Lue keskustelun säännöt.
Pk:n henkilöstön suhtautuminen muuttui, kun kuuli mun valmistuvan lto:ksi...
18.11.2011 |
Olen siis pian valmis LTO (yliopistosta) sekä terveydenhoitaja (amk)ja henkilökunta sai päiväkodissa nämä asiat selville tässä alkuviikosta. PK on uusi ja lapset olleet hoidossa siis vasta 3kk.
Lähes samantien alkoi kummallinen pokkurointi ja lasten asioiden huolellinen raportointi ja päivän kulusta kertominen. Ennen ei juuri mitään infoa mistään!
Muutenkin kaikki mahdolliset kansiot ja piirrustukset sun muut taideteokset esitellään innoissaan- ennen ei mitään tälläistä.
Eikös ole vähän kummallista ja läpinäkyvää toimintaa? Itse olen kovin hämmentynyt tilanteesta. Toki hienoa, että tyttöjen kuulumiset kerrotaan, mutta rajansa kaikella. Vähempikin riittäisi. Ja mistä moinen muutos toimintatapoihin?
En ole ennen ajatellut, että lasten vanhempien ammatit vaikuttaisivat siihen, kuinka nämä kohdataan. Ilmeisesti näin kuitenkin on.
Kommentit (43)
Siitä minut saa työpäivän aikana kiinni. Jos pidän puhelinta äänettömällä, ei kyllä saisi mistään muustakaan numerosta. Ammattina toimittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei ole soitettu niin kuitenkin itse työssä tietäen että jutttusi ei ole ihan kuten sanot. Vaikka emme tietäisi tarkalleen ammattia niin puhelinnumero on annettava työpaikkaan tai opiskelupaikkaan.
Miten tämä käytännössä onnistuu, jos vaikka opiskelee yliopistossa ja jokaikinen luento on ihan eri paikassa? Jopa eri kampuksilla? Joskus luentopaikat voivat vaihtuakin. Vai keräättekö hirveän listan numeroita?
ja vääntää rautalangasta, mitä lapsilleni pitäisi tehdä.
Olen siis ammatiltani opettaja, ja lähtökohta ainakin meidän päiväkodissamme taitaa olla se, että opettajat eivät osaa kasvattaa lapsiaan.
Niinpä sain alkuun huolellisia opastuksia siitä, miten lapselleni pitäisi antaa nuppipalapelejä ja miten lasta pukiessani minun pitäisi kertoa samalla, minkä värisiä vaatteita puen hänelle. Kuuntelin aluksi kiltisti, vaikka en laisinkaan tajunnut, miksi niitä jankattiin. Lapseni ei ollut kiinnostunut palapeleistä, ei nupilla eikä ilman. Meillä oli nuppipalapelejä kaksikin kappaletta, ja lapsesta oli mukavaa niitä välillä väsäillä, mutta osasi ne hyvin eikä ollut palapeleistä kiinnostunut. Värejä lapsi ei myöskään osannut 2-vuotiaana vaan sotki ne koko ajan. Mielestäni tämä oli tavallista ja kysyinkin hoitajilta, pitääkö ne jo osata. Ei kuulemma pitänyt. Silti nämä neuvot jatkuivat.
Hyväntahtoinen neuvominen loppui siihen, kun kerroin, että minua ei nyt huolestuta nuppipalapelit pätkääkään mutta sen sijaan kynäote huolestuttaa ja haluaisin kuulla heidän kommenttejaan lapseni mahdollisesta vasenkätisyydestä. Kynäote ja selvät hienomotoriset vaikeudet, jotka siis minä havaitsin ensimmäisenä, saivatkin sitten nämä turhanpäiset neuvot loppumaan.
On ihan normaalia ja tavoiteltavaa antaa vanhemmalle neuvoja kasvatuksesta, jos ihan oikeasti se on tarpeellista ja välttämätöntä, mutta ensin olisi varmaan hyvä kysyä, tehdäänkö teillä nuppipalapelejä eikä ensimmäisenä tuputeta sitä vaihtoehtoa, että perheessä ei edes ole sellaisia ja että niitä olisi hyvä tehdä. Neuvoilla pitää olla jokin perimmäinen tarkoitus eikä vain selvä besserwisseröinti.