Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa käydä lapsen kanssa mummolassa, jossa kielletään, kielletään, KIELLETÄÄN!!
23.11.2011 |
En anna lapsen, taaperon, tuhota paikkoja, nostan pois jos meinaa rikkoa jotain tai vetää tavaroita alas kaapista. Kiinnitän huomiota muualle ja toimii kohtuullisen hyvin. Mutta mummolassa on aivan tauoton kieltäminen päällä. EEEiii mene sinne, EEEiii ota sitä, EEEiii sinne, EEEiii tänne. Wtf?? Oikeasti, miten kukaan itsekin joskus lapsia saanut voi kuvitella, että vajaa 2 v. istuu vain ja ainoastaan paikoillaan lelu kädessä eikä tutustu "uuteen" paikkaan?? Grrrh. Lapsi on ihan ihmeissään kun aina pysäytetään vaikkei olisi mitään tuhoamassa. Ja mä kiehun. Joskus kysyn, että miksi tuohon ei saa koskea, mutta en saa vastausta. EEEii ota. Voi vitalis oikeesti. Ja kun syödään, lapsen syömistä kytätään koko ajan. Syö reippaasti syö. Pureskele nätisti. SE SYÖ KOKO AJAN JUMALAUTA!!! Onko muilla tällaista ja miten te kestätte / miten olette ratkaisseet asian? Mä koen, etten voi toisten kodissa sanoa että kylläpäs saa mennä katsomaan jotain lipaston nuppia, ja myös ruokailutilanteet ovat vaikeita kun syön toisten tekemiä pöperöitä, ei oikein voi alkaa siinä keuhkoamaan mitään.
Meillä yrittävät kieltoja koko ajan, mutta kotonani sanon, että itse asiassa XX saa tehdä noin. Lopettavat silloin sen asian kieltämisen, kunnes tulee jokin seuraava asia, mitä lapsi tekee ja kuin refleksinä taas kielletään.
Jessus se on ärsyttävää. Muita?
Kommentit (93)
Kutsut mummon teille, mutta kieltäydyt nätisti kyläilyistä mummolassa ja kerrot todellisen syynkin: "meidän XX ei saa teillä liikkua eikä leikkiä, joten on parempi, että te tulette meille, kun meillä on koti sisustettu lapsen ehdoilla." Miksi ihmeessä et tuota voisi sanoa suoraan? Kai se mummo nyt asian ymmärtää, että ette viihdy, kun joudut koko ajan pitämään lasta väkisin paikoillaan. Siinä sitten saa itse hiljaa mielessään miettiä, onko jatkuva kieltely järkevää vai ei ja varjella koriste-esineitään ihan yksin rauhassa ilman lapsenlastaan. En ymmärrä ylihysteeristä kieltelyä. Toki, jos sinä olisit evvk-äiti, mutta kun kerran selvästi et ole!
Kyllä useimmilla käy kylässä aikuisia tuttavia, joiden tekemisiä ei tarvitse varoa. Moni isovanhempi on helpottunut, kun ei tarvitse kestää lastenlasten kyläilyä. Omien lasten kanssa joutui kodin sisustamaan lapsiystävällisesti ja kun lapset ovat muuttaneet pois, voi vihdoinkin asua ja elää niin kuin itse tahtoo. Kunnes tulee se miniä, joka vaatii, että talous on taas muokattava lapsille sopivaksi. Kiitos ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastenlapset pääsevät eteiseen, keittiöön ja vessaan, ei muihin 12 huoneeseen. Jatkuvasti en halua kieltää, mutta en myöskään sisustaa kodistani lapsiperheen kotia, jollainen se ei ole koskaan ollut. Omat lapset osasivat olla koskametta joka paikkaan, kiipeämättä jne. Siksi olen ihmeissäni, kun lastenlapset saavat estoitta tehdä mitä tahansa, koska "lapsen kuuluu tutustua". Toki, mutta omani tekivät sitä vanhemman kanssa eivätkä yksinään. Miniä ei ymmärrä, miksi muihin huoneisiin ei mennä. Olen sanonut, että ovia avataa lisää sitä mukaa kun ikää ja järkeä karttuu. Siihen asti keittiön pöytä saa riittää. Vierailun ajaksi olen laittanut laatikot kiinni harjanvarrella ja kaapinovien eteen esteet.
tämä oli hauska - kiitos päivän piristyksestä!
Äitini on ihan mahdoton kieltäjä. Koko ajan pitäisi istua ojennuksessa ja sotkea ja metelöidä mahdollisimman vähän.
Ja tätä kieltämistä tapahtuu meillä kotonakin, mutta kodissani minä sentään saan päättää mikä on sallittua. Äiti kestäköön sitten sen, että meillä joskus juostaan, hypitään tai rakennetaan maja. :)
Voin vakuuttaa etten toimi noin isovanhemmilla. Olisin ikionnellinen, jos jotain noista lukemattomista kielletyistä jutuista olisi nostettu ylös, laitettu jotain esteitä tms. mutta toisaalta niinkään ei saa tehdä ja joskus kun olen nostanut jotain maljakkoa ylähyllylle silloin 1-vuotiaan tieltä, niin sitäkään ei saanut tehdä. Mielestäni sinä voit omassa talossasi sanoa että hei niitä pihvejä oli yksi per syöjä. Kuulostaa siltä ettei teidän suhde kovin lämpimäksi pääse muodostumaan kuitenkaan, kun asenne on miniällä tuo.
