Pk:n henkilöstön suhtautuminen muuttui, kun kuuli mun valmistuvan lto:ksi...

mutta näin se vain on. Yleensäkin korkeasti koulutettuihin vanhempiin suhtaudutaan ehkä pikkasen paremmin.

Minä olen pkj ja lasten pk:n henkilökunta tietää sen. Ihan sama kohtelu kuin muillekin. Kokemusta kahdesta eri päiväkodista.

ja tällä hetkell harjoittelussa eräässä pk-seudun päiväkodissa. Voin sanoa, että todellakin työttömiin vanhempiin tai muuten onnettomiin tapauksiin suhtaudutaan (selän takana tosin) nuivemmin ja puhutaan aika kurjaan sävyyn tyyliin " no niillä nyt on sellasta, kun ei ne oo kouluja käyny ja noi rutiinit vähän sitä sun tätä..näkeehön sen sitte lapsesta, varsinkin viikonloppujen jälkeen..."

Ja sitten korkeasti koulutettujen kanssa keskustellaan ja hymyillään ja ollaan niin mielin kielin ja niistä puhutaan kahvihuoneessakin hyvin eri sävyyn.

olen opettaja, naapurini matalasti koulutetulla alalla, ja välillä meillä on ihan eri kokemuksia päiväkodista, ihan samalta päivältäkin. Tietysti voi johtua henkilökemioistakin, mutta... eikä naapurini ole mitenkään olemukseltaan massasta poikkeava.

että jos tiedän äidin olevan esim lääkäri tai lakimies, todellakin puhun eri tavalla kuin esim. roskakuskille, joak tulee röökinhajuisena ja likaisissa työvaatteissa parta ajamattomana lastaan hakemaan...

toki nuo työssäkäyvätkin ovat ero tasolla kuin vapaaehtoisesti työttämät, jotka lorvivat kotona ja tuovat lapsensa 8-17 päivähoitoon...



olen lto ja hävettää myöntää tämä asia...

Itse olen pph eikä mulla ole hajuakaan, millainen koulutus hoitolasten vanhemmilla on. En ole tullut kysyneeksi eikä kyllä kiinnostakaan.

muhun suhtaudutaan kyllä minusta ihan tavallisesti. En kyllä olekaan lto.



Itse saan aina aika ajoin tietää, että ketkä lapset ovat koulussamme opettajien lapsia ja valitettavasti esim. koulumme villkkaista häirikköpojista 5:stä on 3 opettajien lapsia. Joskus on siis niinkin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.



Enpä kyllä tiedä että miten kullannuppuja nuo minunkaan pojat on koulussa.

ei vaikuta tippaakaan siihen millaiset lapsen kotiolot ovat. Se roskakuski voi olla ihan huippu isä, joka rakastaa lapsiaan, leikkii näiden kanssa ja on kaikin puolin hyvä isä.

Ja se sitten korkeasti koulutettu vanhempi voi olla ihan kamala, jolle lapsi vain kuuluu tehdä "tässä vaiheessa elämää" vaikka ei se oikeastaan edes kiinnosta vaan ura on tärkeämpi.



Omassa tuttavapiirissä kokemusta asiasta, lapsuudenystäväni perhe-elämä oli helvettiä, isä todella arvostettu lääkäri joka asui työnsä vuoksi paljon toisella paikkakunnalla, missä hän petti toisten kanssa ja alkoi parin kanssa ihan vakavaan suhteeseen myös. Kotona lapset saivat rahaa, mutta eivät rakkautta koska isää ei kiinnostanut ja äiti purki pahaa oloaan alkoholiin ja oli käytännössä joka päivä kännissä.

Tuollainen lapsuus ei ollut onnellinen, ja kaikilla perheen lapsilla on edelleen elämä vähän sekaisin johtuen pitkälti tunnekylmästä lapsuudesta.



