläkin jossain tapauksissa, esim mummo antaa jotakin eikä anna toiselle ees mahdollisuutta kiittää kun heti on sanomassa: no kuinkas sanotaan! ARGH!

meillä vähän samanlaista. Anoppini kokee lasten tarpeet jotenkin hirveän ahdistavina. Siis ihan perusjutut kuten vauvojen kakkaamisen tai imetyksen. Hänellä itsellään on viisi lasta ja on saanut esikoisen tosi nuorena, oliko 16 tai 17.



Hän siis suurin piirtein saattaa loukkaantua jos vauva kakkaa hänen sylissään. Siis aivan daijua. Eihän se vauva ilkeyttään kakkaa, vaan kakkaa silloin kun on kakkahätä.



Imetyksestä hän jotenkin ajattelee niin, että se sitoo aivan liikaa äitiä. Hän on myös sitä koulukuntaa, että isät eivät tee kotitöitä, joten jos imetys onnistuu niin millä lailla se korvike helpottaa jos äiti sen silti itse antaa? En tajua. Eri asia tietty jos imetys ei onnistu. No tuossa on taustalla varmaan omat epäonnistuneet imetyskokemukset, hän siis on lobannut mua korvikkeeseen esikoisen vauva-ajoista lähtien.



Lapset eivät saa myöskään tehdä mitään. Ei laskea leikkipuistossa liukumäkeä (?!?), ei ajaa pyörällä pihalla, ei rakentaa majoja omassa kodissa jne. Mun mies ei saanut lapsena pyörää, eikä ollut rahasta kyse.



Kaikki on siis kiellettyä.

En ole mielestäni tiukka kasvattaja, mutta jotain juttuja meillä on, joista ei tehdä. Ei oteta tavaroita, joita ei saa ottaa (kamera, jotain lasiesineitä jne), on ruoka-ajat ja vaikka olisi vähän nälkäkin, en anna juuri ennen ruokaa mitään välipaloja, vaan vettä tms. Herkkuja syödään, mutta aterioiden yhteydessä tai välipalan tilalla.



Mutta äitini... Kun sille lapselle ei saa tulla paha mieli ja siksi se saa tehdä ihan mitä vaan.



Ja jos vähänkin pihahtaa, että haluaisi jotain syötävä, sitä on heti annettava (meillä toinen lapsi on pulleroinen herkuttelija ja kyllä hän osaa tuottaa sen nälkäisen spanielin katseen vaikka 15 min ruokailusta ;). Ja parhaimmillaan alkaa tunnin ennen ruokaa esittelemään jotain karkkeja/jätskiä, mitä on hankkinut lapsille,ja totetaa, että ei se äiti varmaan anna teidän näitä syödä... ARgh.



Ruokapöydässä kytätään ja määräillään syömistä, siivotaan naamaa ja kättä koko ajan, ja samalla tuputetaan lisää sitä herkullisinta, vaikka muu ruoka on koskematta. Sitten ihmetellään, että ruokaa jäi lautaselle.



Kun vielä tietää, miten minut syötettiin pullaksi lapsena, hampaat ovat täynnä paikkoja, kun ruokarytmiä ei ollut... Tekeisi mieli kommentoida pahasti, mutta ei sitä vanhan ihmisen mieltä viitsti pahoittaa, syyttelee muutenkin itseään kaikesta mahdollisesta. pitää vaan purnata täällä netissä.

