Sotaveteraanimyytti - miten sota on vaikuttanut teidän suvussanne?

kun laitoit vihollisen lainausmerkkeihin.. Heh, luuletko todellakin että venäläiset olivat ja ovat ylimpiä ystäviämme. Isä Aurinkoinen ja sitä rataa?

siksi, että en itse elä sitä aikaa, vaan lainasin sanan sota-ajasta. Itse en pidä nykyvenäläisiä vihollisina, joskaan en usko, että sodan vastapuolta ystäväksikään voisi kutsua sota-aikana tai kovin pian sen jälkeenkään.

Toinen syy lainausmerkkeihin on se, että ajattelen, että sodassa ihmiset sotivat moni pakotettuna toisiaan vastaan. Tuskin siellä kovin moni on halunnut olla ampumassa toisia nuoria miehiä, perheenisiä... Tavallaan ymmärrän, että vihollisesta on puhuttu, onhan se näin helpompaa tehdä se, mikä on kuolemanrangaistuksen uhalla pakko: eli ampua toinen ihminen.

t. humanisti vailla poliittista kotia

Oletko seurannut uutisia viime vuosina...mitä Putinin hallinto hommailee? Georgiaan hyökkäys, ilmatilaloukkaukset myös Suomeen, Viron patsaskiista ja mellakat, Nashi-järjestö, toimittajien murhat, Litvinenkon polonium-murha, Jutshenkon myrkytys ja hyvin todennäköisesti koko Puolan sotilasjohdon eliminointi..onnettomuus? Hmm.

Suomen armeijaa ajetaan alas, Venäjän hyökkäyskalustoa uusitaan ja parannetaan isolla rahalla.

Ihmisiä elää joka puolella maailmaa erilaisten hallintojen alla. On parempia ja huonompia. Suomessa saamme olla onnekkaita maailmanlaajuisesti ajatellen.

Mutta täytyy aina muistaa, että valtaapitävät eivät ole sama asia kuin kansalaiset.

Vaarini kärsi alkoholiongelmasta, uhkasi usein itsemurhalla. Oli menettänyt hermonsa sodassa. Näki öisin painajaisia sodasta ja huusi unissaan vanhukseksi asti.



Pappani haavottui. Ei puhunut ikinä sen enempää sodasta kuin sotavammastaan. Oli tarkk'ampuja, joten varmasti oli tunnolaan monta tappoa. Vaikeneminen on yksi ratkaisu selvitä.

Pappani selvisi hengissä mutta veli menehtyi 20-vuotiaana. Pappa ei hirveästi sota-ajasta koskaan kertonut. Lähinnä vain aina tyytyi toteamaan että toivottavasti ei koskaan enää samaa tulisi eteen.

Äiti sotalapsena Ruotsissa. Ja perhe lähti evakkoon Karjalasta.

kun laitoit vihollisen lainausmerkkeihin.. Heh, luuletko todellakin että venäläiset olivat ja ovat ylimpiä ystäviämme. Isä Aurinkoinen ja sitä rataa?

siksi, että en itse elä sitä aikaa, vaan lainasin sanan sota-ajasta. Itse en pidä nykyvenäläisiä vihollisina, joskaan en usko, että sodan vastapuolta ystäväksikään voisi kutsua sota-aikana tai kovin pian sen jälkeenkään.

Toinen syy lainausmerkkeihin on se, että ajattelen, että sodassa ihmiset sotivat moni pakotettuna toisiaan vastaan. Tuskin siellä kovin moni on halunnut olla ampumassa toisia nuoria miehiä, perheenisiä... Tavallaan ymmärrän, että vihollisesta on puhuttu, onhan se näin helpompaa tehdä se, mikä on kuolemanrangaistuksen uhalla pakko: eli ampua toinen ihminen.

t. humanisti vailla poliittista kotia

Oletko seurannut uutisia viime vuosina...mitä Putinin hallinto hommailee? Georgiaan hyökkäys, ilmatilaloukkaukset myös Suomeen, Viron patsaskiista ja mellakat, Nashi-järjestö, toimittajien murhat, Litvinenkon polonium-murha, Jutshenkon myrkytys ja hyvin todennäköisesti koko Puolan sotilasjohdon eliminointi..onnettomuus? Hmm.