O
apEn ymmärrä ,mitä tekemistä mieheni lapsenlapsilla on minun makuuhuoneessani. Suljen aina oven, kun he tulevat ja ensitöikseen lasten äiti menee lasten kanssa sinne ja ottaa koristenukkeni tytöille leikkiin. Tyhmäkin näkee, että ne ovat koristenukkeja, mutta ei tämä ymmärrä. Olen siitä myös sanonut, mutta vierailujen välillä äiti sen unohtaa. Tahallaan. Koko vierailun ajan äiti kehuu omaa äitiään, jonka luona on lapsille sitä ja tätä tavaraa ja herkkua. Minä olen siis vain lasten vaarin uusi vaimo ja asumme minun talossani.
Äiti laittaa myös lapsille ruoka-annokset valmiiksi lautasille tyyliin kaksi sisäfilepihviä 3-vuotiaalle. Syömättähän ne jää ja sitten äiti antaa ne koiralle. Kiva, kun joku muu olisi ne voinut syödä, jos niitä ei olisi kuolattu valmiiksi. Ja joka kerta sama juttu, vaikka lapsille on laitettu myös heidän lempiruokiaan.
Olin ihan varma, että mielipiteeni teilataan totaalisesti tyyliin "lapsen pitää saada syödä samaa kuin aikuisten, vaikka jättäisi" ja "miksei koristenukella saisi leikkiä, lapsi saa trauman". Kieltämättä sekä minä että mieheni olemme huojentuneita, kun miniä ei kovin usein käy meillä. Kun lasten isä käy yhdessä lasten kanssa ilman äitiä, meillä on kaikilla kivaa. Laskemme talvella mäkeä, kesällä poimimme vaikka marjoja. Kun äiti ei ole paikalla, lapsetkin ovat toisenlaisia. Luultavasti äiti mustamaalaa meitä lapsille, ja kun äitiä ei ole paikalla, lapset suhtautuvat meihin toisin. Perhe taitaa valitettavasti piakkoin hajota, lasten isä (mieheni poika) kysyi vastikään, voisiko muuttaa mieheni tyhjillään olevaan asuntoon vähäksi aikaa, kun kotona on vaikeaa. Harmittaa todella.
Kumman moni kun olettaa kylään tullessaan, että he voivat istua sohvalla tai kahvipöydässä ja talonväki hoitaa lapset. Sen sijaan että katsoisivat lastensa perään vanhemmat latelevat ohjeita siitä, mitä kannattaisi tehdä eli "meidän Elli on kiinnostunut kirjahyllyistä, katso, ettei pääse sinne kiipeämään" tai "Antto on sellainen poika, että se tykkää repiä verhoja alas".
Siksi minä kiellän ja varsin tylysti, koska tiedän, että se tehoaa parhaiten. Mieluummin minua pelkäävä lapsi kuin se, että vuodevaatteet raahataan olohuoneeseen ja tehdään niistä maja. Se kun on kotona sallittua, niin miksi ihmeessä ei myös kylässä?
Tosinn olen kerran usuttanut oman 8v:ni kylässä ottamaan 2 kg jauhopussin ja tyhjentämään sen eteiseen juuri ennen lähtöämme. Kaverin lapsi teki saman meillä ja totesi vain, että "sulla oli varmaan jauhot niin, että meidän Ville sai ne käsiinsä". Virheistään ihminen oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mummolassa määritelty myös miten leluilla saa leikkiä.
Esim. pikkuaton perään saa peräkärryn kiinnittää vain kerran. Jos se leikin aikana irtoaa ei sitä enää uudestaan saa kiinnittää. Ja sehän irtoaa vaikka lapsi ajaisi autolla kuinka nätisti tahansa. Pelkkä maton reunan yli ajaminen tiputtaa peräkärryn pois matkasta.
Tätä sääntöä perustellaan kiinnitysmekanismin kulumisella ö.ö Kyseisessä autossa on peräkoukun päällä ohut muovilärpäke, jonka tarkoitus on pitää peräkärry kiinni koukussa. Se on kuitenkin niin pehmeä ettei toimi, ja vaarille sen lärpäkkeen varjeleminen on ensiarvoisen tärkeää.
Minulle ihan hädissään huusi "Menee rikki! Menee rikki! Ei sillä noin saa leikkiä!" kun rupesin laittamaan lapselle irronnutta peräkärryä autoon takaisin kiinni. Ja tämä on ihan lasten leikkejä varten ostettu lelulaatikossa säilytettävä auto, ei mikään koriste-esine tai antiikkilelu.On vaari myös näyttänyt 2-vuotiaalle lapselle kuinka pikkuautoilla ajetaan aina oikeaa kaistaa ja liikennesääntöjen mukaan. Mitenkään muuten ei autoilla saa leikkiä. Kun oikeassakin elämässä täytyy aina ajaa sääntöjen mukaan X|
Siinä on lapsen kiva leikkiä kun vaari vartioi että liikennesääntöjä noudatetaan pilkulleen.
Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta repesin! :D Hieman kuulostaa neuroottiselta tuo vaari..
ja osaan itse kieltää. En anoppilassa kuvittele, että lapsenkasvatus on siellä isoäidin vastuulla. Ehei, kyllä se on minulla. Tosin olen anopin mukaan toiveminiä.
