miehen juominen!!!

häiritsevä alkoholinkäyttö on liikaa. Jos et pysty hyväksymään miehen juomista ja hän ei voi sitä vähentää, ei ole muita vaihtoehtoja kuin ero. Oletteko keskustelleet asiasta?

Jos se häiritsee sinua, se on riittävä syy.



Minusta mikään ei ole normaalia juomista lapsiperheessä, mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni.

Eli se, että ottaa esim. joku ilta drinkin tai yhden "saunakaljan". Normaalia on se, että osaa arvostaa juomaa, ei aiheuta muille mielipahaa, pelkoa tai ärtymystä ja kykenee halutessaan olemaan vaikka vuoden juomatta.

ollaan keskusteltu ja riidelty asiasta jo tosi pitkään... aikoillu aina tehä asialle jotain,mutta pysyy vähä aikaa aina "kunnolla" ja sit taas se jatkuu entiseen malliin...en enää tiiä oonko se minä joka tämän asian liian vakavasti vai onko miehelle tulossa oikeesti tästä ongelma...

siis voi olla vkl selvinpäin,muttei nykyää enää saunassakaa käy ilman sitä saunaolutta ja sit monesti vkl se meneeki niin että siitä yhdestä saunakaljasta jää maistuun ja saattaa yksin juua kotona yömyöhään..ja yhtäkkiä siitä vaik lähtee baariinki...oon alkanu aina pelkään kaikkia reissuja ja pikkumutkiaki mitä se vkl käy et tuleekohan enää sille päivää takas vai jäikö ryypylle..nimittäin sen suvusta kyllä löytyy aina kaveri jonka kans lähtä!

ollaan keskusteltu ja riidelty asiasta jo tosi pitkään... aikoillu aina tehä asialle jotain,mutta pysyy vähä aikaa aina "kunnolla" ja sit taas se jatkuu entiseen malliin...en enää tiiä oonko se minä joka tämän asian liian vakavasti vai onko miehelle tulossa oikeesti tästä ongelma...

Lasten ei pidä elää alkoholinhuuruista elämää, ei nähdä vanhempia kännissä eikä kuulla riitelyä asiasta. Sun pitää ottaa elämäsi omiin käsiisi ja tehdä miehellesi selväksi mitä haluat. Jos hän ei ole valmis perheensä takia vähentämään juomista, se kertoo että hänellä tosiaan on ongelma. Mikäli hän ei ala hoitaa ongelmaa, sun on parasta elää erossa hänestä. Mieti nyt mitä esimerkkiä näytätte lapsillenne!

vaikka sinä sitä pyydät - olkoon se pyyntö sitten turhaa tai ei - niin kyllä se pahasti jo ongelmalta haiskahtaa.



Ja usein on niin, että puoliso katsoo niin kauan sitä toisen juomista, että kadottaa sen suhteen todellisuudentajunsa, kuvittelee että ehkä vain suurentelee asiaa vaikka kuka tahansa ulkopuolinen (jolla ei alkoholiongelmaa ole) pystyisi sanomaan, että ongelma on mennyt jo aika pahaksi.

mä oon tuosta itse niin samaa mieltä enkä halua kasvattaa lapsia perheessä missä tämmönen juominen on normaalia! ja kun meillä on ihana 5v. poika niin pelkään että se kasvaa aikuisena ihan samanlaiseksi viinan käyttäjäksi(kuten mieheni on kuin oma isänsä) meillä on ollut paljon ongelmia miehen juomisen takia...on mua myös kerran pettäny! ja saattanu perjantaina lähtee ryyppään ja jos lauantaina oon lasten kans lähteny käymää jossai niin mies on sillä aikaa lähteny taas juomaan vaikkei meidän mukaa voinu lähtee mukamas huonon olon takia! mutta ero on niin iso asia ja mun takaraivossa tykyttää "että kun lapset on ja naimisissakin niin asiat pitää selvittää ilman eroa" mies on lupaillut mulle maat ja taivaat ja aikonu hakea apua,mutta ei vieläkää ole mennyt...uskottelee itsellensä ettei tarvi! mieheni käy töissä ja on mahtava isä ja tienaa leivän pöytään kun olen lasten kanssa kotona! mieheni on ihan eri ihminen kun on humalassa entä muuten! ihan eri! haukkuu ja tekee ohareita...ja sit selvänä katuu syvästi!

on samantekevää elääkö hän lapsiperheessä vai ei, mitään "normaalia juomista lapsiperheessä" ei ole olemassa. Alkoholisti juo koska hän juo, se on hänen elämänsä päämäärä.

