Mikä puoltaisi vaikean esiteiniesikoisen siirtämistä koulukotiin?

sellainen on adhd:hen....:D jos ei muu auta niin parempi silti se kuin toinen koti...

Lääketeollisuus senkun kukoistaa.. lisäaineilla saadaan aikaseks paljon uusia sairauksia, joihin määrätään sitten lääkkeet.



Mummo valitti lääkärille, että masentaa kun ei pääse liikkumaan, kun on polvi kipeä.

->masennuslääkitys



puhutaanks vähän benecoleista :D "sydänliitto suosittelee"

sydänliitto on lääketehtaan rahoittama.

haluukohan ne vilpittömästi kaikkien parasta vai kenties määrätä statiineita koko kansalle?

(tutkimus jonka mukaan benecol kyllä laskee kolesterolia, mutta sydänkuolleisuus lisääntyy 2,5%) (norjassa kolesteroliraja 6,9 ja suomessa 5) lisäksi useita tutkimuksia, jonka mukaan kolesteroli ei korreiloi sydänkuolleisuuden kanssa)



sori kun poikkeaa vähän aiheesta, mutta kääntäkää nyt hyvät naiset katseenne sinne alkuperäiseen syyhyn!

että haluat pitää lapsen kotona, ja yleensä se on kaikkein paras vaihtoehto, varsinkin noin nuorelle.

Mutta luulen, että joskus ongelmat voivat muodostua sellaisiksi, että ympäristön vaihdos melkeinpä vaaditaan niiden katkaisemiseksi. Vaikka kotona tehtäisiin kaikki ns. oikein niin kun lapsi on ympäristössä missä hän on tottunut uhmaamaan ja pistämään vastaan niin se ympäristö sinänsä voi pitää yllä tätä roolia.

Mutta toisaalta laitokseen joutuminen on kova hylkäämiskokemus. Ikävä tilanne, mutta uskon että osaat tehdä oikean ratkaisun. Vaikutat todella hyvältä äidiltä.

Tätä minulle on ehdotettu, en itse näe siinä mitään hyvää, mutta haluaisin ymmärtää koulukodin kannattajien ajatusmaailmaa.

Poika on:

- 12-vuotias adhd

- vaatii järkyttävän panostuksen ja huudon jotta tekee yksinkertaisimmankin asian, esim läksyt tehdään kyllä, kunhan niistä on tapeltu tunti

- ylimielinen auktoriteettejä kohtaan, tottelee koulussa vain yhtä opettajaa. Kotona kyllä kunnioittaa, mutta yrittää nostaa ylimielisen asenteen heti kun vain saa siihen mahdollisuuden

- laiska ja haluton liittyen kaikkeen muuhun kuin mielenkiinnon kohteisiinsa

- toisinaan toisten tunteita huomioimaton ja töykeä

- ylivilkas ja häiritsee koulussa, kotona on nyt oppinut olematta puhumaan päälle, isossa ryhmässä se ei kuitenkaan onnistu

- kiinnostunut kaikesta pelottavasta, kuten death metal -bändit jne

- tästä huolimatta käy normaalia kutosluokkaa ilman henkilökohtaista avustajaa

Toiset läheisemme ovat sitä mieltä että kasvaakseen "normaaliksi", poika pitäisi sijoittaa. perheneuvola on kuitenkin meidät kelpo kasvattajiksi todennut.. Meillä on kuitenkin rajat, rakkautta, tavallinen perhe ja kaksi pikkuveljeä (6 ja 8 -vuotiaan) joiden kasvatuksessa ei ole koskaan ollut juurikaan ongelmia. No, heillä ei olekaan adhd:ta..

Ja rakastan haastavaa esikoistani, en todellakaan tahdo häntä pois kotoa!!

mun mielestä tarvikaan kertoa. En mäkään koskaan kerro ihan kaikkea ettei mua tunnistettaisi täältä. Nytkin kirjotan eri murteella kun puhun.

