Meneekö lapsi sairaana etäisälle?

Mä en tajua tuota jatkuvasti toistuvaa väitettä, että etäisän koti pitäisi olla myös lasten koti. Itse kävin teininä isän luona joka toinen viikonloppu, eikä se mikään koti kyllä ollut, eikä niin ollut tarkoituskaan. Eri asia siinä vaiheessa, kun oikeasti asuin siellä jonkin aikaa.

Lapsiraukat. Ei mulla muuta.

t. uusperheen äiti

Minä kysuin aikoinaan lapseltani (silloin 7 v), että haluaako hän mennä isälleen silloin kun sairastaa? Sanoin, että molemmat vastaukset ovat ihan yhtä hyviä minulle. Hän sanoi, että ei halua mennä vaan haluaa sairastaa omassa sängyssään ja omassa kodissaan. (Oli tuolloin joka toinen vkonloppu isällään, joten tuo koti ei tuntunut kodilta, koska vietti siellä siis 2 kokonaista päivää/kk.) KYSYKÄÄ SIIS LAPSILTANNE MIELIPIDETTÄ ASIAAN! Ei niin, että lapsi päättää asiasta, vaan että hänen mielipiteensä otetaan huomioon. 

Muutenkin olemme käyttäneet tervettä järkeä, jos on noro, niin meille ei tule etälapsi eikä meiltä mennä muualle. Pikku flunssat eivät estä tapaamisia, joten asiakohtaisesti katsotaan. 

Aikuisten vastuuita ja velvollisuuksia katsottaessa on tasapuolista, että molemmat hoitavat sairasta lasta, mutta entä jos ajatellaan asiaa lapsen kannata? Mikä tuntuu lapsesta hyvältä?

Toimii sitten varmasti myös toiseen suuntaan, eli sairastuttuaan etävanhemman luona, ei lapsi palaa lähivanhemman luo ennenkuin on terve...

Mun miehellä ja hänen exällään on juurikin sopimus, että lapsi voi tulla sairaana viikonlopuksi meille, jos ei nyt ihan pää kainalossa ole. Omalla tytölläni tosin on astma ja menee helposti tukkoon jo siitä nuhakuumeesta (lääkkeitä kuluu ainakin paljon, jotta röörit pysyvät auki ja ei tarvitse yöpyä lastenosastolla montaa yötä). Siltikin se miehen exä tunkee sen lapsensa meille, koska hänellä on menoa. Nyt tyttöni onneksi niin iso, että ei hirveän herkästi noita tauteja itselleen revi, kun vastustuskyky kasvanut ja astmakin helpottanut hurjasti viimeisen vuoden aikana.

Mutta kyllä silloin aikoinaan vtutti. Mies yritti exälle siitä puhua, mutta exä pysyi kannassaan ihan vain ärsyttääkseen ja saadakseen meidät eroamaan, enkä minäkään taas voinut kieltää, että miehen lapsi ei meille astu jalallakaan sairaana. Olin ihan pattitilanteessa ja eron partaalla, mutta nyt tosiaan helpottanut.

Järkeä ei voi tietenkään käyttää, tilannekohtaistakaan se ei ole vaan siitä pitäisi tietenkin säätää laki. Sopia siitä ei voi, koska kyrpä otsassa jatkuvasti.

Miten te huolitte tuollaisia miehiä, jotka on osoittautuneet jo kelvottomiksi huoltajiksi? Silloinhan se viimeistään ero tulee, kun toinen huomaa, ettei toisesta ole mitään apua missään arjen asioissa ja lasten kanssa.

Hei! 

Meillä veemäinen tilanne myös tämä sairastaminen. Joka toinen viikko etälapset tulee meille sairastamaan ja täällä parantuvat. Meillä on kaksi pientä lasta, jotka molemmat ovat sitten sairastuneet näiden toisten taudeista. Nyt syyskaudella olen ollut yhteensä 2 kuukautta sisällä lasteni kanssa koska ovat olleet nuhassa ja kuumeessa. Yöt on ollut vauvan kanssa helvettiä. Neljä kertaa heräillyt koko syksyn ajan joka yö. Alkaa itsellä olla jaksaminen nollassa ja väsymys painaa. Kerran exä tunki lapset meille myös oksutaudissa. Silloin sanoin miehelle että nyt joko minä ja lapset lähetään tai sinun lapset jonnekkin muualle. Mutta järjen käyttö on paikallaan. Ja nyt olen laittanut tälle tautien levittämiselle stopin. Oma jaksaminen ja pää koppa ei kestä olla koko ajan neljän seinän sisällä. Onko tämäkään sitten oikein että toiset lapset kärsii toisten tyhmyydestä? Koska se on selvä että tauteja tulee jos pihalla hillutaan puolialasti eikä ikinä pestä käsiä.

Lapsen mielipide

Muistan sen ajan kun vanhempani olivat eronneet (olin jo vanhempi lapsi kun tämä tapahtui) ja minun piti mennä isäni luokse. Olin yleensäkin todella terve lapsi. MUTTA sitten sairastuin ja halusin jäädä kotiin (äitini luokse) sairastamaan. Äitini oli aivan raivoissaan koska hänen vapaansa oli pilattu. Olin todella kipeänä pitkään ennenkuin minut sitten vietiinkin suoraan sairaalaan ja osastolle ensivaun jälkeen. Äitini oli viivytellyt liikaa ennekuin pääsin hoitoon. Äitini kiukku menetetystä vapaasta ei vaan laantunut. Ei muuten tuntunut kivalta.  Olen aina tuntenut olevani riippakivi äidilleni. Minulle olisi varmaan parempi jos olisin ollut isäni luona.