Lue keskustelun säännöt.
Nyt vastaatte rehellisesti: tarvitseeko alle 3-v OIKEASTI YHTÄÄN harrastusta?
15.11.2011 |
Siis, tarvitseeko? Vauvauinti? Temppujumppa? Vauvojen värikylpy? Perhetupa, perhekahvila, kerho? Musiikkileikkikoulu?
Mulla on nyt sellainen tilanne, että ekan kanssa on tehty ihan kaikkea mahdollista. Kaikkea yllä mainittua ja enemmänki. Suoritettu oikein viimeisen päälle, ja hauskaa on kyllä ollut ihan joka kerta. Nyt tulee toinen lapsi, ja tilanteet ovat muuttuneet (en jaksa nyt siihen mennä tarkemmin) niin, että ounastelen ettei mikään ko. harrastuksista tule toteutumaan ainakaan ennen kolmatta ikävuotta.
Mua ahdistaa tilanne, mutta luotan, että joku täällä takoo järjen ääntä mun päähäni. Luulen nimittäin sisälläni, että tuskin lapsi tarvitsee OIKEASTI mitään noista aktiviteeteista . Vai miten on???
Kommentit (57)
Äidit noita ennemminkin saattaa tarvita.
Noin pienelle lapselle riittää hyvin aktiviteetit esim. leikkipuistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi olla. Ehkä siksi, että ne ovat nimenomaan YHTEISTÄ tekemistä lapsen kanssa. Ei siis mitään omaa, siihen en itsekään usko, että lapsi sellaista tarvitsee enkä edes usko että siitä on yhtään mitään hyötyä. Mutta siitä yhteisestä tekemisestä olen itse nauttinut joka kerta, samoin lapseni. Surettaa, kun se jää.
Vaikka samalla kun kirjoitan tätä, tajuan ristiriitaisuuteni.. kun se kotona touhaaminenkin on sitä yhteistä tekemistä. Mutta tosiaan, esim uinti ja muskari ovat aina ihan verrattoman hauskoja!
ap
tarvitsisi? Pienen lapsen äiti voi hyvinkin tarvita harrastuksen kautta seuraa.
Tosin mikä on harrastus? Esim. perhekahvila ei ole niinkään harrastus vaan tapa tavata muita aikuisia/ lapsia.
Mihinkään ei ole pakko lähteä ja riittää, että lapsen kanssa leikkii yms. Toisaalta esim. vauvauinti ei ole tavoitteellinen harrastus vaan hetki, jolloin lapsi saa aikuisen 100 % huomion. Varsinkin kahden lapsen kanssa kannattaa kuitenkin tiedostaa, että molemmilla lapsilla pitäisi olla hetki, jolloin he yksin ovat toisen aikuisen huomioin keskipisteenä ja heidän kanssa vuorovaikutetaan. Tämän ei siis tarvitse olla mikään maksettu harrastus vaan enemmän asian huomioimista.
Koti ja puistot riittävät vallan mainiosti puuhapaikoiksi tuossa vaiheessa ja jos on päiväkodissa, niin siellä on aktiviteettia riittämiin. Olen samaa mieltä siitä, että kyseessä on enemmän vanhempien tarve. Ja viliettavan usein näkee näitä "suorittajia", jotka retuuttavat lapsia joka paikkaan, koska ovat lukeneet niiden olevan hyvä juttu. Maalaisjärki on tästä karannut aikoja sitten. Muutenkin tuntuu, että lastenkasvatus on yhtä kilpavarustelua ja suorittamista nykyään :(. Ihan hyvällä omatunnolla voit tehdä nyt toisin kuin esikoisen kanssa :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joka päivä rakennellaan kotona samoilla palikoilla ja käydään lähinnä rattailla kaupassa, alkaa se tympiä aika nopeasti, eikä vastaa lapsen tarpeita.