Toi henkilökohtainen avustaja tuli itsellekin mieleen, sillon niitä ei ollut kun meillä oli niitä sijoituslapsia. Mut käsittääkseni nykyään henkilökohtaisen avustajan saamiseen on ihan joku lainturva. Tutki asiaa ap.

Hyvä että pojalla on hamsteri. Voisit kokeilla toimia viikon ajan siten, ettet muistuttelisikaan vedestä tai ruoasta. Voit itse salaa vaihtaa hamsterin veden tai lisätä pikkuisen ruokaa. Laita vettä sen verran mitä pullossa sillä hetkellä on tai ihan pikkuisen enemmän. Kuitenkin niin että poika ei huomaa. Katso mitä tapahtuu.

nelkku

vaikkakin on ihan luonnollista pyrkiä selittämään asiat ja tilanteet itsenä ja oman perheen eduksi. Tuskinpa pojan sijoitusta koulukotiin suositellaan pelkästään sen takia, että hamsterin häkin siivouksesta joutuu huomauttamaan.

Oletko selvittänyt poikasi mahdollisuutta saada kouluun henkiklökohtainen avustaja tai mahdollisuutta päästä pienluokalle? Annat kuitenkin kuvan että kotona poikasi on jollain tavoin hallittavissa.

Miksi ei ole avustajaa, kun on kuitenkin tavallisella luokalla? Mitä tukitoimia lapsi saa?

Itsellä on adhd lapsi, eikä tosiaan tarvitse kaikesta koko aikaa ja paljon muistutella... eli lemmikinhoito sujuu ilman patisteluja, vaikka lapsi on nuorempi, niin osaa tietyt velvoitteet hoitaa, kun ollaan oltu pitkäjänteisiä kaiken aikaa... Laitoshoitoon en ota kantaa, kun siitä en mitään tiedä, mutta vastuuta pitää jo tuonikäisen osata kantaa paremmin vs pumpulielämä.

on tulossa murrosikään ja uskokaa tai älkää niin tuo kuullostaa aikalailla normaalilta murkun käytökseltä! Ei mihinkään koulukotiin, kyllä kotona on paras paikka. Sitten jos tekis ilkivaltaa tai jne. niin sitten harkitsisin koulukotiin laittoa.

Miksi ei ole avustajaa, kun on kuitenkin tavallisella luokalla? Mitä tukitoimia lapsi saa?

Itsellä on adhd lapsi, eikä tosiaan tarvitse kaikesta koko aikaa ja paljon muistutella... eli lemmikinhoito sujuu ilman patisteluja, vaikka lapsi on nuorempi, niin osaa tietyt velvoitteet hoitaa, kun ollaan oltu pitkäjänteisiä kaiken aikaa... Laitoshoitoon en ota kantaa, kun siitä en mitään tiedä, mutta vastuuta pitää jo tuonikäisen osata kantaa paremmin vs pumpulielämä.

Käsitin, että tuttavat ja sukulaiset vaativat sitä koulukotiin sijoittamista ja että asiantuntijat taas pitävät ap:n perhettä ihan kelpona kasvatusyksikkönä. Ja että ap ihmetteli, miksi sitä tarjotaan ihmeratkaisuna, kun perhe kuitenkin hoitaa lapsensa esimerkillisesti. Eihän koulukoti ole ratkaisu adhd:hen eikä edes siihen, että väännetään kotiintuloajoista tai muistutetaan hamsterin hoitamisesta.



Missä pumpulissa te itse elätte? Koulukotiin joutuvat/pääsevät lapset ovat yleensä täysin hukassa elämässään. Eivät käy koulua, eivät tottele ketään, eivät noudata mitään sääntöjä ja se tärkein: kaveripiiri on suorastaan vaarallinen. Ei sinne nyt ihan otetan adhd-lasta, jota täytyy komentaa kaksi kertaa enemmän kuin ns. tavallista lasta ja jonka perhe kykenee siihen helposti.



Toki minustakin kuulostaisi hyvältä, jos lapsi pääsisi pienryhmään opiskelemaan mutta toisaalta myös tuo ikä on sellainen, että tilanne saattaa lähteä mihin suuntaan tahansa.



