Miniä toivoo joululahjaksi 200 euron lahjaa-

anoppi toivoi joululahjaksi kylpylälahjakorttia. Meillä pienet lapset ja rahat tiukassa ja mietin juuri, että miten keplottelemme itsemme tästä ongelmasta. Jos ostamme appivanhemmille lahjakortin muiden lahjoihin ei juuri jää rahaa. Ja todella mielelläni sen heille ostaisin.

vai tulivatko toiveet ihan pyytämättä ja yllätyksenä?



Pojan toive ei ainakaan ole kauhean kallis, koska gsm-puhelimia ei ole edes valmistettu enää vuosiin. :D Vaikeus voi olla sellaisen museoesineen löytäminen toimivana.

anoppi toivoi joululahjaksi kylpylälahjakorttia. Meillä pienet lapset ja rahat tiukassa ja mietin juuri, että miten keplottelemme itsemme tästä ongelmasta. Jos ostamme appivanhemmille lahjakortin muiden lahjoihin ei juuri jää rahaa. Ja todella mielelläni sen heille ostaisin.

Osta anopille pieni "kotikylpyläsetti". Hyväntuoksuiset pesuaineet ja kosteusvoide + kiva pesusieni/suihkukukkanen esimerkiksi. Kertokaa sitten aattona, ettei teillä ollut varaa heidän toiveeseensa. Ei se ole mikään häpeä. Ennemmin on häpeä toivoa liian kallista lahjaa.

Lankomies halusi suvultaan (oma perhe, meidän perhe ja yksi sukulainen edellisestä sukupolvesta) viiskymppislahjaksi rannekellon. Saikin se sen, hinta yli 3000 egee. Meidän osuus 500. Edes juhlaa ei järjestänyt, eikä kiitoskorttia tullut. Meillä kolme kouluikäistä lasta, tulot eivät järin kummoiset, asuntovelkaa, remonttia, lasten harrastuksia maksettavana...



Omalle veljelleni lähetin 50 e lahjakortin vastaavassa tilanteessa...

Minä toivoin äidiltäni pussilakanoita ja niitä saatiin. Mummo ei itse ajatellut mitään, vaan minä kerroin, mitä tarvitaan. Eikä ne pelkästään lasten käyttöön tulleet, itse tykkään nukkua Nuuskamuikkusessa :D

Miniöistä tykkäämisen vaikeus oli lähinnä heitto ap:lle ja muille ketjun anopeille, jotka suoraan suhtautuvat miniöihinsä kuin näillä olisi automaattisesti pahat mielessä. Omassa kultapojussa ei ole mitään vikaa.

Minä en muuten esitä omalle anopilleni mitään lahjatoiveita, en edes lasten synttärilahjoista. Mies saa nämä selvittää äitinsä kanssa, koska anoppi on myös sitä sarjaa, joka mielellään ymmärtää sanomiseni väärin.

anopeistaan vikoja kun eihän miehen äiti voi olla se oikea mummi lapselle.

Tässäkin tapauksess mummi on aatellut, että lapset tarvitsee niitä lakanoita. Tuskin nyt ihan miniälle vittuillakseen ostaa muumilakanoita :)

Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävien äitien kans ongelmia ja ei edes anopin kans. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

miksei?

Itse toivoin omilta vanhemmiltani viimeksi pussilakanoita ja olivat ostaneet 4xmuumisetin = 200€. Miehelleni olivat laittaneet noin 80 euron arvosta kirjoja. Onneksi vanhempani tykkäävät miehestäni. Jostain syystä anoppien tuntuu olevan vaikeampi tykätä miniöistä ;)

Jos minulla olisi rahaa noihin, voisin ostaa lapselleni ja hänen puolisolleen heidän toivomansa kalliit lahjat.



Jos taas ei olisi rahaa noihin, sanoisin ensisijaisesti lapselleni (joka voi sitten itse sanoa puolisolleen), että kiitän lahjatoiveista, koska ne tosiaan helpottavat lahjojen hankkimista, mutta olin tänä jouluna ajatellut hintahaarukkaa x-y euroa, olisiko heillä toiveita tuosta hintahaarukasta.



