Etsitään anopille asuntoa ja hän loukkaantui kun sanoin, että

kun rollaattori on paljon pienempi eikä vaadi sen mitään hirveän ihmeellisiä ratkaisuja, lähinnä tarpeeksi tilavan vessan ja jos asuu ylemmissä kerroksissa niin hissin. Onko se jotenkin ylipääsemättömän vaikeaa?

mahtuu pyörätuoli, koska saattavathan se saada vammaisen lapsen tai rattijuoppo ajaa heidän lapsensa päälle.

Näin se on, että kaikkeen kannattaa varautua. Ajatella jos vaikka ap nyt tänään kotiinmennessään jää auton alle ja joutuu pyörätuoliin. Toivottavasti hän on siihen varautunut etukäteen.

liukastui 69-vuotiaana ja mursi jalan ja toisen käden. Ei koskaan toipunut siitä kunnolla, vaan käytti siitä eteenpäin rollaattoria.

Että ei sitä koskaan tiedä kenelle käy samalla tavalla, joten rollaattoripointti on ihan hyvä. Tietysti asiat voi myös esittää monella tavalla.

Skippasin heti yli sellaiset asunnot joissa jo oli kahvaa siellä ja täällä kun viimeksi selasin asunnonmyynti-ilmoituksia. Yhdessäkin asunnossa oli laitettu kahvat koko keittiöön!

Ei sellaista voi ostaa koska olisi heti pakko tehdä remontti.

Kyllä sitä vaan voi elää ja oikein mukavasti ja nautiskellen esteettömässäkin asunnossa (kaksikerroksisessa meidän tapauksessa, kulkuhissin saa asennettua hyvin portaikkoon - se varmistettiin rakennusvaiheessa). Arvatkaapa onko tällä lailla suunniteltu asunto myyntivaltti, jos sen joskus myymme? Esteetön asunto on näes erittäin kätevä ja toimiva myös lapsiperheille ja kaikille aikuisillekin! Hukkaneliöt on minimoitu ja asunto on väljä ja mukava, helppo kalustaa, selkeä ja kaunis. Ei sokkelokäytäviä, pieniä koppihuoneita ja pimeitä, ahtaita kylppäreitä. Voin nauttia tästä kodista täysillä nyt elinvoimaisena aikuisena ja sitten vanhanakin, vaikka sattuisinkin menettämään liikuntakykyni (mihin en tietenkään usko, koska suurin osa sukuni vanhuksista on ollut loppuun asti liikuntakykyisiä).

Kuten moni muukin sanoi, voisit kyllä vähän miettiä mitä suustasi päästelet. Asiat voi sanoa niin monella tavalla. Talo jossa on hissi on hyvä ratkaisu. Sitten ei tarvitse asua epämukavasti alimmassa kerroksessa. Ja toisekseen, eivät kaikki tarvitse rollaattoria ikinä.

Asia riippuu tietenkin siita, miten ko asian tokaisi. Mutta, me asumme talla hetkella ulkomailla, alamme remointoida Suomessa asuntoa, mihin joskus sitten muutamme. Asunnossa ei ole kukaan tehnyt 50-luvun jalkeen mitaan. Ala naura, mutta ma oon miettinyt naita asoita, koska remontti on tosi iso ja kallis ja ajattelin asua siina asunnossa niin pitkaan kuin ikaa/kuntoa riittaa, ikaa nyt 44v ;-)

Meidän appi täytti 60 muutama vuosi sitten. Hän oli sieltä mieltä, että hänen ei ole varaa asua pääkaupukiseudun osakeasunnossaan, kun tulee putkiremontti, niinpä hän osti vanhan ja 70-80-luvun tyyliin jämähtäneen rintamamiestalon Pohjois-Karjalasta ja muutti sinne. Tuli kuulemma halvemmaksi. Matkaa meille 500 km.



Arvaa onko ollut ahdistavaa. Vuosi muuton jälkeen alkoi terveysvaivat. Nyt on rahat aina loppu, ja talo ei mene kaupaksi. Rahalla, mitä talosta saisi, ei saa asuntoa enää pääkaupunkiseudulta. Me kuunnellaan sitten puhelimessa sitä jatkuvaa valitusta sairaudesta ja köyhyydestä ja miten te saatte asua siellä ja olisittepa lähempänä ja menee rahaa autoon, kun se on pakko olla ja kaivosta taas vesi loppu....ymmärrän ap:tä täysin!



Ne ovenkahvat on helppo vaihtaa, mutta se toimiva pohja ja sijainti lähellä palveluita on tosiaan tärkeä, kun ikää tulee lisää.

