Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako ketään muuta olla yksin kotona?
Mua pelottaa ja tää on jo hieman ongelma, koska mies reissaa työkseen paljon. Sitten jos lapsi on kotona, en pelkää, mutta jos joudun olemaan ihan yksin, pelottaa. En edes tiedä, mitä pelkään. Joku aika sitten ystävälläni, joka asuu lähellä meitä, kävi yöllä murtovarkaita. Tämän jälkeen aloin pelätä enemmän kuin aikaisemmin. Asumme omakotitalossa todella rauhallisella alueella. Silloin kun asuimme kerrostalossa, tätä ongelmaa ei ollut. Miten voisin päästä pelostani eroon?
Kommentit (91)
En tiedä, en ole pariinkymmeneen vuoteen ollut yksin kotona. Jos näin kävisi, on vanha konsti paras: nukkumaanmennessä luet kirjaa kunnes nukahdat sen alle/päälle etkä mieti joutavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla mies tietää vallan hyvin, että pelkään pimeää ja yksinäisyyttä ja "vitsikästä" säikyttelyä, eikä minua turhaan piinata sen takia. JOudun valitsemaan elokuvanikin sen mukaan, etten säiky liikaa, mies tietää myös tämän. Hän naurahtelee joskus vähän, mutta ei nolaa minua.
Joku esitti teorian liian varhain yksin kotiin jättämisestä. Minä olin 14v kun nukuin yksin kotona ekaa kertaa. 12-vuotiaana olin kesäleirillä ja se oli ihan liian varhain, pelkäsin koko ajan olla pois kotoa.
Kannattaisi mennä terapiaan.
Ei aikuinen ihminen voi toimia tuolla tavoin.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia että et tartuta tuota niihinkin. Mitene des voisit niistä huolehtia kun pelkäät kaikkea?
Ihanaa huomata että on muitakin pelokkaita 😆 Mua on kans lapsesta asti pelottanut pimeä. Koululaisena olin usein koulun loppumisesta iltaan asti yksin kotona, kun vanhemmat oli töissä ja veli jossain kavereillaan. Ne pimeät illat oli kamalia, pelkäsin kulkea olohuoneen ja vanhempien pimeän makkarin ohi keittiöön. Joskus laitoin sinne valot päälle koko illaksi ettei niin pelottaisi ja sain sitten huudot sähkön turhasta kuluttamisesta... Tuntui, että siellä vaani jotain 😣
No nyt aikuisena, asutaan omakotitalossa rauhallisella alueella. Yleensä en pelkää. Ainoastaan kun mies on yövuorossa töissä ja olen lasten kanssa keskenäni, silloin on ahdistunut olo. Meillä on koira (tosin pienehkö eikä siitä suojelijaksi varmaan olisi) ja uskon, että se kyllä ilmoittaa jos täällä joku hiippari menisi pihalla tms. Siinä on vaan se huono puoli että tämä koira joskus kuvittelee itsekin omiaan ja alkaa haukkumaan vaikkei ketään missään olisikaan 🙄
Voi voi teitä etelän ihmisiä. Tässä naapurissa oli karhu raapinut nurkkalautoja talosta ja nukkunut kymmenen m päässä kiepillä pellossa iso monttu vaan oli siinäkohtaa ja monttuja useita eikä silti porukat pelkää. Ne ovat kavereita ja kunnioitetaan puolin ja toisin.
Kyllähän ihmisten kanssa nyt jotenkin toimeen tulee vaikka olisi melkein pedon luonne? Aina on neuvotteluvaraa kun on sentään sanoja käytettävissä.
