Sotaveteraanimyytti - miten sota on vaikuttanut teidän suvussanne?

sotajuttuja kuullut. Sodassa kun olivat molemmat isoisäni eivätkä he lapsenlapselle semmoisista asioista puhuneet.



Toinen isoisä ei tainnut muutenkaan puhua asiasta kotonaan kellekään. Oli hän kuitenkin sodassa ollut, mutta oli kaikin puolin vähäpuheinen mies, joka poltti paljon tupakkaa ja soitti viulua ja mandoliinia. Puhetta häneltä ei niinkään tullut.



Toinen isoisäni kai kertoi sotajuttuja omalle perheelleen. Äidiltäni kuulin, että hänen vanhempansa olivat kai jotenkin rennosti sotaan suhtautuneet. Eno oli muiden pikkupoikien kanssa mennyt pommitusten jälkeen etsimään alas pudonneiden lentokoneiden jäännösrojua leikkikaluikseen. Äidin isä oli ollut jonkinlaisissa pioneerijoukoissa kuulemma rakentamassa lentokenttää (en ymmärrä näitä asioita, joten jos tämä kuulostaa oudolta, niin voi olla, että olen käsittänyt väärin). Kerran hän oli halunnut viedä perheensä katsomaan työmaataan ja koko perhe oli lastattu kuorma-autoon, mutta heidät oli käännytetty kesken matkan, koska alue olisi ollut lapsille liian vaarallinen.



Äiti väitti, että mummoni oli myös käyttänyt väärennettyä lottapassia päästäkseen katsomaan miestään rintamalle.



Tiedä häntä, mikä on totta. Sen verran traumaattinen tuo kokemus heillekin kuitenkin oli, että aiemmin täysin raitis isoisä ryyppäsi ja ylensöi, kun sota oli ohi.



Varsinaisia ansioituneita sotilaita ei suvussani tietääkseni kuitenkaan ole ollut, mutta en tiedä myöskään yhtään karkuria.

Olen itsekin yrittänyt saada selville sukuni vaiheita sotavuosina, kun ei niistä vanhemmat ja isovanhemmat aina ole halunnut puhua. Täältä:

<a href="http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main" alt="http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main">http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main</a&gt;

löysin mm. pappani veljen, joka ammuttiin sotakarkurina. Kuolinsyytä ei mainita, mutta tapahtumapaikka, jota isänikään ei tiennyt, selvisi sieltä.

T. AP

olen yllättynyt miten tarkkaan (?) lähes sata vuotta sittenkin on nämä jutut tilastoitu ja kirjattu.. jos on?! Omalla sukunimelläni en sieltä henkilöitä löytänyt, tosin.. ei kyllä ollut ketään ketä tarkalleen etsiäkään..

-se ketjun alkupään sotilaan lapsi-

"En väittänyt että se aika oli täydellistä...mutta kyllä yleiset käytöstavat olivat vielä olemassa! Ei ollut myöskään homoja ja lesboja Linnan Juhlissa ...ei ollut BB:tä jossa sikaillaan...kukaan ei kussut kadulle.. Yleinen rappio alkoi vasta 60-luvun jälkeen vasureitten toimesta."



Outoja puhut. Tom of Finland oli Marskin esikunnassa. Kaduille kyllä kustiin, ryypättiin. Suomi oli huumeissa Euroopan ykkösmaa, lääkkeissä oli mm. morfiinia. Yhtä lailla vasurit soti Suomen puolesta.

ja täynnä roskaväkeä. Naiset kiroilevat ja ovat lutkamaisia. Ei enää kunnioiteta avioliittoa, Jumalaa, isänmaata. Ei mitään. Ei käytöstapoja, puhutaan mitä sylki suuhun tuo. On vain se oma napa ja se on tärkein. Hävettää teidän puolesta, pilalle hemmotellut kakarat.

vittua oikein sönkötät?

Puhut paskaa oikein urakalla.

Isoisäni joutui sotaan, eturintamalle ollessaan vasta 17-vuotias. Hän vietti 18-vuotissyntymäpäivänsä sodassa. Kirjeitä lähetti äidilleen koko sodan ajan, ja ne ovat meillä tallessa ja viimeksi viime jouluna niitä luettiin.