En osaa sanoa mitään määriä, pari esimerkkiä vain. Jos juominen on säännöllistä, pakonomaista, "mekaanista", se on yksi merkki liiallisuudesta. Juomisen ei tarvtse olla humalahakuista tai edes johtaa känniin. Enemmän on kyse siitä, että viinaa on saatava säännöllisesti (päivittäin, viikottain).

Jos tyyppi tulee humalaan hyvin nopeasti, sekin on yksi merkki. Esim parin keppanan jälkeen ihan hauska ja selkeä, sitten juo kolmannen ja ördää.

Jos haluat erota miehestäsi, eroa, juo hän liikaa tai ei.

jos ei suostu hakemaan apua. Kyllähän toi ihan mun isäni meiningiltä kuulostaa. Mun isäni pysäytti vasta 40-veenä saatu sydänkohtaus.



Sun on kuitenkin mietittävä yhtä asiaa: uskallatko jättää lapset miehelle viikonlopputapaamisiin? Mä en usko, että voit jättää. Tapaamiset pitää sopia arki-illoiksi. Tarvitset huoltajuusriitoihin todisteita näistä ryyppyreissuista. Eli puhu ystäville, ja kerro. Samoin perheneuvolassa ja lastenvalvojalle, käy nyt jo juttelemassa.



Voisit myös koettaa kuvata videolle tai nauhalle miehesi käytöstä, ja vaikka soittaa sen hänelle selvinpäin. Sanot ettei syvä katuminen nyt enää auta, vaan joko hakee ittensä hoitoon tai te lähdette, ja tapaamiset on sitten vain arki-iltaisin, koska et voi luottaa miehen selvänä pysymiseen.



Meillä olisi ollut ihan viisain ratkaisu ero. Isä raitistui sydärin jälkeen, mutta se ryyppääminen jätti niin syvät jäljet mun ja isän välisiin suhteisiin, ettei meistä koskaan tullut läheisiä. Oli kuin joku vieras mies olisi asunut meillä.

kun en enää tiedä haluanko erota...jos ei olisi lapsia niin olisin lähteny jo kauan aikaa sitten...enkä enää tiiä onko lapset ainoa syy meidän yhdessäoloon...ehkä sitä on niin tottunu vaan olee tässä liitossa,ettei tiiä miten lähtis ja minne...tulisko toimeen rahallisesti ja suurin pelkoni on että mieheni vaatisi että lapset on viikon hällä ja viikon minulla...sitä en kestäisi..se ehkä suurin syy miksen uskalla lähteä.. olemme monesti riidelleet yöllä kun mieheni suunnitellu baariin lähtöä,mutta lapsemme ei ole siihe heränneet...munta entä sit ku kasvavat ja ymmärtävät mistä on kyse. juhannukset,vaput,uudetvuodet,joulut..kaikki nuo on aina tekosyitä juomiseen...ja yleensä vielä parin päivän juopotteluun..ite olen aina selvinpäin silloin! jouluna juomisen on lopettanu ku siitä sanoin,mutta aina on mulla sellane pelko et jos juo yhen kaljan että juoko nyt sit kaks päivää!!

-kasvattaa lapsia perheessä missä tämmönen juominen on normaalia!

-kun meillä on ihana 5v. poika niin pelkään että se kasvaa aikuisena ihan samanlaiseksi viinan käyttäjäksi(kuten mieheni on kuin oma isänsä) []ja kuin veljeni on nyt kuin isäni]

-meillä on olut paljon ongelmia miehen juomisen takia...

-on mua myös kerran pettäny!

-ja saattanu perjantaina lähtee ryyppään ja jos lauantaina oon lasten kans lähteny käymää jossai niin mies on sillä aikaa lähteny taas juomaan vaikkei meidän mukaa voinu lähtee mukamas huonon olon takia!

-mutta ero on niin iso asia ja mun takaraivossa tykyttää "että kun lapset on ja naimisissakin niin asiat pitää selvittää ilman eroa"

.mies on lupaillut mulle maat ja taivaat ja aikonu hakea apua,mutta ei vieläkää ole mennyt...uskottelee itsellensä ettei tarvi! -mieheni käy töissä

-ja on mahtava isä

-ja tienaa leivän pöytään

-mieheni on ihan eri ihminen kun on humalassa entä muuten

Hyi kun alkoi puistattamaan. Miehesi on aivan kuten isäni. Joka ikinen noista viivoitetuista kohdista piti paikkansa. Erosivat vasta, kun olin itse jo muuttanut kotoa ja voin sanoa, että lasten EI OLE HYVÄ KASVAA TUOLLAISESSA KODISSA! Minä kärsin niistä traumoista vieläkin, kuin myös veljeni.

