Lue keskustelun säännöt.
pumpulikasvatuksesta
11.11.2011 |
Monilla teistä tuntuu olevan tosi selkeät sävelet kasvatuksen suhteen, eli millaista sen pitää olla.
ja suurin osa haukutaan ihan lyttyyn kun pitäis tehdä näin ja näin.
Mutta onks tämmönen pumpulikasvatus mitä nykyään harrastetaan, niin välttämättä hyvä asia?
Tuntuu ettei teineilläkään oo mitään kunnioitusta ja lapset hyppii silmille.
Kommentit (43)
Minua ihmetyttää, miten juuri tuossa parin-kolmen ikävuoden tienoilla syömisestä tulee se kamala peikko. Lapsi ei mukamas syö mitään tai hänelle ei kelpaa mikään. Näyttäkää minulle se normaali, perusterve lapsi, joka on vapaaehtoisesti näännyttänyt itsensä nälkään perheessä, jossa tarjotaan normaalit ateriat normaaleina ruoka-aikoina!
Jos jollekulle sopii se, että lapset tekevät itse annoksensa niin siitä vaan. Vähemmälläkin toki pärjää. Aika ajoin lapselle ei maistu ruoka eikä siitä kannata tehdä numeroa tai tarjota mitään korvikkeeksi. Seuraavalla aterialla ehkä sitten maistuu jo jokin.
Minusta tuntuu että syömishössötys on mennyt jotenkin ihan överiksi. Olikohan maalaistaloissa elävillä ihmisillä sata vuotta sitten tällaisia ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertomalla heille, että he ovat meille vanhemmille rakkaimmat ja tärkeimmät maailmassa.
tietyissä asioissa ovat saaneet tehdä päätöksiä itse ikätasolle sopivalla tasolla. Toisissa asioissa päätökset tekee vanhemmat, toisissa voidaan keskustella, taas ikätasoisesti.
Esim. aikanaan kerhoeväät lapsi sai valita itse, tiettyjen raamien sisällä.
Tästä kerran tuli keskustelu toisen kerhotädin kanssa, joka isoon äänen julisti, ettei 5 vuotias ole sopiva valitsemaanitse eväitään. No olin tiukasti eri mieltä.
Meillä ei ole koskaan rissattu ruokailujen kanssa, jos vanhemmat laittaneet ruokaa lautaselle, ei ole pakko kaikkea syödä, jos itse ottaa kannustettu miettimään paljonko kannattaa ottaa. Alussa varsinkin se oli opettelun paikka, eikä lautasta koskaan pakotettu syömään silloinkaan tyhjäksi. Äkkiä lapset oppivat ottamaan sopivasti ruokaa.
Pöytätavat on opetettu pienestä pitäen.
jne.
Teinit on sosiaalisia, älykkäitä ja fiksuja lapsia. Nuoremmat myös.
Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!
mihin kellonaikaan tahansa, koska eihän sitä nyt voi tietää, milloin lapsella nälkä sattuu yllättämään?
Ruoka-aika on tiettyyn aikaan, lapsi syö tai ei syö. En rankaise lasta, jos pottaan ei tule pissaa - miksi rankaisisin, jos lapsella ei ole nälkä?
eli et sinä teinin kunnioitusta kurilla ja määräyksillä saa vaan rakkaudella. Vai oletatko, että parisuhteessa kunnioitus tulee siitä, paljonko toiselta kieltää?
vaan pyyhkii siihen jalkansa mennen tullen. Kunnioitus syntyy johdonmukaisesta ja rakastavasta kasvatuksesta. Ei siitä, että säännöistä lepsutaan tai että niitä ei ehkä edes ole. Lapsella on turvallinen olio ja hän luottaa ja kunnioittaa aikuista, joka pitää turvalliset rajat.
Esim. aikanaan kerhoeväät lapsi sai valita itse, tiettyjen raamien sisällä. Tästä kerran tuli keskustelu toisen kerhotädin kanssa, joka isoon äänen julisti, ettei 5 vuotias ole sopiva valitsemaanitse eväitään.
