Kulujen jakaminen perheessä

No meidän systeemillämme on onnistuttu hankkimaan

enemmän tuottavaa omaisuutta kuin niissä perheissä, joissa rahat ovat yhteisiä. On eri asia tietää käytössä olevan 3000 e/kk kuin 9000 e/kk.

Mihinkäs tämä "fakta" perustuu?

Ja toinen pointti: "tuottavan omaisuuden" kerääminen ei välttämättä ole jokaisen ihmisen päämäärä.

Jos omasta halustasi, miksi miehen pitää se maksaa? Jos miehen vaatimuksesta, voit pyytää mieheltä palkkaa.

No meidän systeemillämme on onnistuttu hankkimaan enemmän tuottavaa omaisuutta kuin niissä perheissä, joissa rahat ovat yhteisiä. On eri asia tietää käytössä olevan 3000 e/kk kuin 9000 e/kk.

Mihinkäs tämä "fakta" perustuu? Ja toinen pointti: "tuottavan omaisuuden" kerääminen ei välttämättä ole jokaisen ihmisen päämäärä.

mutta tässä iässä kannattaa jo ajatella eläkepäiviä. Tuleva eläke on pieni ja kannattaa olla jotain realisoitavaa omaisuutta siinä vaiheessa, kun vanhuus alkaa todella painaa.

Ja toisaalta tälläkin palstalla on kerrottu, miten raha ei pysy hyppysissä, vaikka olisi millaiset tulot tahansa ja samaan aikaan keskituloiste pärjäävät ihan hyvin. Kun on rahasta yksin vastuussa, käyttää sitä ihan eri tavalla kuin silloin, kun se on toisen tienaamaa.

Lisäksi minusta olisi inhottavaa olla nykyaikainen, tasa-arvoinen nainen, joka vaatii miestä maksamaan elintasonsa. Minusta se on kotihuoraamista.

Mies maksoi silloin kun lapset pieniä lainat ja asumiskulut, minä ostin ruoat ja maksoin omat henk.kohta kuluni=)

Nyt kun ei ole enää lainaa,niin edelleen mies maksaa asumiskulut ja remontit ja minä ruoat ym. kodintarvikkeet.

Toimii, eikä ole rahariitoja=)

Perhe on meillä yksikkö eikä sä, mä ja sit noi jotkut. Eli rahat samalle tilille ja sieltä yhteiset menot. Sovittu summa jos mahdollista säästöön toiselle tilille. Jos ei jää niin sitten ei jää. Kodinhankinnoista ja omista ostoksista neuvotellaan esim yli 50e ylittävistä, ettei tule ylläreitä budjettiin.

Mä tulisin ihan hulluksi, jos pitäs jokaista 50e ostoksesta sopia miehen kanssa!

Jos mä haluun takin, ni mä ostan sen OMILLA RAHOILLANI. Jos mies haluu jonku sikakalliin kameran, niin se ostaa sen OMILLA RAHOILLAAN.

Paljon helpompaa kun ei tarvitse neuvotella.

Yhteiset menot ja lasten kulut menee tulojen suhteessa. Eli suunnilleen niin, että molemmille jää yhtä paljon omaa rahaa. Jos molemmat töissä voi toiselle jäädä vähän enemmänkin, mutta jos toinen esim. etuuksilla, ni töissä käyvä sitte kompensoi sitä puolisoa.

Mutta ehkä se vähän riippuu siitäkin onko tottunut, että joka tapauksessa suurin osa menee juokseviin kuluihin.

Meillä ei mene, koska tienataan sen verran mukavasti. Siitä syystä on mielestäni ihan hyvä, että molemmilla omaa rahaa, jota voi sitte käyttää miten huvittaa.

