Mikä puoltaisi vaikean esiteiniesikoisen siirtämistä koulukotiin?

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

no ehkä se ongelma on se et se on liiankin kattava?

äh en jaksa.. syökää lääkkeitä ja sairastakaa.

Lisäaineita ei kannata tyrkyttää syntipukiksi ihan joka vaivaan.

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

olen toiminut vuoden verran avustajana lapselle, jolla EPÄILTIIN adhd:ta, lisäksi oli fyysinen sairaus joka ei avustajaa vaadi. Vanhempansa ovat opettajia, joten ilmeisesti tiesivät mitä naruja vedellä.

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

Käytät koko ajan omaa tulkintaasi. "Koko ajan" ei ole asia, jota ap olisi kertonut. Kuten sanoin, ap:n poika on varmasti haastava lapsi ja hän tosiaan sanoo, että poika puhuu päälle, mutta ei sitä, onko asia isokin ongelma opettajan mielestä.

Ilmeisesti ei ole, koska opettaja ei ole luokasta siirtoa ehdottanut.

Minulla on as-lapsi, joka on todella kiltti. Syrjäänvetäytyvä, eikä takuulla elämöi luokassa. On muuten jo erityisluokalla, koska hänellä on ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja jäisi helposti haaveilemaan muihin maailmoihinsa.

Miksi olet niin kärkkäästi haukkumassa nimettömänä muiden lapsia, kerropa? Tiedätkös, se ei kerro kamalan kauniita asioita sinusta itsestäsi.

-as-lapsen äiti-

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

olen toiminut vuoden verran avustajana lapselle, jolla EPÄILTIIN adhd:ta, lisäksi oli fyysinen sairaus joka ei avustajaa vaadi. Vanhempansa ovat opettajia, joten ilmeisesti tiesivät mitä naruja vedellä.

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

olen toiminut vuoden verran avustajana lapselle, jolla EPÄILTIIN adhd:ta, lisäksi oli fyysinen sairaus joka ei avustajaa vaadi. Vanhempansa ovat opettajia, joten ilmeisesti tiesivät mitä naruja vedellä.

2000-luvulla

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

olen toiminut vuoden verran avustajana lapselle, jolla EPÄILTIIN adhd:ta, lisäksi oli fyysinen sairaus joka ei avustajaa vaadi. Vanhempansa ovat opettajia, joten ilmeisesti tiesivät mitä naruja vedellä.

Uuden vammaispalvelulain myötä henkilökohtaiset avustajat myönnetään lähinnä vain vaikeavammaisille.

Äkkiseltään löysin todisteeksi vaikkapa Oulun kaupungin sivuilta tällaisen määritelmän:

"Henkilökohtainen apu on tarkoitettu henkilölle, joka vaikeavammaisuutensa perusteella tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman/sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista."(http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm)

Ei koske siis adhd-lapsia.

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

Käytät koko ajan omaa tulkintaasi. "Koko ajan" ei ole asia, jota ap olisi kertonut. Kuten sanoin, ap:n poika on varmasti haastava lapsi ja hän tosiaan sanoo, että poika puhuu päälle, mutta ei sitä, onko asia isokin ongelma opettajan mielestä.

Ilmeisesti ei ole, koska opettaja ei ole luokasta siirtoa ehdottanut.

Minulla on as-lapsi, joka on todella kiltti. Syrjäänvetäytyvä, eikä takuulla elämöi luokassa. On muuten jo erityisluokalla, koska hänellä on ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja jäisi helposti haaveilemaan muihin maailmoihinsa.

Miksi olet niin kärkkäästi haukkumassa nimettömänä muiden lapsia, kerropa? Tiedätkös, se ei kerro kamalan kauniita asioita sinusta itsestäsi.

-as-lapsen äiti-

kerron mielipiteeni erityislapsista jotka ovat lapsieni luokilla? eikö näistä asioista saa olla omaa mielipidettä, vaan pitää hyssytellä ja tyytyä siihen, että lapsi joutuu käymään koulua sellaisessa luokassa, jossa yksi oppilas häiritsee kaikkien keskittymistä? Olen ollut seuraamassa pariin otteeseen näitä tunteja ja se meno mikä noilla erityislapsilla tunneilla on (ei johdu aikuisesta seuraamassa, vaan jatkuu normipäivinäkin) on aivan jotain käsittämätöntä. yksi istuu pulpetissa muutaman minuutin kerrallaan, hokee persettä ja vittua, huutaa, pyörii, kälisee jne.