Kyllä meidänkin 5-vuotiaamme ymmärtää, mikä on terveellistä ja mikä ei, ja millaiset ovat järkevät eväät.
Pumpulikasvatusta sekin, että lasta pidetään niin avuttomana ja kykenemättömänä mihinkään, ettei voisi vaikuttaa vaikkapa omien eväidensä koostumukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuo syömisen ja pissaamisen rinnastaminen toisiinsa ontuu jotenkin... tarkoituksesi on kuitenkin varmasti hyvä.
Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!
mihin kellonaikaan tahansa, koska eihän sitä nyt voi tietää, milloin lapsella nälkä sattuu yllättämään?
Ruoka-aika on tiettyyn aikaan, lapsi syö tai ei syö. En rankaise lasta, jos pottaan ei tule pissaa - miksi rankaisisin, jos lapsella ei ole nälkä?
musta tuo syömisen ja pissaamisen rinnastaminen toisiinsa ontuu jotenkin... tarkoituksesi on kuitenkin varmasti hyvä.
Aivan. Koska on veemäinen pissata ilman hätää, mutta ruokaa voi syödä ainakin vähän vaikkei olisi iso nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuo syömisen ja pissaamisen rinnastaminen toisiinsa ontuu jotenkin... tarkoituksesi on kuitenkin varmasti hyvä.
Aivan. Koska on veemäinen pissata ilman hätää, mutta ruokaa voi syödä ainakin vähän vaikkei olisi iso nälkä.
siitähän monen aikuisen lihominen on lähtenyt eli ei tunnista nälkäänsä vaan syö, koska esillä on ruokaa. Eli lähes koko ajan.
musta tuo syömisen ja pissaamisen rinnastaminen toisiinsa ontuu jotenkin... tarkoituksesi on kuitenkin varmasti hyvä.
Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!
mihin kellonaikaan tahansa, koska eihän sitä nyt voi tietää, milloin lapsella nälkä sattuu yllättämään?
Ruoka-aika on tiettyyn aikaan, lapsi syö tai ei syö. En rankaise lasta, jos pottaan ei tule pissaa - miksi rankaisisin, jos lapsella ei ole nälkä?
olipa tarvetta tai ei eli kyllä lapsen voi opettaa pois luontaisesta oman kehonsa rytmistä. Niin virtsaamisen kuin nälänkin suhteen. Lapsen voi jopa syöttää kuoliaaksi (Lontoossa tänä vuonna äiti teki niin), joten ei se nyt niin vaarallista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuo syömisen ja pissaamisen rinnastaminen toisiinsa ontuu jotenkin... tarkoituksesi on kuitenkin varmasti hyvä.
Aivan. Koska on veemäinen pissata ilman hätää, mutta ruokaa voi syödä ainakin vähän vaikkei olisi iso nälkä.
Mutta kyse on kai enemmänkin siitä, että jos sua pissattaa vaikka joka viides minuutti, on ihan yksilön oma asia juosta siellä vessassa. Mutta ruokailu on ensinnäkin sosiaalinen tapahtuma (normaaleissa perheissä) jossa samalla kootaan perhe yhteisen aterian ääreen (toisin kuin pissaaminen). Toiseksi jonkun muun kuin lapsen on laitettava se ruoka (katettava, tiskattava tiskit ja siivottava keittiö), ja hänelle ei ehkä ole ihan sama, onko kattauksia eri henkilöiden "pissaamistiheyden" mukaan päivässä 3 vai 10. Nämä nyt ihan ensimmäiseksi tuli tuollaisina pieninä käytännön eroina mieleen.
Vessaan on tietysti aina "vapaa pääsy". Sama siis koskee teillä jääkaappia? Lapset voivat syödä koska tahansa ja mitä tahansa, ihan niin kuin saavat pissatakin koska tahansa?
Esim. aikanaan kerhoeväät lapsi sai valita itse, tiettyjen raamien sisällä. Tästä kerran tuli keskustelu toisen kerhotädin kanssa, joka isoon äänen julisti, ettei 5 vuotias ole sopiva valitsemaanitse eväitään.