Ei mua esim. kismitä miehen harrastusmenot, ku ei ne oo pois meijän yhteisestä kassasta. Ja sama toisinpäin.

mutta tässä iässä kannattaa jo ajatella eläkepäiviä. Tuleva eläke on pieni ja kannattaa olla jotain realisoitavaa omaisuutta siinä vaiheessa, kun vanhuus alkaa todella painaa.

Tästä samaa mieltä.

Ja toisaalta tälläkin palstalla on kerrottu, miten raha ei pysy hyppysissä, vaikka olisi millaiset tulot tahansa ja samaan aikaan keskituloiste pärjäävät ihan hyvin.

Tämäkin totta.

Kun on rahasta yksin vastuussa, käyttää sitä ihan eri tavalla kuin silloin, kun se on toisen tienaamaa.

Tä? Meillä molemmat tajuavat, että tilillä oleva raha on perheen elämistä varten.

Lisäksi minusta olisi inhottavaa olla nykyaikainen, tasa-arvoinen nainen, joka vaatii miestä maksamaan elintasonsa. Minusta se on kotihuoraamista.

Ja taas tä? Mitä jos molemmat käyvät töissä ja osallistuvat tienaamiseen? Mitä jos toinen opiskelee/ on hoitovapaalla? Onko se huoraamista? Entäs jos minä tienaan enemmän kuin mieheni? Entä jos toiselta ei tarvitse vaatia yhtään mitään, vaan hän tekee sen omasta tahdostaan?

Mies maksoi silloin kun lapset pieniä lainat ja asumiskulut, minä ostin ruoat ja maksoin omat henk.kohta kuluni=)

Nyt kun ei ole enää lainaa,niin edelleen mies maksaa asumiskulut ja remontit ja minä ruoat ym. kodintarvikkeet.

Toimii, eikä ole rahariitoja=)

... niin miehellä on esittää kätevästi, että hän on maksanut käytännössä koko talon ja sinä et mitään. Klassinen huijaus!

ja tulojasi, jos et pysty tekemään keikkatöitä. Mulla ei ollut sitä mahdollisuutta.



Miehelläni on yksi iso vika. Hän on todella nuuka ja turhantarkka, eikä yhteinen tili meillä sen takia toimi. Meillä on omat tilit minun tahdostani. Haluan olla itsenäinen. En halua selitellä hänelle joka tililtäottoani, koska hän pyrkisi määräilemään ja arvostelemaan rahankäyttöäni.



Mutta epäreilu hän ei ole. Laskimme menot ja tulot paperilla, ja pohdimme mitä teemme, ettei toisen tarvitse elää kädestä suuhun. Lapset kun on yhdessä hommattu, niin yhdessä hoidetaan ja halusimme hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista. Hoitovapaallani mies maksoi asuntolainan (yhteinen), sähköt ja lehdet, tv-luvat ja vakuutukset ja auton kulut. Minä sain hoitorahan, kunnan lisän, lapsilisät, ja hoitovapaakorvauksen, maksoin oman puhelinlaskun, hoitovastikkeen ja puolet ruuista (meillä käydään kaupassa vuoroviikoin). Lasten tavarat maksoi se, kellä rahaa oli= mies. Mies myös osti mulle pari parempaa paitaa, takin ja kengät, kun vanhat oli finaalissa. Ja maksoi mökkilomaviikon.



Kun mies oli vuorostaan hoitovapaalla, hän kävi omasta halustaan 5-6 päivänä kuukaudesta keikkatöissä, ja sai siitä sen verran näppiin, että rahatilanne oli melko hyvä. Mulla säästyi selkeästi rahaa, ja maksoin sitten sähkö- ja puhelinlaskut, bensat ja vakuutukset, loput meni puoliksi.



Nyt kun hän oli kesällä vuorotteluvapaalla, minä maksoin lasten menoja, mökkibensoja ja pikkulaskuja, mm. auton pakoputken vaihdon. Vastaavasti säästyi pitkä penni siitä, mitä olisi mennyt lastenvahdeille ja leirimaksuihin.

