Lue keskustelun säännöt.
Etsitään anopille asuntoa ja hän loukkaantui kun sanoin, että
04.11.2011 |
katsoo sitten, että olisi sellainen asunto, missä pystyy asumaan myös rollaattorin/ pyörätuolin kanssa. Rouva 60v loukkaantui!
Oliko tuossa nyt jotain loukkaantumisen aihetta? Luulisi vanhustyössä olevan lähihoitajan tietävän, että me kaikki vanhenemme ja iän mukana tulee yhtä ja toista kremppaa.
Anoppi on viimeisen 5 vuoden aikana muuttanut ainakin 5 kertaa, ja nyt etsii sitä lopullista mummolaa lapsenlapsille. Katselee asunnoissa ihan jonninjoutavia juttuja kuten keittiönkaappien vetimien malleja. Minusta olisi tärkeintä toimiva pohja ja yksitasoinen asunto. Rivari kaksio/kolmio hakusessa.
Ihme muija
Kommentit (65)
ei oikein ole relevantteja, kun ap ei ole pyytänyt apua anopiltaan ostoksissa ja anoppi taas ON pyytänyt apua asunnon etsinnässä. VAikka kyllä minä ottaisin huumorilla nuo ostosehdotukset jos anoppi niitä antaisi! Itse olen viiskymppinen ja suunnittelemassani talossa otin nyt jo esteettömyyden huomioon, sillä mahdollisesti asumme talossa loppuikämme. R
On pyytänyt apua ASUNNONOSTOON, ei ahdistelemaan lähestyvällä kuolemalla.
Tiedän 90-vuotiaan, joka asuu normaalissa asunnossa ja taas anoppinsa ikäisen, jolle iski paha alzheimer ja joutui laitokseen.
Turhaan siis varautuu mahdottomaan. Eihän läheskään kaikki vanhukset edes joudu pyörätuoliin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
85 vuotiaita eikä kummallakaan ole rollaattoria. Isoisovanhempani kuolivat yli 90 vuotiaina, kaikki 4, eikä kellään ollut rollaattoria.
Eli ei se rollaattori ole mikään vakiokama kun ikää tulee.
Teen kuntoutustyötä vanhusten kanssa, siis sellaisten, jotka ovat jo laitoshoidossa eikä edes 50 % ole rollaattoria.
Tökerösti käyttäydyt!
Olet välittävä ja osaat ottaa huomioon mitä siinä viimeisessä kodissa pitäisi olla, jotta arki sujuisi. Unohdit kylläkin et keittiön alakaapit pitäisi olla ulosvedettäviä:) Ne polvet nääs!
Oli tosiaankin syytä huomauttaa anopille asiasta jos kerta vetimiä kattelee tuolla ammatilla.
Anopeille pitää ikävät asiat sanoa kaksi kertaa. Ensin hymyssäsuin huumorilla ja jos ei mene perille myöhemmin vähän terävämmin! Terv. anoppi
harvalla 8-kymppiselläkään on rollaattoria joten ei ihem että loukkaantui.
kateissa, kun tuollainen käsitetään "kuolemalla ahdisteluksi"! Pientä ajatustyötä pitäisi jokaisen täysikäisen tehdä ja hyväksyä ajatus MAHDOLLISESTA raihnaisesta vanhuuudesta (tai yllättävästä sairastumisesta/loukkaantumisesta aikasemmalla iällä). Yllätys, yllätys, hyväkuntoinenkin ihminen voi mainiosti asua esteettömässä asunnossa, joten mitään haittaa ei siitä ole vaikka koskaan ei joutuiskaan käyttämään rollaattoria tai pyörätuolia. Mutta esim. äkillisen loukkaantumisen sattuessa (vaikkapa kaatuminen talviliukkailla) on todella vaikeaa asua hissittömässä talossa tai huoneistossa, jossa ei mahdu vessaan ilman apuvälineitä.
Reippaalle ja hyväkuntoiselle tädilleni kävi näin ja sielläpä oli viikkokausia jumissa asunnossaan ja täysin ulkopuolisen avun varassa. Kuntoutui kyllä hyvin, mutta henkinen puoli romahti kun ei päässyt ulos eikä omia asioitaan hoitamaan. Miettikääpä sitä. Ja hän oli vasta 65 vuotias.