Minäkin kuljen koko ajan lasten perässä vahtimassa ja kiellän koskemasta esineisiin ym. Tai en oikeastaan koskaan ehdi kieltää, sillä mummo huutaa jo jos lapsi katsoo kiellettyyn suuntaan kahden metrin päästä. "Ei yhtään mennä sinne päin!!"- vaikka lapsi ei olisi ottanut askeltakaan. Tästähän mummo saakin hyvän syyn väittää, että minä en ole lapsiani kasvattanut (vaan lellinyt pilalle pitämällä sylissä), ja ne penteleet tarvii vähän väliä jotain ruokaakin ja kehtaavat vielä paskantaakin!!
En ole vielä keksinyt, kuinka estäisin lapsia kakkaamasta tai hengittämästä mummolassa, mutta kenties minustakin vielä joskus tulee kaltaisesi toivetytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska hänen kotinsa on erittäin ei-lapsiystävällinen. Posliininorsuja ja kristalliesineitä lasipöydillä ja hyllyillä. Koristenukkeja siellä ja täällä. Viime jouluna vierailimme siellä noin tunnin ja olin jo heikkohermo, kun tukea vasten nousemaan oppinut lapsi mukana ja kynttilöitä paloi joka paikassa, mm lapsen ylettämällä korkeudella takan reunalla. lapsi ei myöskään osannut hahmottaa olkkarin lasipöytää.
En ole vielä keksinyt, kuinka estäisin lapsia kakkaamasta tai hengittämästä mummolassa, mutta kenties minustakin vielä joskus tulee kaltaisesi toivetytär
Anoppilassa ei ole mitään "sallittua paikkaa" vaihtaa vaippoja. Meillä juuri 1-vuotta täyttänyt ja kuvittelisin että on itsestään selvää että sen ikäisellä on vaipat. Silti ahdistuu aina kun rupean vaipanvaihtoon.. "pitääkö niitäkin nyt.." Olen vaihtanut milloin missäkin, kaikki paikat ovat vääriä, ei kuitenkaan koskaan kerro, missä sitten voisi vaihtaa. Meillä on oma alusta mukana, eikä koskaan ole mitään "vahinkoa" sattunut.
Minä olen ollut viimeeksi anoppilassa kylässä joskus kesän alussa. Mieheni on ollut kahdestaan lapsen kanssa syksyllä. Edes mies ei halua sinne mennä, koska on niin hankalaa. Mitään ei saa tehdä, kaikki pitää tuoda kotoa mukaan (siis lelut tms.) eikä sotkua saa tulla. Mies ei kehtaa sanoa vanhemmilleen mitään enkä minäkään katso että niin pitäisi tehdä. Jos eivät tajua, niin eivät tajua.
Toisilla isovanhemmilla on potta, syöttötuoli, hoitoalusta, leluja ja kirjoja, arvoesineet nostettu lasten ulottumattomiin, lapset saavat elää "normaalisti". Siis nauraa, itkeä, kulkea, tutkia, syödä, juoda, vähän murustaakin, soittaa pianoa. Lasten kanssa leikitään ja ollaan.
Syntymäpäivillä tms. kun on molemmat isovanhemmat paikalla, niin anoppi valittaa äidilleni ettei tämä "omisi" lapsenlapsia niin, että onhan ne hänenkin lapsenlapsiaan.. Minkäs mummi sille voi, että lapset kertovat hänelle juttujaan ja leikkivät hänen kanssaan, kun anopin kanssa voi vaan istua sylissä liikkumatta ja hiljaa ja joka asiasta kielletään. Ja anoppia näkeekin paljon harvemmin, joten melko vieras ihminen on.
Jos useamman lapsen kasvattanut, lasten kanssa työuran tehnyt, eikä mikään vanhuus vielä, ymmärrä lapsista mitään, niin en minä sitä hänelle kyllä ala selittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä keksinyt, kuinka estäisin lapsia kakkaamasta tai hengittämästä mummolassa, mutta kenties minustakin vielä joskus tulee kaltaisesi toivetytär
Anoppilassa ei ole mitään "sallittua paikkaa" vaihtaa vaippoja. Meillä juuri 1-vuotta täyttänyt ja kuvittelisin että on itsestään selvää että sen ikäisellä on vaipat. Silti ahdistuu aina kun rupean vaipanvaihtoon.. "pitääkö niitäkin nyt.." Olen vaihtanut milloin missäkin, kaikki paikat ovat vääriä, ei kuitenkaan koskaan kerro, missä sitten voisi vaihtaa. Meillä on oma alusta mukana, eikä koskaan ole mitään "vahinkoa" sattunut. Minä olen ollut viimeeksi anoppilassa kylässä joskus kesän alussa. Mieheni on ollut kahdestaan lapsen kanssa syksyllä. Edes mies ei halua sinne mennä, koska on niin hankalaa. Mitään ei saa tehdä, kaikki pitää tuoda kotoa mukaan (siis lelut tms.) eikä sotkua saa tulla. Mies ei kehtaa sanoa vanhemmilleen mitään enkä minäkään katso että niin pitäisi tehdä. Jos eivät tajua, niin eivät tajua. Toisilla isovanhemmilla on potta, syöttötuoli, hoitoalusta, leluja ja kirjoja, arvoesineet nostettu lasten ulottumattomiin, lapset saavat elää "normaalisti". Siis nauraa, itkeä, kulkea, tutkia, syödä, juoda, vähän murustaakin, soittaa pianoa. Lasten kanssa leikitään ja ollaan. Syntymäpäivillä tms. kun on molemmat isovanhemmat paikalla, niin anoppi valittaa äidilleni ettei tämä "omisi" lapsenlapsia niin, että onhan ne hänenkin lapsenlapsiaan.. Minkäs mummi sille voi, että lapset kertovat hänelle juttujaan ja leikkivät hänen kanssaan, kun anopin kanssa voi vaan istua sylissä liikkumatta ja hiljaa ja joka asiasta kielletään. Ja anoppia näkeekin paljon harvemmin, joten melko vieras ihminen on. Jos useamman lapsen kasvattanut, lasten kanssa työuran tehnyt, eikä mikään vanhuus vielä, ymmärrä lapsista mitään, niin en minä sitä hänelle kyllä ala selittämään.
