Lue keskustelun säännöt.
Nyt vastaatte rehellisesti: tarvitseeko alle 3-v OIKEASTI YHTÄÄN harrastusta?
15.11.2011 |
Siis, tarvitseeko? Vauvauinti? Temppujumppa? Vauvojen värikylpy? Perhetupa, perhekahvila, kerho? Musiikkileikkikoulu?
Mulla on nyt sellainen tilanne, että ekan kanssa on tehty ihan kaikkea mahdollista. Kaikkea yllä mainittua ja enemmänki. Suoritettu oikein viimeisen päälle, ja hauskaa on kyllä ollut ihan joka kerta. Nyt tulee toinen lapsi, ja tilanteet ovat muuttuneet (en jaksa nyt siihen mennä tarkemmin) niin, että ounastelen ettei mikään ko. harrastuksista tule toteutumaan ainakaan ennen kolmatta ikävuotta.
Mua ahdistaa tilanne, mutta luotan, että joku täällä takoo järjen ääntä mun päähäni. Luulen nimittäin sisälläni, että tuskin lapsi tarvitsee OIKEASTI mitään noista aktiviteeteista . Vai miten on???
Kommentit (57)
Meillä on kaksi lasta ja oli kätevää, kun esikoisenkin sai ottaa kuopuksen vauvauintiin mukaan.
Esikoisen kanssa kävimme vauvamuskarissakin, mutta se oli paljolti äidin viihdyttämiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse :). Meillä ei edes ensimmäinen lapsi aloittanut harrastamista ennen viittä ikävuotta. Perhekahvilassa käyntiä en laske harrastamiseksi. Sen jälkeen ovat kyllä harrastaneet sitten senkin edestä mutta omilla ehdoillaan.
mutta meillä on kaikki vauvat "harrastaneet" uintia. Ensimmäinen vauvaryhmässä ja kaksi muuta perheryhmissä. Se on koko perheen yhteinen juttu josta on oikeasti hyötyäkin.
En näe vauvauintia suorittamisena vaan perheen yhteisenä hauskana rentoutumisena. Pikku sukeltelijoiden kanssa on hauskaa uida sitten myöhemmin lomillakin.
Kolme vuotiaalle riittää virikkeeksi kyllä ihan normaalit askareet kotona ja riittävä ulkoilu. Jos harrastuksia tahtoo, niin yksi riittää tuon ikäiselle ja vanhemmallekin lapselle- ei niitä ole tarkoitus viikon kaikille päiville tunkea.
Välillä säälin lapsiparkoja, joilla on joka päivä jotain aktiviteettia (parhaina kaksi )ja sitten puhutaan, että lapsi on kotihoidossa :/.
Jossain kyllä täsmensin, mutta ohi on näköjään mennyt. Jokainen näistä harrastuksista tai "harrastuksista" on ollut mukavaa_yhteistä_tekemistä lapsen kanssa. Yhteistä puuhaa. Olemme yhdessä nauttineet tekemisestä ja lähteneet menoihin mielellämme. Nyt suren, kun tiedän, että tämä yhteinen tekeminen jää kakkoselta kokonaan ja loppuu myös esikoisen kohdalla. On ollut niin mukavaa!
Kukaan ei kyllä voi tulla pokalla väittämään, että minulla ei saisi olla lapsia, anteeksi nyt vain. Jotain rajaa törkykirjoituksiinkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meinasin purskahtaa nauruun. Ihanko totta, että jos on muskaria tai uintia viikko-ohjelmassa äidin kanssa, niin lapsi ei ole silloin kotihoidossa!? Oletko vammainen tai vajaaälyinen?
Ap:llä on hoopo kysymyksenasettelu. Miksi harrastuksissa muka käytäisiin pelkästään lapsen vuoksi? Siellä käydään myös ja ennen kaikkea vanhempien huviksi.
On kivaa touhuilla lapsen kanssa eri juttuja.
On tylsää kykkiä kaikki päivät pelkästään kotona.
Siksi tarvitaan kaikenlaista yhteistä tekemistä. Perhekerhot ja ilmaistapahtumat ovat ok, mutta eivät välttämättä riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapuolisuutta emme pysty tässä asiassa järjestämään toiselle. Sitäkin suren:(
ap
Päinvastoin se ensimmäinen lapsi voi kadehtia sitä että toinen saa olla rauhassa kotona ja leikkipuistossa ilman suoritus- ja harrastuspakkoa.
Tee niitä värikylpymaalauksia itse kotona - vai etkö osaa?