Ei tarvitse olla tyhmä, vaikka on hyväkuntoinen. Suvussani on naisten tapana elää yli 100-vuotiaaksi, mutta en usko, että minua kiinnostaa muuttaminen enää viime vuosikymmeninä, kun olen kerran hyvän asuinpaikan löytänyt. Muutin nykyiseen kotiini vain 45-vuotiaana ja yhtenä valintaperusteena oli nimenomaan se, että talosta pääsee ulos pyörätuolillakin toisin kuin useimmista naapuritaloista.

Se on sitä ennakoimista. Jos sitte joudutkin rollaattorin hankkimaan niin ei tartte remontoida asuntoa myös tai peräti muuttaa kun rollaattori ei mahdu kapeaan ja pimeään eteiseen. Siinä käytävässähän on vielä sen pikkuisen vessankin ovi makuuhuoneen oven lisäksi.



Tuttavani joutuikin ykskaks hankkimaan sen rollaattorin sokeritautinsa myötä! Arvatkaapa miten mukavaa on siinä eteisessä mennä vaikkapa vessaan tai makuuhuoneeseen tai peräti pukeutua ja mennä ulos!



Kun meidän perhe osti lapsiperheelleen talon katsoin heti nämä asiat vaikka ei tietoakaan rollaattorista;) Kodistamme meidän ei tarvitse muuttaa vaikka täällä pyörisi kaksi pyöratuolia! Uloskin pääsemme suitsait!



Kuuluuko muuten tuo äly ja ennakoiminen yhteen tänä informaation aikana?

vanhuuttani ja kuolemaani. Elän täysillä haaveitani juuri nyt ja en takerru materiaan. Voin muuttaa sitten jos joudun hommaamaan rollaattorin.

Muuttuvia tekijöitä on elämässä niin paljon: Jos mieheni kuolee nyt äkkiä, joudun jo muuttamaan tästä asunnostakin pois.

Kun jään eläkkeelle, lähdemme miehen kanssa todennäköisesti kiertämään maailmaa ja voi olla, että joudumme myymään kotimme.

Tulevaisuudesta ei tiedä, vaikka kuolisin huomenna. Elän tätä päivää ja samaa suosittelisin muillekin. Ja miniöille, älkää haudatko vielä anoppianne kun ei ole vielä sen aika.

Ei tarvitse olla tyhmä, vaikka on hyväkuntoinen. Suvussani on naisten tapana elää yli 100-vuotiaaksi, mutta en usko, että minua kiinnostaa muuttaminen enää viime vuosikymmeninä, kun olen kerran hyvän asuinpaikan löytänyt. Muutin nykyiseen kotiini vain 45-vuotiaana ja yhtenä valintaperusteena oli nimenomaan se, että talosta pääsee ulos pyörätuolillakin toisin kuin useimmista naapuritaloista.

Ymmärrän, että ei haluta varatua siihen, että lapsi vammautuu ja joutuu pyörätuoliin. Sehän on sattumanvarainen muuttuvat tekijä. Vanheneminen ja kuolema sen sijaan ovat faktoja, jotka tulevat eteen ihan jokaiselle.



Ja pointti on siinä, että sitä asuntoa ei PYSTY enää vaihtamaan (fyysiset ja psyykkiset voimat eivät riitä) enää siinä vaiheessa, kun sitä TARVITSEE.



Muistisairaudet yleistyvät valtavaa vauhtia. Nämä ihmiset eivät todellakaan selviydy niin vaativasta operaatiosta kuin vanhan asunnon myyminen, uuden ostaminen ja muuton järjestäminen. Ettekä te lapset ja miniät edes tajua, milloin läheisenne ohittaa tuon kriittisen pisteen. Muistisairaudet etenevät hiipien ja sairas yleensä pyrkii peittämään tilanteensa viimeiseen asti.



Tietenkin myös fyysiset vaivat tekevät muuttamisesta ongelmallista. Sitten kun on jo rollaattorin varassa, ei enää jaksa kulkea asuntonäytöillä.



Viisas ihminen todellakin valitsee esteettömän asunnon jo hyvissä ajoin, vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin on siinä kunnossa, että tarvitsee sitä. Mutta silmien ummistaminen tosiasioilta on niin paljon kivempaa. Kas kun ei meidän suvussa ole koskaan ollut tapana kuolla.

Mutta viisas ihminen hakee palvelut itselleen, eikä jää kykkimään yksin asuntoonsa siksi, että miniä saa perinnöt. Ja jos lapset ovat fiksuja, he mummua auttavat myymään asunnon tai sitten etsivät hyviä yksityisiä hoitokoteja, mihin mummu voi muuttaa, eivätkä jätä mummua dementikkona yksin.