Heip!

Hauska pikku virhe tuossa sun tekstissä:) Kuitenkin ymmärrettävä. (Huumorilla huomautan)



Mutta se mitä sanot on varmaan just noin. Kun puhut kaikki lapsesi asiat ja jos se on vielä enimmäkseen negatiivista, niin käy juuri noin kun sanot.



Kannattaa olla yksi luotettu jonka kanssa asian jakaa.

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

Käytät koko ajan omaa tulkintaasi. "Koko ajan" ei ole asia, jota ap olisi kertonut. Kuten sanoin, ap:n poika on varmasti haastava lapsi ja hän tosiaan sanoo, että poika puhuu päälle, mutta ei sitä, onko asia isokin ongelma opettajan mielestä.

Ilmeisesti ei ole, koska opettaja ei ole luokasta siirtoa ehdottanut.

Minulla on as-lapsi, joka on todella kiltti. Syrjäänvetäytyvä, eikä takuulla elämöi luokassa. On muuten jo erityisluokalla, koska hänellä on ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja jäisi helposti haaveilemaan muihin maailmoihinsa.

Miksi olet niin kärkkäästi haukkumassa nimettömänä muiden lapsia, kerropa? Tiedätkös, se ei kerro kamalan kauniita asioita sinusta itsestäsi.

-as-lapsen äiti-

kerron mielipiteeni erityislapsista jotka ovat lapsieni luokilla? eikö näistä asioista saa olla omaa mielipidettä, vaan pitää hyssytellä ja tyytyä siihen, että lapsi joutuu käymään koulua sellaisessa luokassa, jossa yksi oppilas häiritsee kaikkien keskittymistä? Olen ollut seuraamassa pariin otteeseen näitä tunteja ja se meno mikä noilla erityislapsilla tunneilla on (ei johdu aikuisesta seuraamassa, vaan jatkuu normipäivinäkin) on aivan jotain käsittämätöntä. yksi istuu pulpetissa muutaman minuutin kerrallaan, hokee persettä ja vittua, huutaa, pyörii, kälisee jne.

En tosin ihan ymmärrä, mistä sinä tiedät ylipäätään, että nuo lapsesi luokalla olevan ongelmatapaukset ovat erityislapsia. Opettaja ei siitä saa kertoa, joten mistä tiedät?

Sinun kirjoittelussasi häiritsee isosti kaksi asiaa:

- teet oman elämäsi kokemuksista universaaleja ja luulet olevasi pätevä yleistämään ne koskemaan myös ap:n lasta. Mikä sinä olet haukumaan ap:n poikaa?

- kirjoituksistasi henkii erittäin epämiellyttävä ennakkoasenne kaikkia erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan. Olet "tietävinäsi", että ongelmat johtuvat kasvatuksesta ja että jos lapsella on dg, hänelle sallitaan kaikki. Oikeasti valtaosa erityislasten vanhemmista panostaa - syystäkin - kasvatukseen monin verroin enemmän aikaa ja eforttia kuin normiperheessä! Varmasti myös erityislasten vanhemmissa on evvk-vanhempia, mutta pieni vähemmistö - eikä ap:n aloituksesta minusta mikään viesti, että ap olisi sellainen vanhempi (päinvastoin)

Se, että tietää jonkin ei-toivotun käyttäytymisseikan johtuvan neurologisesta sairaudesta ei tarkoita, etteikö sitä ongelmaa yritettäisi poistaa - konstit ovat kumminkin erilaiset, pelkkä rankaiseminen EI tehoa.

Keskustella saa. Mutta sinä et keskustele asiallisesti. Ihan turhaa haukkua vanhempia siitä, miten kunnat järjestävät erityisopetuksen. Ei se ole vanhemmista kiinni, että uuden erityisopetuslain takia kunnat vähentävät erityisluokkia ja avustajien määrää ei ole lisätty.