Jos taas ei ole rahaa mihinkään lahjoihin, sanoisin senkin lapselleni.

teen samassa tilanteessa niin, että annan rahana/lahjakorttina "oman osuuteni" kalliista toiveesta.



joko sanon suoraan, että tämän verran minulla oli varaa osallistua toiveeseesi, tai joskus olen muka tahallani ymmärtänyt väärin, että lahjan toivoja on maininnut kimppalahjasta johon kaikki sukulaiset osallistuu jonkin verran.

ja mitä olit ajatellut. Minusta on törkeää pyytää kalliita lahjoja, vaikka antajan tietäisi olevan varakas (ja tässäkin tapauksessa luulo ei ole tiedon väärti). Ei miniän käytöstä voi puolustella oikein millään.



Minua jäi kiinnostamaan, että olitko kysynyt miniältä lahjatoivetta, vai ilmoittiko hän sen kysymättä? Entä ostaako poikasi perhe sinulle vastaavasti noin kalliita lahjoja?



Jos minulta joku kysyy lahjatoivetta, niin sanon jotakin sellaista, jonka voi ostaa monenhintaisena. (esim. jotain tiettyä astiasarjaa, kirjoja, lapselle legoja tms) Jos antaja on tosi läheinen, ja tiedän varmasti minkä hintaluokan lahjoja hän ostaa, voin sanoa tarkemmin, ja sittenkin toiveet on maksimissaan 50 € (meidän suvussa ei ole tapana ostella tosi kalliita lahjoja toisillemme)

Siis sun poikasi?

Hänellä oli useampi toive, Muun muassa marimekon laukku, mariskooli, läppäri.

Hän saa läppärin.

Poikani toivoi vain isoa näyttöä ja älypuhelinta ja ne hän saa.



Ostaisin ja ostinkin jo.



t-Äiti ja anoppi

Kerran toivoin, kysyttäessä, koko perheelle yhteiseksi n. 40 euron lahjaa, ja anoppi kertoi että tuo hintaluokka ei tule kysymykseen. Hävettää vieläkin, vaikka siitä on jo monta vuotta.



Meillä on ollut tapana ostaa sukulaisille noin 50 euron lahjoja per henki.

Alappas keksiä, vielä ehdit kirjoitella joulupukille!



Toisaalta voitte sopia, ettei aikuiset osta toisilleen lahjoja. Niin meillä ja toimii!

Jos ei niin ei tietenkään.

jollei se olisi jotakin jota rakkaalle ihmiselle sydämestäni tahtoisin antaa.

miksei?



Itse toivoin omilta vanhemmiltani viimeksi pussilakanoita ja olivat ostaneet 4xmuumisetin = 200€. Miehelleni olivat laittaneet noin 80 euron arvosta kirjoja. Onneksi vanhempani tykkäävät miehestäni. Jostain syystä anoppien tuntuu olevan vaikeampi tykätä miniöistä ;)

jos saisin anopilta noin kalliin lahjan. en edes toivo keneltäkään noin kallista lahjaa. mielestäni muistaminen on tärkeämpää. enemmän arvostan esim. villasukkia kuin mariskoolia tai marimekon laukkua.

miksei?

Itse toivoin omilta vanhemmiltani viimeksi pussilakanoita ja olivat ostaneet 4xmuumisetin = 200€. Miehelleni olivat laittaneet noin 80 euron arvosta kirjoja. Onneksi vanhempani tykkäävät miehestäni. Jostain syystä anoppien tuntuu olevan vaikeampi tykätä miniöistä ;)

Aivan mahtava tyyppi. Tullaan loistavasti juttuun.

t. toinen anoppi

Ehkä miniä ei tiedä minkä hintaisia lahjoja teillä on tapana ostaa.



Omat varakkaat vanhempani ovat aina olleet erittäin huonoja lahjojen ostajia ja eivätkä myöskään halua/osaa/ole tottuneet laittamaan lahjoihin paljon rahaa. Siksi yleensä toivon meidän perheen lahjat hyvin edullisia juttuja. Hoitavat paljon lapsiamme ja olen siitä erittäin kiitollinen.

eli rahan itsellänikin yllinkyllin... t. ap

joka ei pyydä ja jos joku tarjoutuisi (eipä ole tullut eteen) ostamaan niin pitää moneen kertaan kieltää ja sanoa että ei mitään kovin kallista.



Nyky nuoret eivät ole näin vaatimatomia. Heti mulle tänne satasten lahjat lähes tuntemattomilta ihmisiltä. Ei siinä arvoida onko toisella varaa vai ei kunhan itse saa.