Ole niin kiltti, ja lähde, ja äkkiä! Miehesi on parempi isä jos lapset eivät joudu näkemään riitojanne ja sitä ryyppäämistä.

Puhu sille vakavasti ja sano että lupaukset on luvattu, nyt tarvitaan tekoja. Miehen pitää jotenkin näyttää olevansa tosissaan.



Ei sun tarvitse heti eroa hakea, mutta muuta pois tai pyydä että miehesi muuttaa. Vaikeaa ja hankalaa se tietysti on, mutta ajattele rehellisesti omaa ja lapsesi elämää. Voin satavarmasti sanoa että teidän elämä menee enemmän pilalle alkoholismin kuin avioeron takia. Vai onko se parempi kärsiä ensin vuosia siitä ryyppäämisestä ja sitten kuitenkin ajautua eroon kun on ensin ryvetty pohjamutia myöten? Eikö ole parempi erota nyt kun pahempaa traumaa ei vielä ole aiheutettu?



Mieti ja toimi!

jos miehelläni olisi lapset viikonloppuna ja haluaisi lähtee juomaan niin saisi heti lapset hoitoon äidillensä... mulle viinasta on tullut ihan punainen vaate! en voi sietää sitä enää ollenkaa...oon miehelle sanonu et joo voi käydä silloin tällöin aina jossai kavereiden kanssa,mutta kotona ei joisi ku siitä on kaikille haittaa..sovittiin niin-mutta mies ei pitäny sanaansa! selvinpäin mieheni itsekin ymmärtää että mopo on karannut käsistä mutta luulee et pystyy itse asialle tekeen jotai..mutta kuten ollaan todettu niin ei pysty! oon sanonu että otan eron jos ei tuu muutosta,mutta mieheni mielestä lasten parasta on se että on ehjä perhe.

Niin, ehkä tässä olisi hyvä tietää miten paljon mies oikeasti juo?



Juominen voi olla täysin normaalia myös lapsiperheessä. Absolutistiksiko pitäisi ryhtyä lapsen syntymisen jälkeen? Muutamia mittareita joista itse huolestuisin:



-On pakko juoda

-Valehtelee juomisestaan

-Usein aamuisin ei kykene osallistumaan perheen arkeen, en nyt tarkoita että jos kerran vuodessa menee firman pikkujoulut pitkäksi niin eropapereita pitäisi jättää.

-Juo peittääkseen tai turruttaakseen tunteitaan

-Työt ja muut tärkeät asiat jää hoitamatta viinan takia



Meillä on käyty pitkät keskustelut tästä aiheesta ja vuosien jälkeen vaimo näyttää rauhoittuneen. Olen itse viiniharrastaja, haluan ostaa kerran viikossa hyväm viinipullon viikonloppua varten, jonka juomme yhdessä hyvän ruuan kera. Tutustua viiniin, maistella, löytää hyvä ruoka sen kanssa jne. Eli 1-2 lasia per kärsä. Ja kyllä, tämä tapahtuu varmasti yli 90% viikonlopuista/vuosi. Humalassa kukaan ei koskaan kotona ole eikä pulloa avata ennen kuin lapset on nukkumassa.



Juhlapöydässä nautimme lasin viiniä myös lasten nähden, koska haluamme että lapset näkevät että alkoholia käytetään sivistyneesti ja arvokkaasti. Sohvalla kukaan ei koskaan röhnötä pullo kädessä, lasten nähden tai ilman. En usko hetkeäkään että alkoholin piilottelu tai siitä valehtelu lapsille johtaisi mihinkään hyvään pitkässä juoksussa.



Voisinko olla ilman lasia viiniä? Jos asia olisi jollekulle ongelma niin varmasti, mutta kyllä pitkän työviikon jälkeen lasi viiniä hyvän ruuan kanssa on mielestäni täysin ok. Tipattomia yms. en pidä, koska jos tällaisille todisteluille on tarvetta, niin mielestäni se on jo yksi ongelman merkki.