Suomen armeijaa ajetaan alas, Venäjän hyökkäyskalustoa uusitaan ja parannetaan isolla rahalla.

Suomi saa säilyttää jalkaväkimiinat tai ostaa enemmän panssariajoneuvoja? Yksinkertaisilla on halvat huvit :)

Pappa ei sodasta puhunuyt, äiti puhui jotain sodasta, enemmän sotalapsiajasta.

ja sulla on tarve uskoa, että ennen asiat olisivat olleet paremmin. Ne eivät ole olleet. Sinun itsesi kannalta olisi hyvä ymmärtää, kuinka ainutlaatuista aikaa koko ihmiskunnassa sinä saat juuri nyt elää. Kun sairastut, saat terveyspalveluja. Sinulle on aina tarjolla asunto ja ruokaa. Kukaan ei saa hakata sinua, raiskata sinua, myydä sinua tai tappaa sinua vain siksi, että olet heikossa asemassa, orpo, nainen, liian köyhä.

On tärkeää ymmärtää, että kaikki tämä; yhteiskuntarauha ja hyvinvointi on kovan työn tulosta. Ei merkki rappiosta vaan merkki kehityksestä. Nauti elämästäsi. Sinä todennäköisesti olet terveempi ja voit monin tavoin paremmin kuin yksikään 1900-luvun alun rikaskaan ihminen.

Sinulla on tarve asettautua yläpuolelleni. Minun mielipiteeni on eri kuin sinun. Onko sinulla siitä ongelma? Sinä siis väität että suomalaiset voivat jotenkin paremmin nyt? Heh. Materiaalisesti meillä on ehkä enemmän, mutta henkisesti Suomi voi pahemmin kuin koskaan. Yhteisöllisyys on murentunut ja perheet ovat hajonneet. Lapset ovat nykyään yksinäisiä häiriintyneitä pikkuaikuisia. Ihmiset ovat täysin hukassa, henkisesti. Henkisessä tyhjiössä. Nykypäivä taide on roskaa ja viihde on törkyä. Jos et sitä näe olet sokea.

kun laitoit vihollisen lainausmerkkeihin.. Heh, luuletko todellakin että venäläiset olivat ja ovat ylimpiä ystäviämme. Isä Aurinkoinen ja sitä rataa?

siksi, että en itse elä sitä aikaa, vaan lainasin sanan sota-ajasta. Itse en pidä nykyvenäläisiä vihollisina, joskaan en usko, että sodan vastapuolta ystäväksikään voisi kutsua sota-aikana tai kovin pian sen jälkeenkään.

Toinen syy lainausmerkkeihin on se, että ajattelen, että sodassa ihmiset sotivat moni pakotettuna toisiaan vastaan. Tuskin siellä kovin moni on halunnut olla ampumassa toisia nuoria miehiä, perheenisiä... Tavallaan ymmärrän, että vihollisesta on puhuttu, onhan se näin helpompaa tehdä se, mikä on kuolemanrangaistuksen uhalla pakko: eli ampua toinen ihminen.

t. humanisti vailla poliittista kotia

Oletko seurannut uutisia viime vuosina...mitä Putinin hallinto hommailee? Georgiaan hyökkäys, ilmatilaloukkaukset myös Suomeen, Viron patsaskiista ja mellakat, Nashi-järjestö, toimittajien murhat, Litvinenkon polonium-murha, Jutshenkon myrkytys ja hyvin todennäköisesti koko Puolan sotilasjohdon eliminointi..onnettomuus? Hmm.

Suomen armeijaa ajetaan alas, Venäjän hyökkäyskalustoa uusitaan ja parannetaan isolla rahalla.

Suomi saa säilyttää jalkaväkimiinat tai ostaa enemmän panssariajoneuvoja? Yksinkertaisilla on halvat huvit :)

Olisiko kivampi jos nyt olisimme osa Venäjää, sitäkö toivot?

trauman, hänestä kehkeytyi juoppo, joka sai välillä juoppohulluuskohtauksia. Pahimmillaan ajoi vaimoaan ja lapsiaan kirveen kanssa takaa. Ihan kaikki jäi vaimon hoidettaviksi, joten lapset saivat olla omissa oloissaan.