ja elämään niin kuin heillä olisi pieniä lapsia edelleen, toiset ovat aikuistuneet ja itsenäistyneet ja ryhtyneet elämään omaa elämäänsä ripustautumatta lapsiinsa.
Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?
ku tuntu, että helpompi sanoa, mitä saa tehdä, ku mitä ei saa.. Ja oltiin useampi viikko nyt syksyllä siellä. Mummo onneks kuitenkin nostelee sellaiset tavarat pois, joita haluaa varjella. Ja katsoo lapsia, jos ite haluan hetken hengähtää. Mutta mua rassaa se siisteysvaatimus siellä. Tuntuu, että koko ajan kuljetaan imurin kanssa perässä.. Ukki kuitenkin teki lapsille kiväärit laudasta ja jostain muoviputkesta ja ite oon ostanu mummolaan lapsille sopivia pelejä ja leluja.. Mutta silti meininki on ihan eri ku omien vanhempieni luona..
Tilanne kyllä muuttu kohtuullisempaan suuntaan aika merkittävästi, ku pojat 4v, 3v ja 2v rikko leikkimökin ikkunat. Ukki pikkusen hiilty ja sano, ettei kukaan oo vielä tehny mitään niin tyhmää mummolassa. Minä otin siitä itseeni, ku ei oo meidänkään lasten tapana ollu tuhota kaikkea näkemäänsä. Tietty vielä väsymys ja raskaus siinä herkisti. Totesin, että me ei sitten voida tulla enää tänne, jos kerran pitää koko ajan kulkea varjona lasten perässä. Sit tuli itku, mulla meni koko päivä itkuks. Tosin pistin pojat pyytämään anteeksi mummulta ja ukilta, se vissiin pehmitti ukin. Sen mielestä meidän vaan olis pitäny kurittaa lapsia, vaikka se ikkunan rikkominen oli toden näköisimmin vain vahinko. Juteltiin siitä sit siinä ja se laukas tilannetta huomattavasti. Ja sen verran tehokasta oli se mun reagointi, että seuraavalla kertaa pojat muisti, ettei leikkimökin ikkunoita rikota :)
Mutta vaikka tilanne olis mikä, ni monesti puhuminen kuitenkin puhdistaa ilmaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?
Lastensängystä en puhunutkaan, mutta sellainenkin löytyy vanhemmiltani. He asuvat edelleen talossa, joissa asuimme, kun olimme lapsia. Vanhemmillani on yksi mh sisustettu "rentoutumishuoneeksi". Siellä on kirjasto, löhötuoleja, piano, tietokone.. ja yhdessä mh:ssa on lasten sänky, nukkekoti, hylly täynnä lasten kirjoja ja leluja, lelulaatikko, trampoliini, plaston mopo, lasten keinutuoli.. tms.
Ostivat ison ruokapöydänkin, kun haluavat että kaikki lapset perheineen mahtuvat pöydän ääreen. Minusta ei ole ollenkaan outoa, että isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat heidän kanssaan viettää aikaa. Vanhempani ovat 65-vuotiaita, joten eivät vielä mitään varsinaisia "vanhuksia". Ulkona on lapsille riippukeinu, omat kottikärryt, hiekkaleluja, pulkka, liukureita tms. Ovat siis vartavasten ostaneet lapsenlapsilleen. Minulla on vanhempia sisaruksia, joilla on lapsia ollut ennen minua, joten eivät ole minun lapsia varten niitä ostaneet.
Osa leluista on toki meidän vanhoja ja jääneet vanhemmilleni "lapsivieraita varten".
Itse tietenkin pidän ihanana mennä vanhemmilleni kylään, koska ei tarvitse kotoa ottaa mitään mukaan lapille. Tiedän myös olevani tervetullut. Anopilla en enää käy, koska siellä on niin ahdistavaa ja vaikeaa jatkuvan kieltämisen ja varoittelun takia. Tuskin on anoppi meitä edes kovin paljon kaipaillut. He appiukon kanssa harrastavat ja matkustavat paljon, eivätkä ole koskaan hoitaneet meidän lapsia tai edes leikkineet heidän kanssaan. Siksi onkin vähän hupaisaa kuunnella, kun anoppi yrittää houkutella lapsia istumaan syliinsä tai valittelee että lapseni ovat läheisempiä toisten isovanhempien kanssa. Tietenkin ovat, kun toiset viitsivät viettää aikaa lasten kanssa ja tutustua heihin ja toiset viilettävät omissa menoissaan.