Asunnon hankki eläkkeelle jäätyään muutaman vuosi aiemmin, eikä todellakaan tullut mieleenkään hälle miettiä noita em. kysymyksiä. Nyt uusi asunto hakusessa, ja esteettömyys on ensisijainen kriteeri, vaikka onkin hyväkuntoinen ja reipas taas. Siperia opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kateissa, kun tuollainen käsitetään "kuolemalla ahdisteluksi"! Pientä ajatustyötä pitäisi jokaisen täysikäisen tehdä ja hyväksyä ajatus MAHDOLLISESTA raihnaisesta vanhuuudesta (tai yllättävästä sairastumisesta/loukkaantumisesta aikasemmalla iällä). Yllätys, yllätys, hyväkuntoinenkin ihminen voi mainiosti asua esteettömässä asunnossa, joten mitään haittaa ei siitä ole vaikka koskaan ei joutuiskaan käyttämään rollaattoria tai pyörätuolia. Mutta esim. äkillisen loukkaantumisen sattuessa (vaikkapa kaatuminen talviliukkailla) on todella vaikeaa asua hissittömässä talossa tai huoneistossa, jossa ei mahdu vessaan ilman apuvälineitä. Reippaalle ja hyväkuntoiselle tädilleni kävi näin ja sielläpä oli viikkokausia jumissa asunnossaan ja täysin ulkopuolisen avun varassa. Kuntoutui kyllä hyvin, mutta henkinen puoli romahti kun ei päässyt ulos eikä omia asioitaan hoitamaan. Miettikääpä sitä. Ja hän oli vasta 65 vuotias. Asunnon hankki eläkkeelle jäätyään muutaman vuosi aiemmin, eikä todellakaan tullut mieleenkään hälle miettiä noita em. kysymyksiä. Nyt uusi asunto hakusessa, ja esteettömyys on ensisijainen kriteeri, vaikka onkin hyväkuntoinen ja reipas taas. Siperia opettaa.
Emmeköhän me kaikki ole vielä 60-kymppisinä ansainneet itsemääräämisoikeuden elämiimme. Vai pitäisikö heittäytyä miniän holhouksen alaiseksi jo ikään kuin varmuuden vuoksi.
Kuten sanoin, niin valtaosa vanhuksista ei koskaan tarvitse mitään esteettömiä asuntoja. Sinulla on lähipiirissä yksi ikävä tapaus, se ei todista mitään.
vai auttamassa asunnon hankkimisessa? Minusta tuollainen miniä on aarre! Tajuaa varmasti auttaa myöhemminkin hankalissa asioissa.
Oletteko te jotenkin pimiössä vai eikä kaaliin mahdu miten osteoporoosi vaivaa nykyään lähes kaikkia yli 60 vuotiaita? Älkää todellakaan verratko itseänne nykyvanhuksiin.
Vähintään hissi pitäisi olla johon mahtuu se rollaattori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myöntelemään, että joo hienot vetimet on!
Eipä niiden asioihin kannata paljon puuttua. Meillä anoppi rakensi kaksikerroksisen talon vanhuuden päiville. Oliskohan ollut järkevämpi tehdä väljemmät tilat yhteen kerrokseen. Mutta kun parveke on niin ihana saada. Mitäs siihen muuta kuin myönnellä, että kyllähän parvekkeella mukava on istuskella. Valitettavasti hän ei ehtinyt parvekkeestaan nauttia, kun sairaus iski ja vei liikuntakyvyn.
ja jos kerran anoppi omien sanojensa mukaan etsii "lopullista mummolaa" 6-kymppisenä, niin tottakai silloin tulee miettiä asiaa 20-30 vuotta eteenpäin.
Minusta ap on aivan oikealla asialla, mutta kenties ilmaisit asian liian suorasukaisesti?
Senioriasuminen on muutenkin tosi iso asia tulevina vuosina väestön alati ikääntyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaisin loukkaantua minäkin jos miniä tulisi minille vihjailemaan rollattoreista yms. Juoksen joka kesä maratonin tai kaksi ja olen taatusti parempikuntoinen kuin miniä.