Isoisälleni tuli pahat traumat sodasta, sillä joutui mm. ampumaan yhden venäläisen lähietäisyydeltä, tai olisi muuten itse joutunut tapetuksi. Ei kauheasti ikinä puhunut sota-jutuista ja itse olin vielä hänen eläessään sen verran pieni etten tajunnut kyselläkkään. Isoisäni pääsi pois eturintamalla saatuaan luodinsirpaleen korvaansa. Hänen päästyään sairaalaan hän sai tiedon, että kaikki muut hänen ryhmässään olivat kuolleet. Isoäitini toimi sodassa lottana ja siellä he tapasivat eikä minuakaan olisi olemassa ilman näitä tapahtumia.



Myöhemmin isoisäni sai Mannerheimilta kunniamerkin ja kirjeen.

ja uskovat ihmisten olleen jotenkin moraalisesti ylevämpiä, eivät ole millään tavalla kommentoineet tässä ketjussa esiintyneitä havaintoja. Moni palasi sodasta häiriintyneenä ja juoppona, kuinka sodan jälkeen tehtiin itsemurhia ja moni lapsi kasvoi peläten isäänsä.

Ilmeisesti on helpompi nähdä asiat mustavalkoisina ja uskoa, että ennen oli kaikki paremmin. Itse olen kuullut evakoiden muistoja niin paljon, ettei ole harhaluuloja. Hyvyyden lisäksi moni kohtasi ihan käsittämätöntä ilkeyttä ja suoranaista haukkumista, vaikka he olivat joutuneet jättämään kotinsa. Onneksi monella on myös hyviä kokemuksia. Ihmisiä on moneen junaan, kaikkina aikoina.

Katso vanhoja Yle arkisto filmejä, lue artikkeleita, lue vanhoja sanomalehtiä, Suomi-filmejä. Etkö näe niistä huokuvaa viattomuutta joka tuntuu nykysuomalaisesta hiukan hassulta? Etkö todellakaan näe? Ennen vanhaan maalla ei lukittu ovia kun lähdettiin muualle, nykyään on turvajärjestelmät. Tiesitkö sen?

Tää on vaan tätä AV:ta halutaan itsepäisesti olla eri mieltä ja kiistää kaikki vaikka ei oikeasti olisikaan eri mieltä.

Olen syntynyt vuonna-77 eli edes mikään nuori mutta siitä huolimatta kumpikin papoistani oli niin nuoria, että eivät ole olleet rintamalla, eivätkä mummot lottana. Olen kotoisin länsi-Suomesta eli sodan kauhut ja pommitukset eivät silläkään tavalla koskettaneet perheitä.



Kyllähän sota toki koko Suomessa oli vahvasti läsnä mutta meillä niistä asioista ei koskaan puhuttu, enkä tajunnut edes kykyä, koska isovanhemmat olivat tosiaan silloin niin nuoria.



Pitääkin kysyä ovatko isoisovanhemmat olleet rintamalla.

ja uskovat ihmisten olleen jotenkin moraalisesti ylevämpiä, eivät ole millään tavalla kommentoineet tässä ketjussa esiintyneitä havaintoja. Moni palasi sodasta häiriintyneenä ja juoppona, kuinka sodan jälkeen tehtiin itsemurhia ja moni lapsi kasvoi peläten isäänsä.

Ilmeisesti on helpompi nähdä asiat mustavalkoisina ja uskoa, että ennen oli kaikki paremmin. Itse olen kuullut evakoiden muistoja niin paljon, ettei ole harhaluuloja. Hyvyyden lisäksi moni kohtasi ihan käsittämätöntä ilkeyttä ja suoranaista haukkumista, vaikka he olivat joutuneet jättämään kotinsa. Onneksi monella on myös hyviä kokemuksia. Ihmisiä on moneen junaan, kaikkina aikoina.

Katso vanhoja Yle arkisto filmejä, lue artikkeleita, lue vanhoja sanomalehtiä, Suomi-filmejä. Etkö näe niistä huokuvaa viattomuutta joka tuntuu nykysuomalaisesta hiukan hassulta? Etkö todellakaan näe? Ennen vanhaan maalla ei lukittu ovia kun lähdettiin muualle, nykyään on turvajärjestelmät. Tiesitkö sen?

Tää on vaan tätä AV:ta halutaan itsepäisesti olla eri mieltä ja kiistää kaikki vaikka ei oikeasti olisikaan eri mieltä.

Me asutaan maalla eikä ikinä lukita ovia, autojen eikä asunnon.

