pumpulikasvatuksesta

Musta tuntuu et liikaa korostetaan sitä, että lapsi on niin erityinen ja maailman ihanin. ja sit siitä tulee semmonen itsekäs, lellipentu joka raivoaa maailman ääriin asti, jotta saa haluamansa.

????

yritä nyt sit miettiä ite, miten omat kasvattais.

Vielä on mahdollista muuttaa suuntaa?

ap

Tavallinen yleistys, että jos lasta pidetään tärkeänä ja erityisenä ja tuodaan esiin miten rakas ja ihana hän on, se tarkoittaisi automaattisesti myös lellimistä, rajattomuutta ja muiden huomioonottamisen vaikeutta. Liittynee suomalaiseen kasvatusperinteeseen, jossa lapsi ei saa luulla liikoja itsestään, ettei ylpisty.

Meillä lapset saa kokea olevansa vanhemmilleen maailman tärkeimpiä ja ihanimpia, ja saavat paljon tukea ja kehuja tekemisistään. Myönteisyys lisää myönteisyyttä, kielteisyys kielteisyyttä, joten mieluummin edetään kiinnittämällä huomiota onnistumisiin kuin epäonnistumisiin ja moitteisiin. Säännöt on kuitenkin selkeät ja niistä pidetään kiinni, ja toisten ihmisten kunnoittaminen ja käytöstavat ovat erittäin tärkeä asia kasvatuksessa ja niitä myös vaaditaan. Haluan kasvattaa lapsistani mahdollisimman tasapainoisia ja itseensä luottavia, itsensä (sekä heikkoudet että vahvuudet)tuntevia yksilöitä, jotka tulevat toimeen itsensä ja muiden kanssa, ja osaavat myös noudattaa yhteiskunnan pelisääntöjä. Lopputulokseen vaikuttaa monet asiat, mutta tämä pyrkimys ja punainen lanka omassa kasvatustyössä.

musta tuo syömisen ja pissaamisen rinnastaminen toisiinsa ontuu jotenkin... tarkoituksesi on kuitenkin varmasti hyvä.

Aivan. Koska on veemäinen pissata ilman hätää, mutta ruokaa voi syödä ainakin vähän vaikkei olisi iso nälkä.

Mutta kyse on kai enemmänkin siitä, että jos sua pissattaa vaikka joka viides minuutti, on ihan yksilön oma asia juosta siellä vessassa. Mutta ruokailu on ensinnäkin sosiaalinen tapahtuma (normaaleissa perheissä) jossa samalla kootaan perhe yhteisen aterian ääreen (toisin kuin pissaaminen). Toiseksi jonkun muun kuin lapsen on laitettava se ruoka (katettava, tiskattava tiskit ja siivottava keittiö), ja hänelle ei ehkä ole ihan sama, onko kattauksia eri henkilöiden "pissaamistiheyden" mukaan päivässä 3 vai 10. Nämä nyt ihan ensimmäiseksi tuli tuollaisina pieninä käytännön eroina mieleen. Vessaan on tietysti aina "vapaa pääsy". Sama siis koskee teillä jääkaappia? Lapset voivat syödä koska tahansa ja mitä tahansa, ihan niin kuin saavat pissatakin koska tahansa?

itse jääkaapista tai tehtiinpä sitä sitten koko aamupäivä. Se on vain ruokaa, ja jos ei ole nälkä niin ei ole nälkä, oli tapahtuma miten sosiaalinen tahansa. Kyse on yksilön kokemasta nälästä ja sitä seuraavasta syömisestä, ei jonkun vaivannäöstä ruuan suhteen. Ei pidä syyllistää lasta siitä, että joku on tehnyt ruokaa, jota lapsi ei syö, koska lapsi ei ole määrännyt vanhempaansa ruuanlaittoon tai vaadi siistiä keittiötä.

Eli ei pidä sotkea toisiinsa fyysistä perustarvetta saada ravintoa ja jonkun (äidin) turhautumisentunteita, jos ruoka ei maistu.

Ja kyllä, lapset saavat meillä syödä koska tahansa ja ottaa jääkaapista ruokaa, jos siltä tuntuu. Silti meillä 90% syödään koko perhe kutakuinkin samaa ruokaa yhdessä, kenenkään kiljumatta, etti ruoka on pahaa tai toisen huutamatta, että sitten et saa jälkiruokaa. Meillä ruoka on vain ruokaa, ei siihen tunteita yhdistetä. Ja ne 10 % ovat pääosin niitä ruokailuja, jolloin lapset ovat tulleet koulusta ja syövät ihan mitä sattuu sieltä jääkaapista. Syötäväksi se ruoka on sinne ostettu.

Mitä erityistä hyötyä on lapselle, että hänelle korostetaan hän on _tärkein_ ja _ihanin_? Lapsi saa tästä heti käsityksen, että muut ovat vähempiarvoisia ja että elämä on ylipäätään ihmisten ja asioiden paremmuusjärjestykseen asettelua.

se maailman tärkein ja ihanin.

Ei siihen liity muiden ihmisten tai asioiden paremmuusjärjestykseen asettelua.