Morjens,



nämä rahanjakoketjut selittävät miksi avioliitot ei kestä. Rahaa yritetään jemmata omaan hyvään ja perhe ei ole kokonainen yksikkö, jolla olisi sama elintaso. Oman rahan jemmaaminen on alitajuista valmistautumista avioeroon. En ollut ennen näitä ketjuja tajunnut että tällaista osaoptimointia tosiaankin perheiksi itseään kutsuvissa kokoonpanoissa harrastetaan.



Meillä yhteiset tilit ja ei tosiaan tarvi riidellä rahasta tai mitä voi ostaa. Ei tarvi käyttää aikaa ja energiaa neuvotteluihin kuka maksaa mitäkin. Koen niin, että jos kävisimme tällaisia neuvonpitoja niin ainakin ajoittain toisella olisi paha mieli, vaikka sitä ei myönnettäisikään ääneen.



Niin ja omaisuus on karttunut aika hyvin vaikka onkin yhteiset rahat.

menee niin, että mies maksaa kaiken, paitsi minä olen ostanut ruoat huusholliimme. Tosin erotuksena meidän kohdalla on se, että opiskelen ja saan kuukaudessa Kelalta käteen 268,20e + satunnaiset keikkatyöt ~11 000/v. Keväällä jään äitiyslomalle ja sama jako kulujen suhteen jatkuu, kun saan n700e käteen.



Toisinsanoen meillä on yhteinen talous. Se maksaa, kummalla on rahaa ja viime aikoina se on ollut mies.

eli meillä ei ole eri elintasoja perheen sisällä. Näin ollen meillä ei ole mitään tarvetta eritellä yhtään mitään kuluja.

Kaikki mitä tulee, tulee yhdelle tilille ja sieltä maksetaan kaikki. Sillä ei ole merkitystä, kuka ja miten sen rahan on tienannut.

Ihan ihme vääntöihin ja prosenttisysteemeihin ja ties mihin ihmiset on valmiita...

Sen vielä ymmärrän, että ns "vanha" omaisuus ja vaikka perinnöt suojataan, varsinkin jos niihin liittyy jotain suvussa kulkeneita kiinteistöjä tms. Avioehtokin joten kuten menee, kunhan siinä on tolkku, eli se joka on ollut kotona lasten kanssa ei menetä kaikkea jne.

Mutta että silloin kun perheenä elellään, kikkaillaan rahojen kanssa kuin viimeistä päivää, sitä en tajua.

Tästä ehkä selvinnee, että meillä on yhteiset rahat ja yhteiset menot, ja näin on ollut silloin kun JOMPI KUMPI on ollut kotona, opiskellut tms. Tällä hetkellä tienaamme suunnilleen yhtä paljon.

on yhteinen lapsi, joten lapsesta aiheutuvat kustannukset menevät myös puoliksi. Myös lapsen hankinnasta ja hoidosta aiheutuvat. Kotona olevan tulonmenetykset ovat myös kuluja siinä kuin muutkin ja molempien pitää niihin osallistua. Ei voi jakaa menoja, jos niistä unohdetaan suurin menoerä, eli lapsesta aiheutuvat. Jos tarkkoja ollaan, pitäisi huomioida myös lapsen hankinnasta aiheutuvat eläketulojen pieneneminen.



Eli meillä mies "elätti" minua ja minä hoidin yhteiselle lapsellemme turvalliset ensivuodet. Ja turha avautua miehen siivellä elävästä vaimosta: Töihin mentyäni olen tienannut miestäni enemmän, josta lähtien ollaan pidetty täysin yhteiset rahat minun aloitteestani.

sillä ei ole mitään merkitystä, kuka on maksanut mitä avioliiton aikana. Eron tullessa kaikki yhteinen omaisuus menee puoliksi (ellei ole avioehtoa).

