Kulujen jakaminen perheessä

Näin on ollut alusta asti. Molemmilta menee siis sama prodentti yhteisiin menoihin, ja prodentin suuruus menee sen mukaan, paljonko rahaa tarvitaan.

mies maksaa kaiken ja minä hummailen nuo omat rahat.

Meillä on aina ollut yhteinen talous, joten ei ole tarvinnut jakaa menoja millään tavalla. Palkat ja etuudet on tulleet yhdelle tilille ja sieltä on maksettu kaikki kulut. Hyvin on toiminut 10 vuotta. Välillä mies tienannut enemmän (mun vanhempainvapaat), välillä ihan yhtä paljon ja nyttemmin minä tienaan enemmän.



Mutta jos teillä ei tuollainen käy, niin mitenkäs olisi ihan sellainen, että teette kuukausibudjetin siitä, paljonko perheen yhteisiin menoihin menee rahaa? Sitten jaatte tämän kuluerän niin, että kummallekin puolisoista jää yhtä paljon euromääräisesti ns. omaa rahaa? Mies maksaa tietysti prosentuaalisesti paljon enemmän kuin sinä, mutta sinä oletkin kotona hoitamassa yhteistä lasta ja menetät tämän takia koko ajan palkkatuloja.

Se on ihan reilu ratkaisu, jos ei muuten tule yhteisymmärrystä. Ja ehdottomasti reilu ratkaisu, koska sinä olet tässä koko ajan häviävänä osapuolena: ulkona työmarkkinoilta, ei tule työkokemusta ja -kontakteja, ei tule palkkatuloja eikä myöskään eläketuloja saman verran kuin töissä ollessa.

Näin on ollut alusta asti. Molemmilta menee siis sama prodentti yhteisiin menoihin, ja prodentin suuruus menee sen mukaan, paljonko rahaa tarvitaan.

Tämä malli kiinnostaisi minua kovasti. Siis miten olette määrittäneet prosentin? Rahan tarpeen eli kulujen mukaan vai tulojen mukaan?

t. ap

malli, jonka mukaan kaikki menot ovat yhteisiä ja ne maksetaan yhteisestä potista, joka koostuu kaikista perheeseen tulevista tuloista (palkkatulot, lapsilisät jne.). Kumpikaan ei haaskaa rahaa kohtuuttomasti "omiin menoihin". Ensin maksetaan laskut ja sitten mietitään mitä loppurahalla tehdään. En ymmärrä noita osituksia (50-50 tmv.). Meidän mallissa ei ole ollut olleellista kuka tienaa ja mitä, vaan oleellista on jaettavan potin suuruus ja miten se jaetaan. Suosittelen tätä mallia, koska silloin vähemmän tienaava ei joudu tinkimään enempää kuin toinenkaan. Hoitovapaalle jääminenhän sovitaan yhdessä, eikö? Ja etu on myös lapsen/lasten.

että kukin maksaa tililtään sen minkä joutaa. Miehellä on nyt isompi palkka ja maksaa mm. autokulut, vakuutukset jne. isommat menot. Minä maksan osan vuokrasta, samoin osan ruokakauppaostoksita, osan vaateostoksista jne. Jos on tiukka kuukausi, niin sitten en esim. laita tuota vuokraa tililtäni miehen tilille, vaan mies maksaa kokonaan. JA KAIKKI YLIJÄÄMÄ MENEE YHTEISELLE SÄÄSTÖTILILLE. Plus että kummallakin pitää olla kohtuullinen määrä rahaa ihan vain omaan käyttöön, mutta myöskään se paremmin ansaitseva ei hassaa isompaa osuuttaan miten lystää, vaan laitetaan tuonne säästöön. Säästetään yhteistä tulevaisuutta, asuntoa ja matkoja varten.

Niin, mikä olisi este että teillä olisi yhteiset rahat.

...

Mitä haittaisi jos toimisitte perheenä ja teillä olisi näin ollen yhteiset säästötkin.

Suurin este on erilainen rahankäyttö.

