Lue keskustelun säännöt.
Ainoa toimiva uusperhe on sellainen missä vain naisella on lapsia
22.05.2011 |
aiemmista suhteistaan ja lasten isä ei pidä yhteyttä lapsiin.
Lapseton mies sopii usein kuvioon ja homma saattaa jopa toimiakin.
Ne uusperheviritykset harvemmin tekevät ketään onnellisiksi, missä kummallakin on lapsia ja tehdään vielä yhteisiäkin.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Puhuimme tästä joskus mieheni kanssa ja totesimme asian olevan ainakin meidän kokemuksemme mukaan juuri näin. Jostain syystä (täysin päinvastoin kuin itse järjellä ajateltuna kuvittelisin) miesten on helpompi hyväksyä vieraat lapset omikseen kuin naisten. Ehkä se liittyy siihen, että naiset (äidit) edelleen hoitavat pääasian kodin- ja lastenhoidosta ja siksi miesten (isien) rooli on helpompi omaksua.
Musta tuntuu että kyse on ennemminkin siitä, että miehen lapsilla on aina se äiti, jolla on sanaa sanottavana exmiehen elämään, ja lapsetkin tulevat vain käymään isän luona, toisin kuin silloi kun lapset on vain naisella, ne asuvat naisen kanssa, eikä lasten isä pyöri määräämässä miten niitä mukuloita hoidetaan, vaan ne pennut käy isällään kylässä, ja tuolloin saa äiti poikkiksensa kanssa sitä kuuluisaa omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut hyvinkin yllättynyt siitä, kuinka moni uusioperheen äiti todellakin haukkuu ja sättii miehensä ex-puolisoa ja tämän lapsia. Oli kyse sitten elatusmaksuista, tapaamisoikeudesta, lapsen persoonallisuudesta tai mistä, niin jään usein sanattomaksi. Yhdessä tuttavaperheessä nainen on ratkaissut asiat niin, ettei hänen tarvitse huomioida miehen poikaa millään tavoin. Eli ei tee hänelle ruokaa, ei pidä hänelle seuraa, vaan lapsi on aina isänsä vastuulla niin viikonloppuina, kun tapaa isäänsä.
Kyllä siinä naisen kateudessa taitaa jotain perää olla, vaikka ennen olisin ajatellut, että menisi toisinpäin. Olen joskus pohtinut, että jos miehelleni ja minulle tulisi ero, niin koko eron kamalin asia olisi se, että lapsemme saisivat todennäköisesti joskus äitipuolen. Olisinko minä tälle naiselle "se hullu akka" ja lapseni "räkänokkia"? Ajatuskin puistattaa.
Että kaipa tässä teoriassa voi olla jotain perää.
Mun kokemuksen mukaan se syy löytyy kyllä yleensä siinä lasten äidissä, joka alkaa kiusaamaan exmiestä ja tämän naisystävää sillä sekunnilla kun saa tietää että exällään joku on. "äitipuoli" yleensä yrittää aluksi olla turvallisena aikuisena lapselle, mutta lapsen äiti on mustasukkainen ja katkera, ja myrkyttää lapsen mielen "äitipuolta" kohtaan, jolloin niaselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä pois tieltä.
Vierailija kirjoitti:
että nainen ei kestä sitä jos joutuu jakamaan miehen huomion tämän lastensa kanssa. Suomalaiset naiset omaavat hämmästyttävän huonon itsetunnon ja miehen laspet aiemmasta suhteesta koetaan uhaksi nykyiselle onnelle. Säälittävää mutta totta!
Nainen tietää, että tositilanteessa mies valitsee omat lapsensa eikä häntä.
No eikä valitse vaan naisen.
Vierailija kirjoitti:
että nainen ei kestä sitä jos joutuu jakamaan miehen huomion tämän lastensa kanssa. Suomalaiset naiset omaavat hämmästyttävän huonon itsetunnon ja miehen laspet aiemmasta suhteesta koetaan uhaksi nykyiselle onnelle. Säälittävää mutta totta!
Nainen tietää, että tositilanteessa mies valitsee omat lapsensa eikä häntä.
No voi herranjumala tottakai tositilanteessa miehen pitää valita lapset, en ikinä suostuisi tapailemaan miestä joka hylkäisi lapsensa minun vuokseni.
Mitä tota naapurin junttiperhettä on tullut seurattua, on ongelma nimenomaan siinä, että miehellä ei ole muita lapsia kuin parin yhteinen.
