Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako ketään muuta olla yksin kotona?
Mua pelottaa ja tää on jo hieman ongelma, koska mies reissaa työkseen paljon. Sitten jos lapsi on kotona, en pelkää, mutta jos joudun olemaan ihan yksin, pelottaa. En edes tiedä, mitä pelkään. Joku aika sitten ystävälläni, joka asuu lähellä meitä, kävi yöllä murtovarkaita. Tämän jälkeen aloin pelätä enemmän kuin aikaisemmin. Asumme omakotitalossa todella rauhallisella alueella. Silloin kun asuimme kerrostalossa, tätä ongelmaa ei ollut. Miten voisin päästä pelostani eroon?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
No ei pelota. Olen asunut yksin omilleni muutosta asti, yli 7 vuotta jo. Ei tulisi elämisestä mitään jos yksin pelkäisi olla. On mulla tosin koirat täällä seurana.. Mutta ei niistä mitään ns. turvaa saa yksinoloon kun niin pieniä ovat.
Mitäpä sitä tälleen ihmisten ilmoilla rivitalossa pelkäisi ees, ei tarvitse kuin ulos mennä niin joku kävelee vastaan. Maalla olen valillä jännittänyt kun olen sukutilalla mennyt käymään. Yksin tyhjässä isossa talossa pilkkopimeässä ja lähimmät naapurit lähes kilsan päässä... mutta siihen aina kuitenkin tottuu nopeasti :)
Sehän se vasta tyhmää on maalla pelätä kun siellä ei ole ketään. Jos siellä ei ole ristinsielua niin miksi pelätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pelotti asua ns. noppatalossa ns. kiinalaiskorttelissa. 40-luvun neliön muotoisia ok-taloja, joissa oli joka sivulla ovi ja vielä kellarikerroksessakin. Kuolemankello (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemankello) nakutti hatarien seinien välissä ja kellarissa oli massiivinen huonehämähäkkipopulaatio.
Mies kun lähti pitkälle työmatkalle niin kyllä pelotti. Lapsille en sitä näyttänyt vaan paistettiin lettuja tai sitten makkaroita takassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pelota. Olen asunut yksin omilleni muutosta asti, yli 7 vuotta jo. Ei tulisi elämisestä mitään jos yksin pelkäisi olla. On mulla tosin koirat täällä seurana.. Mutta ei niistä mitään ns. turvaa saa yksinoloon kun niin pieniä ovat.
Mitäpä sitä tälleen ihmisten ilmoilla rivitalossa pelkäisi ees, ei tarvitse kuin ulos mennä niin joku kävelee vastaan. Maalla olen valillä jännittänyt kun olen sukutilalla mennyt käymään. Yksin tyhjässä isossa talossa pilkkopimeässä ja lähimmät naapurit lähes kilsan päässä... mutta siihen aina kuitenkin tottuu nopeasti :)
Sehän se vasta tyhmää on maalla pelätä kun siellä ei ole ketään. Jos siellä ei ole ristinsielua niin miksi pelätä?
Noh siinä kulkee ihan talon lähellä maantie jossa yöaikaan kulkee rekkoja ja muita aika ajoin. Tuolla talolla on jo kahesti käynyt varkaita poissaollessa. Niitä minä jännään vähän :) mutta eipä nekään toki oikeasti sisälle tulisi kun autoni pihalla näkisivät.
Minulla kuitenkin pimeys ja yksinäisyys -se ettei naapureita näy mailla halmeilla ja on hiljaista, saa mielikuvituksen herkimmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pelota. Olen asunut yksin omilleni muutosta asti, yli 7 vuotta jo. Ei tulisi elämisestä mitään jos yksin pelkäisi olla. On mulla tosin koirat täällä seurana.. Mutta ei niistä mitään ns. turvaa saa yksinoloon kun niin pieniä ovat.
