pumpulikasvatuksesta

että jos joskus lapsia on kasvatettu eri tyyleillä, niin nykypäivänä juuri. Toisaalta on hyvin sallivia vanhempia, joita ei edes kiinnosta lasten asiat, curling-vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan niin, etteivät haluaisi näiden ikinä pettyvän, todellisia Pavlovin koira -kasvattajia "tee a, niin sitten tapahtuu b" ym. variaatioita. Ja valtaosa lilluu kaiken välimaastossa :)

Musta tuntuu et liikaa korostetaan sitä, että lapsi on niin erityinen ja maailman ihanin. ja sit siitä tulee semmonen itsekäs, lellipentu joka raivoaa maailman ääriin asti, jotta saa haluamansa.



????



yritä nyt sit miettiä ite, miten omat kasvattais.

Vielä on mahdollista muuttaa suuntaa?



ap

vanhempi korostaa lapselleen, että tämä on hänelle erityinen ja ihana, seurauksena on todennäköisesti hyvä itsetunto. Ja hyvään itsetuntoon kuuluu kyky nähdä hyvää myös muissa ihmisissä. Lapsen kehuminen hyväksi ei mitenkään poissulje sitä, että annetaan arvoa muillekin, pidetään tarvittavia rajoja jne. Ylipäänsä mallioppiminen on tehokasta: jos vanhemmat kohtelevat lasta ja muita ihmisiä hyvin, lapsi haluaa itsekin tehdä hyvää. Ja tietysti se rajoista kiinni pitäminen on myös lapsen rakastamista, hänen parastaan siinä ajatellaan. Maailma ei ole sellainen, että vaihtoehdot olisivat yletön paapominen ja hitlerinä heiluminen, järkevyys asuu yleensä muualla kuin ääripäissä.



2

4 hyvä vastaus, kiitos sinulle.



Tarkoitin kuitenkin pumpulikasvatuksella, sitä, että tälläinen paapominen ulottuisi vähän jokaiselle osa-alueelle. tuloksena lellitty pentu.?



ap

Musta tuntuu et liikaa korostetaan sitä, että lapsi on niin erityinen ja maailman ihanin. ja sit siitä tulee semmonen itsekäs, lellipentu joka raivoaa maailman ääriin asti, jotta saa haluamansa.

Kyllä meillä ainakin korostetaan, että lapsi on kaikkien hienointa ja tärkeintä meille aikuisille, mutta ei se tarkoita ettei kuria saisi olla. Parissa tuttavaperheessä annetaan kaikki lapselle periksi. Ja pahinta on, että ensin on esitetty uhkavaatimus (esim. jälkiruokaa ei saa ennen kuin on lämmin ruoka syöty), mutta kun lapsi nostaa tarpeeksi ison äläkän, niin heti annetaan periksi. Näin lapsi oppii, että kun tarpeeksi lujaa sanoo, saa tahtonsa läpi. Meillä taas siinä kohtaa joutuu heti pois ruokapöydästä tai kaupassa jos lapset ovat alkaneet kiukutella/raivota, niin vien heti saman tien autoon (siis, kun toinen vanhemmista jää kuitenkin kauppaan).

Tällä tavoin ainakin meidän muksuista on tullut tottelevaisia ja eivät räyhää, vaan osaavat ilmaista itsensä asiallisella tavalla.

juu, näin mäkin tahdon tehdä.



tota just näkee liikaa, kun ensin uhkaillaan ja sit kuitenkin annetaan periks kun ei haluta nähdä sitä sydäntä raastavaa pettymystä. (joka kuitenkin kai saa vaan lapsen ymmärtämään, syy-seuraus suhteet)



ap

monellan vanhempien tekemällä asialla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa, halutaan vain käyttää valtaa. Ei lapset tietenkään sellaista vanhempaa kunnioita, joka ei kunnioitusta ansaitse.

Mitä erityistä hyötyä on lapselle, että hänelle korostetaan hän on _tärkein_ ja _ihanin_? Lapsi saa tästä heti käsityksen, että muut ovat vähempiarvoisia ja että elämä on ylipäätään ihmisten ja asioiden paremmuusjärjestykseen asettelua.

miten sitten kasvattaa "oikein"? ilman "kiusaamista"???



onko kiusaamista pakottaa lapsi (vaille 3v) syömään aamupalansa kädestä pitäen?

Mitä erityistä hyötyä on lapselle, että hänelle korostetaan hän on _tärkein_ ja _ihanin_? Lapsi saa tästä heti käsityksen, että muut ovat vähempiarvoisia ja että elämä on ylipäätään ihmisten ja asioiden paremmuusjärjestykseen asettelua.

ap tykkää tästä

liika on aina liikaa

Se että lapsi tuntee olonsa hyväksytyksi ja ymmärrää, että vanhemmat rakastavat häntä, opettaa se ainakin meikäläisen ajatusmallilla hänelle itsetuntoa jne. Tietenkään ei opeteta, että hän on tärkein ihminen koko maailmassa, vaan saa riittävästi huomiota ja hellyyttä vanhemmilta.

että lapsen pitää saada tuntea olevansa se tärkein ja ihanin omille vanhemmilleen. Että vanhempien mielestä hän on pohjimmiltaan aina ihana ja kaunis ja hyvä.



