Pk:n henkilöstön suhtautuminen muuttui, kun kuuli mun valmistuvan lto:ksi...
Olen siis pian valmis LTO (yliopistosta) sekä terveydenhoitaja (amk)ja henkilökunta sai päiväkodissa nämä asiat selville tässä alkuviikosta. PK on uusi ja lapset olleet hoidossa siis vasta 3kk.
Lähes samantien alkoi kummallinen pokkurointi ja lasten asioiden huolellinen raportointi ja päivän kulusta kertominen. Ennen ei juuri mitään infoa mistään!
Muutenkin kaikki mahdolliset kansiot ja piirrustukset sun muut taideteokset esitellään innoissaan- ennen ei mitään tälläistä.
Eikös ole vähän kummallista ja läpinäkyvää toimintaa? Itse olen kovin hämmentynyt tilanteesta. Toki hienoa, että tyttöjen kuulumiset kerrotaan, mutta rajansa kaikella. Vähempikin riittäisi. Ja mistä moinen muutos toimintatapoihin?
En ole ennen ajatellut, että lasten vanhempien ammatit vaikuttaisivat siihen, kuinka nämä kohdataan. Ilmeisesti näin kuitenkin on.
Kommentit (43)
palvelua terveydenhuollon piirissä, kun olen kertonut olevani ammatiltani sairaanhoitaja.
ja tällä hetkell harjoittelussa eräässä pk-seudun päiväkodissa. Voin sanoa, että todellakin työttömiin vanhempiin tai muuten onnettomiin tapauksiin suhtaudutaan (selän takana tosin) nuivemmin ja puhutaan aika kurjaan sävyyn tyyliin " no niillä nyt on sellasta, kun ei ne oo kouluja käyny ja noi rutiinit vähän sitä sun tätä..näkeehön sen sitte lapsesta, varsinkin viikonloppujen jälkeen..."
Ja sitten korkeasti koulutettujen kanssa keskustellaan ja hymyillään ja ollaan niin mielin kielin ja niistä puhutaan kahvihuoneessakin hyvin eri sävyyn.
Itsekin lto. En väitä, etteikö mikään ennakko-oletus vaikuttaisi koskaan toimintaan(i), mutta kyllä ihan oikeasti mielestäni olen suurimmaksi osaksi nähnyt ihan tasapuolista toimintaa.Monista lapsista nyt vain huomaa viikonlopun jälkeen kotitilanteen. Se vain on niin. Ja miksi valittaa vanhemmista, joista ei valituksen aihetta ole?
Muutenkin kasvatusalasta tietämättömille ei ole yhtä hedelmällistä nopeassa hakutilanteessa kertoa mitä kaikkea on tehty, jos he eivät niin näe taustavaikuttimia toiminnan takana. Toiselle ammattikasvattajalle on helppo nopeastikin kertoa toiminnasta, kun tietää toisen ymmärtävän miksi jotain on tehty.
Ärsyynnyn aina näistä.
Sä siis pidät muita ihmisiä (monenlaisia, tavallisia, jopa jotenkin koviakin kokeneita) ihan tyhminä!? Kuules pikku pullamössö, eivät kasvatustieteet sentään mitään rakettitiedettä ole! Eikä moni oikeasti lahjakas rakettitieteilijäkään olisi noin naurettavan ylemmyydentuntoinen pelle, joka kuvittelee niin kovasti olevansa jotakin ihmeellistä! Yök, mikä pätijä olet!
että jos tiedän äidin olevan esim lääkäri tai lakimies, todellakin puhun eri tavalla kuin esim. roskakuskille, joak tulee röökinhajuisena ja likaisissa työvaatteissa parta ajamattomana lastaan hakemaan... toki nuo työssäkäyvätkin ovat ero tasolla kuin vapaaehtoisesti työttämät, jotka lorvivat kotona ja tuovat lapsensa 8-17 päivähoitoon... olen lto ja hävettää myöntää tämä asia...
En ole koskaa nähnyt epäsiistiä roskakuskia..?
jotka heikon itsetuntonsa (heikko se on selvästi, kun henkseleitään paukuttelevat niin kovasti) ja kohtuuttoman pyrkyryytensä takia koko ajan korostavat itseään, ammatillista mukaerikoislaatuaan ja omaa puuduttavan huiiiiikeaa pätevyyttään, just joo, kun samalla vähättelevät muita ihmisiä ja muiden ihmisten ymmärryskykyä monenlaisissa asioissa. Olettevat suuruuskuvitelmissaan itsestään niin absurdin paljon, mutta tietävät kuitenkin niin surullisen vähän. Elämästä.