Kyllä meidänkin 5-vuotiaamme ymmärtää, mikä on terveellistä ja mikä ei, ja millaiset ovat järkevät eväät. Pumpulikasvatusta sekin, että lasta pidetään niin avuttomana ja kykenemättömänä mihinkään, ettei voisi vaikuttaa vaikkapa omien eväidensä koostumukseen.
vaan oikeasti todella ilkeä. Hänen mielestään lapset ei esim juuri saaneet itse tehdä minkäänlaisia päätöksiä. Hällä tuolloin itsellään yläasteikäiset tytöt jotka eivät edelleenkään saaneet juuri missään asiassa sanoa omaa mielipidettään.
Kerho oli kunnan järjestämä ja samainen oli samaan aikaan toisella lapsella eskariopena. Eskari siis aamupäivällä, kerho iltapäivällä.
Eskarinlainen tuli useamman kerran eskarista itkien kotiin. Häntä ahdisti, kun tuo nainen pakotti toisen lapsen syömään väkipakolla, myös jo kertaalleen ulos tulleet.
Esim tuon lapsen vanhemmat ilmoittivat, et lapsi tod näköisesti herneille allerginen ja niitä ei saa antaa lapselle. Olivat jonossa allergiatesteihin. Tämä täti pakotti sömään, kun ei kerran lääkärin paperia vielä ollut.
No onneksi tämä täti siirrettiin muihin hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Eli aletaankin sitten tekemään niin, että lapsi syö silloin kun huvittaa, vanhemmat laittaa pöydän joka kerran erikseen kun prinsessalla sattuu olemaan nälkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!
mihin kellonaikaan tahansa, koska eihän sitä nyt voi tietää, milloin lapsella nälkä sattuu yllättämään?
koko päivää.
KETÄÄN ei voi pakottaa syömään, samoin kuin ei vessailemaankaan.
Olet pitkällä tiellä jos valitset tehdä syömisestä lapsesi kanssa taistelun. Sydämestäni toivon ettei siitä koidu lapsellesi haittaa.
Jos lapsesi alistuu sinun tahtoosi syömisessä NYT hän ei opi itse hallitsemaan asiaa, joka voi kostautua raskaasti myöhemmin.
Jos jollekulle sopii se, että lapset tekevät itse annoksensa niin siitä vaan. Vähemmälläkin toki pärjää. Aika ajoin lapselle ei maistu ruoka eikä siitä kannata tehdä numeroa tai tarjota mitään korvikkeeksi. Seuraavalla aterialla ehkä sitten maistuu jo jokin.
Samaa mieltä, eli kyllä se lapsikin stressaantuu, jos aivan älyttömästi vanhemmatkin stressaavat syömisestä.
Kyllä se lapsi syö kun sillä on nälkä. Ei vain saa korvata kunnon ruokaa ylimääräisillä välipaloilla
enkä tee muutenkaan syömisestä elämää suurempaa showta, mutten silti ymmärrä tuota pissaamisvertausta. Ruokailuun liitty niin paljon muitakin asioita kuin yhden yksilön senhetkinen suolen tila. Jokainen perheenäiti sen kyllä oikeasti ymmärtää. Mutta perusasiasta olen kyllä samaa mieltä kanssasi.
Meillä saa käydä vessassa niin usein kun haluaa tai olla vaikka kokonaan käymättä, kunhan ei alleen laske, mutta syödään vain säännöllisinä ruoka-aikoina. Jos ei halua syödä niin sitten ei syö, mutta ruoka-ajat on silti ne samat.
Jo pelkkä esimerkki lapsen pakottamisesta syömään on verrattavissa siihen, että lapsen on pakko pissata klo 11.00. Jos ei pottaa tule vähintään kahta desiä, ei pääse potalle kuin vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Mitä välipissatuksia ei tule!
mihin kellonaikaan tahansa, koska eihän sitä nyt voi tietää, milloin lapsella nälkä sattuu yllättämään?
koko päivää. KETÄÄN ei voi pakottaa syömään, samoin kuin ei vessailemaankaan. Olet pitkällä tiellä jos valitset tehdä syömisestä lapsesi kanssa taistelun. Sydämestäni toivon ettei siitä koidu lapsellesi haittaa. Jos lapsesi alistuu sinun tahtoosi syömisessä NYT hän ei opi itse hallitsemaan asiaa, joka voi kostautua raskaasti myöhemmin.
