Etsitään anopille asuntoa ja hän loukkaantui kun sanoin, että

toiset saavat valita asuntona ihan millä perusteella heitä huvittaa, huolehdsi sinä vain omista rollaattoreistasi. Väistämättähän säkin vielä vanhenet.

Ei osaa yksinään tehdä päätöstä eikä tykkää yksin kierrellä asuntoesittelyissä



ap

Mitä tuumaisit jos joku kommentoisi sinulle noin? Ihan ymmärrettävää että anoppisi loukkaantui. Olet aika törppö, tai sitten provo.

Anoppi ei kuitenkaan itse vielä miellä, että kyseiset asiat olisivat hänelle ajankohtaisia. Oma vanheneminen on meille itse kullekin arka asia, ja siitä muistuttelu voi joskus sattua ikävästikin.



Ja kyllä se miniällekin kuuluu, niiltä osin, että miniä saattaa olla yksi niistä, jotka sitten myöhemmin kiireellä muuttavat anoppia sopivampaan asuntoon tarpeen tullessa, tai kuuntelevat vuositolkulla valitusta siitä, miten kotona on niin vaikea liikkua.



Onko toisesta huolen pitäminen sitä muiden asioihin sekaantumista? Helposti näin Suomessa koetaan, ja tähän on paras sopeutua.

jos joku puhuisi mulle rollaattorista kun olen VASTA 60v.

Tuon ikäinenhän voi olla vielä mukana työelämässä ja muutenkin pirteässä kunnossa.

Olisit voinut harkita sanasi hieman paremmin.

Jos joku asunto näyttää sinusta toimivalta rollaattorikämpältä, kehu sen avaruutta ja pohjan toimivuutta, äläkä pelottele anoppiasi heti raihnaisella vanhuudella. Kuten itsekin totesit, anoppisi varmasti tajuaa meidän kaikkien vanhenevan, mutta "lopullista mummolaa" etsiessä on varmasti moni muu asia tärkeämpi kuin tuo esteettömyys (jonka eteen voi tarvittaessa tehdä myöhemmin paljonkin esimerkiksi ihan tavallisessa rivarissa). Yritä siis muistaa, että anoppisi etsii kotia, ei hoitolaitosta.

ekaan kerrokseen, mutta silti piti yhdet raput nousta.



Ei olisi tullut mieleenikään tokaista hänelle, että pitää etsiä rollaattorille sopiva reitti, kun mummi pyöräili päivittäin kilometritolkulla ja oli loistavassa kunnossa. 10 vuotta sai pitää terveyden ja viihtyi hyvin asunnossaan. Sen jälkeen viideksi vuodeksi joutui turvautumaan rollaattoriin ja rappujen nousu ja lasku otti voimille pari viimeistä vuotta. Ei silti halunnut muuttaa.



Etkö usko, että anoppisi voi olla varsin terve jopa 20 vuotta? Onko sinusta oikein silloin varautua rollaattoreihin? Eikö sitten jo ehkä ole aika muuttaa esim. palvelutaloon?



Voihan olla, että anoppisi sairastuu jo parin vuoden sisään ja joutuu ne 20 vuotta turvautumaan rollaattoriin. Mutta niinhän voi käydä sinullekin. Normaali 60-vuotias ei ihan tuollaisiin varaudu. Eivät ole varautuneet minunkaan vanhempani eivätkä appivanhempani, kun asuvat kaksikerroksisissa taloissa.

Vaikka kuinka tietäisi että vanhuus ja avuttomuus tulee, ei välttämättä tykkää kun siitä muistutetaan. Vähän hienotunteisuutta ja eläytymiskykyä kehiin, ap!

Onko "mummola lapsenlapsille" sinun vai anopin ilmaus? Onko anoppi sinulle vain lastenhoito-automaatti ja jäkätyksen aihe?

mua olis varmaan kovasti naurattanut tollanen kommentti miniältä. Hyvä pointtihan tuo on jos etsii viimeistä asuntoa vanhuusvuosille, niin ei silloin kannata muuttaa hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen.

Jos anoppi on noin herkkä niin jättäydy hyvällä taka-alalle ja vihjaa häntä pyytämään mukaan joku muu makutuomari, joka voi katsella sitten hänen kanssaan kiinnostuneena niitä keittiönkaapin vetimiä.

ko asioista kun katseli asuntoa n 60-vuotiaana, erittäin hyväkuntoisena ja terveenä työssäkäyvänä ihmisenä. Mutta ehkä se on loukkaavaa jos joku muu tulee puhumaan rollaattoreista.

Kuten moni muukin sanoi, voisit kyllä vähän miettiä mitä suustasi päästelet. Asiat voi sanoa niin monella tavalla.

Talo jossa on hissi on hyvä ratkaisu. Sitten ei tarvitse asua epämukavasti alimmassa kerroksessa. Ja toisekseen, eivät kaikki tarvitse rollaattoria ikinä.

Kunpa olisin itse tajunnut katsoa tarkemmin, millaisen asunnon anoppi hankki. Luulin hänen kuitenkin käyvän vielä ihan täysillä ja annoin hänen pitää päänsä, vaikka talossa oli 6 porrasta ennen hissiä ja huoneistoin kylpyhuone erittäin pieni.