Isästäni tuli jonkun sortin tunnevammainen. Lapsena sai pelätä isän järjettömiä raivokohtauksia ja kuukausien mykkäkouluja. Meille lapsille hän ei edes puhunut muuta kuin joskus komensi.



Äidinisä oli sodassa viisi vuotta, välillä luultiin hänen kuolleen. Muuttunut mies kuulemma tuli takaisin, painajaisia näki loppuelämänsä mutta sotakokemuksistaan ei puhunut.



Tuskin kovin moni tavallisista rivimiehistä mitenkään innoissaan sotaan meni. Pakko oli mennä kotimaata ja perhettä puolustamaan.

että miten ennen oli asiat paremmin? Miten nälkäkuoleman partaalla oleva, loisten riivaama, hampaaton, paleltumista kärsivä suomalinen on ollut henkisesti jotenkin hyvinvoiva? Eihän hänellä ole ollut voimia kuin hädin tuskin selvitä hengissä. Jos aineellinen hyvinvointi on pois henkisistä arvoista, niin oletko sinä sitä mieltä, että tämän päivän henkinen ja hengellinen autuus on Somaliassa tai muussa rutiköyhässä maassa, jossa ihmisten kärsimys on arkipäivää? Sellaisessa maassako sinä olisi onnellinen? Suomi on nimittäin ollut kehitysmaa sodanjälkeisiin vuosiin saakka. Kaikilla mittareilla mitattuna.

ja täynnä roskaväkeä. Naiset kiroilevat ja ovat lutkamaisia. Ei enää kunnioiteta avioliittoa, Jumalaa, isänmaata. Ei mitään. Ei käytöstapoja, puhutaan mitä sylki suuhun tuo. On vain se oma napa ja se on tärkein. Hävettää teidän puolesta, pilalle hemmotellut kakarat.

näkyivät lapsuudenkotini maisemissa hyvinkin, kun olin lapsi 70-luvulla.

Isäni oli sotavuosina evakossa, eikä koskaan kertonut mitään muistoja sota-ajoista. Varmaan se kotiinpaluu venäläisten polttamalle ja hävittämälle kotitilalle oli jo tarpeeksi suuri menetys.



Isovanhempani eivät myöskään ole olleet rintamalla. Pitäisi joskus kysyä syytä siihen. Luulen, ettei terveys olisi riittänyt.



Onhan nuo itä-Suomen uudestaan rakennetut taajamat paljon köyhemmän näköisiä kuin länsirannikon puukeskustat.

syntynyt -41 ja jonka pappa ampui itsensä.



Mammalla oli hiton hyvä tuuri. Ensimmäinen evakkotalo (olivat Porin lähellä) oli todella mukava ja talon vanha isäntä oli todella lapsirakas ihminen eli "pikku pojat" (perheen käyttämä nimitys isästäni ja hänen 3v ja 6v vanhemmista veljistään) pääsivät heppakyytiin jne.

Ja toisen kerran evakkomatka vei Kymenlaaksoon, joka ei hirveästi eronnut kulttuurillisesti/murteeltaan Karjalasta.

Mutta kyllä jossain paikkakunnilla evakot saivat kuulla olevansa ryssiä jne.

olet katkera ja pettynyt siksi ettei SINULLA ole toisiin ihmisiin sellaista valtaa kuin haluat.Et siksi että ihmiset olisivat erityisen rappiolla. Vallanhalua toi sinun tekstisi on, eikä se ole kovin ylevää. Sinua taitaa harmittaa, että muut eivät tee kuten sinä haluat, etkä sinä voi heitä pakottaa. Ihan rehellisesti; kaipaatko vanhoja aikoja siksi, että niinä aikoina sinä olisit voinut kurittaa, "opettaa" ja määrätä niitä ihmisiä, jotka olisivat olleet sinua heikommassa asemassa? Että mielelläsi näkisit itsesi valistuneena yksinvaltiaana, päättämäsäs muiden elämästä?

olet katkera ja pettynyt siksi ettei SINULLA ole toisiin ihmisiin sellaista valtaa kuin haluat.Et siksi että ihmiset olisivat erityisen rappiolla. Vallanhalua toi sinun tekstisi on, eikä se ole kovin ylevää. Sinua taitaa harmittaa, että muut eivät tee kuten sinä haluat, etkä sinä voi heitä pakottaa. Ihan rehellisesti; kaipaatko vanhoja aikoja siksi, että niinä aikoina sinä olisit voinut kurittaa, "opettaa" ja määrätä niitä ihmisiä, jotka olisivat olleet sinua heikommassa asemassa? Että mielelläsi näkisit itsesi valistuneena yksinvaltiaana, päättämäsäs muiden elämästä?