Mitäpä sitä tälleen ihmisten ilmoilla rivitalossa pelkäisi ees, ei tarvitse kuin ulos mennä niin joku kävelee vastaan. Maalla olen valillä jännittänyt kun olen sukutilalla mennyt käymään. Yksin tyhjässä isossa talossa pilkkopimeässä ja lähimmät naapurit lähes kilsan päässä... mutta siihen aina kuitenkin tottuu nopeasti :)
Sehän se vasta tyhmää on maalla pelätä kun siellä ei ole ketään. Jos siellä ei ole ristinsielua niin miksi pelätä?
Noh siinä kulkee ihan talon lähellä maantie jossa yöaikaan kulkee rekkoja ja muita aika ajoin. Tuolla talolla on jo kahesti käynyt varkaita poissaollessa. Niitä minä jännään vähän :) mutta eipä nekään toki oikeasti sisälle tulisi kun autoni pihalla näkisivät.
Minulla kuitenkin pimeys ja yksinäisyys -se ettei naapureita näy mailla halmeilla ja on hiljaista, saa mielikuvituksen herkimmilleen.
Tie tuo turvattomuutta, se on totta. Pimeydenpelko on sisäänohjelmoitua. Voit tehdä harjoituksia jossa altistat itseäsi pimeälle. Meitä opetettiin pelkäämään sitä sun tätä kun olimme pieniä ja minua peloteltiin pimeässä. Pimeänpelko on minulla myös vahva. Harjoittelemalla ja altistamalla tuota pelkoa voi kuitenkin alentaa ja häivyttää ja kenties saada kokonaan pois. Minulla on onni, että mökki ei ole tien lähellä joten siellä saa olla rauhassa. Jos miettii, että on 10 vuotta pelännyt, eikä ole koskaan mitään tapahtunut, niin on se aikamoista tuhlausta jatkaa pelkäämistä. Sitä paitsi pelolla ei ole mitään suojaavaa vaikutusta. Jos sinne tuleepi roisto niin se tulee juuri silloin joka tapauksessa oletpa sitten pelännyt sitä iltaa tulevaksi tai et. Samoin tilanteen kulkuun ei vaikuta se oletko ennen pelännyt vai et. Eikä se vaikuta tilanteen jälkeenkään. Sillä lailla pelko on täysin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota koira
Koiria minä vasta pelkäänkin ja omaa varjoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa ei oikeastaan koskaan, mutta katutasossa pelottaa toisinaan vähän.
M30
Tytär asuu korvessa keskellä ei mitään. Karhujakin lähistöllä nähty. Neljä suskoiraa kuitenkin antaa turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on maailman turvallisimpia maita. Harmi että ihmiset pelkäävät tyhjän takia ja olemattomia.
Kerrostalossa en pelkää. Joskus olen ollut talovahtina omakotitalossa. Pelotti. Jätin alakertaan valot ja menin nukkumaan korvatulpat korvissa. Muuten olisin kuunnellut peläten joka rasahdusta... Ja ajattelin, että jos joku murtautuu, en halua kuulla... en kuitenkaan uskaltaisi estää tunkeilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kotona, mutta jos joutuisin olemaan mökillä pelkäisin!!! En ole siellä ikinä ollut yksin!
No ei pelota. Olen asunut yksin omilleni muutosta asti, yli 7 vuotta jo. Ei tulisi elämisestä mitään jos yksin pelkäisi olla. On mulla tosin koirat täällä seurana.. Mutta ei niistä mitään ns. turvaa saa yksinoloon kun niin pieniä ovat.
Mitäpä sitä tälleen ihmisten ilmoilla rivitalossa pelkäisi ees, ei tarvitse kuin ulos mennä niin joku kävelee vastaan. Maalla olen valillä jännittänyt kun olen sukutilalla mennyt käymään. Yksin tyhjässä isossa talossa pilkkopimeässä ja lähimmät naapurit lähes kilsan päässä... mutta siihen aina kuitenkin tottuu nopeasti :)