Ja jos joskus olen niin onnekas, että saan lapsenlapsia, niin tottakai haluan olla heidän kanssaan ja hoitaa heitä ja leikkiä heidän kanssaan ihan niin paljon kuin lasten vanhemmat vain antavat.
Ja minusta anopin käytös on ihan ok. Ei isovanhempien ole pakko viettää aikaa lastenlasten kanssa eikä varsinkaan sisustaa kotiaan sitä silmällä pitäen. Mutta ei saa myöskään valittaa jos lapset jäävät vieraiksi tai heidän luokseen ei viitsi mennä kyläilemään.
Kumman moni kun olettaa kylään tullessaan, että he voivat istua sohvalla tai kahvipöydässä ja talonväki hoitaa lapset. Sen sijaan että katsoisivat lastensa perään vanhemmat latelevat ohjeita siitä, mitä kannattaisi tehdä eli "meidän Elli on kiinnostunut kirjahyllyistä, katso, ettei pääse sinne kiipeämään" tai "Antto on sellainen poika, että se tykkää repiä verhoja alas". Siksi minä kiellän ja varsin tylysti, koska tiedän, että se tehoaa parhaiten. Mieluummin minua pelkäävä lapsi kuin se, että vuodevaatteet raahataan olohuoneeseen ja tehdään niistä maja. Se kun on kotona sallittua, niin miksi ihmeessä ei myös kylässä? Tosinn olen kerran usuttanut oman 8v:ni kylässä ottamaan 2 kg jauhopussin ja tyhjentämään sen eteiseen juuri ennen lähtöämme. Kaverin lapsi teki saman meillä ja totesi vain, että "sulla oli varmaan jauhot niin, että meidän Ville sai ne käsiinsä". Virheistään ihminen oppii.
Minun 8-vuotiaani ei kehtaisi tehdä tuota vaikka kuinka patistaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?
Lastensängystä en puhunutkaan, mutta sellainenkin löytyy vanhemmiltani. He asuvat edelleen talossa, joissa asuimme, kun olimme lapsia. Vanhemmillani on yksi mh sisustettu "rentoutumishuoneeksi". Siellä on kirjasto, löhötuoleja, piano, tietokone.. ja yhdessä mh:ssa on lasten sänky, nukkekoti, hylly täynnä lasten kirjoja ja leluja, lelulaatikko, trampoliini, plaston mopo, lasten keinutuoli.. tms. Ostivat ison ruokapöydänkin, kun haluavat että kaikki lapset perheineen mahtuvat pöydän ääreen. Minusta ei ole ollenkaan outoa, että isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat heidän kanssaan viettää aikaa. Vanhempani ovat 65-vuotiaita, joten eivät vielä mitään varsinaisia "vanhuksia". Ulkona on lapsille riippukeinu, omat kottikärryt, hiekkaleluja, pulkka, liukureita tms. Ovat siis vartavasten ostaneet lapsenlapsilleen. Minulla on vanhempia sisaruksia, joilla on lapsia ollut ennen minua, joten eivät ole minun lapsia varten niitä ostaneet. Osa leluista on toki meidän vanhoja ja jääneet vanhemmilleni "lapsivieraita varten". Itse tietenkin pidän ihanana mennä vanhemmilleni kylään, koska ei tarvitse kotoa ottaa mitään mukaan lapille. Tiedän myös olevani tervetullut. Anopilla en enää käy, koska siellä on niin ahdistavaa ja vaikeaa jatkuvan kieltämisen ja varoittelun takia. Tuskin on anoppi meitä edes kovin paljon kaipaillut. He appiukon kanssa harrastavat ja matkustavat paljon, eivätkä ole koskaan hoitaneet meidän lapsia tai edes leikkineet heidän kanssaan. Siksi onkin vähän hupaisaa kuunnella, kun anoppi yrittää houkutella lapsia istumaan syliinsä tai valittelee että lapseni ovat läheisempiä toisten isovanhempien kanssa. Tietenkin ovat, kun toiset viitsivät viettää aikaa lasten kanssa ja tutustua heihin ja toiset viilettävät omissa menoissaan. Ja jos joskus olen niin onnekas, että saan lapsenlapsia, niin tottakai haluan olla heidän kanssaan ja hoitaa heitä ja leikkiä heidän kanssaan ihan niin paljon kuin lasten vanhemmat vain antavat. Ja minusta anopin käytös on ihan ok. Ei isovanhempien ole pakko viettää aikaa lastenlasten kanssa eikä varsinkaan sisustaa kotiaan sitä silmällä pitäen. Mutta ei saa myöskään valittaa jos lapset jäävät vieraiksi tai heidän luokseen ei viitsi mennä kyläilemään.
lapsettomia kavereita joilla on lelulaatikko lapsivieraita varten, joillakin jopa eri kokoisia lastenistuimia autoon kavereiden lapsia varten.
Tämä saattaa tosin olla kulttuurisidonnainen asia. Yksikään näistä ystävistäni ei ole suomalainen.
ei ole kummassakaan mummolassa kielletty erityisesti mitään muuta kuin kuumaan lieteen ja uuniin koskemista (mielestäni ihan syystä).