Mies maksoi silloin kun lapset pieniä lainat ja asumiskulut, minä ostin ruoat ja maksoin omat henk.kohta kuluni=) Nyt kun ei ole enää lainaa,niin edelleen mies maksaa asumiskulut ja remontit ja minä ruoat ym. kodintarvikkeet. Toimii, eikä ole rahariitoja=)

... niin miehellä on esittää kätevästi, että hän on maksanut käytännössä koko talon ja sinä et mitään. Klassinen huijaus!

Yhteiset menot: asunto, vakuutukset, netti, lehdet ja ruoka yms ovat yhteisiä menoja.

Vaatteet, auto, harrastukset ovat omia menoja.



Meillä on niin erilainen tapa suhtautua rahaan, että yhteiset tilit eivät ole fiksu ratkaisu. Auto on toinen kohde missä ajatusmaailmamme ei kohtaa, joten kumpikin ylläpitää omansa.



Vuosittain lasken budjetit ja sen mukaan siirrämme yhteiselle tilille laskuja varten. Mies maksaa tilille enemmän ja minä hoidan osokset. Kulut menee puoliksi, eli molemmat maksavat suunnilleen saman summan.



Äitiyslomalla ollessani toimimme tällä samalla mallilla, minulla oli siis ihan kohtuulliset päivärahat.



Hoitovapaalle jäädessäni miehen/isän tuloista huolehdittiin kaikki yhteiset laskut ja sillä naurettavan pienellä korvauksella tuli suunnilleen katettua ruokamenot.

Omat menot katoin säästöistäni, sillä pitkää hoitovapaata vartenhan niitä säästöjä olin kerännyt. Enkä halunnut miehen tuloja käyttää "ei-niin-välttämättömiin"-ostoksiin ja selitellä niitä sitten.



Isän jäädessä 4kk ajaksi kotiin, minä palkkatuloillani huolehdin menoista ja kotihoidontuki jäi isän taskurahaksi.



Nykyisin (molemmat töissä) malli on suunnilleen alkuperäinen: yhteiset menot ja ruoka puoliksi, autot omillamme, mutta lapsen menot ovat jääneet minun kontolle. Lähinnä siksi, että ostan mm. vaatteita enemmän kuin ihan oikeasti tarvittaisiin. Toisaalta maksan sitten isän tililtä jotain päiväkotikuvia, teatterilippuja ja muita lapsen satunnaisia menoja.

Toisaalta tämäkin on ihan reilu malli, koska palkkani on paljonkin suurempi kuin miehen. Taloutuemme on alunperinkin rakennettu niin, että toisen tuloilla pystyy hoitamaan pakolliset.



Taskulaskimen kanssa emme kuitenkaan kuitteja syynää: Jos on toisen autolla liikkeellä ja tankki on tyhjä, silloin tankataan toiselle tankki täyteen. Tuon miehelle sukat ja kalsarit kauppamatkalla, en laskuta niistä. Mies toimii minun pankkiautomaattinani, kun minulla ei yleensä käteistä ole ja joskus sitä tarvitsee. Yhteisyritys tämä Oy Perhe Ab meille kuitenkin on.



Kummasti kuitenkin miehellä on suuremmat säästöt vaikka palkka on pienempi ja menot lähes samat. Enkä minäkään mikään holtiton rahankäyttäjä ole :)

Omat menot katoin säästöistäni, sillä pitkää hoitovapaata vartenhan niitä säästöjä olin kerännyt. Enkä halunnut miehen tuloja käyttää "ei-niin-välttämättömiin"-ostoksiin ja selitellä niitä sitten.

Isän jäädessä 4kk ajaksi kotiin, minä palkkatuloillani huolehdin menoista ja kotihoidontuki jäi isän taskurahaksi.

Niin, mikä olisi este että teillä olisi yhteiset rahat. Nyt siis sinä olet käyttänyt säästöjäsi rahoittaaksesi hoitovapaan. Sinä taas rahoitit miehesi hoitovapaan. Miehelläsi pienempi palkka mutta hänelle jää enemmän säästöön. ??!!!