Ja pienikin tajuaa, että toiset lapset ovat samoin niitä ihanimpia ja tärkeimpiä omille vanhemmilleen. Että jokainen meistä on hyvin rakas jollekin, että kaikki ovat tärkeitä ja kaikkia pitää kohdella hyvin.



Ei se ihanuuden korostaminen minusta sitä tarkoita, että pistetään järjestykseen tai koetaan ylemmyyden tunteita (vaikka ne kuuluvat luonnollisena osana tiettyihin kehitysvaiheisiin). Sillä tavalla luodaan perustaa terveelle aikuisuudelle, jossa ei tarvitse talloa muita tunteakseen olevansa hyvä.

mun mielestä toi aamupala on hyvä esimerkki. Mä en näe mitään järkeä pakottamisessa, vaikka jotkut pitävät sitä hyvänä asiana. Jos ei syö, niin ei syö. Seuraavaksi on sitten lounas. Pienten lasten ruokailut on kuitenkin niin tiheästi, että ei siitä suurta vahinkoa synny.



Huonoa on sitten antaa jotain herkkua jos ei syö aamiaista.

1. Kun ilmoitetaan, että on ruoka-aika, lapset alkavat marista "hyi pahaa en halua syödä", vaikkeivät ole edes nähneet, mitä on tarjolla.



2. Sisko aloittaa kamalan hässäkän lasten ruokailusta. "Otatko tätä ja otatko tätä ja ota nyt tätä ja pistetäänkö tätä!" Kaikkia ahdistaa se meteli. Tunnelma on levoton.



3. Lapset pyörittelevät ruokaa lautasillaan ja sisko tuputtaa minkä ehtii. Huutaa: "jälkiruokaa ei tule jos et syö tuota ja tuota!" Lapsi ei syö, ja hetken päästä hän saa jälkiruokaa, jonka syö hyvällä halulla.



4. Tunnin päästä lapsi marisee: "Äiti mulla on nälkä!" Sisko kaivaa jääkaapista kylmän nakin ja antaa lapselle käteen. Lapsi pyytää toisen ja saa.



5. Seuraavalla ruoalla alkaa sama ralli. Lapsi on nakeista yhä kylläinen eikä syö. Kaikki alkaa taas alusta vaiheesta 1.



Ja siskoni mainostaa kaikille kovaan ääneen, kuinka heidän perheessään eletään lasten ehdoilla ja kuinka lapsentahtinen kasvattaja hän on. Jep, jep!

hahahhhhaa





ap

miten sitten kasvattaa "oikein"? ilman "kiusaamista"??? onko kiusaamista pakottaa lapsi (vaille 3v) syömään aamupalansa kädestä pitäen?

ja näitä kasvattamattomia lapsia on tuhansia. Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!

eli et sinä teinin kunnioitusta kurilla ja määräyksillä saa vaan rakkaudella. Vai oletatko, että parisuhteessa kunnioitus tulee siitä, paljonko toiselta kieltää?

eli et sinä teinin kunnioitusta kurilla ja määräyksillä saa vaan rakkaudella. Vai oletatko, että parisuhteessa kunnioitus tulee siitä, paljonko toiselta kieltää?

vaan pyyhkii siihen jalkansa mennen tullen.

Kunnioitus syntyy johdonmukaisesta ja rakastavasta kasvatuksesta. Ei siitä, että säännöistä lepsutaan tai että niitä ei ehkä edes ole. Lapsella on turvallinen olio ja hän luottaa ja kunnioittaa aikuista, joka pitää turvalliset rajat.

Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!

mihin kellonaikaan tahansa, koska eihän sitä nyt voi tietää, milloin lapsella nälkä sattuu yllättämään?

onko kiusaamista pakottaa lapsi (vaille 3v) syömään aamupalansa kädestä pitäen?

Kyllä.

Jostain kumman syystä lapsi syö huomattavasti paremmin kun saa itse tehdä annoksensa. Eli me vaihdoimme ruokailun tyyliä jokin aika sitten sellaiseksi, että muksut (3v ja 4v) tekevät itse annoksensa. Ja lisäksi hakevat omat astiansa pöytään, iltapalalla hakevat omat muronsa tai minä nyt valitsevatkaan syömiseksi.

Kun he saavat päättää itse päättä syömävaihtoehdon ja/tai ruoan määrän, niin kummasti se ruoka uppoaa paremmin. Vanhemmat eivät puutu ruokailuun oikeastaan millään tavalla normaalina päivänä.

Ja vielä sanottakoon, että mitään ei pakoteta syömään, mutta jos lautasta ei syö tyhjäksi (taas riippuen annoksen koosta), niin ei tule jälkkäriäkään.