Miniä toivoo joululahjaksi 200 euron lahjaa-

kun en raaskinut reimatecin 100 e/ kpl talvitakkeja ostaa = ei ollut varaa



t. ap/ anoppi

Mariskoolia? Ne kait ei maksa ihan kahtasataa, ei edes punaiset? Viidelläkympillä saa jo ihan normaalihintaisen kaikista kalleimman Mariskoolin, sen punaisen. Niitä muita värejä sit saa jo hintahaarukalla 19-50 euroa. Eli itse olet sen 200 euron lahjan siitä listasta valinnut...

ja lahjaksi antaisin tiedon siitä, että olen heidän puolestaan ostanut kaivon tai vuohen tms. Lahjassa tärkeintä on ajatus!

Mariskoolia? Ne kait ei maksa ihan kahtasataa, ei edes punaiset? Viidelläkympillä saa jo ihan normaalihintaisen kaikista kalleimman Mariskoolin, sen punaisen. Niitä muita värejä sit saa jo hintahaarukalla 19-50 euroa. Eli itse olet sen 200 euron lahjan siitä listasta valinnut...

Se oli mun miniä. Joka toivoi myös muuta ja saa sen muun.

t. anoppi kakkonen, se läppärin antaja

eikös lahja osteta siksi, että halutaan muistaa toista ja saada toiselle hyvä mieli. Ei kai kukaan toivo toiselta että "annapas mulle lahjaksi..." En ainakaan minä kehtaisi. En edes omalta mieheltäni toivoa. Haluan, että jos jou minulle jotain ostaa, niin ostaa jotain mitä oikeati itse haluaa.

Hänellä oli useampi toive, Muun muassa marimekon laukku, mariskooli, läppäri.

Hän saa läppärin.

Poikani toivoi vain isoa näyttöä ja älypuhelinta ja ne hän saa.

Ostaisin ja ostinkin jo.

t-Äiti ja anoppi

melkein 500 Euron lahjaa. Vaikea tilanne. Tyttö on ihana, mutta ei meillä riitä "perse" tuollaiseen lahjaan. Vaikka mies on jo 40+ -ikäinen, niin meillä on asuntolaina ja autolaina, kaksi pientä lasta ja mies maksaa vielä tytön pikkusiskosta elareita. Oikeasti meillä ei ole 500 Euroa ylimääräistä... Tää on jotenkin noloa, kun sen tytön miehen vanhemmat on vanhempia, varakkaampia ja mies vielä ainoa lapsi. Sieltä tippuu kaikkea ja me kitkutetaan siinä rinnalla surkeine lahjoinemme. Esimerkiksi annoimme häälahjaksi vain 300 Euroa, kun miehen vanhemmilta tuli 2000 Euroa... Ehkä pystyisimme samaan, jos ei olisi näitä pieniä eikä sitä miehen toista tytärtä (sen toisen täysisisko). Asuisimme pienemmässä asunnossa ja ei olisi lainaa jne.



Blääh. Harmittaa ja nolottaakin. Miehen eksä eli tyttöjen äiti on vielä persaukisempi.



Juuri ostivat talon ja miehen vanhemmat takasi. Tytön äiti ei pystyisi takaan ja meillä olisi mahdollisuus, mutta kun omatkin lainat on vielä isot, niin en halua ottaa lisäriskejä vastuiden suhteen. (talon arvo 300 000, lainaa 150 000 ja ihan tavallinen talo, ei tuolla rahalla mitään hienoa täältä saakaan)

jos ei olisi, niin ostaisin jotain muuta, mihin olisi varaa.

Varsinkaan kallista. Itsekään en laita isoja lahjoja, mutta paketoin ne nätisti - tästä syystä vastaanottajat monesti luulee, että sisältökin on arvokasta ;).

me olemme mieheni kanssa saaneet yhteensä n.30- 40e maksavia lahjoja. Ja hyvin on meille riittäneet. Eikä kyllä kehdattaisi toivoa mitään...

että sinulla kauhea ahne miniä, joka vie tuhkatkin pesästä? Jospa ne on sun poikasi kanssa ihan yhdessä miettineet, mitä tarvitsisivat ja ehkäpä, voisiko olla, miniän käsitys sinun varallisuudestasi perustuu POIKASI arvioon.



Eli suomeksi: ehkä miniäsi luulee, että sinulla olisi varaa tuon hintaluokan lahjoihin?



Ja entä jos ne toiveet oli vaihtoehtoisia? Entä voisiko näitä lahjoja hankkia kimpassa useamman sukulaisen kesken? Tai jospa ne ei tienneet, että se fuckin' matto on noin kallis.

Jos minulla olisi yllinkyllin rahaa voisin ostaakin tuon hintaisia, muuten en.

meillä ei osteta lahjoja aikuisille, poikkeuksena kummilapset, oma mies ja pikkulahjat siskoille (jotka siis jo vahvasti aikuisia).Mutta meillä onkin iso suku ja perhe ja ollaan aattona yhdessä (tao noin 20 hengen porukka on). Kaikki ostavat kyllä omille lapsilleen vaikka ne olisivatkin jo aikuisia

Meillä on ollut tapana pyytää (kun kerran joka vuosi kysytään) yhteiseksi lahjaksi jotain isompaa/kalliimpaa. Appivanhemmilla on rahaa yllin kyllin ja mielellään sanovat sitä käyttävänsä lapsiin ja lapsenlapsiin. Meidän perheelle tulevat lahjat ovat tuhansien eurojen arvoisia. Minä itse (siis se miniä) saan yleensä lisäksi parin sadan euron lahjakortin johonkin vaateliikkeeseen tms. Omat vanhempani eivät ole niin varakkaita, ehkä jotain keskituloisia, joten heiltä tulevat lahjat ovat hieman pienempiä. Useiden satojen eurojen arvoisia kuitenkin.

osamaksulla maksan omienkin lasten vaatteet--- t. ap

Jos siis sinulla itselläsikin on rahanmenoa ja tiukkaa ja enemmänkin lapsia elätettävänäsi.



Ovatko nuoripari opiskelijoita vai käyvätkö töissä? Ehkä heidänkin olisi hyvä oppia järkevät kulutustottumukset ja sen, että jos haluavat maton, voivat sen itse säästää. Tai katsoa mattoja kirppareilta, kuten sinä katsot lapsillesi talvitakkeja.



Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa 200 e verran voisin ostaa maton nuorelle parille yhteislahjaksi, mutta jos minulla ei oikeasti olisi sen vertaa korvamerkitsemätöntä rahaa, niin ostaisin kyllä jotain paljon edullisempaa.

toivoo?

Lopetettiin lahjominen jo vuosia sitten, puolin ja toisin. Ainoastaan mieheni saa multa jouluisin kirjan ja tytär useita lahjoja. Kellekään muulle en osta mitään eikä kukaan mulle.

t. ap/ anoppi

ole yhtä kallisiin lahjoihin kuin lapsen puolison vanhemmilla. VOit ajatella niin, että hienoa, että nuoripari saa niin yltäkylläiset lahjat sieltä toisesta suvusta, että se riittää jo yksin tukemaan heidän elämäänsä niin hyvin, että teiltä riittää vähempikin. EIvätköhän he saa jo nyt niin hyvin tukea elämälleen, että on ihan hyväksi, ettei tukea tule enempää, sillä liika raha ja lahjat vaan vinksauttaa nuorten rahantajua huonoon suuntaan.



Teiltä nuoret voivat saada jotain aineetonta elämänsä tueksi. Vaikka arvoja ja maailmaankuvaan liittyviä asioita.