Mitä haittaisi jos toimisitte perheenä ja teillä olisi näin ollen yhteiset säästötkin.

musta tuntuu, että nämä reilut "kaikki menee yhteiselle tilille" -tyypit on niitä "kädestä suuhun" -tyyppejä. Ei kai sillä ole väliä kuka maksaa ja mitä jos tili on jok tap tyhjä ennen seuraavaa tilipäivää ja KELA maksaa asunnon vuokran.



Meillä on omat tilit ja omat asuntolainat ja yhteinen taloustili, josta maksetaan vastike, ruoka yms yhteiset laskut.



Tämä siksi, että molemmilla oli jo omat asuntolainat kun muutimme yhteen. Minä lyhennän (sis korko) nyt vain n 400 e /kk koska tienaan juuri nyt niin vähän, mies lyhentää omaansa n 1000 e/kk. Joten pakkohan miehelle on palkasta jäädä omalle tilille, millä maksaa lainansa. Kokonaisuutemme tuntien, tämä on minusta reilu ratkaisu meille.



Taloustilille laitamme n 30% nettotuloista.

musta tuntuu, että nämä reilut "kaikki menee yhteiselle tilille" -tyypit on niitä "kädestä suuhun" -tyyppejä. Ei kai sillä ole väliä kuka maksaa ja mitä jos tili on jok tap tyhjä ennen seuraavaa tilipäivää ja KELA maksaa asunnon vuokran.

Olen ajatellut, että niillä joilla on tiukkaa rahasta on suurempi tarve pitää kiinni omista rahoistaan ja vahtia ettei toinen vaan pääse vähemmällä kuin itse.

Meillä on ihan kohtuulliset tulot.

Ei tarvitse miettiä ruokakaupassa tai vaatekaupassa onko varaa ostaa jotain tai ei. Matkustellaan silloin kun huvittaa, tehdään sijoituksia ja laitetaan rahaa myös yhteiselle säästötilille.

Pidetään omat tilit, mutta rahat on yhteiset. Kulut maksaa se joka ehtii, eikä siitä pidetä kirjaa mitä kukakin maksaa. Maksut on joka tapauksessa maksettava, eikä perheen varallisuus lisäänny tai vähenny vaikka menot jaettaisiin tarkasti puoliksi.

Aina on ollut yhteinen tili, josta joka kuukausi lähtee samansuuruinen summa kummankin osakerahastoon ja tietty summa yhteiselle säästötilille. Suoraveloituksena on asuntolaina, yv, sähkö, puhelimet, HS ja vakuutukset. Kaikkien menojen ja säästöosuuksien jälkeen tilillä on sen verran rahaa, että hyvin pärjätään, eikä jokaista ostosta tarvitse miettiä, mutta ei myöskään haluta hirveästi tuhlatakaan.

Ei mitään säätämistä tai miettimistä, kuka maksaa mitäkin.

Meillä mies työttömänä ja maksaa kaikista kuluista n.250Eur/kk. Minä maksan kaikki loput.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 13:50"]50-50 tottakai. Se että sinä olet pullauttanut lapsen ulos vaginastasi ei oikeuta sinua loisimaan miehen rahoilla.
[/quote]
Aloittajan tapauksessa on kyllä mies joka loisii naisen rahoilla. Hyötyy pienempituloisen rahoista. He ovat perhe ja vaikka se lapsi on naisesta ulos tullut niin on se myös miehen lapsi. Ennen oli miehelle kunnia-asia elättää ja huolehtia perheestään mutta nykyään laskevat miten parhaiten pääsisivät loisinaan naisen ja lastensa kustannuksella.
Perhettä ei kannata perustaa eikä edes yhteen muuttaa jos ei tajua että perhe on yhteinen yritys niitä rahoja myöten.