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

Käytät koko ajan omaa tulkintaasi. "Koko ajan" ei ole asia, jota ap olisi kertonut. Kuten sanoin, ap:n poika on varmasti haastava lapsi ja hän tosiaan sanoo, että poika puhuu päälle, mutta ei sitä, onko asia isokin ongelma opettajan mielestä. Ilmeisesti ei ole, koska opettaja ei ole luokasta siirtoa ehdottanut. Minulla on as-lapsi, joka on todella kiltti. Syrjäänvetäytyvä, eikä takuulla elämöi luokassa. On muuten jo erityisluokalla, koska hänellä on ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja jäisi helposti haaveilemaan muihin maailmoihinsa. Miksi olet niin kärkkäästi haukkumassa nimettömänä muiden lapsia, kerropa? Tiedätkös, se ei kerro kamalan kauniita asioita sinusta itsestäsi. -as-lapsen äiti-

kerron mielipiteeni erityislapsista jotka ovat lapsieni luokilla? eikö näistä asioista saa olla omaa mielipidettä, vaan pitää hyssytellä ja tyytyä siihen, että lapsi joutuu käymään koulua sellaisessa luokassa, jossa yksi oppilas häiritsee kaikkien keskittymistä? Olen ollut seuraamassa pariin otteeseen näitä tunteja ja se meno mikä noilla erityislapsilla tunneilla on (ei johdu aikuisesta seuraamassa, vaan jatkuu normipäivinäkin) on aivan jotain käsittämätöntä. yksi istuu pulpetissa muutaman minuutin kerrallaan, hokee persettä ja vittua, huutaa, pyörii, kälisee jne.

se jolle vastasit.

Mutta, Suomessa kaikki lapset ovat oppivelvollisia eli 99% lapsista käy koulua.

Mihin nämä saastasuu-häiriköt pitäisi laittaa?

Oma lapseni on erityiskoulussa oppimisvaikeuksien takia (ei käytöshäiriöiden). Voit vain kuvitella meiningin siellä, kun osa ei oikeasti osaa (vaikka haluaisi) ja ne jotka jotain osaavat ovat juuri näitä evvk-haist*ittu -oppilaita.

Ihana kombinaatio. Välillä tuntuu että lapsi on eläintarhassa. No, eipähän ainakaan oppimisen ongelmineen häiritse NORMAALIlapsia.

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

Käytät koko ajan omaa tulkintaasi. "Koko ajan" ei ole asia, jota ap olisi kertonut. Kuten sanoin, ap:n poika on varmasti haastava lapsi ja hän tosiaan sanoo, että poika puhuu päälle, mutta ei sitä, onko asia isokin ongelma opettajan mielestä.

Ilmeisesti ei ole, koska opettaja ei ole luokasta siirtoa ehdottanut.

Minulla on as-lapsi, joka on todella kiltti. Syrjäänvetäytyvä, eikä takuulla elämöi luokassa. On muuten jo erityisluokalla, koska hänellä on ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja jäisi helposti haaveilemaan muihin maailmoihinsa.

Miksi olet niin kärkkäästi haukkumassa nimettömänä muiden lapsia, kerropa? Tiedätkös, se ei kerro kamalan kauniita asioita sinusta itsestäsi.

-as-lapsen äiti-

kerron mielipiteeni erityislapsista jotka ovat lapsieni luokilla? eikö näistä asioista saa olla omaa mielipidettä, vaan pitää hyssytellä ja tyytyä siihen, että lapsi joutuu käymään koulua sellaisessa luokassa, jossa yksi oppilas häiritsee kaikkien keskittymistä? Olen ollut seuraamassa pariin otteeseen näitä tunteja ja se meno mikä noilla erityislapsilla tunneilla on (ei johdu aikuisesta seuraamassa, vaan jatkuu normipäivinäkin) on aivan jotain käsittämätöntä. yksi istuu pulpetissa muutaman minuutin kerrallaan, hokee persettä ja vittua, huutaa, pyörii, kälisee jne.

En tosin ihan ymmärrä, mistä sinä tiedät ylipäätään, että nuo lapsesi luokalla olevan ongelmatapaukset ovat erityislapsia. Opettaja ei siitä saa kertoa, joten mistä tiedät?

Sinun kirjoittelussasi häiritsee isosti kaksi asiaa:

- teet oman elämäsi kokemuksista universaaleja ja luulet olevasi pätevä yleistämään ne koskemaan myös ap:n lasta. Mikä sinä olet haukumaan ap:n poikaa?