Sinähän taidat varsin viaton olla, kun et ymmärrä, ettei sanomalehdissä ja elokuvissa ole ollut totuutta, varsinkaan sota-aikana. Sotasensuuri oli ankara. Mitään kielteistä ei saanut sanoa. Yleinen ilmapiiri muutenkin kielsi puhumasta vaikeista asioista, ei sellaiselle ollut tilaa.

Ei ollut lupaa valittaa raiskauksista, väkivallasta ja alkoholismista, kun muut olivat menettäneet henkensä. Eikä maamme pelastaneita veteraaneja varsinkaan saanut kritisoida, vaikka he olisivat olleet kotiin palattuaan kuinka hermoheikkoja ja vaarallisia perheeillensä.

ja uskovat ihmisten olleen jotenkin moraalisesti ylevämpiä, eivät ole millään tavalla kommentoineet tässä ketjussa esiintyneitä havaintoja. Moni palasi sodasta häiriintyneenä ja juoppona, kuinka sodan jälkeen tehtiin itsemurhia ja moni lapsi kasvoi peläten isäänsä.

Ilmeisesti on helpompi nähdä asiat mustavalkoisina ja uskoa, että ennen oli kaikki paremmin. Itse olen kuullut evakoiden muistoja niin paljon, ettei ole harhaluuloja. Hyvyyden lisäksi moni kohtasi ihan käsittämätöntä ilkeyttä ja suoranaista haukkumista, vaikka he olivat joutuneet jättämään kotinsa. Onneksi monella on myös hyviä kokemuksia. Ihmisiä on moneen junaan, kaikkina aikoina.

Katso vanhoja Yle arkisto filmejä, lue artikkeleita, lue vanhoja sanomalehtiä, Suomi-filmejä. Etkö näe niistä huokuvaa viattomuutta joka tuntuu nykysuomalaisesta hiukan hassulta? Etkö todellakaan näe? Ennen vanhaan maalla ei lukittu ovia kun lähdettiin muualle, nykyään on turvajärjestelmät. Tiesitkö sen?

Tää on vaan tätä AV:ta halutaan itsepäisesti olla eri mieltä ja kiistää kaikki vaikka ei oikeasti olisikaan eri mieltä.

Me asutaan maalla eikä ikinä lukita ovia, autojen eikä asunnon.

Sinähän taidat varsin viaton olla, kun et ymmärrä, ettei sanomalehdissä ja elokuvissa ole ollut totuutta, varsinkaan sota-aikana. Sotasensuuri oli ankara. Mitään kielteistä ei saanut sanoa. Yleinen ilmapiiri muutenkin kielsi puhumasta vaikeista asioista, ei sellaiselle ollut tilaa.

Ei ollut lupaa valittaa raiskauksista, väkivallasta ja alkoholismista, kun muut olivat menettäneet henkensä. Eikä maamme pelastaneita veteraaneja varsinkaan saanut kritisoida, vaikka he olisivat olleet kotiin palattuaan kuinka hermoheikkoja ja vaarallisia perheeillensä.

Ei se mitä sanotaan kerro koskaan totuutta, vaan rivien välistä. Eleet, ilmeet kaikki nonverbaali. Huoh vaikea selittää sellaiselle, joka on ihan eri maailmasta. Mutta taide ja median tuotokset kuvaavat hyvin ajan henkeä, aivan kuten tämänkin ajan ilmiöitä. 2000-luku on hyvin kolkko, kylmä ja itsekäs.

No sä olet sitten melko luottavainen, etkö tiedä että nykyään on erikoistuttu nimenomaan maaseudun talojen murtoihin ja ryöstöihin.

Miksi ihmeeessä sä jatkuvasti vedät raiskaukset tähän mukaan? Sulla on kumma tapa jankuttaa ...en välitä enää jatkaa keskustelua mikä ei johda mihinkään.

kävivät läpi hyvin tiukan sotasensuurin. Kirjeetkin sensuroitiin. Hitusen huvittavaa perustella mitään sen aikaisilla elokuvilla, kannattaa lukea vähän elokuvahistoriaa.

Ei ainakaan minun tuttava- ja ystäväpiirissäni eikä suvussa kukaan ole puhunut sodasta mitenkään ihannoiden, päinvastoin, se oli aivan kamalaa aikaa ja rintamalla vasta kamalaa olikin. Siitä syystä nämä veteraanit lähinnä eivät siitä halunneet puhua, halusivat unohtaa kamaluudet eikä kukaan niitä halunnut heiltä ruveta tivaamaan. t. Yhden sotilaan ja toisen upseerin lapsenlapsi.

teki mitä käskettiin, mutta konekiväärimiehenä sai kyllä ikuiset traumat, tappoi varmasti tuhansia. Ei suostunut puhumaan sodst kuin aivan viimeisinä elinkuukausinaan.