Hän ei näytä pystyvän orientoitumaan isojen (n. 10 v) lasten kasvattamiseen, jotka ovat vieraalle miehelle. Ja kun tämän uuden pitäisi maksaa näiden lasten arkisia kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kokemukseni on tämä että nainen ei yleensä hyväksy miehensä 4-14 vuotiaita edellisen liiton lapsia. Eritoten ei tyttöjä. Pojan hieman paremmin.
Minun kokemukseni on se, että lasten äiti ei hyväksy miehen uutta puolisoa ja h-orittelu alkoi jo ennen kuin oltiin tavattu. Lapset alkoivat oireilemaan kummallisesti vasta, kun äiti sai tietää uudesta naisesta. Tällä lasten äidillä oli kuitenkin ollut jo kauan uusi suhde ja oli pettänyt jo ennen suhteen loppua miestä...
Meillä on toimiva uusperhe. Molemmilla yhdet lapset ja yhteistä ei tehdä. Exät ovat kuvioissa tiiviisti, joten meillä on runsaasti kahdenkeskeistä aikaa. Parisuhde voi hyvin.
Lastenhoitovastuu on helppo jakaa, kun on vain ne yhdet lapset. Minä hoidan omani ja mies omansa. Tottakai poikkeustilanteissa (esim. äkillinen sairastuminen) autamme puolin ja toisin, mutta se on harvinaista. Kun oikein mietin, että mitä "vastuuta" olen joutunut miehen lapsesta ottamaan, niin kerran laitoin hänen hiuksensa juhlia varten. Minun lastani mies on kuskannut joskus.
Lapset viihtyvät yhdessä, joten siinäkään ei ole ollut ongelmia. Molemmilla on omat huoneet eli kumpikaan ei ole vieraan asemassa jossain olkkarin sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärässä. Meillä on molemmilla lapsia ennestään ja hyvin toimii. Välit exiin ovat hyvät ja lapset kyläilevät toisinaan myös ”ristiin” eksien luona. Miehen eksä on kiva tyyppi ja lapset hauskoja ja hyvin kasvatettuja.
Jos lasten vanhemmalta, joka on puolisoni ex tulee haukkuja, vaikka en ole mitään väärää tehnyt ja lapsetkin alkavat oireilla minua kohtaan negatiivisesti, vaikka en ole ollut muuta kuin ystävällinen heille, niin tottahan toki en koita viettää heidän kanssaan aikaa. Kannustan puolisoani olemaan mahdollisimman paljon lasten kanssa, mutta minä en siihen kuvioon halua sotkeutua, koska lasten toinen vanhempi on asian niin halunnut ja näyttänyt esimerkillään.
Mitä voi odottaa ihmiseltä, jolla on ties mitä persoonallisuushäiriöitä? Koittaisi nyt edes ymmärtää etten minä ole vihollinen, vaikka exänsä olisikin sen jälkeen kun itse petti ympäri kyliä. Haluan vain hyvää heidän lapsille, mutta vanhemmaksi en heille ryhdy, joten vanhemman vastuut ei minulle kuulu. Olen kaveri, jos sekään, kun nähdään harvoin ja äidin mustamaalaamiskampanjan tuloksena alku on aina hankalaa. Isäänsä näkevät niin paljon kun haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikeassa ja sillä on biologinen taustakin. Mies ei ole voinut luolamiesaikoina koskaan tietää, mikä jälkeläinen on hänen, kun on pantu ristiinrastiin, joten kaikkiin lapsiin oli suhtauduttava peruspositiivisesti. Nainen taas tietää varmuudella, mikä on hänen lapsensa ja muut lapset ovat lähinnä hänen lapsensa kilpailijoita vähistä resursseista kuten ruuasta ja hoivasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut hyvinkin yllättynyt siitä, kuinka moni uusioperheen äiti todellakin haukkuu ja sättii miehensä ex-puolisoa ja tämän lapsia. Oli kyse sitten elatusmaksuista, tapaamisoikeudesta, lapsen persoonallisuudesta tai mistä, niin jään usein sanattomaksi. Yhdessä tuttavaperheessä nainen on ratkaissut asiat niin, ettei hänen tarvitse huomioida miehen poikaa millään tavoin. Eli ei tee hänelle ruokaa, ei pidä hänelle seuraa, vaan lapsi on aina isänsä vastuulla niin viikonloppuina, kun tapaa isäänsä.