Olet näyttänyt ettei motkotuksesi ja hermoilusi vaikuta oikeasti mihinkään. Annat miehelle edelleen mahdollisuuden juoda, olet hetken vihainen, mutta mikään ei kuitenkaan muutu. Mies tietää tämän ja käyttää sitä hyväkseen koska haluaa jatkaa juomista. Myös hetkelliset selvät kaudet tähtäävät siihen, että olet hyväntuulisempi ja mies saa jonkun ajan kuluttua jatkaa taas juomista.



Tuossa tilanteessa ei auta muu kuin pistää mies todellista uhkaa vasten. Joko hän raitistuu itse, hakee apua raitistumiseensa, tai menettää perheensä.



Lapsille alkoholismi on AINA pahempi kuin ero.

mieheni juominen on mielestäni lisääntyny huolestuttavasti suhteemme aikana..saunassa käymme n.3-4krt/vk ja nykyää joka kerta pitää olla 1-2olutta.. juomalla juo ehkä sen 3krt/kk... lieventelee asiaa sillä ettei välttämättä käy missää vaan on kotona,mutta siinä kärsii enemmän koko perhe! jos ollaa vaik sovittu ettei tänä vkl se jois jos on menny taas monta vkl siinä merkeissä niin saattaa olla selvinpäin(silti pari olutta juo) mutta voi myös mennä niin että kun menen nukkumaan niin jatkaaki sillä linjalla vielä 3yölläkin..ja mitäänhän en saa asiasta sanoa,sillä se on hänen mielestää nalkuttamista! en oo edes nalkuttaja ihmisiä,mutta mulla yksinkertaisesti "pimahtaa" ku saa aina pettyä ku haluaa uskoa toiseen,mutta se ei sit osaakaa olla kunnolla! ja sehän se on pahinettä se juo nii kauan kunnes sammuu ei osaa lopettaa..sit haukkuu mua niin pahoilla sanoilla. nyt on jo 3-4krt maanantaina joutunu olee poissa töistä ku lauantaisen ritamme jälkeen lähteny sunnuntainaki juomaan jos en ole ollut silloin su päivällä kotona!

mitä sä meinaat nyt asialle tehdä? Olet saanut paljon vastauksia, jotka sanovat samaa. Ajatteletko toimia jotenkin konkreettisesti nyt?

mulla ei ainakaa oo mahdollisuutta 5v. poikani ja vauvamme kanssa mennä mihinkään asustelemaan ja uskon ettei miehenikää lähe mihinkään.. siinä joku oli oikeessa ettei mieheni ota enää puheitani tosissaan ja luottaa siihen että voi tehä mitä vaan ilman seurauksia...parin pv selvittelyllä selviää ja asia unohtuu kunnes se tekee jotain taas.. mun harteilla on niin paljon paskaa kaikista selvittämättömistä riidoista ja haukuista etten tiiä kuinka paljon vielä jaksan sitä ottaa vastaan.. onko se niin ettei tuollaista joka on jo omasta lapsuudestaan oppinu että juominen useita päiviä ja missä ja milloin vaan on ihan normaalia voi muuttaa..mies sanoo haluavansa tehä kaikkensa pitääkseen perheensä koossa mutta sanat ei riitä ku tekoja ei näy! oon tämän asian kanssa niin ristitulessa etten tiiä mitä tehdä! oma sukuni kannustaa kovasti miettimään itseäni ja lapsiamme,mutta mieheni suku taasen ei nää mieheni käyttäytymisessä mitää vikaa ja toitottaa kuin lapset tarvii tän perheen!

luottamus tuossa menee vaikka toisen kanssa on tottunut olemaan ja oikeasti haluaisi uskoa että se muuttuu mutta aina on pelko perseessä että tuleeko se sen yhden kaljan jälkeen vai seuraavana päivänä. itse sain lähdettyä vasta kun tapasin nykyisen mieheni vaikka olin päättänyt jo puoli vuotta aiemmin että lähden kunhan sopiva sauma tulee ja kertonut tämän exällekin, se ei vaan tajunnut ennen kuin se päivä tuli. sen jälkeen yritti tosissaan parantaa tapansa mutta myöhäistä oli. nyt on kaikille parempi, lapset on miehellä puolet viikosta ja silloin ei juo. viikottainen humalajuominen ei tule kysymykseen omassa taloudessani nykyään, kyllä se vaikuttaa lapsiinkin jos huoltaja makaa krapulassa edes toisen päivän viikonlopusta tai jos ei osaa edes vastata missä toinen on ja koska tulee miksi tekee niin jne.