Tännekin on rakennettu paljon senioritaloja, joissa yksiöitä ja kaksioita ja ravintola, missä saa käydä syömässä jos ei jaksa tehdä ruokaa. Sinne saa ostaa sairaanhoitajan yms. palvelut jos haluaa. Ovat juuri senioreille tarkotettua. Ja tämä siis on viisasta. Ei se, että aletaan katsomaan asuntoa, missä pärkää muistisairaana ja yksin. Näin ei saisi missään nimessä olla tulevaisuuden suunnitelmat ja miniä, joka sellaista anopilleen haluaa, on julma.

Ymmärrän, että ei haluta varatua siihen, että lapsi vammautuu ja joutuu pyörätuoliin. Sehän on sattumanvarainen muuttuvat tekijä. Vanheneminen ja kuolema sen sijaan ovat faktoja, jotka tulevat eteen ihan jokaiselle.

Ja pointti on siinä, että sitä asuntoa ei PYSTY enää vaihtamaan (fyysiset ja psyykkiset voimat eivät riitä) enää siinä vaiheessa, kun sitä TARVITSEE.

Muistisairaudet yleistyvät valtavaa vauhtia. Nämä ihmiset eivät todellakaan selviydy niin vaativasta operaatiosta kuin vanhan asunnon myyminen, uuden ostaminen ja muuton järjestäminen. Ettekä te lapset ja miniät edes tajua, milloin läheisenne ohittaa tuon kriittisen pisteen. Muistisairaudet etenevät hiipien ja sairas yleensä pyrkii peittämään tilanteensa viimeiseen asti.

Tietenkin myös fyysiset vaivat tekevät muuttamisesta ongelmallista. Sitten kun on jo rollaattorin varassa, ei enää jaksa kulkea asuntonäytöillä.

Viisas ihminen todellakin valitsee esteettömän asunnon jo hyvissä ajoin, vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin on siinä kunnossa, että tarvitsee sitä. Mutta silmien ummistaminen tosiasioilta on niin paljon kivempaa. Kas kun ei meidän suvussa ole koskaan ollut tapana kuolla.

nyt kun olen vielä kunnossa, eikä tarvitse säästellä rahoja palvelutaloja varten!

kun lapset odottaa kieli pitkällä perintöä. Mummut yrittää pärjätä kotona ja elää vähällä rahalla, että jäisi jotain pesämunaa aikuisille lapsille.

Voi voi kun nykyään teidänkin vanhemmille alkaa tulla näitä senioritaloja, missä on hyvät omat asunnot ja mihin ostetaan palvelut kun niitä tarvitaan- Sinne hupenee teidänkin perinnöt ja siksi ette halua päästää niitä omaisianne muuttamaan vaan niiden pitää kitua sairaana yksin asunnossaan.

Seuraatko ollenkaan palautetta näistä yksityisistä palvelutaloista? Ystäväni on töissä yhdessä isossa kaupungissa tällaisessa laatuluokan palvelutalossa! On aika hyvä talo mutta maksaa maltaita! Kuinka moni sinne noin vaan menee?

Sitäpaitsi ed työssäni huomasin ettei vanhukset halua lähteä kotoaan pois. Jospa se koti olisi remontoitu vanhuutta varten kun oli niitä jaksuja vielä. Vanhat ihmiset eivät jaksa yleensä edes ajatella remontteja ja valittelivat vaan että olisi pitänyt tehdä se remontti aikoinaan jne... olisi paljon helpompi asua nyt kotona. Tiedän tämän varmasti kun olin rakennusalan yrityksessä töissä!

lähteä pois kodistaan, jonka tuntevat omakseen. Ja juuri he valittelevat kun ei tullut tehtyä remonttia ajoissa. Olisi pitänyt vessa remontoida ja keittiö uusia AJOISSA!! Kuinka monta kertaa kuulinkaan tämän asiakkailtamme.



..Nyt sitten on niin hankalaa kun selkä ei kyykisty ottaan alakaapeista kattilaa tai amme olisi pitänyt poistaa ja asentaa vain suihku. Seinätkin olisi pitänyt maalata jne...kyllä me ukon kanssa sitä harkittiin mutta sitten ukko kuoli ja minä jäin niin yksin. Enää en jaksa yksin tehdä mitään eikä ne nuoretkaan jaksa näitä töitä täällä tehdä kun on omat talot ja perheet...

Tällaista sain kuulla aika usein ja sääliksi kävi





Toki jotkut menee sinne palvelutaloon yksiöön mutta jos talo vain keskitasoa niin siellä on seurustelutilana iso ruokauli/olohuone ja vain vanhuksia seurana. Kannattaa harkita pari kertaa!

kuluttua pois kotoa ja me miehen kanssa suunnitellaan, että sitten muutetaan kaupungin keskustaan palvelujen ääreen. Siinä asunnossa sitten asutaan niin kauan kun on mahdollista, joten kyllä me jo nyt mietitään, miten siinä pärjää, jos selkä eikä polvet taivu tai joutuu sisälläkin rollaattorilla kulkemaan. Muuttaminen on minusta ainakin kauhean vaivalloista.

ja siellä käy vain vauhtia kodinhoitajia pikaisesti antamassa lääkkeet ja ruokapalvelu.