Mutta tuo ruokailu; se on anopilla yhtä tuskaa, jatkuva lässytys: Syö reippaasti, että kasvat! Syöhän nyt! Syö vielä! ja pahimpana syö kaikki! Miksi pitää syödä kaikki, kun anoppi laittaa lapsen lautaselle lisää sitä ja tätä, lähes aikuisen annos pitäisi syödä ja tuskin olisi siihenkään tyytyväinen. Lapsi tietää kyllä milloin vatsa on täynnä, ei tarvitse tuputtaa lisää.
Mutta tuo ruokailu; se on anopilla yhtä tuskaa, jatkuva lässytys: Syö reippaasti, että kasvat! Syöhän nyt! Syö vielä! ja pahimpana syö kaikki! Miksi pitää syödä kaikki, kun anoppi laittaa lapsen lautaselle lisää sitä ja tätä, lähes aikuisen annos pitäisi syödä ja tuskin olisi siihenkään tyytyväinen. Lapsi tietää kyllä milloin vatsa on täynnä, ei tarvitse tuputtaa lisää.
Meillä anoppi on ihan ylipainohysteerikko. Annostelee tosi pienet annokset normaalipainoisille pojilleni eikä lisää saa. Jos on lounas syöty klo 11, pieni pala jäätelöä "välipalaksi" klo 14, niin ihmettelee, että miten lapsilla voi olla nälkä jo klo 17. Eikä mitään saa syödä, kun päivällinen on kohta valmis, klo 18.
Minusta tuo on ei ole asiallista ja siksipä emme mene enää anopille päiväksi ja mökillä teemme itse omat ruokamme anopin vastaväitteistä välittämättä. Meinasi saada sydänkohtauksen, kun lapsemme juovat kevytmaitoa. Rasvatonta pitäisi olla.
Lisäksi ihmettelee, että miten hyvin lapsemme syövät kasviksia, kun eivät niitä lapset yleensä syö. Siksi ei ikinä niitä itse tarjoa. Eli siis ristiriitaista ja käsittämätöntä toiminaa, josta olen nyt sanoutunut täysin irti. Menemme anopille kylään lounaan jälkeen ja olemme kotona iltaruuan aikoihin ja autossa odottaa eväät kotimatkaa varten vaikka anoppi miten pyytäisi tulemaan "syömään".
En ole vielä keksinyt, kuinka estäisin lapsia kakkaamasta tai hengittämästä mummolassa, mutta kenties minustakin vielä joskus tulee kaltaisesi toivetytär
Anoppilassa ei ole mitään "sallittua paikkaa" vaihtaa vaippoja. Meillä juuri 1-vuotta täyttänyt ja kuvittelisin että on itsestään selvää että sen ikäisellä on vaipat. Silti ahdistuu aina kun rupean vaipanvaihtoon.. "pitääkö niitäkin nyt.." Olen vaihtanut milloin missäkin, kaikki paikat ovat vääriä, ei kuitenkaan koskaan kerro, missä sitten voisi vaihtaa. Meillä on oma alusta mukana, eikä koskaan ole mitään "vahinkoa" sattunut. Minä olen ollut viimeeksi anoppilassa kylässä joskus kesän alussa. Mieheni on ollut kahdestaan lapsen kanssa syksyllä. Edes mies ei halua sinne mennä, koska on niin hankalaa. Mitään ei saa tehdä, kaikki pitää tuoda kotoa mukaan (siis lelut tms.) eikä sotkua saa tulla. Mies ei kehtaa sanoa vanhemmilleen mitään enkä minäkään katso että niin pitäisi tehdä. Jos eivät tajua, niin eivät tajua. Toisilla isovanhemmilla on potta, syöttötuoli, hoitoalusta, leluja ja kirjoja, arvoesineet nostettu lasten ulottumattomiin, lapset saavat elää "normaalisti". Siis nauraa, itkeä, kulkea, tutkia, syödä, juoda, vähän murustaakin, soittaa pianoa. Lasten kanssa leikitään ja ollaan. Syntymäpäivillä tms. kun on molemmat isovanhemmat paikalla, niin anoppi valittaa äidilleni ettei tämä "omisi" lapsenlapsia niin, että onhan ne hänenkin lapsenlapsiaan.. Minkäs mummi sille voi, että lapset kertovat hänelle juttujaan ja leikkivät hänen kanssaan, kun anopin kanssa voi vaan istua sylissä liikkumatta ja hiljaa ja joka asiasta kielletään. Ja anoppia näkeekin paljon harvemmin, joten melko vieras ihminen on. Jos useamman lapsen kasvattanut, lasten kanssa työuran tehnyt, eikä mikään vanhuus vielä, ymmärrä lapsista mitään, niin en minä sitä hänelle kyllä ala selittämään.
ja elämään niin kuin heillä olisi pieniä lapsia edelleen, toiset ovat aikuistuneet ja itsenäistyneet ja ryhtyneet elämään omaa elämäänsä ripustautumatta lapsiinsa.Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?