Tsemppiä ap:lle. Koulukoti ei ole tällä hetkellä mitenkään looginen paikka lapsellenne.

Adhd:n kanssa on raskasta elää. Toisaalta myös monet muut pulmat voivat aiheuttaa adhd:n kaltaisia ongelmia. Selvittelisin mahdollisuutta neurologiseen arvioon. Muuten elämänne kuulostaa olevan järjestyksessä. Rakkaushan on tärkeintä. Näen paljon työssäni lapsia joiden kohdalla rakkaus ja välittäminen puuttuu vanhempien taholta. Näitä ei voi saada tukitoimien kuten lastensuojelun kautta kuin ääritapauksissa, jolloin sijoitus onnistuu hyvään perheeseen. Siinä mielessä tilanne poikasi kohdalla on onnekas, että jaksatte yrittää.Muista riittävä uni ja säännöllinen elämä (ruoka-ajat, liikunta, mahd. vähän pelaamista konsoleilla jne. yhdessäolo).Voimia!

Mä uskon, että adhd on ihan uus sairausmuoto joka on ilmenny lisäaineiden tullessa kuvioihin. en tiedä mistä netistä voisi lisää lukea, mutta dokumentin olen joskus nähnyt. Joillakin vain se adhd puhkeaa, joillakin ei. joillakin kannabis laukaisee skitsofrenian ja joillakin ei. ei kannata pitää ihan humpuukkina. lisäaineet on saanut kaikenlaista pahaa aikaseksi.

esittäkää nyt tieteellistä faktaa, eikä mitään mä uskon teorioita. Älkää kommentoiko, jos ette oikeasti tiedä, mitä on adhd-lapsen kanssa eläminen. Hoitakaa vaan omat muksunne. Itse olen syönyt luomuruokaa viimeiset 15 vuotta, mukaanlukien raskausajat. Väsyttää nämä tällaiset "minäpäs tiedän"-tyypit. TERVETULOA muutamaksi viikoksi meille hoitamaan. Teille menee kuulkaa sormi suuhun teorioittenne kanssa.

ADHD:ta on ollut aikaisemminkin. Silloin sitä kutsuttiin lieväksi kehitysvammaksi nimeltä MBD, ja mm. Märta Tikkanen on kirjoittanut siitä omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kirjan. Nykyisin kuvaus on tarkentunut, eikä ADHD:ta lueta kehitysvammaksi, vaan neurologiseksi häiriöksi ja oppimisvaikeudeksi. Jälkeenjääneitä nämä lapset eivät ole. Oman poikani älykkyysosamäärä on neurologin mukaan tavallista korkeampi.

Ap olisikohan pojalle koulussa se oma avustaja viisain tai erityisluokka? Asiasta voisi jutella koulupsykologin kanssa. Koulukoti nyt tuskin sentään, älä kuuntele niitä besserwisseridiootteja.

Itsellä on lievä adhd+dysfasialapsi. Pärjää iloisesti nyt vitosella erityisluokalla paitsi että.... Kesällä paljastui, ettei osaa sanaakaan kahden vuoden englanninopiskelusta. Olisi jäänyt luokalle, jos en olisi open kanssa sopinut, että syksyllä englantia osataan. Juts tuo kun ei kiinnosta, niin tappelun kanssa alettiin kesäkuun 6. tekemään ja itketään, kun "en minä osaa". Välillä juostiin ympäri taloa, kun poika paineli tunnilta karkuun. Siinä onkin hommaa, kun 11 v. kaivaa puusta alas, että tules opiskelemaan NYT englantia. Välillä demonstroitiin verbejä kuten jump, sit, run ihan tekemällä niitä (karkuun run away, mikä nauratti jo lasta). Tunti piti pätkiä vartin osioihin. Lisäksi hommasin kieltenopiskeludvd:tä. Porkkanana oli uintireissu.