- kirjoituksistasi henkii erittäin epämiellyttävä ennakkoasenne kaikkia erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan. Olet "tietävinäsi", että ongelmat johtuvat kasvatuksesta ja että jos lapsella on dg, hänelle sallitaan kaikki. Oikeasti valtaosa erityislasten vanhemmista panostaa - syystäkin - kasvatukseen monin verroin enemmän aikaa ja eforttia kuin normiperheessä! Varmasti myös erityislasten vanhemmissa on evvk-vanhempia, mutta pieni vähemmistö - eikä ap:n aloituksesta minusta mikään viesti, että ap olisi sellainen vanhempi (päinvastoin)

Se, että tietää jonkin ei-toivotun käyttäytymisseikan johtuvan neurologisesta sairaudesta ei tarkoita, etteikö sitä ongelmaa yritettäisi poistaa - konstit ovat kumminkin erilaiset, pelkkä rankaiseminen EI tehoa.

Keskustella saa. Mutta sinä et keskustele asiallisesti. Ihan turhaa haukkua vanhempia siitä, miten kunnat järjestävät erityisopetuksen. Ei se ole vanhemmista kiinni, että uuden erityisopetuslain takia kunnat vähentävät erityisluokkia ja avustajien määrää ei ole lisätty.

simppeliä, eikö? Ja kyllä mua korpeaa nämä erityislapset ja heidän vanhempansa, koska jos lapsi vetää meidän lasta neniin ja asiaa mennään selvittämään, niin ensimmäisenä sanotaan, että meidän Nico-Petteri on erityislapsi. Minusta se ei ole syy, eikä saa ollakaan, vaan myös erityislapsi pitää saada tajuamaan, että toisia ei hakata. Ja universaaliudesta en ole puhunut, mutta näitä tapauksia on USEAMPIA. Ei ole kyse yhdestä, eikä kahdestakan tapauksesta, vaan useammasta. Minusta moni vanhempi menee sen lapsen diagnoosin taakse ja heilutellaan vaan käsiä huuli pyöreänä, kun mitään ei muka voida tehdä.

tarkoitusta varten on koulukodit olemassa. Suomessa tosiaan on vain kuusi valtion omistamaa koulukotia, itse olen kasvanut sellaisessa 18-vuotiaaksi.



Koulukotiin joudutaan/päästään vain ja ainoastaan erittäin vakavassa tilanteessa. Ensinnäkin lapsi otetaan huostaan vanhemmilta. Kotona saattaa olla hyväksikäyttöä, huumeiden käyttöä koko perheellä, vanhemmat vankilassa erilaisista rikoksista mm. tapoista ja huumausainerikoksista, perheen äiti saattaa toimia avoimesti prostituoituna kotonaan, koko perhe varastaa viikonloppuisin Stockalla, nuori lintsaa pahasti (tämä ei voi olla yksistään syy sijoitukseen), käyttäytyy itsetuhoisesti, pyrkii vakavasti vahingoittamaan muita, huoraa rahasta jne.



Koulukodissa lähes kaikilla nuorilla on jo pitkä rikosrekisteri, rosiksissa käydään omahoitajan kanssa ahkerasti. Ongelmat ovat moninaisia, vakavia ja nuori on pahasti sekaisin. Huumeita tuodaan myös laitokseen, vaikka tavarat pengotaankin lomalta tullessa ja joskus tehdään ruumiintarkastus. Oppilaat ovat usein riidoissa ja saattavat harrastaa systemaattista kiusaamista, myös fyysistä väkivaltaa toisiaan kohtaan. Ja sanon, että se kiusaaminen on SAATANALLISTA!



Aika-ajoin joku on onnistunut vetämään huumeista överit, aika-ajoin joku viedään sairaalaan itsemurhayrityksen jälkeen, aika-ajoin nuoret karkaavat, varastavat auton ja lähtevät stadiin ja kuka minnekin.



Koulukodissa eristetään nuori esim. karkaamisen jälkeen kuukaudeksi pieneen huoneeseen, josta saa poistua hoitajan kanssa valvotulle kävelylle tai suihkuun. Siellä on myös oma putka, jossa itse olen viettänyt viikonlopun.