Pieni lapsi ei tarvitse ohjattuja harrastuksia, mutta voi saada niistä paljon iloa. Ei lapsi näivety ilman perhekerhoa, mutta sen sijaan pitää lapselle sitten tarjota jotain muuta, vaikka sitä puistossa ulkoilemista tai sitä, että aikuinen keskittyy kotona kunnolla lapseen, eikä vain katso salkkareita toisella silmällä ja viskele palloa yhdellä kädellä. Harrastukset ja muut menot ovat ok, jos kaikille tulee siitä hyvä mieli. Sitten ne eivät ole ok, jos itkevää vauvaa raahataan klo 7.00 alkavaan vauvauintiin tai mamma silmät ristissä kampeaa pakkopullaksi kokemaansa temppujumppaan joka sunnuntai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä, puhutaanko nyt ohjatusta harrastuksesta vai harrastamisesta ylipäänsä. Muistattehan, että lasten kanssa voi harrastaa vaikka mitä, vaikkei otakaan osaa ohjattuihin jumppiin, uinteihin, muskareihin jne. Eli, olen ihan varma, että kaikki lapset nauttivat touhuilusta vanhempien ja muiden lasten kanssa, mutta miksi tehdä siitä niin systemaattista ja ohjattua.
Kuten neuvolatätimme sanoi, on hassua, että vanhemmat luulevat lasten saavan harrastuksistaan enemmän irti muiden kuin omien vanhempien kanssa. Ei lasta tarvitse viedä esim. ohjattuun uimakouluun, kun lapsen kanssa voi mennä uimaan perheen kesken.
Aloittajan kysymykseen vastaisin siis, että EI tarvitse. Mutta jos harrastamottomuus häiritsee sinua, voittehan te harrastaa kaikenlaista ilman ohjaustakin. Silloin kun teille sopii ja huvittaa.
Eri asia on tietty, jos haluaa alkaa systemaattisesti valmentaa lastaan tietyssä urheilulajissa, musiikissa tms. mikä on tietty jokaisen oma päätös.
Meillä 3-vuotias käy muskarissa ja joskus jumpassa. Jos tulee tiukkaa (ajankäyttö tai muu), niin en usko että lapsi jää mistään paitsi vaikka ei enää noissa kävisi. Vasta koululainen mielestäni "tarvitsee" jonkun oman jutun, harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kavereita voi tavata joskus ettei aina olla perheen kesken. Jos et tunne ketään, jolla on pieniä lapsia niin sitten perhekahvilat ja kerhot voivat tulla kysymykseen. Tosin alle 3-vuotiaan nyt ei tarvitse tavata muita lapsia päivittäin tai edes viikoittain. Kavereita saa sitten viimeistään tarhassa 3 vuotiaana jos et laita tarhaan jo aikaisemmin. Eipä tuon ikäiset mitään jumppia ja harrastuksia tarvitse. Se on sitten eri juttu jos itse haluat käydä vauvauinnissa tms, mutta lapsi kyllä pärjää ilmankin. Eiköhän ne kerhot ja juttutuvat ole enemmän aikuisia varten (vertaistukea). Ei vanhemmat ainakaan meidän suunnalla noin pieniä ole vielä missään käyttäneet. Vielä sukupolvi sitten ei varmastikaan käynyt kukaan missään temppujumpissa tai värikylvyissä ainakaan tällä paikkakunnalla (niitä ei ole vieläkään).
Maaseudulla todella pienillä paikkakunnilla ei ole mitään noista ja ihan normaaleja lapsia sielläkin kasvaa. Ei moni kaupunkilainenkaan käy missään. Tutuistani ei yksikään. Ihan turhaan stressaat.
(eli huonoimmassa) lapsesta tulee sellainen, ettei se osaa tehdä mitään yksin tai itse keksiä mitään tekemistä itse, kun on alusta saakka tyrkytetty virikettä ja toimintaa. Niillä voi pilata ja tukahduttaa mielikuvituksen, ei päinvastoin niinkuin monet kuvittelevat. Jolle tuputetaan virikkeitä ulkoapäin, tottuu niihin ja alkaa kaivata ulkoapäin ohjailua. Sitten tulee niitä "äiti mitä mä teen"-lapsia, joita viedään sitten 4 harrastukseen viikossa, kun lapsi niin niitä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidithän niitä tarvitsevat, että saavat jotain seuraa.
Suosittelen lukemaan Carl Honorén kirjan Perhe paineessa? Manifesti riittävän vanhemmuuden puolesta.
Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja.
Itse aloitin ensimmäisen harrastukseni 9-vuotiaana. En koskaan ennen edes osannut kaivata mitään. Pihalla leikittiin kavereiden kanssa kaiket päivät ja illat ja lisäksi lueskelin kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jos kotoa löytyy tarpeeksi tekemistä ja touhua ja muuten on lähipiirissä tarjolla leikkikavereita.
Meillä nyt 2-vuotias tyttö nauttii muskarista ja taaperojumpasta tosi paljon, odottaa aina innolla niihin pääsyä (kun asiasta ruvetaan puhumaan). Käymme myös silloin tällöin perhekerhossa leikkimässä/askartelemassa. Meillä ei lähipiirissä ole muilla pieniä lapsia (lukuunottamatta ystävääni) joten nämä tekevät hyvää sekä itselle että lapselle.
Mielestäni harrastukset eivät ole pakollisia, mutta huomioitha, että on sekä lapsille että äidille toisonaan viihdyttävää, että käydään vaikka perhekerhossa tms.
Eli tehdään jotain erilaista, eikä olla vain kotona. "Täytyy" käydä vaikka leikkipuistossa tms, kunhan lapset saavat kontaktia myös muihin lapsiin.
Niinkään jokaviikkoiset muskarit, urheilut tms, ei ole mielestäni mitenkään pakollisia.
Sinä itse tarvitset hoitoa, jos ihan vakavissasi riepotat vauvaparkaasi pitkin maailmaa "harrastuksissa".
Sinä varmaan ymmärrät aivan yhtä hyvin kuin mekin, että ei se vauva niistä "harrastuksista" niinkään välitä, vaan itsellesi sinä niitä olet tarvinnut.
käydään 1,5-vuotiaan kanssa kerhoissa, muskareissa yms isolta osin siitä syystä, ettei juuri ole tuttuja paikkakunnalla ja oma perheen sosiaalinen elämä on tosi pienimuotoista. Joten haluan antaa lapselle (ja myös äidille) mahdollisuuden tavata vieraita ihmisiä ja etenkin toisia lapsia. Toki myös viihdytään ja on kiva käydä. Mutta varsinaista harrastamistahan tähänkään ei tarvita, tärkeämpää on se vapaa yhdessäolo muiden kanssa.
Tosin alle 3-vuotiaan nyt ei tarvitse tavata muita lapsia päivittäin tai edes viikoittain. Kavereita saa sitten viimeistään tarhassa 3 vuotiaana jos et laita tarhaan jo aikaisemmin.
Sosiaaliset taidot lähtee kehittymään jo paljon aiemmin, esim. reilun vuoden vanhojen rinnakkain leikkiminen on yki vaihe sosiaalisen toiminnan kehittymisessä. Kun omaa 1,5 v ajattelen, niin aika paljosta jäisi paitsi jos ei edes viikottain tapaisi toisia lapsia. Olisi aika pihalla kun 3v vietäisiin lapsilauman keskelle. Päivittäistä ei toisten lasten näkemisen tarvitse olla, mutta itse olen yrittänyt pitää kiinni siitä että useamman kerran viikossa kuitenkin on kontakteja toisiin lapsiin. Yleensä puistossa tai kerhossa, ohjattua harrastusta siihen ei tarvita.
Mutta mielestäni pitää tavata muita lapsia. Itse näkisin myös, että varhaislapsuus olisi aika tylsä jollei siihen kuuluisi esim. jotain pienimuotoista jumppaa, hierontaa, loruilua, musisointia jne. Näitä vartenhan ei toki tarvitse mennä muskareihin ym. mutta sitten ehkä tarvii jollei muuten tule tehdyksi.
Itse näkisin, että tämä asia on todella paljon kiinni perheen sosiaalisesta verkostosta ja vanhempien toiminnasta kasvattajana kotona.
niin suorita kotona: aloita klassisen musiikin harrastus vauvan kanssa (ja vanhemman lapsen), aloittakaan jonkun soittimen soitto, sinä ja vanhempi lapsi jotain ja vauva helistintä (kädestä pidät kiinni, että helistää rytmissä), motoristen taitojen kehittäminen kotona yms yms.