Muuton yhteydessä kävi kaikille täytenä yllätyksenä ilmi, että täysin toimintakykyisenä pitämämme anoppi olikin jo pahasti dementoitunut. Hän ei pakannut yhtään muuttolaatikkoa pyynnöistä huolimatta, vaikka oli aiemmin muuttanut useasti. Hän ei enää osannut. Oman toiminnan ohjaus oli jo aivan olematon, vaikka hän tutussa vanhassa kodissa pärjäsi vielä rutiineilla.



Kahdessa vuodessa anopin kunto heikkeni uudessa kodissa niin, että hän on nyt laitospotilas. Emme todellakaan olisi uskoneet.



Juu, ja anoppi suuttuu tosiaan joka kerta, kun hänen toimintakykyään epäillään. Hän on vuodepotilas, joka ei osaa kävellä, mutta suuttuu, kun rohkenemme epäillä, ettei hän käy itse kaupassa. (asuu siis laitoksessa, josta poistuu vain pyörätuolilla)

vaikka asunto olisi ollut kuinka pyörätuoliystävällinen tahansa.

Kiertäköön poikiensa kanssa.

Anoppini on monessa asiassa huumorintajuton tosikko, mutta esim. omien vanhempieni kanssa voin puhua vanhenemisesta ja mahdollisista apuvälineistä, ja hekin ovat hyväkuntoisia kuuskymppisiä.

Ehkä tosiaan viisainta pysyä erossa koko hommasta, tosin minulle ja miehelleni anopin huolto tulevaisuudessa jää eikä mieheni jaksa höyryäitiään yhtään sen enempää kuin minäkään

Entäpä jos anoppi olisi lisännyt kärryysi tena-vaippoja ja geishakuulia ja tokaissut sitten, että ajan mittaan värkkisi kuitenkin löystyy niin, että näille tulee ihan varmasti tarvetta.



Olisitko loukkaantunut?

mutta meillä on niin samankaltainen tilanne, että pakko kommentoida. Anoppi ja appi etsivät asuntoa, ja miettivät jotain kolmannen kerroksen hissitöntä kolmiota. Ovat yli seitsemän kymmenen, nyt vielä hyväkuntoisia.



Muotoilin ap:n asian erilailla, sanoin "asuntoa kannattaa miettiä monelta kannalta, käytännöllisyyttä erityisesti, kauaskin tulevaisuuteen." Kyllä ymmärsivät yskän, eikä tarvinnut puhua rollaattoreista.



Heistä vanheneminen tuntuu pahalle, kun ovat niin toimeliaita ikänsä olleet. Ymmärtäähän tuon.

Entäpä jos anoppi olisi lisännyt kärryysi tena-vaippoja ja geishakuulia ja tokaissut sitten, että ajan mittaan värkkisi kuitenkin löystyy niin, että näille tulee ihan varmasti tarvetta.

Olisitko loukkaantunut?

Olisi ehkä syytä jo ap:ta asiasta varoittaa. Jumppaaminen pitää aloittaa nuorena.

Kyllä mun mielestä myös olisi ensiarvoisempaa kiinnittää huomiota asunnon esteettömyyteen kuin vetimiin. Jos nyt kerran on sitä pysyvää mummolaa etsimässä. Toisaalta senkin tietysti ymmärtää että loukkaantuu rollaatorijutuista, mutta pitäisi sen anopin hetken miettimisen jälkeen tajuta että oikeassahan ap oli.



Ap, anna anopin hoitaa asunnon etsiminen sitten itse jos ei asiallista apua kerran halua. Mutta sehän on selvä, että saattaa joutua muuttamaan sitten hyvinkin pian uudelleen (tai sitten ei). Kaikkeen kannattaa varautua!

Entäpä jos anoppi olisi lisännyt kärryysi tena-vaippoja ja geishakuulia ja tokaissut sitten, että ajan mittaan värkkisi kuitenkin löystyy niin, että näille tulee ihan varmasti tarvetta.

Olisitko loukkaantunut?

Tuossa varmaan kysyisin, että miten anoppikulta itse on jaksanut koko ikänsä vaippoja käyttää, eikö ole tiennyt että noita vaivoja voidaan leikkauksellakin hoitaa? :D

Miten helposti ihmiset vetää herneitä nokkaan?

Mä olisin varmaan sanonut samaa, kun kerran on se 'lopullinen mummola' haussa. Selvä asiahan se on että tuollaiset asiat kuten helppokulkuisuus ja portaattomuus tulee eteen. En sano että 60v olisi vielä vanha, oma äitini täyttää 60 ens vuonna ja hän on työelämässä vielä eikä ole ollenkaan "mummo" enkä pysty häntä mieltämään rollaattorin kanssa. Mutta silti, onhan se joskus edessä. Voi melkein sanoa että toivottavasti on, että saa elää niin vanhaksi. Minun äitini äiti on 86v ja asuu viikonloput äitini luona, viikot vanhustenkodissa. Liikkuu rollaattorin kanssa ylipainon ja huonojen jalkojen takia, menee siis sisälläkin rollilla. Hän on luonteeltaan sellainen että olisi varmaan suutahtanut jos tuollaista sanoisi mutta tottakai se kannattaa mainita, kun kuitenkin asunnon osto on aika iso juttu, ja se on iso ongelma kun sittten se aika koittaa. ja ap ei mielestäni sitä mitenkään törkeästi sitä edes sanonut anopille.