KoulukotI on monelle paikka ennen vankilaa. Monet sen aikaiset kaverini ovat kuolleet pian sijoituksen jälkeen tai jo kotilomilla huumeisiin, väkivaltaan, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Olen niitä harvoja, jotka ensinnäkin selvisi hengissä, ja vielä harvempia, jotka hankkivat koulutuksen ja menivät töihin. Tosin, tunne-elämältäni olen epävakaa edelleen ja syön lääkettä luultavasti lopun elämäni.



Koulukoti ei toimi "opetuksena" vilkkaalle vintiölle, se on rankka paikka, jonne joudutaan monen viranomaistahon ja prosessin kautta usein ennen vankilaa. Perhekotia, nuorisokotia yms. ei edes kannata vertailla koulukotiin. Ne ovat pehmeitä muotoja verrattuna valtion laitokseen.



Ja muuten, koulukodit eivät ole paikkoja jossa hoidettaisiin sairaita. Siellä suositaan lääkkeettömyyttä, koska nuoret ovat pahasti päihderiippuvaisia. Itselleni ei annettu lääkitystä lääkärin määräyksestä huolimatta. Kärsin pahoista psykooseista ajoittain. Adhd-lapselle koulukoti on vihoviimeinen paikka. Nuoret ovat vastoin yleistä luuloa siellä hyvinkin skarppeja ja älykkäitä. Älykkyyttä käytetään kuitenkin väärin. Erilaista kiusataan takuulla.



Ap, unohda nuo koulukotihöpötykset. Tilanteenne ei ole sellainen että poikasi tarvitsisi rankkaa hoitoa. Eikä häntä edes sijoitettaisi niin megakalliiseen ja vaikeapääsyiseen paikkaan. Ehdotan vallan muita tukitoimia ja pääasiassa yhteistyötä terveydenhuollon - ei sosiaalihuollon - kanssa saadaksesi pojallesi hoitoa adhd:seen.



Tsemppiä, olet hyvä äiti.

sillä esimerkiksi ap:n poika ei ole ollut KERTAAKAAN tappelussa mukana. Kerran alakoulu-uransa aikana on tönäissyt vuorenvalloituksessa turhan kovaa, oliko kolmosella vai nelosella, ja kerran on kotiin tullut viestiä siitä että nimitteli luokkatoveria kavereiden mukana. Tämä tapahtui viime keväänä. Näihin suhtauduttiin vakavasti kotona, koulu ei juurikaan puuttunut, vain pieni maininta ohimennen.



Että jos nyt jätettäisiin ne ympäristölleen vaaralliset agressiiviset tappelupukarit ja rääväsuut edes tästä keskustelusta, vaikka ne yleensä joka av-keskusteluun mukaan vedetäänkin.



ap

puhumatta päälle, mutta koulussa ei. eikö se ole opetusta häiritsevää, jos joku mölyää koko ajan saadakseen äänensä kuuluville jne? Ilmeisesti sulla on myös erityislapsi, joka saa elää kuin pellossa, koska sillä on diagnoosi?

Käytät koko ajan omaa tulkintaasi. "Koko ajan" ei ole asia, jota ap olisi kertonut. Kuten sanoin, ap:n poika on varmasti haastava lapsi ja hän tosiaan sanoo, että poika puhuu päälle, mutta ei sitä, onko asia isokin ongelma opettajan mielestä.

Ilmeisesti ei ole, koska opettaja ei ole luokasta siirtoa ehdottanut.

Minulla on as-lapsi, joka on todella kiltti. Syrjäänvetäytyvä, eikä takuulla elämöi luokassa. On muuten jo erityisluokalla, koska hänellä on ongelmia oman toiminnan ohjauksessa ja jäisi helposti haaveilemaan muihin maailmoihinsa.

Miksi olet niin kärkkäästi haukkumassa nimettömänä muiden lapsia, kerropa? Tiedätkös, se ei kerro kamalan kauniita asioita sinusta itsestäsi.

-as-lapsen äiti-

kerron mielipiteeni erityislapsista jotka ovat lapsieni luokilla? eikö näistä asioista saa olla omaa mielipidettä, vaan pitää hyssytellä ja tyytyä siihen, että lapsi joutuu käymään koulua sellaisessa luokassa, jossa yksi oppilas häiritsee kaikkien keskittymistä? Olen ollut seuraamassa pariin otteeseen näitä tunteja ja se meno mikä noilla erityislapsilla tunneilla on (ei johdu aikuisesta seuraamassa, vaan jatkuu normipäivinäkin) on aivan jotain käsittämätöntä. yksi istuu pulpetissa muutaman minuutin kerrallaan, hokee persettä ja vittua, huutaa, pyörii, kälisee jne.