Minua ei haittaa ostaa muksulle vielä kahdeksas paita, jotta olisi vaihtelua, vaikka kaapissa jo olevat seitsemän paitaa riittäisivät ihan hyvin.

Minä haluan, että auto pakkasaamuna käynnistyy ja vie perille, miestä ei haittaa kesken matkan ruuvata konepellin alla jotain. Minähän en edes osaisi.

Minä kuittaan rahalla asioita, jotka mies tekee itse.

Minä ostan taloon remonttitarvikkeita, mies tekee työn.

Minä haluan punaista tapettia, miehelle riittää, että talossa on eristetty seinä.

Minun on helpompi perustella sähkölasku kuin uudemman auton kaskovakuutus, joten mies maksakoon sitten sitten sähkölaskuja ja muita perusjuttuja kun minä tarjoan sitä elintasoa koko porukalle.

Minulla on riskisijoituksia, miehellä määräaikaistalletuksia.

Yhdessä kuitenkin tässä ollaan, ja kyllähän miehen säästöt minullekin turvaa tuovat, vaikka eihän huomisesta koskaan tiedä. Ja siihen huomiseenkin on varauduttu: vakuutuksilla, testamentilla, yhteisellä perillisellä.

Se, että minä päädyin rahoittamaan miehen lyhyttä hoitovapaata, johtuu taas siitä, että minä tykkään hoitaa shoppailut. Eihän tuota miestä voi ruokakauppaan päästää, ei se ymmärrä kuin hintalappuja. Oltaisiin koko 4kk syöty nahistuneita perunoita ja jauhosoosia :)

Pysyyhän niilläkin hengissä, mutta minä haluan sitä elintasoa.

malli, jonka mukaan kaikki menot ovat yhteisiä ja ne maksetaan yhteisestä potista, joka koostuu kaikista perheeseen tulevista tuloista (palkkatulot, lapsilisät jne.). Kumpikaan ei haaskaa rahaa kohtuuttomasti "omiin menoihin". Ensin maksetaan laskut ja sitten mietitään mitä loppurahalla tehdään. En ymmärrä noita osituksia (50-50 tmv.). Meidän mallissa ei ole ollut olleellista kuka tienaa ja mitä, vaan oleellista on jaettavan potin suuruus ja miten se jaetaan. Suosittelen tätä mallia, koska silloin vähemmän tienaava ei joudu tinkimään enempää kuin toinenkaan. Hoitovapaalle jääminenhän sovitaan yhdessä, eikö? Ja etu on myös lapsen/lasten.

Kyllä, meillä myös menty samanlaisella systeemillä jo 17v. Tästä hyötyvät perheessä kaikki. Tulojen jakaminen on mielestäni aivan älytöntä, varsinkin kun perheessä on lapsia.

musta tuntuu, että nämä reilut "kaikki menee yhteiselle tilille" -tyypit on niitä "kädestä suuhun" -tyyppejä. Ei kai sillä ole väliä kuka maksaa ja mitä jos tili on jok tap tyhjä ennen seuraavaa tilipäivää ja KELA maksaa asunnon vuokran.

ainakaan meidän kohdallamme. Tili ei ollut koskaan tyhjä edes hoitovapaalla ollessani. Säästöjä on saatu aina lisättyä, kun ollaan oltu molemmat töissä, hoitovapaalla ja opiskellessa. Kela ei ole maksanut vuokraamme koskaan, maksoi osan ainoastaan silloin kun asuin opiskelijana yksin. Yhdessä asuessamme emme ole saaneet senttiäkään minkäänlaista yhteiskunnan tukea asumiseemme. (Paitsi asuntolainan korkovähennystä.)

t. 65

Miten teette jos toinen vanhemmista opiskelee? Kun toinen opiskelee ja toinen käy työssä, niin toinen tienaa ja toinen ei. Samalla esim. lasten päivähoitomaksut määräytyvät yhteisten (eli sen työssäkäyvän) tulojen mukaan. Jos lapsia on 2 tai enemmän, käytännössä opiskelijan kaikki tulot menevät jo päivähoitomaksuihin. Myöskään opiskelija ei saa asumistukea tai toimeentulotukea puolison tulojen takia.