Mielestäni lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Onpa kiva isompana katsoa isosiskon/veljen vauvauintivideoita, muskarikonserttikuvia, värikylpymaalauksia. Miettiä sitten, miksi ei itse ole tuollaisissa ollut. Vastaus on mielestäni silloin: "Ei jaksettu. Olit vain toinen lapsi, kaikki jännä oli kokeiltu jo isomman kanssa. Et myöskään koskaan saanut uusia vaatteita, leluja tai yhtään mitään."
Kun tämä sitten näkyy lapsen elämässä enemmänkin, niin kyllähän kakkonen voi silloin jäädä vain peesailijan osaan.
Meillä yritämme harrastaa myös kuopuksen kanssa. Nyt kohta 1-vuotiaana käy muskarissa. Vauvauintiin emme valitettavasti päässeet, koska lapsi oli syntynyt "väärän" vuoden aikaan.
Ja juu, olen itse sellainen 2. lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on esikoisen kanssa tehty enemmän, käyty kerhoissa jne. kahden nuorimmaisen kanssa en ole enää jaksanut. Tunnen tietenkin siitä hieman syyllisyyttä, että nuorimmaiset eivät ole saaneet samanlaista kohtelua kuin esikoinen aikanaan.
Samalla kuitenkin tunnen pientä sääliä myös esikoista kohtaan, kun katselen esikoisen elämän ensimmäisestä 1,5v. otettuja kuvia, siitä miten yksinäiseltä hän näyttää kun ei ollut sisaruksia. Hän jäi sitä kautta monesta kivasta myös paitsi.
Viime talvenakin käytiin kerran vk musiikkiliikkunnassa, mutta tänä syksynä lapsi ihan oikeasti on alkanut odottamaan harrastusiltaa, kyselee joka päivä että "onko tänään jumppa". Se on hänen oma, tärkeä juttunsa, äiti on välillä jumpassa mukana ja välillä on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä ei tarvitse ei mulle riitä. Voi olla, että senkin laittoi joku lapseton kirjoittelija.
kolmevuotias tarvitse, mutta kotihoidossa oleva ainoa lapsi saattaa kaivata jotain toimintaa tavatakseen muita lapsia. Koska teillä on esikoinen seurana niin pienempi ei tarvitse muuta toimintaa. Isomman menot ja tulot riittää.
eikä uinteja eikä jumppia. Kaikkiin ovat tervetulleita vain yhden lapsen äidit (joissain jopa erikseen kielletty että vanhempaa sisarusta ei saa ottaa mukaan) ja mihinkäs sitä sen sisaruksen sillä välin laittaisi? Tästä syystä kuopuksemme on jäänyt paitsi uinneista ja muskareista, mutta en ole siitä huolissani. Ei ennenkään mitään "harrastuksia" ollut alle 3-vuotiaille ja silti useimmista tuli aivan normaaleja aikuisia. Se vauvojen ja pienten lasten harrastusvillitys on pelkästään nykyajan typeryyksiä, ei mitään pakollista.
Perhekerhot nyt ovat äitien harrastus, ei lasten, joten niitä en laske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se ei tarkoita että ne olisivat kategorisesti turhia.
siis minusta perhekahvila ei ole harrastus vaan mahdollisuus tutustua toisiin perheisiin ja lasten leikkiä. vauvauinti on hyvä juttu vauvana, auttaa uimaan oppimiseen myöhemminkin. mutta joka viikkoinen harrastus on ihan liikaa alle 3 vuotiaalle.
Mielestäni lapsia tulee kohdella tasapuolisesti. Onpa kiva isompana katsoa isosiskon/veljen vauvauintivideoita, muskarikonserttikuvia, värikylpymaalauksia. Miettiä sitten, miksi ei itse ole tuollaisissa ollut. Vastaus on mielestäni silloin: "Ei jaksettu. Olit vain toinen lapsi, kaikki jännä oli kokeiltu jo isomman kanssa. Et myöskään koskaan saanut uusia vaatteita, leluja tai yhtään mitään."
Kun tämä sitten näkyy lapsen elämässä enemmänkin, niin kyllähän kakkonen voi silloin jäädä vain peesailijan osaan.
Meillä yritämme harrastaa myös kuopuksen kanssa. Nyt kohta 1-vuotiaana käy muskarissa. Vauvauintiin emme valitettavasti päässeet, koska lapsi oli syntynyt "väärän" vuoden aikaan.
Ja juu, olen itse sellainen 2. lapsi.