Olen laittanut kieltenopiskelun porkkanaksi pleikkarin oston keväällä, jos nostaa numeroaan vitosesta ylöspäin. Autan itse opiskelussa. On tehonnut, koenumerot on noussseet seiskan hujakoille. Kyllä meilläkin saa patistella ja kehottaa ja vaatia, muuten ei tapahdu mitään, mikä ei itseä kiinnosta. Juuri se on ADHD:ta eli keskittymishäiriöätä ja ylivilkkautta. Unohdetaan mitä piti tehdä, tai jätetään tekemättä, tai tehdään jotain aivan päätöntä mielijohteesta, mennään vaikka pakkaseen ilman paitaa ja kenkiä.

Tunnistin kyllä kuvauksestasi monia lapseni piirteitä, tosin heavymetallia ei kuunnella, ja opea tottelee, kun se on aika tiukkapipo maikka ja hyvä niin. Luokalla on vain 9 lasta, eli opella on aikaa neuvoa. Meillä ei lässyttäjät pärjäisikään.

Pitää itse pitää lasta ohjaksissa tiukasti, ja niinhän sä teetkin, ja valvoa opiskelua ja osallistua siihen.

Lisäksi olen laittanut hänet liikunnallisiin harrastuksiin, jotta pysyy pois kadulta harmeja hakemasta. Korista, painia. Ei ehdi notkua puistonpenkeillä. Typeryyksiin kun lähtee herkästi mukaan, kun ei oma järjenjuoksu ehdi mukaan päähänpistoon.

Meilläkin on nuorempi lapsi, jonka kanssa ei ole ongelmia.

Tottelee paremmmin, kun on lääkitys, koska lääkitys vaikuttaa myös siihen uhmakkuuteen tarkkaavuuden kautta.

Ihan normaalia on adhd lapselle, ettei tottele helposti.



Kahden erityisen äidin lapsena ole oppinut yhden asian.

ÄLÄ PUHU LAPSESTASI MUILLE IHMISILLE!

Ihmiset vaan satuttavat sua kommenteillaan, niin siksi älä puhu ja jos puhut niin puhu vain hyvää.

Ihmiset on ilkeitä, siis vielä kerran ÄLÄ PUHU.



Kaikkea hyvää teille!

OK, otan oppia ja nielen ylpeyteni tässä kohtaa. voi olla,etten tiedä kaikkea adhd:ta koskevaa.



en silti usko, että siitä haittaa ainakaan olisi jos jättää lisäaineet pois.



Mutta mielipiteeeni perustuu erääseen dokumenttiin, jonka joskus katsoin.



oppia ikä kaikki :)

Ei se ihmeitä tee. Auttaa kyllä hivenen, mutta ei se ole mikään parantava ihmepilleri.



ap

kovasti, jos noilla kertomillasi kriteereillä irtoaa paikka koulukodista. Joko asiaan liittyy muita suurempia ongelmia, esim. rikoksia tai jatkuvaa lintsausta tai ongelmia perheen sisäisessä toiminnassa tai sitten tosiasiassa koulukoti ei ole realistinen vaihtoehto.



(Terveet ja hyvinvoivat pikkusisarukset eivät kerro paljonkaan tämän pojan tilanteesta, tiedän paljon perheitä, joissa yksi lapsi on lähtenyt käsistä niin pahasti, että on tarvittu huostaanotto tasoittamaan tilanteen.)



Paljon paljon ap:n kuvailemaa ongelmaisemmat nuoret asuvat kotonaan ja käyvät koulua milloin käyvät ilman että heillekään riittää laitospaikkoja.

mikä tässä nyt oikein sitten oli ongelmana??



se, ettei lapsi tottele ensimmäisellä käskyllä??

kun joku kehtaa valittaa erityislapsen haastavuutta. Anna moisten mutuilujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - ei sinun lähipiirilläsi ole oikeasti mitään tietoa adhd-lapsista tai koulukodista.



Lapsellasi näyttää olevan jo nyt hyvä koti ja kasvatus, ja oirehtiminen on tyypillistä adhd-oireistoa. Sitä ei mikään koulukoti paranna, kyse kun ei ole kasvatusvirheistä vaan synnynnäisestä neurologisesta sairaudesta.



