Pelottaako ketään muuta olla yksin kotona?

Hanki lapsenvahti kahdelle. :p

Onneksi on muitakin aikuisia jotka pelkää. En minäkään päivällä pelkää mutta öisin jos joutuu yksin olemaan niin silloin. Jotkut kauhuleffat tai sarjat on jättäneet lähtemättömät jäljet ja niitä vieläkin pelkään ja mielikuvitus on niin vilkas, että kuvittelen miten joku makaa sängyn alla ja odottaa, että nukahdan! Miten hitossa sitä uskaltaa muka kyykistyä, kurkata sängyn alle ja sitten vasta sammuttaa valot. Asutaan hautausmaan vieressä, eikä se hautausmaa ole ikinä pelottanut ja meillä kotona pohjoisessaa on ties mitä uskomuksia ja juttuja mutta nekään ei pelota.

Juu pelottaa öisin jos olen yksin tai silloinkin jos lapsi jo nukkuu ja mies ei ole kotona ja juurikin omakotitalossa. Kerrostalossa tuntuu ettei sinne pääse ketään esim ikkunoista jne naapurit ovat niin lähellä että havahtuvat kyllä huutoon.. Mutta täällä. Kuka vaan voi koputella ikkunoihin tai yrittää ovista sisään.

En pelkää, sitä yksin oloa parisuhteessa ollut tarpeeksi eli tottunut yksin oloon. Ei sitä muuten pärjää jos ei kokeile 😂

Hälytysjärjestelmä on hyvä ratkaisu omakotitalossa. Suosittelen. Antaa hyvin turvallisuudentunnetta ja jos joku yrittää ovelta sisälle, tulee niin kova meteli, että tunkeutuja varmasti pelästyy. Halpa hinta turvallisuudesta.

Ihan syystä pelkäätkin. Missään ei kuole ihmisiä niin paljon kuin kotonaan. Ihmiset pelkäävät terroristeja, katuväkivaltaa, liikennettä ja ties mitä, mutta kotona sitä vasta onkin syytä pelätä.

Pimeellä saattaa vähän pelottaa joskus, jos erehdyn katsomaan jotain pelottavia ohjelmia. Ei muuten. Silloin on makkarin ovikin pakko sulkea, ettei sinne näy eteisen seinässä termostaatissa kiiluva punainen valo, jonka voi yöllä houreissaan nähdä minä tahansa punasilmäisenä mörkönä.

En pelkää. Asun yksin korvessa ja nautin yksinolosta. Olen juuri lähdössä kauppaan 15 km päähän polkupyörällä. Heti alkuun on parin kilometrin pituinen asumaton, valaisematon korpitaipale, eikä pelota sekään. Kävelen myös silloin tällöin pimeässä metsässä ja se on ihan mukavaa sekin.

Eihän tuo ihan normaalilta kuulosta, mutta en osaa neuvoa miten pelosta pääsisi.

20 vuotta olen enempi vähempi yksin asunut ja ainoastaan silloin pelotti kun asuin huumehörhöjen kanssa samassa kerrostalossa. Ja silloinkin rappukäytävässä liikkuessa, ei sisällä asunnossa.

Nyt omakotitalossa hyvä olla yksin.

Auttasko siihen vaan harjoittelu?

Aivan eri lailla ihmiset tunnustaa pelkäävänsä anonymiteetin suojissa kuin omalla nimellään.

Sienestysaiheisessa fb.ryhmässä joku kysyi, pelottaako muita liikkua yksin metsässä? Ja yllätys yllätys, ilmoittautui satamäärin (kyllä, ryhmässä oli 50000 jäsentä) rohkeita. Ei pelottanut kuulemma lainkaan, ei karhut hirvet käärmeet eikä ampiaiset, ei tapaturmat pimeä, eksyminen, joku arvaamaton mielipuoli. Eikä missään tapauksessa ketään vaivannut nimetön, risahdukset ja oma mielikuvitus. Kaikki olivat niiiiiin rohkeita ja reippaita. En uskonut silloin enkä usko nyt. Ihmistä pelottaa olla yksin. Todella harvinaisia ovat ne, jotka liikkuvat luonnossa yksinään, etenkään naiset. Mulle jopa yksi tuttu sanoi ettei uskalla lähteä edes oman perheensä kanssa Nuuksioon, kun siellä voi olla karhuja tai kyitä. No niinhän siellä voi. Mutta siellä on sentään paljon ihmisiä.

Mua ainakin pelotti, kun erosin ja muutin asuntoon, joka on kerrostalossa, mutta maan tasalla ja mulla on oma aidattu piha. Pelotti muutenkin olla vuosikymmenten jälkeen yksin yöt ja kaikki. Mutta erityisesti pelotti suuret ikkunat ja pihaovi, jonka tarkistin monta kertaa, että se on varmasti lukossa.

Aluekin on levottomampaa kuin missä ennen asuin, enkä tunne täällä ketään.