No onneksi ei ole meille sattunut palstamammoja miniöiksi. Ovat oikein viehättäviä nuoria naisia.
jos joku puhuisi mulle rollaattorista kun olen VASTA 60v.
Tuon ikäinenhän voi olla vielä mukana työelämässä ja muutenkin pirteässä kunnossa.
Olisit voinut harkita sanasi hieman paremmin.
Eläkeikä on vasta 65v, joten 60v on vielä työelämässäkin monta vuotta.
Äitini on 81v ja hakkaa vielä puunsakin itse. Olisi aika kornia ollut hänelle vihjailla kuuskymppisenä, että on vanhus :D
kateissa, kun tuollainen käsitetään "kuolemalla ahdisteluksi"! Pientä ajatustyötä pitäisi jokaisen täysikäisen tehdä ja hyväksyä ajatus MAHDOLLISESTA raihnaisesta vanhuuudesta (tai yllättävästä sairastumisesta/loukkaantumisesta aikasemmalla iällä). Yllätys, yllätys, hyväkuntoinenkin ihminen voi mainiosti asua esteettömässä asunnossa, joten mitään haittaa ei siitä ole vaikka koskaan ei joutuiskaan käyttämään rollaattoria tai pyörätuolia. Mutta esim. äkillisen loukkaantumisen sattuessa (vaikkapa kaatuminen talviliukkailla) on todella vaikeaa asua hissittömässä talossa tai huoneistossa, jossa ei mahdu vessaan ilman apuvälineitä. Reippaalle ja hyväkuntoiselle tädilleni kävi näin ja sielläpä oli viikkokausia jumissa asunnossaan ja täysin ulkopuolisen avun varassa. Kuntoutui kyllä hyvin, mutta henkinen puoli romahti kun ei päässyt ulos eikä omia asioitaan hoitamaan. Miettikääpä sitä. Ja hän oli vasta 65 vuotias. Asunnon hankki eläkkeelle jäätyään muutaman vuosi aiemmin, eikä todellakaan tullut mieleenkään hälle miettiä noita em. kysymyksiä. Nyt uusi asunto hakusessa, ja esteettömyys on ensisijainen kriteeri, vaikka onkin hyväkuntoinen ja reipas taas. Siperia opettaa.
Emmeköhän me kaikki ole vielä 60-kymppisinä ansainneet itsemääräämisoikeuden elämiimme. Vai pitäisikö heittäytyä miniän holhouksen alaiseksi jo ikään kuin varmuuden vuoksi.
Kuten sanoin, niin valtaosa vanhuksista ei koskaan tarvitse mitään esteettömiä asuntoja. Sinulla on lähipiirissä yksi ikävä tapaus, se ei todista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myöntelemään, että joo hienot vetimet on!
Eipä niiden asioihin kannata paljon puuttua. Meillä anoppi rakensi kaksikerroksisen talon vanhuuden päiville. Oliskohan ollut järkevämpi tehdä väljemmät tilat yhteen kerrokseen. Mutta kun parveke on niin ihana saada. Mitäs siihen muuta kuin myönnellä, että kyllähän parvekkeella mukava on istuskella. Valitettavasti hän ei ehtinyt parvekkeestaan nauttia, kun sairaus iski ja vei liikuntakyvyn.
Eihän sitä voisi elää ollenkaan jos ei voisi tavoitella sellaisia asioita mitä voi terveenä ollessaan tehdä vaan pitäisi tyytyä vain yksitasoisiin asuntoihin, esteettomiin kulkureitteihin jne.
Sitä kun ei voi kukaan etukäteen tietää MIHIN sairastuu kun/jos sairastuu.
liukastui 69-vuotiaana ja mursi jalan ja toisen käden. Ei koskaan toipunut siitä kunnolla, vaan käytti siitä eteenpäin rollaattoria.
Että ei sitä koskaan tiedä kenelle käy samalla tavalla, joten rollaattoripointti on ihan hyvä. Tietysti asiat voi myös esittää monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole mikään syy loukkaantua jos toinen yrittää ajatella asioita eteenpäinkin.
Mun äiti on 59 ja valitsi sellaisen asunnon jossa voi olla loppuun saakka! Rivitalon pääty jonne esteetön pääsy esim rollaattorilla.