Moni roskakuski/siivooja pariskunta on varmasti paljon parempia vanhempia. Minusta ei voi vetää yhtään mitään johtopäätöksiä lasten elämästä vanhempien ammattien perusteella. Varsinkin siksi, että mitä "parempi" asema on, niin sitä vaikeampi on romauttaa ne kulissit alas. Kärjistäen siivoja voi eri tavalla puhua ja saada apua joutuessaan esim. perheväkivallan uhriksi, mitä jossakin näkyvässä ammatissa oleva/olevan puoliso, jolla on paljon enemmän "hävittävää" ja enemmän hyssyttelijöitä ympärillä mitä tavallisella ihmisellä.

sairaalan vieressä opettajana (yhteiskunnalliset aineet). Synnytyksen aikana oli tullut puhetta, että on viereisessä talossa opettajana, niin kätilöt oli tikanneet viimeisen päälle hienosti. Lääkärikin oli vallan ihmetellyt niin hienoja tikkejä kun oli joutunut tutkittavaksi kohtutulehduksen tms. (en muista tarkemmin) takia.

Lapsen vanhempien ammatti ei vaikuta tippaakaan siihen millaiset lapsen kotiolot ovat.

Itsekin ammatissani (neuvolapsykologi) puhun eritavalla ammatiltaan erilaisille ihmisille. Toisille saa vääntää asioita rautakangesta ja toiset taas osaavat alan sanaston suunnilleen paremmin kuin minä.

Jos asiakkaakseni tulee joku toinen neuvolapsykologi niin tietenkin puhun hänelle eri tavalla kuin DI:lle tai siivoojalle.

juurikin siihen puhetapaan, jolla vanhempien kanssa puhutaan- korkeastikoulutetulla on mitä luultavimmin paljon tietoa ja ymmärrystä asoista, joita ei kouluttamattomilla ole. Jos et ole lukuihmisiä, et ole opiskellut mitään ja kiinnostuksenkohteesi liikkuvat farmuloissa, lähipubissa ja lätkämatseissa, ei voi olettaa, että tämä aikuinen ymmärtäisi ns. sivistyssanoja ja puhetta, jota korkeastikoulutettu ymmärtää.

...kun lapsemme oltua jo yli puoli vuotta eskarissa, tuli ilmi että minä ja mieheni olemme kumpikin yrittäjiä. Lapsi oli siis pelkästään eskarissa ja miehen kanssa haimme ja veimme vähän vuorotellen, jopa yhdessä joskus.



Kyllä muuttui ääni kellossa silläkin tädillä, joka aina pitkin nenänvarttaan oli mulkoillut:)



Mutta ihan vakavissaan: suututtavaa ja järkyttävää touhua. Luulisi, että millä tahansa alalla koulutukseen kuuluu ammatillisen kasvun ym. opintoja?

Itse olen pph eikä mulla ole hajuakaan, millainen koulutus hoitolasten vanhemmilla on. En ole tullut kysyneeksi eikä kyllä kiinnostakaan.

Niistähän voi jotain jo päätellä. Jos työpaikka on arvostettu lakifirma, päällä design-vaatteet ja alla Lexus, niin voidaan olla melko varmoja, että vanhempi on nimenomaan juristina kyseisessä firmassa, ei siivoojana.

Itse olen pph eikä mulla ole hajuakaan, millainen koulutus hoitolasten vanhemmilla on. En ole tullut kysyneeksi eikä kyllä kiinnostakaan.

Niistähän voi jotain jo päätellä. Jos työpaikka on arvostettu lakifirma, päällä design-vaatteet ja alla Lexus, niin voidaan olla melko varmoja, että vanhempi on nimenomaan juristina kyseisessä firmassa, ei siivoojana.

Vaikka pph olenkin, en nyt sentään niin tyhmä ole, etten tuota tajuaisi. Mutta tiedän ja tunnen paljon korkeakoulutettuja ihmisiä, jotka tekevät koulutustaan "alempaa" työtä, joten ei aina ihmisten ammatista voi koulutusta päätellä. Kyllä mäkin tiedän mun hoitolasten vanhempien työpaikat, mutta en ammattia enkä koulutusta. Mutta ehkä päiväkodeissa on sitten uteliaampaa väkeä.

meidän neiti puhuu ainakin hyvin avoimesti meidän kotioloista ja siinä samassa tietenkin äitin ja isin ammatit yms on tulleet esille.