Nyt kaikki tuntuu vaativan sitä!? Mä oon työskennellyt muun muassa tarjoilijana ja kaupan kassalla. Molemmissa ammateissani olen todellakin kohdellut asiakkaita eri tavalla. Puhunut heille eri tavoin ja vähän eri asioista. Kaikki asiakkaat ovat asemastaan huolimatta samanarvoisia, muttei se edellytä samanlaista toimimista.
Ehkäpä päiväkodin väki on ajatellut ap:n koulutuksesta kuultuaan, että ap:ta kiinnostaa oikeasti tarkempi tieto päivän kulusta. Ehkä ap olisi saanut samat sepustukset jo aikaisemmin, jos olisi osoittanut mielenkiintonsa jo ensimmäisinä päivinä vaikkapa kysymällä tarkemmin. ???
Mä kohtelen kyllä kaikkia tasavertasesti, enkä pokkuroi ammatin mukaan. Sitäpaitsi me ollaan taas ihmetelty sitä'kuinka lääkärin tai erityisopettajan lapset ovat huonosti käyttäytyviä. Tai juurikin korkeasti koulutetut vanhemmat ovat uusavuttomimpia. Pätee hyvin " Suutarin lapsella ei ole kenkiä "
olin samaan aikaan hoitovapaalla. Olen vähän boheemi kierrättäjätyyppi ja päälle päin sitten kai köyhän työttömän näköinen. Ongelmia löytyi vaikka mitä ja lapsestakin oltiin huolissaan ja oli vaikka mitä vaikeuksia ja hankalaa yms.
Siihen asti kun saivat selville, mistä työpaikasta olen hoitovapaalla:)
Tämän jälkeen minulla oli älykäs lapsi ja hyvin kasvatettu ja niin kehittynyt ja päivät menivät hyvin jne..
Muutos oli niin ilmiselvä, että suorastaan olisi huvittanut ellei olisi tehnyt pahaa lapseni takia, miten häntä kohdeltiin vielä siinä vaiheessa kun kuvittelivat meidän olevan työtön, kaupungin vuokraslummissa asuva pariskunta.
ja tällä hetkell harjoittelussa eräässä pk-seudun päiväkodissa. Voin sanoa, että todellakin työttömiin vanhempiin tai muuten onnettomiin tapauksiin suhtaudutaan (selän takana tosin) nuivemmin ja puhutaan aika kurjaan sävyyn tyyliin " no niillä nyt on sellasta, kun ei ne oo kouluja käyny ja noi rutiinit vähän sitä sun tätä..näkeehön sen sitte lapsesta, varsinkin viikonloppujen jälkeen..." Ja sitten korkeasti koulutettujen kanssa keskustellaan ja hymyillään ja ollaan niin mielin kielin ja niistä puhutaan kahvihuoneessakin hyvin eri sävyyn.
Todella komea poika ja kuski myös. Nam. Ei ole koskaan epäsiisti vaan upea ja raamikas könsikäs. Jos en olisi perheellinen niin voisin jopa hiukan flirttiä pitää:)
että jos tiedän äidin olevan esim lääkäri tai lakimies, todellakin puhun eri tavalla kuin esim. roskakuskille, joak tulee röökinhajuisena ja likaisissa työvaatteissa parta ajamattomana lastaan hakemaan... toki nuo työssäkäyvätkin ovat ero tasolla kuin vapaaehtoisesti työttämät, jotka lorvivat kotona ja tuovat lapsensa 8-17 päivähoitoon... olen lto ja hävettää myöntää tämä asia...
En ole koskaa nähnyt epäsiistiä roskakuskia..?
En ole ennen ajatellut, että lasten vanhempien ammatit vaikuttaisivat siihen, kuinka nämä kohdataan. Ilmeisesti näin kuitenkin on.
Olen lastenlääkäri, mutta en milläänlailla mainosta ammattiani. Kerron ainostaan, jos suoraan kysytään ja usein sanon olevani sairaalassa töissä. Jos kysyjä kysyy mitä siellä teen niin sitten kerron. Kyllä hoitajien, opettajien ja muiden vanhempien suhtautuminen on erilaista, jos tietävät ammattini.