Niin on ihmiset erilaisia.
Ja ei, hän ei ole raihnainen vaan ihan normaali touhukas ihminen mutta suunnittelee tulevaisuuttakin koska se tulee, haluaa tai ei.
mahtuu pyörätuoli, koska saattavathan se saada vammaisen lapsen tai rattijuoppo ajaa heidän lapsensa päälle.
Näin se on, että kaikkeen kannattaa varautua. Ajatella jos vaikka ap nyt tänään kotiinmennessään jää auton alle ja joutuu pyörätuoliin. Toivottavasti hän on siihen varautunut etukäteen.
liukastui 69-vuotiaana ja mursi jalan ja toisen käden. Ei koskaan toipunut siitä kunnolla, vaan käytti siitä eteenpäin rollaattoria.
Että ei sitä koskaan tiedä kenelle käy samalla tavalla, joten rollaattoripointti on ihan hyvä. Tietysti asiat voi myös esittää monella tavalla.
Voi olla ettei tarvitse asuntoa mikä olisi helppo kulkuvälineille, onhan niitä muitakin kuin rollaattori. JA voi olla että tarvitsee!
Hyvähän se olisi ottaa kaikki asiat huomioon jos kerran viimeiseksi asunnoksi jää.
Kylläpä on ap saanut ihmeellisiä vastauksia, tottahan nyt jokainen aikuinen käsittää että mitä vain voi sattua. Turha siihen on huudella että kun sitä ei tiedä niin aivan sama, ei se kovin aivan sama ole jos jotakin tapahtuu ja siinä sitten lapset ja lasten puolisot muuttavat mummun uuteen kotiin yms.
Pointtina, ihan mitä vain voi sattua, jos haluaa päästä helpolla, sitä ottaa huomioon kaikki asiat. Ei 60v ole vanha. Mutta jos hän aikoo tosissaan asua niin kauan kuin pystyy kys. asunnossa, sen on parempi vastata myös tulevaisuuden MAHDOLLISIA tarpeita.
Toki en tiedä kuinka ap asian ilmaisi mutta ihan realistisesta jutusta oli kysymys. Aika herkkänahkainen saa olla jos todellisuudesta loukkaantuu. Minusta kuulosti järkevältä ja välittävältä kommentilta.
Kyllä sitä vaan voi elää ja oikein mukavasti ja nautiskellen esteettömässäkin asunnossa (kaksikerroksisessa meidän tapauksessa, kulkuhissin saa asennettua hyvin portaikkoon - se varmistettiin rakennusvaiheessa). Arvatkaapa onko tällä lailla suunniteltu asunto myyntivaltti, jos sen joskus myymme? Esteetön asunto on näes erittäin kätevä ja toimiva myös lapsiperheille ja kaikille aikuisillekin! Hukkaneliöt on minimoitu ja asunto on väljä ja mukava, helppo kalustaa, selkeä ja kaunis. Ei sokkelokäytäviä, pieniä koppihuoneita ja pimeitä, ahtaita kylppäreitä. Voin nauttia tästä kodista täysillä nyt elinvoimaisena aikuisena ja sitten vanhanakin, vaikka sattuisinkin menettämään liikuntakykyni (mihin en tietenkään usko, koska suurin osa sukuni vanhuksista on ollut loppuun asti liikuntakykyisiä).
se on erittäin todennäköistä sillä se on naisten yleisimpiä syöpiä.
Joten, mihin te silloin tarvitsette sitä rollaattoria? Tissitönkin pystyy tiemmä kävelemään. Ja loppuvaiheessa kun syöpä on jo pahana, sitä yleensä kumminkin makaa sängyssä, eikä ede skotonaan, eikä pahemmin enää rollaroi minnekään.
ei oikein ole relevantteja, kun ap ei ole pyytänyt apua anopiltaan ostoksissa ja anoppi taas ON pyytänyt apua asunnon etsinnässä.
VAikka kyllä minä ottaisin huumorilla nuo ostosehdotukset jos anoppi niitä antaisi!
Itse olen viiskymppinen ja suunnittelemassani talossa otin nyt jo esteettömyyden huomioon, sillä mahdollisesti asumme talossa loppuikämme. R