Kun lapset on saatu nukkumaan, en todellakaan hiippaile ympäriinsä pimessä vaan nyhjötän makkarissa tabletti sylissä, kunnes nukahdan. Järki sanoo, ettei mikään otus tarraa varjoista minuun kiinni mutta lapsenomainen pelko on järkeä voimakkaampi. Ja pimeinä syysiltoina, kun käyn tupakalla takapihalla (luhtitalo, takapiha rajoittuu metsään) pelkään taas ihan kuolevaisia ihmisiä, psykoottisia murhaajia ja raiskaajia, tuijotan silmän kovana puiden sekaan ja olen valmis juoksemaan sisälle .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkas mielikuvitus ja ihanat Vihreät Kädet sun muut Noidan Käsikirjat 80-luvulla tekivät minusta pelokkaan lapsen , pelkäsin lapsena jopa päivänvalossa, kerrostalossa! Kun olin koulun jälkeen yksin kotona, istua kyhjötin vain keittiössä tai olkkarissa. En omassa huoneessani, koska siellä oli karmea vaatehuone.
Ja ikävä kyllä nämä pelot eivät jääneet lapsuuteen :( En uskaltaisi mennä sänkyyn pimeässä, vaan laitan ensin jalat huolellisesti peiton alle ja sammutan sitten yövalon. En roikota kättä sängyn reunan yli, enkä katsele ympärilleni. Valojen sammuttaminen alakerrasta ja pimeässä ylös loikkiminen on pelottavaa, olen varma että jokin portaiden alla tarraa nilkkaan ! En näytä lapsille pelkoani, vaan sanon ettei pimeässä ole pelättävää. Onneksi eivät lue ajatuksia :D
Olen 38v
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä etelän ihmisiä. Tässä naapurissa oli karhu raapinut nurkkalautoja talosta ja nukkunut kymmenen m päässä kiepillä pellossa iso monttu vaan oli siinäkohtaa ja monttuja useita eikä silti porukat pelkää. Ne ovat kavereita ja kunnioitetaan puolin ja toisin.
Kyllähän ihmisten kanssa nyt jotenkin toimeen tulee vaikka olisi melkein pedon luonne? Aina on neuvotteluvaraa kun on sentään sanoja käytettävissä.
No eihän ne karhut pelota vaan kummitukset ja tietenkin ufot. Ufot voivat abduktoida ja tehdä seksuaalisia kokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen täysin järjetön ongelma että en uskalla nukkua makuuhuoneen ovi auki. Jätän kuitenkin pienesti raolleen jotta ilma ei lopu kokonaan. Herään silti öisin vilkuilemaan ovelle päin, "ettei siellä ole mitään". Lapsena nukuin aina ovi kiinni, ja silloin kun vanhemmat eivät olleet kotona se oli myös lukossa. Sieltähän se ongelma on jäänyt aikuisuuteenkin sitten, kyllä ottaakin päähän.
En pelkää. Asun kerrostalossa, eikä ole pelättävää. Teen ristimerkin ja vedän vällyt korviin. Eniten jännitän, miten aamulla nousu sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, enkä mä myöskään tiedä miksi pelkään. Päivällä yksin ollessa ei pelota, mutta heti pimeän tultua alkaa pelottamaan, ja varsinkin sillon kun pitäisi käydä nukkumaan. Mulle on jäänyt hirveät traumat ring -elokuvasta kun katsoin sen liian nuorena. Jotenkin kuvittelen koko ajan sen kaivosta tulevan muijan johonkin. Tyhmää pelätä tollasta, mutta en vaan voi sille mitään.
Terv nainen 24 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä etelän ihmisiä. Tässä naapurissa oli karhu raapinut nurkkalautoja talosta ja nukkunut kymmenen m päässä kiepillä pellossa iso monttu vaan oli siinäkohtaa ja monttuja useita eikä silti porukat pelkää. Ne ovat kavereita ja kunnioitetaan puolin ja toisin.
Kyllähän ihmisten kanssa nyt jotenkin toimeen tulee vaikka olisi melkein pedon luonne? Aina on neuvotteluvaraa kun on sentään sanoja käytettävissä.