Mielipiteeni on että jos haluaa olla kunnon mummo tai pappa, niin ei se nyt kauheasti ole vaadittu pitää yksi potta taaperolle ja pari lelua omille lapsenlapselle vierailuja varten. Itse en ole omia lapsiani hoidattanut isovanhemmilla, mutta mummit ja vaarit ovat tervetulleita osallistumaan meidän perheen elämään siinä määrin kuin molemmille osapuolille sopii. En myöskään tarvitse heiltä neuvoja kuinka kasvattaa lapsiani, enkä siis ymmärrä miksi se on mummon asia kieltää lasta tekemästä sitä ja tätä. Kyllä se on äidin tai isän tehtävä kieltää kakaraa hajottamasta mummon kallisarvoisia vaaseja. Jos jonain päivänä tulevasiuudessa saan lapsenlapsia niin toivon että voin leikkiä heidän kanssaan, osallistua heidän elämän iloihin ja suruihin, ja kyllä minun kodissani on myös tilaa potalle ja lelukopalle. Onneksi on sen verran iso lukaali, että säilytystilaa löytyy.
Käsi sydämellä: kun lapsesi muuttavat joskus kotoa, haluatko edelleen potan vessaan, lastensängyn makuuhuoneen nurkkaan, lelukopan keittiöön?
Lastensängystä en puhunutkaan, mutta sellainenkin löytyy vanhemmiltani. He asuvat edelleen talossa, joissa asuimme, kun olimme lapsia. Vanhemmillani on yksi mh sisustettu "rentoutumishuoneeksi". Siellä on kirjasto, löhötuoleja, piano, tietokone.. ja yhdessä mh:ssa on lasten sänky, nukkekoti, hylly täynnä lasten kirjoja ja leluja, lelulaatikko, trampoliini, plaston mopo, lasten keinutuoli.. tms. Ostivat ison ruokapöydänkin, kun haluavat että kaikki lapset perheineen mahtuvat pöydän ääreen. Minusta ei ole ollenkaan outoa, että isovanhemmat rakastavat lapsenlapsiaan ja haluavat heidän kanssaan viettää aikaa. Vanhempani ovat 65-vuotiaita, joten eivät vielä mitään varsinaisia "vanhuksia". Ulkona on lapsille riippukeinu, omat kottikärryt, hiekkaleluja, pulkka, liukureita tms. Ovat siis vartavasten ostaneet lapsenlapsilleen. Minulla on vanhempia sisaruksia, joilla on lapsia ollut ennen minua, joten eivät ole minun lapsia varten niitä ostaneet. Osa leluista on toki meidän vanhoja ja jääneet vanhemmilleni "lapsivieraita varten". Itse tietenkin pidän ihanana mennä vanhemmilleni kylään, koska ei tarvitse kotoa ottaa mitään mukaan lapille. Tiedän myös olevani tervetullut. Anopilla en enää käy, koska siellä on niin ahdistavaa ja vaikeaa jatkuvan kieltämisen ja varoittelun takia. Tuskin on anoppi meitä edes kovin paljon kaipaillut. He appiukon kanssa harrastavat ja matkustavat paljon, eivätkä ole koskaan hoitaneet meidän lapsia tai edes leikkineet heidän kanssaan. Siksi onkin vähän hupaisaa kuunnella, kun anoppi yrittää houkutella lapsia istumaan syliinsä tai valittelee että lapseni ovat läheisempiä toisten isovanhempien kanssa. Tietenkin ovat, kun toiset viitsivät viettää aikaa lasten kanssa ja tutustua heihin ja toiset viilettävät omissa menoissaan. Ja jos joskus olen niin onnekas, että saan lapsenlapsia, niin tottakai haluan olla heidän kanssaan ja hoitaa heitä ja leikkiä heidän kanssaan ihan niin paljon kuin lasten vanhemmat vain antavat. Ja minusta anopin käytös on ihan ok. Ei isovanhempien ole pakko viettää aikaa lastenlasten kanssa eikä varsinkaan sisustaa kotiaan sitä silmällä pitäen. Mutta ei saa myöskään valittaa jos lapset jäävät vieraiksi tai heidän luokseen ei viitsi mennä kyläilemään.
Piha on lapsia varten, koti on lapsia varten, auto lapsia varten - niitä lapsia, jotka eivät asu siellä!
Minusta tuo on kamalin mahdollinen painajainen joutua elämään jopa 70 vuotta siten kuin perheessä yhä olisi lapsia. Ei voi sisustaa mielensä mukaan vaan aina on muistettava, että se Kaisan tyttö on vielä niin pieni ja myöhemmin se Kaisan tyttärentytär voi tulla kylään ja vahingossa koskea tähän, ei ostetakaan mieluissa esinettä. Keittiössä vuodesta toiseen liedessä suoja ja ovissa lapsilukot, pistorasit suojattu lapsivieraiden kokeilujen varalta jne.
Minusta lapsistaan tulee päästää irti ja toisaalta aikuistuneet lapset voisivat oppia itsenäistymään. Lapsuudenperhettä ei enää ole, vaikka lapsuudenkoti olisikin jäljellä, mutta kyllä vanhemmilleen tulisi olla armollinen ja antaa heille oikeus omaankin elämään.
Miksi 65v ihmisillä ei ole lupaa omaan elämään vaan tulee elää niin, että tytär pääsee käymään siten, että mitään ei tarvitse ottaa mukaan? On lelut, vaatteet, potat, keinut - kuin ikuinen lastentarha!
Miksi 65v ihmisillä ei ole lupaa omaan elämään vaan tulee elää niin, että tytär pääsee käymään siten, että mitään ei tarvitse ottaa mukaan? On lelut, vaatteet, potat, keinut - kuin ikuinen lastentarha!