Miehen mummon veli taas oli rintamakarkuri, joka vaiettiin unohduksiin. Miehestä ei koskaan puhuttu eikä kukaan tiedä mitä hänelle tapahtui. Olisi mielenkiintoista joskus selvittää minne mies päätyi.

Ei ainakaan minun tuttava- ja ystäväpiirissäni eikä suvussa kukaan ole puhunut sodasta mitenkään ihannoiden, päinvastoin, se oli aivan kamalaa aikaa ja rintamalla vasta kamalaa olikin. Siitä syystä nämä veteraanit lähinnä eivät siitä halunneet puhua, halusivat unohtaa kamaluudet eikä kukaan niitä halunnut heiltä ruveta tivaamaan. t. Yhden sotilaan ja toisen upseerin lapsenlapsi.

Onko sotaveteraanilla ollut julkisesti lupa olla muuat kuin ylpeä siitä, että taisteli maansa puolesta? Esim. surra sitä, että joutui tappamaan ihmisiä, eikä olisi mennyt, ellei olisi pakotettu?

Ap

enää mitään puolustettavaa...kadotettu sukupolvi, jolla ei ole hajuakaan sivistyksestä. Nuoret naiset nykyään vastenmielisiä epänaisellisia ja hyökkääviä. Oikea naisellisuus jäi 50-luvulle. Nykypäivän androgyyni ilmestys ei ole nainen eikä mies, mikä lie aivopesty feministi.

ja halusi unohtaa koko ajan, keskittyen sodan jälkeen töihin ja maanrakentamiseen. Kaikki koki surua joten mitä siitä puhumaan.

Noin niin kuin ihmisen historiallisessa mittapuussa melkein jokainen sukupolvi joutuu elämään sota-ajan arkea ja sukupolven miehet kokemaan sodan.



Idästä on tultu Suomeen säännöllisesti.



Elämme nyt ihanaa ja epätavallista rauhan aikaa. Iloitkaamme siitä. Huomaan vaan, että kaikenlainen itsekkyys on nyt voimissaan. Jokainen haluaa tehdä, mistä itse nauttii. Muista ei niin väliä.

kertoneet sodasta avoimesti ja kirjeetkin ovat tallella.



Asenne on, että sinne mentiin tekemään velvollisuus. Se, mitä Suomi miehiltään odotti.

enää mitään puolustettavaa...kadotettu sukupolvi, jolla ei ole hajuakaan sivistyksestä. Nuoret naiset nykyään vastenmielisiä epänaisellisia ja hyökkääviä. Oikea naisellisuus jäi 50-luvulle. Nykypäivän androgyyni ilmestys ei ole nainen eikä mies, mikä lie aivopesty feministi.

Koska silloin naiset pukeutuivat naisellisemmin, niin tulivat helpommin raiskatuiksi. Esim. sota-aikana käyttivät mekkoja. Nykyään ollaan järkevämpiä.

Jos sulla on kokemusperäistä vertailupohjaa siihen, millaisia naiset on olleet yli 60 vuotta sitten, niin alat olla melkoisen kypsässä iässä. Mua ihmetyttää, vilpittömästi, että miksi sä pyörit vauvapalstalla? Eikö sulla tosiaan ole muuta tekemistä?

Karjalainen suku joutui lähtemään kahdesti evakkoon. Pappa ei paljon puhunut karmeista kokemuksistaan ja alkoi juoda sodan jälkeen menetettyään yrityksensä ja talonsa, jotka siis jäivät Karjalaan. kerran avautui minulle siitä, miten raahasi haavoittuneita hoitoon. Toinen, keskisuomalainen pappani kuoli jo ennen sotaa, ja häntä tulivat viranomaiset kyselemään maatilalata. Mummoni, leski, oli tästä tietysti ihmeissään ja sai todisteltua, että mies oli kuolllut. kyllä sodasta ja evakkoudesta on saanut puhua. Karjalainen suku on kuitenkin puhunut enimmäkseen selviytymistarinana ja positiivisesti, toki haikeastikin joskus muistellen.