Usko tai älä, mutta nykyajan mummot on kuule hyvin valveutuneita ja ei enää odota, että kunta hoitaa heidät vanhainkotiin vaan he sijoittavat omaisuutensa omaan tulevaisuuteensa.

Se ei mene enää niin kuin ennen, että köyhä mummo raahattiin vanhainkotiin ja hänen kuoltua suku sai perinnön. Nykyään on palveluja tarjolla ihan eri tavalla ja mummot on valmiita maksamaan hyvästä vanhuudesta kun tietävät, että omat lapset eivät välitä edes käydä katsomassa.

lähteä pois kodistaan, jonka tuntevat omakseen. Ja juuri he valittelevat kun ei tullut tehtyä remonttia ajoissa. Olisi pitänyt vessa remontoida ja keittiö uusia AJOISSA!! Kuinka monta kertaa kuulinkaan tämän asiakkailtamme. ..Nyt sitten on niin hankalaa kun selkä ei kyykisty ottaan alakaapeista kattilaa tai amme olisi pitänyt poistaa ja asentaa vain suihku. Seinätkin olisi pitänyt maalata jne...kyllä me ukon kanssa sitä harkittiin mutta sitten ukko kuoli ja minä jäin niin yksin. Enää en jaksa yksin tehdä mitään eikä ne nuoretkaan jaksa näitä töitä täällä tehdä kun on omat talot ja perheet... Tällaista sain kuulla aika usein ja sääliksi kävi Toki jotkut menee sinne palvelutaloon yksiöön mutta jos talo vain keskitasoa niin siellä on seurustelutilana iso ruokauli/olohuone ja vain vanhuksia seurana. Kannattaa harkita pari kertaa!

Mutta ymmärrän tosiaan toisaalta miniääkin, että hän ei antaisi anopin myydä asuntoaan ja käyttää rahaa itseensä. Sehän on kaikki heidän perinnöistään pois.



Anopilta ei tule perintöjä herumaan enkä niitä odota, tulaan ihan omillamme toimeen, hän on vasta äskettäin päässyt eroon 90-luvun konkurssin velkasaneerauksesta, ja poikiensa avustuksella (pojat takaavat lainan) voi nyt ostaa asunnon.

Ei sillä ole varaa tuosta noin vaan mennä palvelutaloonkaan tarvittaessa, ja ihan kuin niihin noin vaan pääsisikään.



Pitää vaan toivoa että pysyy hyvässä kunnossa, mutta vaikkei apuvälineitä tarvitsisi, kyllä meistä jokainen kangistuu vanhetessaan. Äkkiäkös tuo vaikka niitä mummoja hoitaessaan vaikka teloo selkänsä, kun valittelee välillä miten on raskasta.



Ap

ihan hyvin jalat kantavat eikä apua liikkumiseen tarvita. Ehkä maalla elämä on antoisampaa, koska ei ole jääty kökkimään sisätiloihin niin kuin kaupungissa.

ymmärtää päivänselvät asiat, kuten asunnon esteettömyyden, itsekin. Esteettömässäkin kämpässä on silti kiva olla nätit vetimet.

Toisaalta, kuusikymppisen ei todellakaan tarvitse ajatella rollaattoreita. Hienotunteisuus ei maksa mitään.

te huolettomat kuitenkin mielellänne sitten otatte apumme vastaan kun olette jumissa toimimattomassa kämpässänne? Kyllä ap:kin joutuu suuriin ongelmiin JOS anoppi menettää liikuntakykynsä.

kuuskymppisethän ovat vielä vahvasti mukana työelämässä. Ei varmaankaan vielä aikoihin tarvitse leveitä ovia ja esteettömiä suihkutiloja....

palvelutaloon kun alan tarvitsemaan apua.

Kannattaa hiukan panna rahaa sukanvarteen niin ei tarvitse kärvistellä kotonaan odottelemassa, koska miniä joutaa tulla kaveriksi. Maksaa avun ja hakee itsensä asumaan hyvään ja laadukkaaseen palvelutaloon.

Näin minä meinaan tehdä ja aion huolettomasti asua ihan tavallisissa asunnoissa, enkä ala levennellä asunnon ovia ja laittelemaan kahvoja valmiiksi jos sattuisin joskus rollaattoria tarvitsemaan:)

te huolettomat kuitenkin mielellänne sitten otatte apumme vastaan kun olette jumissa toimimattomassa kämpässänne? Kyllä ap:kin joutuu suuriin ongelmiin JOS anoppi menettää liikuntakykynsä.