Me ollaan ukin kanssa paatetty etta toimitaan sissijoukkoina kun vanhemmat 'kasvattavat' lapsiaan. Kaiken pitaa olla niin kamalan kasvattavaa ja edistavaa. Etsitaan suurin kuralammikko mita loytyy ja ryvetaan siina kaikki.

t. mummo

ja osaan itse kieltää. En anoppilassa kuvittele, että lapsenkasvatus on siellä isoäidin vastuulla. Ehei, kyllä se on minulla. Tosin olen anopin mukaan toiveminiä.

lastenlapset pääsevät eteiseen, keittiöön ja vessaan, ei muihin 12 huoneeseen. Jatkuvasti en halua kieltää, mutta en myöskään sisustaa kodistani lapsiperheen kotia, jollainen se ei ole koskaan ollut. Omat lapset osasivat olla koskametta joka paikkaan, kiipeämättä jne. Siksi olen ihmeissäni, kun lastenlapset saavat estoitta tehdä mitä tahansa, koska "lapsen kuuluu tutustua". Toki, mutta omani tekivät sitä vanhemman kanssa eivätkä yksinään.



Miniä ei ymmärrä, miksi muihin huoneisiin ei mennä. Olen sanonut, että ovia avataa lisää sitä mukaa kun ikää ja järkeä karttuu. Siihen asti keittiön pöytä saa riittää. Vierailun ajaksi olen laittanut laatikot kiinni harjanvarrella ja kaapinovien eteen esteet.

Meillä lapset nyt 10v ja 15v. Onneksi mummola kaukana (150km) ja käydään harvoin. Vanhempi on pari kertaa jäänyt pois vierailulta kun ei kestä jatkuvaa mäkätystä ja ohjeistusta. Tyyliin "kävelkää keskellä huonetta, ettei seinät likaannu, olkaa hiljaa kun me katsotaan telkkaria, eikö ruoka kelpaa kun noin hitaaasti syötte". Lapset syövät kyllä, mutta omaa tahtia, mummo kehottaa lapsia pelaamaan tietokoneelle (joka toisessa huoneessa, ei tule melua eikä sotkua).



Surettaa kun toisille mummolan reissut "hellittely reissuja", tehdään yhdessä jotain kivaa tai käydään jossain tms. Meillä on kuri kuin vankilassa (tai pahempi). Itseäni kurkusta kuristaa ja puren hammasta ja olen se kiltti tyttö joka tuolla asenteella on kasvanut.



Periaatteessa olen sitä mieltä, että 15v olisi lähdettävä mukaan, mutta on saanut jäädä kaverille yökylään, koska ymmärrän täysin miksi ei halua mukaan. Niin ja olen mummolle kertonutkin syyn miksi ei mukana ole : (

Ai kun paljon kokemuksia, kiva huomata etten ole yksin tai ihan hakoteillä tunteineni. Kurjaa tuollainen on lapsille eikä minunkaan mielestäni kasvata lasta mitenkään. Ei-sana kokee aika nopeasti inflaation liikaa käytettynä ja ylipäänsä koko olemisen luonne on niin totaalisen negatiivista ja ikävää ettei ole mitään mieltä siellä vierailla. Ja käsittämätöntä kyllä meitä kuitenkin pyydetään sinne!! Nytkin on joulu edessä, huoh...



Jos tämä on näinkin yleistä, niin kai se on noiden sotien jälkeisen sukupolvien jotain yhteistä traumaa. Heidän omassa lapsuudessaan ei ole varmaan paljon siedetty lapsilta :( isoja traumoja monella. Mutta silti, hankala tilanne eikä haluaisi loukata.



Joku mietti etten varmaan kiellä lapsilta mitään, mutta eipä se ole totta. Meillä on aika selkeät säännöt, mutta oma kasvatusperiaatteeni on sellainen, että mietin ennen kuin kiellän, ja kiellän vain silloin kun se on tarpeellista (vaarallista, esine menisi rikki, tulisi hirveä sotku esim. jauhopussista jne.) Meillä lapsi saa tutkia ovenripoja, keittiön muovipurkkeja (kylässä ei jos ei erikseen anneta), syödä siinä järjestyksessä kun haluaa (esim. leipää ennen maitoa, perunaa ennen lihaa) jne. Isovanhemmilla se koko lapsen kanssa oleminen tuntuu perustuvan siihen, että lapsen kaikkia tekemistä järjestelmällisesti moititaan. Se on tosi ärsyttävää ja myönnän olevani liian kiltti tässä asiassa. Tuntuu että nyt mennään niin syvissä asioissa, että tästä ei oikein voi kepeästi jotain sanoa.