Työskentelin jonkin aikaa pankissa tiskillä, suuren kaupungin keskustakonttorissa. Lähes järjestäen parhaiten pukeutuneiden asiakkaiden tilit ammottivat tyhjillään ja lainatkin olivat usein rästissä.
Rahaa ja muutakin omaisuutta oli yleensä vaatimattomasti pukeutuneilla vanhuksilla.
Ystävällinen ja kohtelias kohtelu tietenkin kaikille.
Sairaalassa ei onneksi enää kysytä/kirjata ammatteja ylös, en haluaisi missään tapauksessa edes tietää niitä.
Sä siis pidät muita ihmisiä (monenlaisia, tavallisia, jopa jotenkin koviakin kokeneita) ihan tyhminä!? Kuules pikku pullamössö, eivät kasvatustieteet sentään mitään rakettitiedettä ole! Eikä moni oikeasti lahjakas rakettitieteilijäkään olisi noin naurettavan ylemmyydentuntoinen pelle, joka kuvittelee niin kovasti olevansa jotakin ihmeellistä! Yök, mikä pätijä olet!
Vastausviesti
Mutta se nyt vaan on niin, että jos sanon "tänään meillä oli muskarissa rytmittelyä", niin toinen lto ymmärtää siitä nopeasti mitä kaikkea sillä ajetaan takaa.
Se ei ole rakettitiedettä, mutta monipuolista hommaa se on. Eikä niitä kaikkia juttuja tule ajatelleeksi jos ei ole asiaan perehtynyt. Lisäksi jos tietää toisen olevan hyvin perillä siitä mitä varhaiskasvatus parhaimmillaan on, haluaa kertoa miten kaikki on otettu ryhmässä huomioon. Ei niitä kaikkia juttuja tarvitse jokaiselle mielestäni avata, mutta ei se tarkoita etteikö niitä tee jokaisen lapsen kohdalla.
Minua ärsyttää nämä skandaalijutut päiväkodeista. Miten on aina niin sitä ja ei koskaan tätä.
Pahoittelut jos olen kärkäs, olen itse kotona lasten kanssa ja kaikki karmeassa flunssassa. :D Ärsyttää pienetkin asiat. :)
meidän neiti puhuu ainakin hyvin avoimesti meidän kotioloista ja siinä samassa tietenkin äitin ja isin ammatit yms on tulleet esille.
Eihän toki kaikkien lapset tiedä, mitä isi tai äiti tekee, mutta jos on tyyliin POLIISI tai OPETTAJA niin kyllä ne lasten suusta tulee kaikkien tietoon.Meidän tyttö oli sanonut jopa, että iskä n diplomi-insinööri ja tekee tietsikkahommia :D
en lapsena tiennyt isäni ammattia, siis ammattinimikettä. Jos joku olisi kysynyt, missä hän on töissä, olisin sanonut "tehtaassa". Varmaan se olisi tulkittu, että hän on tehdastyöntekijä, vaikka jossain liukuhihnan äärellä. Isäni kuitenkin oli tehtaan johtaja.
Aika moni ammatti kuulostaa niin abstraktilta, ettei lapsi oikein tajua, mitä vanhempi tekee. Ja lapset voivat muutenkin puhella mitä sattuu. "Isä on teräsmies."
että jos tiedän äidin olevan esim lääkäri tai lakimies, todellakin puhun eri tavalla kuin esim. roskakuskille, joak tulee röökinhajuisena ja likaisissa työvaatteissa parta ajamattomana lastaan hakemaan... toki nuo työssäkäyvätkin ovat ero tasolla kuin vapaaehtoisesti työttämät, jotka lorvivat kotona ja tuovat lapsensa 8-17 päivähoitoon... olen lto ja hävettää myöntää tämä asia...
kyllä mitenkään eri lailla kuin silloin kun olin vielä töissä.. Eli kyllä se taustakin aika paljon merkitsee. Työttömäksikin voi tänä päivänä jäädä kuka tahansa, ja melkein kaikki ovat jossain vaiheessa vailla töitä (myös me korkeasti koulutetut). Itse olen tosin nyt perustamassa omaa yritystä, joten ehkä minuun kohta suhtaudutaan kuten johtajaan :-D
ja osan lukiota. Kivaa yleistystä, ei formulat ja lähipubit kiinnosta kyllä(:D) ja sivistyssanat on hallussa. Ja joo, olen ollut lukuihminen ihan lapsesta asti, olen kiinnostunut asioista. 15-vuotiaana luin psykologiaa, tähtitiedettä, filosofiaa, tutustuin eri uskontoihin. Parhaat pysyvät kaverini ovat akateemisia.