Eihän toki kaikkien lapset tiedä, mitä isi tai äiti tekee, mutta jos on tyyliin POLIISI tai OPETTAJA niin kyllä ne lasten suusta tulee kaikkien tietoon.Meidän tyttö oli sanonut jopa, että iskä n diplomi-insinööri ja tekee tietsikkahommia :D

ja tittelinkumartajia. Aina tuo jaksaa minua hämmästyttää. Itse olen työssäni huomannut, että monesti duunarit on järkevämpiä ja ihmisläheisempiä kuin vaikkapa johtajat tai lääkärit. Usein paskantärkeitä ja alentuvia. Mitähän lapsilleen tällä opettavat. Minä kohtelen mulkkuja nuivasti, ihmisiä lämpimästi ja ystävällisesti. Titteleillä tai koulutuksella ei ole mitään merkitystä minulle. Eikä pitäisi olla kellekään.

Eli olen lähihoitajana sairaalassa. On ollut tilanne, että potilaan lähiomainen onkin lääkäri, ja erikoistunut vielä johonkin tosi spesiaaliin aiheeseen, niin kyllä mietin, mitä suustani päästän. Toisaalta, he ovat sillä hetkellä asiakkaita/potilaiden omaisia, ja samalla tavalla heidänkin kanssa pitää jutella kuin muidenkin kanssa, mutta kyllä mulla taustalla pyörii kokoajan, että "puhun nyt erikoislääkärin kanssa".

monesti duunarit on järkevämpiä ja ihmisläheisempiä kuin vaikkapa johtajat tai lääkärit. Usein paskantärkeitä ja alentuvia.

Titteleillä tai koulutuksella ei ole mitään merkitystä minulle. Eikä pitäisi olla kellekään.

Ensiksi sanot että pidät duunareita parempina ihmisinä kuin johtajia. Sitten kuitenkin väität että tittelillä ja koulutuksella ei ole sinulle mitään väliä. Onhan sillä selvästikin siis isokin merkitys sinulle.

Meillä mies on sairaanhoitaja, ja poika luuli sitä pitkään lääkäriks ja sano päiväkodissakin niin... Siks ollaan varmaan saatukin niin hyvä kohtelu :)

Ja aikoinaan, kun olin vähän aikaa pph:na, niin mulle ei tullut tietoa vanhempien työpaikoista, itse kyllä kysyin ne uteliaisuuttani. Ja kaikki saivat yhtä hyvää kohtelua.

ja tällä hetkell harjoittelussa eräässä pk-seudun päiväkodissa. Voin sanoa, että todellakin työttömiin vanhempiin tai muuten onnettomiin tapauksiin suhtaudutaan (selän takana tosin) nuivemmin ja puhutaan aika kurjaan sävyyn tyyliin " no niillä nyt on sellasta, kun ei ne oo kouluja käyny ja noi rutiinit vähän sitä sun tätä..näkeehön sen sitte lapsesta, varsinkin viikonloppujen jälkeen..."

Ja sitten korkeasti koulutettujen kanssa keskustellaan ja hymyillään ja ollaan niin mielin kielin ja niistä puhutaan kahvihuoneessakin hyvin eri sävyyn.

Itsekin lto. En väitä, etteikö mikään ennakko-oletus vaikuttaisi koskaan toimintaan(i), mutta kyllä ihan oikeasti mielestäni olen suurimmaksi osaksi nähnyt ihan tasapuolista toimintaa.

Monista lapsista nyt vain huomaa viikonlopun jälkeen kotitilanteen. Se vain on niin. Ja miksi valittaa vanhemmista, joista ei valituksen aihetta ole?

Muutenkin kasvatusalasta tietämättömille ei ole yhtä hedelmällistä nopeassa hakutilanteessa kertoa mitä kaikkea on tehty, jos he eivät niin näe taustavaikuttimia toiminnan takana. Toiselle ammattikasvattajalle on helppo nopeastikin kertoa toiminnasta, kun tietää toisen ymmärtävän miksi jotain on tehty.

Ärsyynnyn aina näistä.