Pahimmat muistosi koululääkärintarkastuksista

Tarkastukset itsessään menivät ok mutta terveydenhuollon ammattihenkilöiden asenne oli monestikin aika erikoinen. Jotkut tuntuivat oikein syyllistävän jos et harrastanut esim. paljon liikuntaa. Voihan niitä muitakin harrastuksia olla. Kaikki eivät pidä "hikiharrastuksista".

Yläasteella jälkeeni tarkastukseen oli tulossa tosi makea misu. Muina miehinä sanoin koululääkärille, että voisitko esitellä minut misulle gynekologina ja jättää meidät kahden kesken. Ei suostunut :-(

Pahin on ollut kun pissanäyte piti antaa terkkarin katsoessa toimitusta.

Meillä tuon sai tehdä privaatisti. Silloin ei ollut vielä pelkoa fuskaajista. :)

Painoa oli 62kg. Vielä lukiossa huudettiin kamalasta ylipainosta. Olen koko ikäni kärsinyt siksi syömishäiriöistä. Nykyään 47 vuotiaana painan edelleen tämän 62kg ja nyt viimeksi lääkärissä huolehdittiin kun olenkin jo kuulemma jo vähän liiankin hoikkanen.

Olin jo saavuttanut kasvuhuippuni (melkein 170cm) ja lähes täysin aikuisen mitoissa. Tarkastuksessa terkkari käytti painoindeksissä lasten painoindeksiä, jonka mukaan olin ylipainoinen, vaikka aikuisen painoindeksissä juuri ihannepainossani. Käski laihduttamaan useamman kilon ja saarnasi kovasti ylipainon vaaroista. :/ Kyllä teki pahaa teinitytön itsetunnolle, jäi mieleen ikuisesti se terkkarin halveksuva äänensävy.

joku päivä sitten lääkärintarkastus tutulla terkalla. Huoh :). Terkka oli kysynyt että onko lapsella harrastuksia. Se oli vastannut että ei. Sitten terkka oli kysynyt että onko sillä jokin liikuntaharrastus. Lapsi oli vastannut ettei. Terkka oli kysynyt että mitä lapsi tekee yleensä koulun jälkeen. Lapsi oli vastannut että pelaa tietokoneella tai katsoo televisiota. Tai leikkii. Noh, tää oli tietysti totta edellisellä viikolla kun olin sairaana, mutta ei oikeasti kerro mitään meidän aktiivisesta elämästä, jossa lapsella on harrastuksia, liikuntaharrastuksia ja ihan muuta tekemistä kuin tietokoneella pelaaminen ja television katselu :). Peruste sille ettei lapsi kertonut esim. yhdestä tärkeimmästä harrastuksesta oli se että lapsi arveili ettei terkka tiedä mitä se tarkoittaa.



Nooh, eihän tällä olisi väliä jollei se terkka olisi tuttu omista harrastuspiireistä. Tai muutenkaan.

Tuntuu vähän siltä että kasvu- ja murrosiässä tuijotetaan liikaa niihin pituus- ja painokäyriin kun silmämääräisesti havainnoimalla näkee jo hyvin, onko joku ali- vai ylipainoinen. Muistan että terkkari esitteli minulle aina miten ne käyrät ovat kehittyneet. Olin lapsena ehkä hivenen alipainoinen mutta en merkittävästi. Silti asiaan kiinnitettiin kamalasti huomiota aina kun tarkastuksissa kävin.

Ei kai ne tarkastukset niin pahoja ollut mutta murrosiässä enemmänkin kiusallisia kun aina piti riisuutua puolialasti lääkärin edessä. Siinä iässä oman vartalon esittely vähissä vaatteissa ei tuntunut mukavalta. Traumoja ei jäänyt, mutta fiilikset eivät olleet parhaat mahdolliset.

Pahin on ollut kun pissanäyte piti antaa terkkarin katsoessa toimitusta.

Joku huumetesti vai?

Kertaakaan en muista että olisi pitänyt koululääkärillä riisua rintsikoita. Rintoja ei tutkittu eikä kysytty edes, osaanko tutkia ne itse. Se tapahtui kun kävin ensimmäistä kertaa gynekologilla. Koululääkäritarkastuksia oli kai joka vuosi yläasteella.