Opiskelun jälkeen opiskelija menee töihin ja alkaa tienaamaan - mahdollisesti jopa paremmin kuin puolisonsa. Mutta jos opiskelija ei voi rahapulan takia opiskella kokopäiväisesti (tai ollenkaan), tästä on kokonaisuudelle (perheelle) vain haittaa! Kannattaa siis kituuttaa kotona KELAN tuilla (silloin säästää edes päivähoitomaksut) tai sitten tehdä sitä työtä mitä sattuu saamaan - ja vain koska ei ole varaa opiskella vaikka puoliso on työssä ja tienaa kohtalaisesti (riittävästi perheen tarpeisiin). Tätä en ymmärrä.



Ja kiitos jo etukäteen kun ette vastaa "Olisiko kannattanut opiskella jo ennen lapsia?" tai "Miksi et kasvattanut osakesalkkuasi pahan päivän varalle?". Tilanteet (työllisyys, terveys, tulot/menot, kiinnostuksen kohteet) kun tuppaavat joskus muuttumaan.



Ps. Meillä minä olen opiskelija, mies tienaa minkä tienaa ja tulot, menot ja tilit ovat yhteiset. Kun valmistun, tienaan enemmän kuin mieheni ja työllisyys on taattu.

Tätä olen käyttänyt, kun olen asunut jonkun kanssa samassa taloudessa ilman "takuita", eli siis en aviossa jne. Hyvin on toiminut, puolisot myös olleet tyytyväisiä tähän.



Eli progressiivinen verotus kotioloissa. Tilin saldosta lasketaan palkkapäivän jälkeen tietty prosenttiosuus, joka määräytyy portaittain. Esim. 2000e olisi 30%, 200e 5% maksettavaa. Tämä summa maksetaan yhteiselle taloustilille, jolta sitten maksetaan kaikki kodinhoidolliset, siis yhteiset, kulut.

Suurin osa siitä, mikä ei kulu kuukauden aikana, menee yhteiselle säästötilille, kulutilille jää vähän puskuria yllättäviä menoja varten.



Näin kummallekin jää omaa rahaa tulojen mukaan (mutta ei esim. että toinen hoitovapaalla 500e/kk saa 250e omaa rahaa, toinen töissä 2000e/kk saa 1000e omaa rahaa, kuten olisi jos maksaisimme 50% tuloista). Minusta tämä on pikkuriikkisen epäreilu systeemi, ja niin on miehestänikin; minusta hänelle epäreilu, hänestä minulle :D

Tyytyväisiä siis olemme, ja säästöön jää aika paljonkin kuukausittan.



Omaan säästämiseen tämä ei kehota, koska tilin saldo on verotuksen kohde, mutta olemme sopineet niin, että suurempia ostoksia varten voi ottaa korottomat lainan talouskassasta, ja maksaa sitä aina halutessaan takaisin, näin vähentäen kuukausittaisen veron määrää.



Avioliitto on tarkoitus solmia kunhan keretään, sen jälkeen luultavasti on aika yhteiselle tilille, huimalle asuntosäästämiselle (se on sitä jo nyt, mutta sitten pinnistetään vielä entisestään, ja laitetaan omat menot minimiin) ja laskemisen unohtamiselle.

Prosentit määrättiin aikanaan miehen tasaisten tulojen mukaan. Laskettiin summa, joka kuussa menee ruokaan ja asumiskuluihin, ja laskettiin montako prosenttia se on miehen kuukausituloista. Näin saatiin se yksi porras selville, ja sen ympärille sitten laitetiin muut.



Perustavimmat menot on siis takuulla katettu, ja minun osani meneekin säästöön melkein joka kuukausi. Suurempia laskuja sillä sitten maksellaan tarvittaessa. Oikeastaan yllätyimme säästöön menevän summan määrästä, mutta kumpikaan ei ole kokenut tarpeelliseksi prosenttien muuttamista, ainakaan toistaiseksi.



Kirjoitimme kaiken ylös, helppo tarkistaa.