Perheneuvolassa tiedetään varmasti lähipiiriänne asiantuntevammin, onko teillä joitain kasvatuksellisia ongelmia vai ei - eikä siis kirjoittamasi mukaan ole.





Se tuli kyllä mieleen, että olisikohan syytä lisätä sitä "porkkanaa" kepin ohelle... pelkkä käskytys ei tehoa ollenkaan yhtä hyvin kuin käskytys+palkitseminen oikeasta toiminnasta. Toisin sanoen aina, kun poika esimerkiksi tekee läksyt ajallaan ja tappeluitta, hän saa jotain palkinnoksi, vaikkapa vähän peliaikaa. Tai viiden hyvin sujuneen läksynteon jälkeen pääsee tekemään jotain mieluista.



Palkinnon on syytä olla melko välitön, eikä saa vaatia liikoja (esim. täydellisesti mennyttä iltaa), koska silloin poika helposti antaa periksi, eikä edes yritä. Ei tavaraa tai rahaa mielellään palkkioksi, vaan tekemistä - koska idea on, että lapsi tekee noita asioita tietyn ajan päästä ilman palkkiotakin.



Tsemppiä, pojastanne kasvaa kyllä kelpo mies ja jo nyt hän sentään pärjää normaaliluokassa, mistä kannattaa häntä joskus kehuakin - kaikki adhd-lapset eivät nimittäin pärjää.



-as-lapsen äiti-

Sieltä ei tule koskaan mitään voittajia ulos. Laitosympäristö ei sovi oikein kenellekään.

death metal bändeistä? :D



Enemmän mä olisin huolissani pojasta joka on kiinnostunut amis-popista ja iskelmästä :)

Lääketeollisuus senkun kukoistaa.. lisäaineilla saadaan aikaseks paljon uusia sairauksia, joihin määrätään sitten lääkkeet.

Mummo valitti lääkärille, että masentaa kun ei pääse liikkumaan, kun on polvi kipeä.

->masennuslääkitys

puhutaanks vähän benecoleista :D "sydänliitto suosittelee"

sydänliitto on lääketehtaan rahoittama.

haluukohan ne vilpittömästi kaikkien parasta vai kenties määrätä statiineita koko kansalle?

(tutkimus jonka mukaan benecol kyllä laskee kolesterolia, mutta sydänkuolleisuus lisääntyy 2,5%) (norjassa kolesteroliraja 6,9 ja suomessa 5) lisäksi useita tutkimuksia, jonka mukaan kolesteroli ei korreiloi sydänkuolleisuuden kanssa)

sori kun poikkeaa vähän aiheesta, mutta kääntäkää nyt hyvät naiset katseenne sinne alkuperäiseen syyhyn!

Meinaan siihen "ravitsemuksella terveeksi" -ajatteluun ei kyllä kuulu pelkästään lisäaineiden välttely, vaan hyvin laajamittainen lisäRAVINTEIDEN tuputus: karnosiinia, epaa, omegoita jnejne.

Ja jos SE ei ole tiettyjen tolosten bisnes niin enpä tiedä mikä.

Olen oman assini kanssa kokeillut sitäkin, ilman mitään vaikutusta. Jotkut varmaan voivat hyötyä lisäaineettomasta, sokerittomasta, gluttenittomasta dieetistä plus lisäravinteista, mutta se on aika kallis ja vaikea kokeilu.

-as-lapsen äiti-

Tosiaan, lääkitys on, lisäksi viikottainen ryhmäterapia. Koulussa ei ole mitään tukitoimia, ei ole varaa. Uskokaa pois, yritetty on!



Mutta teidän viestit tosiaan auttoi minua ymmärtämään sukulaisten kannan, silti itse olen samaa mieltä kuin ennenkin. Poika pysyy varmasti kotona, kokeillaan tiukentaa kuria entisestään kuitenkin. Johdonmukaisuus on joskus vaikeaa, siinä minulla varmasti on paljon parantamista..



ap