Mitä erityistä hyötyä on lapselle, että hänelle korostetaan hän on _tärkein_ ja _ihanin_? Lapsi saa tästä heti käsityksen, että muut ovat vähempiarvoisia ja että elämä on ylipäätään ihmisten ja asioiden paremmuusjärjestykseen asettelua.
ap tykkää tästä
liika on aina liikaa
Muut lapset taas omilleen.
Kyllä lapsi saa sitä oikovaa kritiikkiä koko ajan. Vanhemmat puuttuvat väärään käytökseen ja opastavat ottamaan muut huomioon - se lapsen rakastaminen ei sitä sulje mitenkään pois.
Lapselle on hyvä korostaa, että häntä rakastetaan teoistaan riippumatta aina. Mutta että hänen tekonsa voivat olla vääriä ja korjauksen tarpeessa silti.
että vanhemman pitää myös toimia lapselleen sellaisena peilinä, että hän oppii näkemään miten ulkomaailma suhtautuu hänen tekemisiinsä. Ja siksi esim. ne vanhemmat, joiden mielestä lasta ei saa kieltää tai moittia jonkun tahallisesta rikkomisesta tai muuten yhteisiä tai jonkin yksilön oikeuksia rikkovasta käytöksestä, tekevät todella väärin.
Tai että aikuinen ei saa hermostua jos lapsi tahallaan ärsyttää. Pitäisi muka asettua sen yläpuolelle. No, ihmiset nyt kerta kaikkiaan hermostuvat sietämättömään käytökseen, ja jos ei sitä kotona opi, maailma opettaa aikanaan turhan kovalla kädellä.
Mitä erityistä hyötyä on lapselle, että hänelle korostetaan hän on _tärkein_ ja _ihanin_? Lapsi saa tästä heti käsityksen, että muut ovat vähempiarvoisia ja että elämä on ylipäätään ihmisten ja asioiden paremmuusjärjestykseen asettelua.
ap tykkää tästä liika on aina liikaa
Muut lapset taas omilleen. Kyllä lapsi saa sitä oikovaa kritiikkiä koko ajan. Vanhemmat puuttuvat väärään käytökseen ja opastavat ottamaan muut huomioon - se lapsen rakastaminen ei sitä sulje mitenkään pois. Lapselle on hyvä korostaa, että häntä rakastetaan teoistaan riippumatta aina. Mutta että hänen tekonsa voivat olla vääriä ja korjauksen tarpeessa silti.
näkyy ihmeellinen vastakkainasettelu. Ihan kuin perheessä, jossa lasta sanotaan omille vanhemmilleen maailman ihanimmaksi jne. ei voisi asettaa mitään rajoja. Mutta jos lasta kunnioitetaan, se rajojen pitäminen ei vain ole niin järkyttävää huutamista ja valtataistelua kuin perheissä, joissa kuri on kaiken a ja o. Lapset koettelevat toki, mutta jos lasta rakastetaan, ei hänellä yleensä ole syytä haastaa riitaa aivan solkenaan ja uhmata jokaikistä sääntöä. Jos perhe-elämä ihan todella on päivästä toiseen vain valtataistelua, jotain on pielessä, eikä se ratkea jäähypenkin paikkaa vaihtamalla :(
siitä, että pidetään kokonaan pumpulissa. Kullannuppu ei saa tehdä juurikaan mitään, kun kaikkialla nähdään vaaroja. Kasvaa vain arka lapsi, joka ei uskalla oikein mitään tehdä tai mitään kokeilla, ellei ole äiti pitämässä kädestä kiinni. Antakaa lasten myös olla lapsia ja tutkiskella maailmaa ja opetella kiipeilyä ym. taitoja.