No eihän ne karhut pelota vaan kummitukset ja tietenkin ufot. Ufot voivat abduktoida ja tehdä seksuaalisia kokeita.
Voi kuule pohjoisessa on vaikka minkälaista ufoa ja huitojaa. Sitä vaan aina katsotaan että jaahas taas vilkkuu ja nytkin meteori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vilkas mielikuvitus ja ihanat Vihreät Kädet sun muut Noidan Käsikirjat 80-luvulla tekivät minusta pelokkaan lapsen , pelkäsin lapsena jopa päivänvalossa, kerrostalossa! Kun olin koulun jälkeen yksin kotona, istua kyhjötin vain keittiössä tai olkkarissa. En omassa huoneessani, koska siellä oli karmea vaatehuone.
Ja ikävä kyllä nämä pelot eivät jääneet lapsuuteen :( En uskaltaisi mennä sänkyyn pimeässä, vaan laitan ensin jalat huolellisesti peiton alle ja sammutan sitten yövalon. En roikota kättä sängyn reunan yli, enkä katsele ympärilleni. Valojen sammuttaminen alakerrasta ja pimeässä ylös loikkiminen on pelottavaa, olen varma että jokin portaiden alla tarraa nilkkaan ! En näytä lapsille pelkoani, vaan sanon ettei pimeässä ole pelättävää. Onneksi eivät lue ajatuksia :D
Olen 38v
Sama! Lisäksi minulle kerrottiin lapsena tositarinoina karmaisevia kummitusjuttuja. Olin tosi harvoin yksin kuten ap, melkein aina oli joku kotona, joten ehkä siihen ei ehtinyt karaistua. Kummitusten pelko liittyy minulla toisaalta myös mielenterveyden menettämisen pelkoon. Ensimmäisessä kerroksessa asuessani pelkäsin lisäksi ihmisiä, sitä, että joku tulisi sisään ikkunasta.
Meillä on hälytysjärjestelmä, jonka saa päälle niin, että sisällä voi liikkua ilman hälytystä, mutta oven aukaisu aiheuttaa hälytyksen
Kummasti rauhoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras idea on mielestäni hankkia iso koira. Ja kouluttaa se.
Vierailija kirjoitti:
Paras idea on mielestäni hankkia iso koira. Ja kouluttaa se.
Noloapas. Ja jos on vartioiva ja suojeleva koira, se tarvii varman emännän, ei epävarmaa pelkääjää. Koirat lukee tarkkaan tunnetiloja ja emännän pelot tarttuu ja voi saada koiran ylireagoimaan.
Ostakaa pesismaila.Ostin sen kun paikallinen vähemmistö porukka uhkaili mua ja mun henkeä.Ei pelota enää:)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hälytysjärjestelmä, jonka saa päälle niin, että sisällä voi liikkua ilman hälytystä, mutta oven aukaisu aiheuttaa hälytyksen
Kummasti rauhoittaa.
Samoin, eli suosittelen hankkimaan hälytysjärjestelmän. :)
Yksinolemiseen tottuu.
Meidän talo on vanha ja yksinäisellä paikalla, naapuriin noin kilometri.
Avioliiton alussa mies lähti 15 päivän kertausharjoituksiin syksyllä ja minä jäin yksin. Päivät meni ihan kivasti mutta pimeät illat ja yöt vähän huonommin. Kuuntelin talon rasahtelua ja valvoin. Illalla en voinut mennä mihinkään kun olisi ollut kauhea tulla tyhjään taloon pimeällä.
Tuosta on kulunut 20 vuotta, ja yöt yksin sujuu jo ihan hyvin. En kylläkään katso kauhuelokuvia enkä mitään jännitystä ettei mielikuvitukseni lähde laukalle.
Ja olen hankkinut koiran =)
Aikuiset ihmiset pelkää yksin kotona oloa, ei hyvää päivää!!
Kasvakaa jo aikuiseksi!