Miniä toivoo joululahjaksi 200 euron lahjaa-

Tottakai, aina täytyy hankkia sitä mitä toivotaan. Ja omalle pojalle ilman muuta.Jos ei ole varaa,sen voi tietty ilmoittaa kyseiselle parille, että on varaton.

Poikani 17 v samanikäinen tyttöystävä tuli pitkän listansa kanssa mitä haluaisi lahjaksi. En edes katsonut listaa, kehoitin häntä näyttävän niille jotka aikovat hänelle lahjan antaa.

Muutenkin on jatkuvasti pyytämässä jotain. Ehdotteli monta kertaa että hankkisimme heille asunnon. Olisi sitten hyvä lukea yhdessä ylppäreihin. Kerroin lähikirjastosta.

Ja me emme ole varakkaita. Ostimme mieheni kanssa aikoinaan asunnot oikealla hetkellä, nyt asumme upeassa arvoaaunnossa.

Mutta lainojen ja pakollisten kulujen jälkeen ei liikaa rahaa jää. Esim emme ole ostaneet vuosiin uusia huonekalija, verhoja, yhdet lakanat ostin kun kahdet hajosivat yli 10 v käyttövuoden jälkeen.

Tyttö-parka kuvittelee osoitteen perusteella meidän olevan miljönäärejä.

Huvittava tuo AP:n sanavalinta: miniä ja miehensä? Voiko äiti enää kylmemmin kutsua omaa poikaansa, siis omaa lihaa ja vertaan: miehensä? Haloo!

Jos ei ole rahaa, niin sanot että turha odottaa noin kalliita lahjoja. Eikö ne aikuiset ihmiset voi itse ostaa tarvitsemansa, kotona asuvat lapset eivät yleensä voi, kun eivät ole töissäkään, heille vähän kalliimmat lahjat on ok.

Ilmeisesti ap:n miniä ja tämän mies asuvat yhdessä. Eli miniän toivoma matto menisi myös pojan käyttöön. Siinä mielessä ei niin paha toive ollenkaan. Mutta toki hintaluokka on väärä.

Huonompi olisi jos miniä olisi pyytänyt itselleen vaikka puhelinta joka siis on vain hänelle eikä perheelle.

En anna en vastaanota mitään

Ei mun EX anoppi ostanut mulle ikinä mitään...mut joskus antoi kyllä rahaa silloin kun lapset olivat pieniä. Kun lapset vanheni niin minä unohduin..mut mulle ihan OK!

LOL

En ostaisi, ja olisin hyvin yllättynyt moisista vaateista. Kerran toivoin, kysyttäessä, koko perheelle yhteiseksi n. 40 euron lahjaa, ja anoppi kertoi että tuo hintaluokka ei tule kysymykseen. Hävettää vieläkin, vaikka siitä on jo monta vuotta.

Meillä on ollut tapana ostaa sukulaisille noin 50 euron lahjoja per henki.

Ap on itse pedannut ahdinkonsa jättämällä kertomatta pojalleen ja miniälleen todellista taloudellista tilannettaan. Nyt heitä nolottaa, jos ja kun huomaavat mitoittaneensa toiveensa täysin väärin (kun ovat saaneet jouluaattona ap:ltä 30 euron lahjat). Jos kuitenkin ap ostaa kalliit lahjat, välit kärsivät, kun ap kantaa kaunaa.



Koko tilanne on ap:n oma vika.

500 euron arvoista lahjaa ihan pokkana.

osta kampaajalta ale-korista shampoo ja hoitoaine!!!Minä en ikinä kehtaiai pyytää keltään mitään

t.mamma 39

Eikö se ole vaan parempi, ettei aikuiset ostele toisilleen yhtään mitään...omalta äidiltä nippa nappa kehtaisi jotain tyyrimpää pyytää jos oikein kysytään, mutta anopille laitettu lahja lista tuntuu erityisen moukalta ja tyylittömältä..

Osta ässäarpa:)

anopeistaan vikoja kun eihän miehen äiti voi olla se oikea mummi lapselle.

Tässäkin tapauksess mummi on aatellut, että lapset tarvitsee niitä lakanoita. Tuskin nyt ihan miniälle vittuillakseen ostaa muumilakanoita :)

Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävien äitien kans ongelmia ja ei edes anopin kans. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

miksei?

Itse toivoin omilta vanhemmiltani viimeksi pussilakanoita ja olivat ostaneet 4xmuumisetin = 200€. Miehelleni olivat laittaneet noin 80 euron arvosta kirjoja. Onneksi vanhempani tykkäävät miehestäni. Jostain syystä anoppien tuntuu olevan vaikeampi tykätä miniöistä ;)

Mua ärsyttää se että meillä anoppi aina kysyy että mitä ja jos sanon jonkun, esim kun keraan yhtä arabian astia sarjaa että siihen vaikka salaattikulho n 40€ niin ei voi ostaa tai jos toivon lahjakorttia johonkin niin ei, kun lahjakortti ei oo henk.koht. lahja...



Sit ostaa jotain typeriä kalliita juttuja mitä ei koskaan tarvita/käytetä, tai vaatteita MULLE...



En ymmärrä miksei voi ostaa sitä mitä toinen pyytää ja jos on liian kallis niin sanoo suoraan että puhutaan vaikka jostain 50€ lahjasta, tai sitten annat rahaa hiukan ja miniä ostaa itse toiveensa.

Toivomus on vain toivomus. Mäkin toivon maailmaan rauhaa ja saanko sen? No en. Ei toive ole sama kuin vaatimus, kuten joku aiemmin rinnasti.



Kyllähän anoppikin voi suoraan sanoa, jos rahat ei riitä ja pyytää halvempaa toivetta. Ei joulun ole tarkoitus olla mitään hampaiden kiristelyä ja kyräilyä.

ja antaa jokaiselle pelkästään rahaa. Juuri tuon mainitun 200e per nuppi.

Täytyy kyllä sanoa, että itseäni ärsyttää eräs oma sukulaiseni, joka laittaa n. 100 euroa joka joulu joululahjoihin. Sitten kun lahjan avaa, sieltä löytyy kaikkea kräässää hirmuisen summan edestä. Juurikin jotain tiimarista ostettua pikkusälää, jolla ei oikeasti tee yhtään mitään.



Mielummin haluaisin, että sukulaiseni ostaisi vaikka keräilemääni astiasarjaa yhden kupin tai kipon (n.20 euroa) kuin että ostaa kaikkea sälää isolla summalla ja sitten en niillä mitään tee :/

Nuoren parin pitää itse oppia hallitsemaan rahavaransa ja kulutuksensa. Tuon hintaluokan ostoksia mietitään, jos asumismenojen ja ruokakulujen jälkeen ylimääräistä jää.



Oikeasti tuntuu, että nykynuorilla on rahanhallinta ihan hukassa, kun isi ja äiti maksaa ja pelastaa aina pulasta, kun luotot on tapissa ja pikavipit kehissä.

Jos rahaa on kuitenkin se 200 euora laittaa lahjaan, ostaisin maton yhteiseksi lahjaksi. Jos siis molemmat sen haluaisivat. Pojalle ei tarvitsisi mitään samanhintaisia leluja laittaa siihen lisäksi.

Minusta vain omille vanhemmille voi esittää lahjatoiveita ja sekin varallisuuden mukaan.



Meillä on vakiona, että minun vanhempani antavat joululahjaksi meille kahdenkeskisen kylpyläloman tai pienen matkan (olen ainoa lapsi). Miehen vanhemmat puolestaan antavat aina hienon lakanapakkauksen sekä kirjat molemmille (miehellä on myös sisko).