Lisää kokemuksia ja vinkkejä vaan, kiitos! :)



ap

En ymmärrä ,mitä tekemistä mieheni lapsenlapsilla on minun makuuhuoneessani. Suljen aina oven, kun he tulevat ja ensitöikseen lasten äiti menee lasten kanssa sinne ja ottaa koristenukkeni tytöille leikkiin. Tyhmäkin näkee, että ne ovat koristenukkeja, mutta ei tämä ymmärrä. Olen siitä myös sanonut, mutta vierailujen välillä äiti sen unohtaa. Tahallaan. Koko vierailun ajan äiti kehuu omaa äitiään, jonka luona on lapsille sitä ja tätä tavaraa ja herkkua. Minä olen siis vain lasten vaarin uusi vaimo ja asumme minun talossani.

Äiti laittaa myös lapsille ruoka-annokset valmiiksi lautasille tyyliin kaksi sisäfilepihviä 3-vuotiaalle. Syömättähän ne jää ja sitten äiti antaa ne koiralle. Kiva, kun joku muu olisi ne voinut syödä, jos niitä ei olisi kuolattu valmiiksi. Ja joka kerta sama juttu, vaikka lapsille on laitettu myös heidän lempiruokiaan.

kun nykyäänkin vielä joskus tulee tunne, että osaanko tehdä mitään oikein...

Voin vakuuttaa etten toimi noin isovanhemmilla. Olisin ikionnellinen, jos jotain noista lukemattomista kielletyistä jutuista olisi nostettu ylös, laitettu jotain esteitä tms. mutta toisaalta niinkään ei saa tehdä ja joskus kun olen nostanut jotain maljakkoa ylähyllylle silloin 1-vuotiaan tieltä, niin sitäkään ei saanut tehdä. Mielestäni sinä voit omassa talossasi sanoa että hei niitä pihvejä oli yksi per syöjä. Kuulostaa siltä ettei teidän suhde kovin lämpimäksi pääse muodostumaan kuitenkaan, kun asenne on miniällä tuo.

ap

En ymmärrä ,mitä tekemistä mieheni lapsenlapsilla on minun makuuhuoneessani. Suljen aina oven, kun he tulevat ja ensitöikseen lasten äiti menee lasten kanssa sinne ja ottaa koristenukkeni tytöille leikkiin. Tyhmäkin näkee, että ne ovat koristenukkeja, mutta ei tämä ymmärrä. Olen siitä myös sanonut, mutta vierailujen välillä äiti sen unohtaa. Tahallaan. Koko vierailun ajan äiti kehuu omaa äitiään, jonka luona on lapsille sitä ja tätä tavaraa ja herkkua. Minä olen siis vain lasten vaarin uusi vaimo ja asumme minun talossani.

Äiti laittaa myös lapsille ruoka-annokset valmiiksi lautasille tyyliin kaksi sisäfilepihviä 3-vuotiaalle. Syömättähän ne jää ja sitten äiti antaa ne koiralle. Kiva, kun joku muu olisi ne voinut syödä, jos niitä ei olisi kuolattu valmiiksi. Ja joka kerta sama juttu, vaikka lapsille on laitettu myös heidän lempiruokiaan.

Sinä olet se äiti, sinun tehtäväsi on kasvattaa ja kulkea kylässä koko ajan lapsen rinnalla varmistamassa, että hän ei tee mitään typerää. Miksi lapsesi pitää saada tutustua kaikkeen niin, että muut joutuvat häntä kieltämään.



Uskon, että kyse on omasta asenteestasi. Keksi sille lapselle tarpeeksi tekemistä, niin muiden ei tarvitse pelätä kotinsa ja lapsen puolesta. Ja nosta takamuksesi pois tuolista ja kulje lapsen vierellä.