En tosin ihan ymmärrä, mistä sinä tiedät ylipäätään, että nuo lapsesi luokalla olevan ongelmatapaukset ovat erityislapsia. Opettaja ei siitä saa kertoa, joten mistä tiedät?

Sinun kirjoittelussasi häiritsee isosti kaksi asiaa:

- teet oman elämäsi kokemuksista universaaleja ja luulet olevasi pätevä yleistämään ne koskemaan myös ap:n lasta. Mikä sinä olet haukumaan ap:n poikaa?

- kirjoituksistasi henkii erittäin epämiellyttävä ennakkoasenne kaikkia erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan. Olet "tietävinäsi", että ongelmat johtuvat kasvatuksesta ja että jos lapsella on dg, hänelle sallitaan kaikki. Oikeasti valtaosa erityislasten vanhemmista panostaa - syystäkin - kasvatukseen monin verroin enemmän aikaa ja eforttia kuin normiperheessä! Varmasti myös erityislasten vanhemmissa on evvk-vanhempia, mutta pieni vähemmistö - eikä ap:n aloituksesta minusta mikään viesti, että ap olisi sellainen vanhempi (päinvastoin)

Se, että tietää jonkin ei-toivotun käyttäytymisseikan johtuvan neurologisesta sairaudesta ei tarkoita, etteikö sitä ongelmaa yritettäisi poistaa - konstit ovat kumminkin erilaiset, pelkkä rankaiseminen EI tehoa.

Keskustella saa. Mutta sinä et keskustele asiallisesti. Ihan turhaa haukkua vanhempia siitä, miten kunnat järjestävät erityisopetuksen. Ei se ole vanhemmista kiinni, että uuden erityisopetuslain takia kunnat vähentävät erityisluokkia ja avustajien määrää ei ole lisätty.

simppeliä, eikö? Ja kyllä mua korpeaa nämä erityislapset ja heidän vanhempansa, koska jos lapsi vetää meidän lasta neniin ja asiaa mennään selvittämään, niin ensimmäisenä sanotaan, että meidän Nico-Petteri on erityislapsi. Minusta se ei ole syy, eikä saa ollakaan, vaan myös erityislapsi pitää saada tajuamaan, että toisia ei hakata. Ja universaaliudesta en ole puhunut, mutta näitä tapauksia on USEAMPIA. Ei ole kyse yhdestä, eikä kahdestakan tapauksesta, vaan useammasta. Minusta moni vanhempi menee sen lapsen diagnoosin taakse ja heilutellaan vaan käsiä huuli pyöreänä, kun mitään ei muka voida tehdä.

Totta kai, voi olla, että noita evvk-mammoja on osunut kohdallesi ja varmasti onkin turhauttavaa. En epäile yhtään.

Oletko kumminkin nyt satavarma, että he ovat maininneet erityisyydestä siksi, että välttelevät asiaan puuttumista sen varjolla? Eli onko niin, että tiedät, ettei asiaan ole kotona mitenkään puututtu?

Vai onko niin, että ovat vain selittäneet tapauksen taustoja JA puuttuneet kotona asiaan. Ehkä se on sinun omaa tulkintaasi, että kun he ovat kertoneet diagnoosin, se olisi jotenkin LUPA lapselle olla väkivaltainen.

Kumma, että olet törmännyt vain evvk-vanhempiin. Kun itse tunnen paljon erityislasten vanhempia, kymmenittäin itse asiassa järjestötoiminnan ja koulun kautta, eikä kukaan heistä ajattele, että dg olisi jokin erityislupa olla häirikkö. Päinvastoin.

JOKA tapauksessa se, että sinä olet törmännyt evvk-vanhempiin ei oikeuta sinua yleistämään sitä koskemaan kaikkia erityislapsia.

Eikä myöskään haukkumaan ap:tä. Eikös jo se, että hän erittelee ongelmia täällä kuten tekee ole merkki siitä, että hän ottaa oman lapsensa kasvatuksen hyvin tosissaan?