Nimenomaan on lupa elää, kuten haluaa. Minun vanhempani rakastavat lapsiaan ja lastenlapsiaan ja haluavat heitä kylään. He sisustavat kotinsa juuri niinkuin haluavat. Heillä ei ole liesisuojaa, ikinä ollutkaan, ja pistorasiat nykyaikaisissa taloissa on valmiiksi suojattu! Ja mikä ihme on oven lapsilukko?! Jos haluaa ottaa lapsivieraat huomioon, miksi se ei ole sallittua?. Jos haluaa elää niin, että vieraat ovat tervetulleita, miksi se olisi huono juttu?
Vanhempani ovat eläkkeellä ja haluavat viettää aikaansa läheisten ihmisten kanssa. He ovat ihan yhtä hämmästyineitä kun minäkin siitä, että toiset ihmiset voivat määrittää sen, mikä on oikea tapa elää. He haluavat olla lastenlastensa elämässä, tuntea heidät ja ovat ihan aina panostaneet siihen, että lastenlapset eivät jää vieraaksi. Anoppini on ihan suoraan sanonut vaikka mitä rumaa tästä..
Ja nyt kun tuloksena on se, että lapseni tuntevat isovanhempansa, kertovat heille juttuja, heillä on keskenään omat yhteiset jutut ja leikit, niin anoppi on kateellinen tästä ja syyttää vanhempiani lastenlasten "omimisesta".
Anoppini haluaisi läheiset välit lapsenlapsiinsa ilman, että pitäisi mitään vaivaa nähdä. Ei ole koskaan tehnyt tai puhunut kenenkään lapseni kanssa mitään kieltämisen ja varoittelun lisäksi. Tapaa (hänen toiveestaan) lapsia tosi vähän..
minusta on käsittämätöntä että hän silti voi kuvitella, että lapsenlapset suhtautuvat häneen samoin kuin läheiseen ja tärkeään mummiin ja vaariin.
Ja siis en ole sitä mieltä että kotia pitäisi sisustaa lastenlasten ehdoilla tai että pitäisi viettää aikaa heidän kanssaan tai mitään muutakaan. Mutta sitten pitää myös hyväksyä se, että lapsenlapset ovat vieraita ja tuntemattomia ja isovanhemmat myös vieraita lapsille.
Minulle olisi painajaista, jos saisin joskus lapsenlapsia ja näkin heitä vain muutaman kerran vuodessa. Tai vaikka lapseni ovat aikuisia, haluaisin kyllä tavata heitä useammin. Kyllä kokisin kasvatukseni epäonnistuneeni täysin, jos omat lapseni eivät haluaisi nähdä minua kuin kerran pari vuodessa.
Mieheni vanhemmat ovat juuri tuollaisia, varsinkin vaari koko ajan kieltää. Kieltäminen ei edes riitä, vaan pitää myös koko ajan VAROITELLA!
Vaari tekee sitä myös meillä kotona. Minulla on 1-vuotias poika ja "tanssin" hänen kanssaan, kun tuli lapsen lempikappale. Siis pidimme toisiamme käsistä kiinni ja koukistimme polvia ja vähän heiluimme. Heti oli vaari sanomassa "oioi, kun on hurjaa menoa, eikö voisi vähän rauhallisemmin olla"
Lapsi kävelee myös ihan sujuvasti, osaa kiivetä sohvalle istumaan jne ja koko ajan on vaari varoittelemassa että hui, kun niin kovaa kävelet ja oioi, varo tuolia ja ei saa mennä sohvalle ja ei saa koskea sitä ja ei tätä.
Emme ole vähään aikaan vierailleet heidän luona, koska siellä ei saa ruokailussa sotkea. Kotona lapsi harjoittelee itse syömistä, eikä enää halua olla kokonaan syötettävänä. Anoppi hermostuu totaalisesti jos jotain tippuu lattialle, vaikka minä sen siivoaisin. Joten emme siis voi mennä heille kylään varmaan ainakaan vuoteen, koska lapsi saattaa jotain tiputtaa.
Kestän asian ihan hyvin. Vaarin varoittelut ja kieltämiset (meidän kotona) menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos niin minulla kuin lapsellakin. Ja heille emme mene kylään, koska mihinkään ei saa koskea, heillä ei ole mitään leluja tms. johon lapsi voisi koskea ja yhtään ei sallita ruokailuissa sotkuja.
Surullista on vähän se, että käymme melko paljon toisilla isovanhemmilla, koska siellä on ihan "normaali" meno. Perintökalleudet on kaapissa, lattiaa voi putsata ruuantähteistä, leluja on riittävästi, ovenkahvoja ja tuolinjalkoja voi tutkailla, jokaiseen huoneeseen voi mennä jne.. Kiellot on ihan järkeviä, esim ettei kukkaan saa koskea, joka on meillä kotonakin voimassa.
Anopin uteluihin, että miksi emme tule kylään, sanoin että pienen lapsen kanssa on niin hankala kulkea. En sitten kuitenkaan kehdannut sanoa, että heillä on niin hankalaa olla, kun mitään ei saa tehdä, ja lapsenkin pitäisi taantua vauvan tasolle ja olla täysin autettava. Miten lapsi koskaan oppii siististi syömään, jos ei saa harjoitella!