Aika kumma muuten, lapseni eivät ole käyneet edes peruskoulua, ovat vasta kolmannella, tokalla ja eskarissa. Kuitenkin ovat kiinnostuneita tieteestä, luonnosta, historiasta, pohtivat eksistentiaalisia kysymyksiä. Olisikohan kysymys kuitenkin ihmisen perimmäisestä luonteesta, eikä siitä että koulutus tekee tietynlaiseksi (älykkääksi)?
Minä kyseenalaistin jo nuorena sen putken joissa kaikkien tulee elää ja pohdin elämää syvemmin (miksi tehdä kuten muutkin, miksi yksi ainoa tapa elää olisi oikea?)enkä hakeutunut koulutukseen. Tiedän muitakin jotka eivät ole eläneet totutun kaavan mukaan, osa kouluttautunut myöhemmin (moni hakeutunut yliopistoon/korkeakouluun)osa ei.
juurikin siihen puhetapaan, jolla vanhempien kanssa puhutaan- korkeastikoulutetulla on mitä luultavimmin paljon tietoa ja ymmärrystä asoista, joita ei kouluttamattomilla ole. Jos et ole lukuihmisiä, et ole opiskellut mitään ja kiinnostuksenkohteesi liikkuvat farmuloissa, lähipubissa ja lätkämatseissa, ei voi olettaa, että tämä aikuinen ymmärtäisi ns. sivistyssanoja ja puhetta, jota korkeastikoulutettu ymmärtää.
arvostettuja sellaisia ja perheen ainoan lapsen elämä oli helvettiä, että repikää siitä.
sillä miten ei muka päiväkodissa tiedetty Sinusta..
Ainahan henkilökunnalla on yhteystiedot ja älä vain ap sano että on henkilökohtainen kännykkänumerosi annettu jos jotain sattuisi...sillä, yleensä kännyköistä ei saa vanhempia kiinni jos ovat työssä tai opiskelemassa, koska niitä ei pidetä kuin korkeintaan äänettömällä ja ei voi vastata keksen työn/opiskelun.
Eli Ap, Sinun todellinen yhteystietosi on jonkun ihmisen kirjoittama ainakin siihen korttiin, joka otetaan mm. mukaan kun mennään retkelle jne. Kortissa on varmasti opiskelupaikan nimi josta henkilökunta voi päätellä tulevan ammattisi tai ainakin yliopistosta valmistuvan.
Eikö kolmen kuukauden akana Sinulle ap ole kertaakaan soitetu mistään asiasta kesken hoitopäivän?
No jos ei ole soitettu niin kuitenkin itse työssä tietäen että jutttusi ei ole ihan kuten sanot. Vaikka emme tietäisi tarkalleen ammattia niin puhelinnumero on annettava työpaikkaan tai opiskelupaikkaan.
No jos ei ole soitettu niin kuitenkin itse työssä tietäen että jutttusi ei ole ihan kuten sanot. Vaikka emme tietäisi tarkalleen ammattia niin puhelinnumero on annettava työpaikkaan tai opiskelupaikkaan.
Siis olen antanut työpaikan numeron, minulla on henkilökohtainen numero mukanana koko päivän. Ei siitä numerosta voi päätellä missä olen töissä.
-siis se lastenlääkäri, joka pitää ammattinsa tarkoituksellisesti pimennossa (muuten, kun saisi päiväkodin pihalla työpäivän päätteeksi hoitaa kaikki liukumäestä pudonneet ha flunssaiset lapset)
aivan kuin en mistään mitään tietäisi. Kun kerran tuli ilmi, että olen lukenu kasvatustieteitä ja pari sos.alan tutkintoa aiheesta niin yhtäkkiä puolet puheista peruttiin enkä ollutkaan enää "tyhmä"