Kutsut mummon teille, mutta kieltäydyt nätisti kyläilyistä mummolassa ja kerrot todellisen syynkin: "meidän XX ei saa teillä liikkua eikä leikkiä, joten on parempi, että te tulette meille, kun meillä on koti sisustettu lapsen ehdoilla."



Miksi ihmeessä et tuota voisi sanoa suoraan? Kai se mummo nyt asian ymmärtää, että ette viihdy, kun joudut koko ajan pitämään lasta väkisin paikoillaan.



Siinä sitten saa itse hiljaa mielessään miettiä, onko jatkuva kieltely järkevää vai ei ja varjella koriste-esineitään ihan yksin rauhassa ilman lapsenlastaan.



En ymmärrä ylihysteeristä kieltelyä. Toki, jos sinä olisit evvk-äiti, mutta kun kerran selvästi et ole!

Mutta ääh, en mä jaksa, löhöän siellä sohvan pohjalla vaan ja naureskelen partaani kun lapsi tuhoaa mummin koriste-esineet. Joo, näinhän se just meni...

ap

Sinä olet se äiti, sinun tehtäväsi on kasvattaa ja kulkea kylässä koko ajan lapsen rinnalla varmistamassa, että hän ei tee mitään typerää. Miksi lapsesi pitää saada tutustua kaikkeen niin, että muut joutuvat häntä kieltämään.

Uskon, että kyse on omasta asenteestasi. Keksi sille lapselle tarpeeksi tekemistä, niin muiden ei tarvitse pelätä kotinsa ja lapsen puolesta. Ja nosta takamuksesi pois tuolista ja kulje lapsen vierellä.

mummolassa lapset eivät saa mennä yläkertaan. Eikä siellä edes ole mitään erikoisen hienoa tai särkyvää, ihan tavallinen yläkerta.



Anoppi on myös säästänyt lastensa kaikki lelut 70-luvulta, mutta ei niillä voi leikkiä kun "ei jaksaisi levittää kaikkia tavaroita ympäriinsä".



Muutoin on kyllä mukava mummo kaikin puolin, mutta nämä ihmetyttää kovasti.

Onko kyseessä miehesi vanhemmat? Jotenkin nyt tuli vaan sellainen fiilis..

on mummolassa määritelty myös miten leluilla saa leikkiä.



Esim. pikkuaton perään saa peräkärryn kiinnittää vain kerran. Jos se leikin aikana irtoaa ei sitä enää uudestaan saa kiinnittää. Ja sehän irtoaa vaikka lapsi ajaisi autolla kuinka nätisti tahansa. Pelkkä maton reunan yli ajaminen tiputtaa peräkärryn pois matkasta.

Tätä sääntöä perustellaan kiinnitysmekanismin kulumisella ö.ö Kyseisessä autossa on peräkoukun päällä ohut muovilärpäke, jonka tarkoitus on pitää peräkärry kiinni koukussa. Se on kuitenkin niin pehmeä ettei toimi, ja vaarille sen lärpäkkeen varjeleminen on ensiarvoisen tärkeää.

Minulle ihan hädissään huusi "Menee rikki! Menee rikki! Ei sillä noin saa leikkiä!" kun rupesin laittamaan lapselle irronnutta peräkärryä autoon takaisin kiinni. Ja tämä on ihan lasten leikkejä varten ostettu lelulaatikossa säilytettävä auto, ei mikään koriste-esine tai antiikkilelu.



On vaari myös näyttänyt 2-vuotiaalle lapselle kuinka pikkuautoilla ajetaan aina oikeaa kaistaa ja liikennesääntöjen mukaan. Mitenkään muuten ei autoilla saa leikkiä. Kun oikeassakin elämässä täytyy aina ajaa sääntöjen mukaan X|

Siinä on lapsen kiva leikkiä kun vaari vartioi että liikennesääntöjä noudatetaan pilkulleen.