2000-luvulla

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

olen toiminut vuoden verran avustajana lapselle, jolla EPÄILTIIN adhd:ta, lisäksi oli fyysinen sairaus joka ei avustajaa vaadi. Vanhempansa ovat opettajia, joten ilmeisesti tiesivät mitä naruja vedellä.

Uuden vammaispalvelulain myötä henkilökohtaiset avustajat myönnetään lähinnä vain vaikeavammaisille.

Äkkiseltään löysin todisteeksi vaikkapa Oulun kaupungin sivuilta tällaisen määritelmän:

"Henkilökohtainen apu on tarkoitettu henkilölle, joka vaikeavammaisuutensa perusteella tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman/sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista."(<a href="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm" alt="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm">http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm</a&gt;)

Ei koske siis adhd-lapsia.

Enempää ei tuntomerkkejä tule vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Ja tosiaan olen vuoden ollut em. lapsen avustajana koulussa. Lakipykälistä en tiedä, mutta tämä on omakohtainen kokemus. Seuraavana vuonna lapsi ei enää avustajaa saanut/tarvinnut, en tiedä syytä miksi.

2000-luvulla

kuin alkuperäisen viestisi, en siis seurannut tätä muuta keskustelua.

Sinuna laittaisin pojan koulukotiin tietyksi ajanjaksoksi, esim. kuukaudeksi ja tämän jälkeen vaatisin pojalle kouluun henkilökohtaisen hyvän koulunkäyntiavustajan.

Onko sinusta ihan oikeasti jokin syy, miksi ap:n pitäisi SUKULAISTEN mutu-neuvojen takia panna lapsi kauas kotoa kuukaudeksi?

Ja kuten sanottua, henkilökohtaista avustajaa ei saa adhd-diagnoosilla.

ja olen itse ollut avustajana 2 vuotta ja tiedän kyllä ketä ja millä diagnoosilla olen avustanut.

Pelkkä adhd -dg ei riitä. Tiedän tämän satavarmasti.

Nykyään henkilökohtaista avustajaa haetaan vammaispalvelulain perusteella. Sen saaminen vaatii siis vammaisuudeksi luokiteltavaa vakavaa haittaa arkisissa toiminnoissa.

Vielä 1990-luvulla ja paikka paikoin (kunnissa on hieman eroja, koska kukin kunta tulkitsee lakeja omien budjettiensa mukaan) 2000-luvun alussa saattoi saada kouluun henkilökohtaisen avustajan neurologisen dg:n (adhd, as) mukaan.

Ei enää.

olen toiminut vuoden verran avustajana lapselle, jolla EPÄILTIIN adhd:ta, lisäksi oli fyysinen sairaus joka ei avustajaa vaadi. Vanhempansa ovat opettajia, joten ilmeisesti tiesivät mitä naruja vedellä.

Uuden vammaispalvelulain myötä henkilökohtaiset avustajat myönnetään lähinnä vain vaikeavammaisille.

Äkkiseltään löysin todisteeksi vaikkapa Oulun kaupungin sivuilta tällaisen määritelmän:

"Henkilökohtainen apu on tarkoitettu henkilölle, joka vaikeavammaisuutensa perusteella tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman/sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista."(&lt;a href="<a href="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm" alt="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm">http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm</a&gt;" alt="<a href="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm" alt="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm">http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm</a&gt;"&gt;<a href="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm&lt;/a&gt;" alt="http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm&lt;/a&gt;">http://www.ouka.fi/sote/vammaisuus/avustajat.htm&lt;/a&gt;</a&gt;)

Ei koske siis adhd-lapsia.

Enempää ei tuntomerkkejä tule vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Ja tosiaan olen vuoden ollut em. lapsen avustajana koulussa. Lakipykälistä en tiedä, mutta tämä on omakohtainen kokemus. Seuraavana vuonna lapsi ei enää avustajaa saanut/tarvinnut, en tiedä syytä miksi.

En sano, etteikö kunnissa olisi vaihtelua tässä. Mutta erityisopetuslakia on muutettu, vammaispalvelulakia on muutettu ja kunnilla on säästöpaineita - kaikki yhdessä ovat tehneet tilanteen entistä vaikeammaksi erityislasten ja heidän perheidensä kannalta.

Oletko meedio?



Sori, oli pakko :D