Olin aiemmin ajatellut, että voisin muuttaa rivitaloon tai jopa omakotitaloon. Nyt ajatuskin tuntuu naurettavalta. Pelkäisin koko ajan. Pahoja ihmisiä, koska niitä on.

Myös kaikki metsä- ja mökkireissut on mennyttä. En uskalla. Ja tietoisuus siitä, että ei ole enää ketään odottamassa kotona eikä ketään jota itse odottaa, on musertava.

Näitäkin asioita kannattaa miettiä, jos harkitsee eroa.

Ok talossa Kainuussa elleivät valot päällä joo. karhujakin on ja monta.

Pelkäsin kun olin 13v.

Hanki pari suojelukoiraa. :) 

Mua pelottaa. Asutaan omakotitalossa, mutta ei edes missään metsän keskellä, vaan naapurit on ihan 20-50m päässä. Silti pelkään. Pelkään että joku vaan murtautuu sisään, herään siihen että joku ampuu tai puukottaa mut. Pelkään vaan yksinkertaisesti sitä 0,0001 promillen madollisuutta joka on olemassa, että joku hullu valitsee just sen meidän talon. Mulla on erittäin vilkas mielikuvitus, ei auta asiaa.

Sama täällä, mä en uskalla olla yksin kotona, kun ulkona on pimeää. En yleensä joudukaan olemaan, mut välillä mun kumppani on reissussa, ja sillon nukun kaikki talon valot päällä, koska en uskalla muuten. 

Rauhottava lääke auttaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Aivan eri lailla ihmiset tunnustaa pelkäävänsä anonymiteetin suojissa kuin omalla nimellään.

Sienestysaiheisessa fb.ryhmässä joku kysyi, pelottaako muita liikkua yksin metsässä? Ja yllätys yllätys, ilmoittautui satamäärin (kyllä, ryhmässä oli 50000 jäsentä) rohkeita. Ei pelottanut kuulemma lainkaan, ei karhut hirvet käärmeet eikä ampiaiset, ei tapaturmat pimeä, eksyminen, joku arvaamaton mielipuoli. Eikä missään tapauksessa ketään vaivannut nimetön, risahdukset ja oma mielikuvitus. Kaikki olivat niiiiiin rohkeita ja reippaita. En uskonut silloin enkä usko nyt. Ihmistä pelottaa olla yksin. Todella harvinaisia ovat ne, jotka liikkuvat luonnossa yksinään, etenkään naiset. Mulle jopa yksi tuttu sanoi ettei uskalla lähteä edes oman perheensä kanssa Nuuksioon, kun siellä voi olla karhuja tai kyitä. No niinhän siellä voi. Mutta siellä on sentään paljon ihmisiä.

Siis mä nimenomaan pelkään just kotona yksin, en yksin metässä. Ei siellä oo niin pelottavaa.

Mua myös välillä meinaa vähän pelottaa kun mies on yövuorossa ja joutuu yksin nukkumaan. Onneksi on koira joka takuulla hälyttää jos jotain epäilyttävää on meneillään :D

Ei pelota, asun turvallisessa kerrostalossa.

Elin kymmenen vuotta yksinkin ennen lasta, olen erakkoluonne, ei ole yksinäisyys koskaan pelottanut vaan tuntunut hyvältä.

Luultavasti näin olisi myös metsän keskellä mökissä, sillä rakastan metsää, ja siellä tunnen oloni turvalliseksi. Kuten täällä kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Aivan eri lailla ihmiset tunnustaa pelkäävänsä anonymiteetin suojissa kuin omalla nimellään.

Sienestysaiheisessa fb.ryhmässä joku kysyi, pelottaako muita liikkua yksin metsässä? Ja yllätys yllätys, ilmoittautui satamäärin (kyllä, ryhmässä oli 50000 jäsentä) rohkeita. Ei pelottanut kuulemma lainkaan, ei karhut hirvet käärmeet eikä ampiaiset, ei tapaturmat pimeä, eksyminen, joku arvaamaton mielipuoli. Eikä missään tapauksessa ketään vaivannut nimetön, risahdukset ja oma mielikuvitus. Kaikki olivat niiiiiin rohkeita ja reippaita. En uskonut silloin enkä usko nyt. Ihmistä pelottaa olla yksin. Todella harvinaisia ovat ne, jotka liikkuvat luonnossa yksinään, etenkään naiset. Mulle jopa yksi tuttu sanoi ettei uskalla lähteä edes oman perheensä kanssa Nuuksioon, kun siellä voi olla karhuja tai kyitä. No niinhän siellä voi. Mutta siellä on sentään paljon ihmisiä.

No mä olen huomannut että nuo pelot vaivaa just parisuhteessa olevia naisia useimmiten. Miehiin parisuhde ei tunnu noin vaikuttavan. Pitkänlinjan sinkkunaiset taas ei ole samanlaisia pelkoperseitä. Mikä sitten syy ja mikä seuraus.