Meillä tehdään niin että molemmille jää euromääräisesti yhtä paljon omiin menoihin. Minusta ei ikinä voi olla reilua se, että perheenjäsenillä on eri elintasot.



Jos mies vaikka tienaisi 3000 e ja nainen kotihoidontuella 500 e ja molemmat laittaisivan 60% tuloistaan yhteisiin menoihin. Miehelle jäisi joka kuussa 1200 e ja naiselle 200 e.



Millä tavalla tuo on reilua?

että kun toinen oli hoitovapaalla, niin toinen maksoi koko asuntolainan + vastikkeen, sekä 100e/kk enemmän ruokarahaa S-tilille, josta ruoat pääasiassa maksetaan. Olisko ollut vielä niin, että töissäkävijä otti yhden enemmän yhteisistä laskuista hoitaakseen, en ihan muista. Mekin maksoimme vanhempainrahakaudella 50-50 (kuten myös kun molemmat töissä). Ei ongelmaa, molemmat joutuivat tosin pikkuisen turvautumaan omiin säästöihinsä ollessaan hoitovapaalla (tämä kävi ilmi paljon myöhemmin ohimennen, kumpikaan ei ollut pitänyt asiaa ongelmana). Mä olin kotona esikoisesta n. 1v 10kk (johon kuului myös vanhempainrahakausi) ja mies n. 1 v3kk.

eli meillä ei ole eri elintasoja perheen sisällä. Näin ollen meillä ei ole mitään tarvetta eritellä yhtään mitään kuluja.



Kaikki mitä tulee, tulee yhdelle tilille ja sieltä maksetaan kaikki. Sillä ei ole merkitystä, kuka ja miten sen rahan on tienannut.

Eli käytännössä hoitovapaan aikana mies on maksanut kaikki talouden menot.

ruokaostokset jaetaan suurinpiirtein kahtia, mutta mies (isompi palkka) maksaa yleensä isommat ostokset ja minä niitä pienempiä. Laskuissa vähän samalla periaatteella, vuorotellen, mutta mies maksaa hieman isomman summan kuin minä.



Kotihoidontuella tämä ei toimisi yhtä hyvin, koska silloin tuloissa olisi niin iso ero. Mutta näin muuten on toiminut, miehelle jää omaa rahaa enemmän kuin minulle, mutta hänellä on isompi palkkakin, joten mielestäni se on ihan järkevää.

Meillä tehdään niin että molemmille jää euromääräisesti yhtä paljon omiin menoihin. Minusta ei ikinä voi olla reilua se, että perheenjäsenillä on eri elintasot.

Jos mies vaikka tienaisi 3000 e ja nainen kotihoidontuella 500 e ja molemmat laittaisivan 60% tuloistaan yhteisiin menoihin. Miehelle jäisi joka kuussa 1200 e ja naiselle 200 e.

Millä tavalla tuo on reilua?

Meillä molemmille jää omiin menoihin sama euromäärä rahaa. Silä sitten voi ostaa omat vaatteet ja kosmetiikan yms. Yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä.

Tuntuisi kummalliselta, jos naisen pitäisi kustantaa lastenhoito omasta pussistaan. Sitähän se on jos hoitovapaan aikana naisen elintaso putoaa paljon alemmas kuin puolison.

Jos molemmat käy töissä eikä toinen tee lasten takia lyhennettyä työaikaa (tai ole hoitovapaalla!), niin sitten on jotenkin perusteltua, että paremmin tienaavalla on parempi elintaso. En tosin henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi perheen sisällä olisi erilaisia elintasoja.

Perhe on OY ME Ab, ei kaksi erillistä Oy MINÄ AB:tä... Avioliittolakikin jo velvoittaa puolisoita elättämään toisiaan, eli aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Jos toinen puoliso on töissä ja toinen ei, työssäkäyvä elättää puolisonsakin, se on itsestäänselvyys lain mukaan. Jos molemmilla on tuloja, kumpikin osallistuu yhteiseen talouteen suhteessa tuloihinsa. Jos kotiäidillä ei ole tuloja ollenkaan, hän voi hoitaa oman osuutensa kotitöitä tekemällä, lapsia hoitamalla jne.