Oli yläasteella kivesten tarkastus. Olin 7 tai 8 luokalla, jolloin en ollut vielä täysin kehittynyt, tk-lääkäri oli sellainen pulonpohjalasein varustettu "mummo" (silloin varmaan noin 50), joka toimituksen yhteydessä sanoi varustukseni olevan pienimpien joukossa... kiitos tästä häpeän tunteesta joka todennäköisesti pilasi sen ajan itsetuntoni nätisti. Myöhemmin tajusin kasvun vain odottaneen itseään ehkä sitten hieman normaalia pidempään. Nykyään vain lähinnä naurattaa / ihmetyttää lääkärin kommentti nuorelle pojalle! M30

On se pojille kova paikka kun pitää sukukalleuksiaan esitellä lääkärin vastaanotolla. Jos saa tuollaista kommenttia, niin eihän se tunnu kivalta.

Kahdeksannella luokalla kivesten lisäksi lääkäri tutki esinahankin. Veti sitä taakse ja kun terskan taakse ei saanut, tokaisi että onpa vähän kireä. Tais olla naispuolinen terkkarikin paikalla. Ai että silloin kiukutti.

Näin vuonna 1975.

kovin pahoja muistoja. Mutta se oli kyllä kamalaa kun olin lapsena ylipainoinen ja jännitin aina ihan kauheasti sitä kun piti mennä vaa`alle. Vaikka ei terkkari koskaan sanonut mitenkään pahasti, mutta itse vaan häpesin ylipainoani niin paljon...

Pahin taisi olla lukiossa kun piti antaa pissanäyte enkä saanut pissaa millään tulemaan. Se nolotti. Istuin vessassa varmaan vartin.

Olin alipainoinen ja sain siitä kuulla "mainintaa" koululääkäriltä. Hän maalasi minulle kauhukuvia mihin se voi johtaa. Tuntui pelottavalta.

Eihän täällä ole tosi pahoja muistoja kuin ihan muutama. Puolet viesteistä on riisumisen kammoamista jota en minä ainakaan ole koskaan pitänyt pahana asiana. No, tapansa kullakin.

Ei oo otettu pissanäytteitä, ei keuhkokuvia, ei juuri mitään. Mulla oli kaikki ihan normaalisti, mitä nyt murrosikäisen elämä oli. Mutta oon joskus miettinyt että ei niillä tarkastusmäärillä kyllä kenenkään ongelmiin käsiks ois päästy.

Sen muistan kasiluokan tarkastuksesta, kun terkka puhui määkivällä kuiskivalla äänellä paperille samalla tehostukseksi piirtäen, että "kun jyö älköhöliä, niin yliminä ottaa vallan (samalla paperille piirtäen ympyröitä, joista yliminän vahvistaen) On tapauksia, joissa tuonne Alajärven terveyskeskukseenkin on viety nuoria humalassa, ovat pissanneet housuihinsa ja ovat olleet ihan sekaisin". Se lähinnä nauratti silloin (ja itse asiassa naurattaa vieläkin...)

Minä muistan että meillä rintsikat piti riisua kun sydäntä ja keuhkoja kuunneltiin. Tämä oli yläasteella. Erilaiset käytännöt taas kerran ehkäpä.

Oamlla kohdallani rinnat tutkittiin ensimmäisen kerran vasta käydessäni gynekologilla. Koululääkärintarkastukset olivat 80-luvulla aika simppeleitä. Olin isossa koulussa ja aikaa oli yleensä vaan noin 10 minuuttia per oppilas.

Mutta nuo käytännöt olivat jo silloin hyvin erilaiset. Muistan että kaverini joka kävi toista koulua kertoi aina "kauhutarinoita" näistä tarkastuksista. Hieman ehkä kertomusta värittäen... :)

en kyllä montaa käyntikertaa edes muista joten ei ole jäänyt traumoja.

taidan muutenkin olla sellainen jonka mielestä tietyt asiat kuuluvat normaaliin ihmiselämään eikä niistä tarvitse traumoja ottaa.

asteella moitittiin aina alipainoiseksi, mikä oli ahdistavaa ja johti syömisongelmiin kotona, kun äiti alkoi tuputtaa ruokaa kahta kauheammin. Hoikka olinkin, mutta en tieten tahtoen, vaan ihan geeneistä johtuen olen aivan aina ollut hoikka.



Lukion ekalla piti ottaa rintsikoilleen perhetutun mieslääkärin edessä. Olin tuolloin vielä hyvin pienirintainen ja häpeilin kehittymätöntä kehoani, joten se oli kyllä noloa. Nyt vähän vanhemapana ihmettelen, että miksi ihmeessä edes menin lukiossa tuollaisiin tarkastuksiin.