Sinähän aloit kritisoida minun näkemystäni entisajan ihmisistä..ja lytätä sitä alas. Mitätöidä ja tehdä tyhmäksi, se jos jokin on vallanhalua parhaimmillaan. Et kestä sitä että minä ajattelen erilailla... :) Sori mutta pidä mielipiteesi minä pysyn omassani. Et vaan käsittänyt minun pointtiani.

Savossa siis. Siellä ainakin heihin suhtauduttiin yleisesti aika hyvin. Kotiseudullani oli paljon raja-karjalasta tulleita, suurin osa ortodokseja. Vielä mun lapsuudessa meillä vieraili useita meillä ennen evakkona olleita, ja kahdesta silloin jo liki 40v sisaruksista tuli perheyastäviä ja yhteydenpito jatkui kuolemaan saakka. Isoäitini otti myös yhden sotaorvon kasvatiksi heille.

Onpa tullut paljon kannanottoja tähän ketjuun. Näköjään vieläkin melko arka aihe nämä sotatraumat, ja yllättävän paljon intohimoja herättää vielä nykynuorissakin (?).



Uskon, että sota näkyy ihan kansakunnan tasollakin vielä nykyäänkin perheissä... Onhan esim. alkoholismi melko tavallinen asia Suomessa. Ennen ei saatu sodan kauhuista puhua, niin jotenkin asian kanssa oli elettävä - juominen yksi keino, joka kenties siirtyy sukupolvelta toiselle. Tapa vaieta vaikeista asioista.



Olen itsekin yrittänyt saada selville sukuni vaiheita sotavuosina, kun ei niistä vanhemmat ja isovanhemmat aina ole halunnut puhua. Täältä:



http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main



löysin mm. pappani veljen, joka ammuttiin sotakarkurina. Kuolinsyytä ei mainita, mutta tapahtumapaikka, jota isänikään ei tiennyt, selvisi sieltä.



T. AP

Äitini on syntynyt -35. Eli minulla on paljon tietoa ison sukuni kautta, ei ole tarvinnut historiankirjoja lukea pelkästään. Enkä itse ole edes vielä 40 täyttänyt, mutta olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen. Elämä on ollut ankarampaa mutta silti rikkaampaa ja ihmiset uskoivat vielä Jumalaan Suomessa. Nykyään ollaan niin pakanoita että.

ja ehti saada osansa taisteluista. Hän oli myös Kannaksen evakoita. Ei hän niistä paljoa kotona puhunut, mutta oli kiinnostunut sotatapahtumista ja -historiasta - Kansa Taisteli-lehti tuli meille vuosikausia. Kotoa sain kyllä sellaiset eväät, että sotaveteraaneja kunnioitan ja arvostan.

ja uskovat ihmisten olleen jotenkin moraalisesti ylevämpiä, eivät ole millään tavalla kommentoineet tässä ketjussa esiintyneitä havaintoja. Moni palasi sodasta häiriintyneenä ja juoppona, kuinka sodan jälkeen tehtiin itsemurhia ja moni lapsi kasvoi peläten isäänsä.



Ilmeisesti on helpompi nähdä asiat mustavalkoisina ja uskoa, että ennen oli kaikki paremmin. Itse olen kuullut evakoiden muistoja niin paljon, ettei ole harhaluuloja. Hyvyyden lisäksi moni kohtasi ihan käsittämätöntä ilkeyttä ja suoranaista haukkumista, vaikka he olivat joutuneet jättämään kotinsa. Onneksi monella on myös hyviä kokemuksia. Ihmisiä on moneen junaan, kaikkina aikoina.