Kyllä siinä naisen kateudessa taitaa jotain perää olla, vaikka ennen olisin ajatellut, että menisi toisinpäin. Olen joskus pohtinut, että jos miehelleni ja minulle tulisi ero, niin koko eron kamalin asia olisi se, että lapsemme saisivat todennäköisesti joskus äitipuolen. Olisinko minä tälle naiselle "se hullu akka" ja lapseni "räkänokkia"? Ajatuskin puistattaa.
Että kaipa tässä teoriassa voi olla jotain perää.
Mun kokemuksen mukaan se syy löytyy kyllä yleensä siinä lasten äidissä, joka alkaa kiusaamaan exmiestä ja tämän naisystävää sillä sekunnilla kun saa tietää että exällään joku on. "äitipuoli" yleensä yrittää aluksi olla turvallisena aikuisena lapselle, mutta lapsen äiti on mustasukkainen ja katkera, ja myrkyttää lapsen mielen "äitipuolta" kohtaan, jolloin niaselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä pois tieltä.
Tämä! Näin meilläkin. Minä olin ensin hyvin vastaanottavainen kaikelle, kunnes alkoi selvitä mitä paskaa se miehen ex oikein hämmentelee. Ja vaikka kuinka fiksu yrittää olla, lasten kautta ex voi aika paljon sitä omaa myrkkyään lähettää uusperheeseen. Ja lapset (syyttömät kaikkeen) myös kasvavat siellä exän arjessa, joten mitä vastenmielisemmäksi sen exän touhu muuttuu, sen kauemmaksi lasten elämä ajautuu siitä etävanhemman perheen elämästä. Ei vaan myrkynkeittäjä- äidit tajuu. Isäkään harvoin on syytön äitipuolen kurjaan asemaan. Isät keskimäärin lastensa tähden myötäilevat ihan liikaa sen exän huonoa käytöstä, joka on omiaan heikentämään parisuhdetta, uusperhettä ja sen myötä lasten asemaa isän perheessä. Meillä on käynyt näin. Minä pidän lapsista, mutta pysyn kaukana kaikesta mikä liittyy heidän äitiinsä. Eli en osallistu heidän asioistaan huolehtimiseen lainkaan enää. Hoitakoon äiti itse myrkkysoppansa. Ja yritetty on, monet kerrat mitä tahansa toimivaa, mutta ei. Eli koen että äitipuolen osa on sidoksissa sen äidin äitiyteen. Koska kyseessä on ne lapset, joihin molempien vanhemmuus kohdistuu tai ei kohdistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toimiva uusperhe. Molemmilla yhdet lapset ja yhteistä ei tehdä. Exät ovat kuvioissa tiiviisti, joten meillä on runsaasti kahdenkeskeistä aikaa. Parisuhde voi hyvin.
Lastenhoitovastuu on helppo jakaa, kun on vain ne yhdet lapset. Minä hoidan omani ja mies omansa. Tottakai poikkeustilanteissa (esim. äkillinen sairastuminen) autamme puolin ja toisin, mutta se on harvinaista. Kun oikein mietin, että mitä "vastuuta" olen joutunut miehen lapsesta ottamaan, niin kerran laitoin hänen hiuksensa juhlia varten. Minun lastani mies on kuskannut joskus.
Lapset viihtyvät yhdessä, joten siinäkään ei ole ollut ongelmia. Molemmilla on omat huoneet eli kumpikaan ei ole vieraan asemassa jossain olkkarin sohvalla.
Meillä prikulleen sama, paitsi että molemmilla enemmän lapsia. Vanhemmalla vastuu, hädässä autamme. Eikä mitään uusperheongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa ja sillä on biologinen taustakin. Mies ei ole voinut luolamiesaikoina koskaan tietää, mikä jälkeläinen on hänen, kun on pantu ristiinrastiin, joten kaikkiin lapsiin oli suhtauduttava peruspositiivisesti. Nainen taas tietää varmuudella, mikä on hänen lapsensa ja muut lapset ovat lähinnä hänen lapsensa kilpailijoita vähistä resursseista kuten ruuasta ja hoivasta.
Tämä biologinen evoluutioon perustuva selitys se on hyvin yksinkertaisesti. Vieraat lapset ovat oman lapsen kilpailijoita, jos ne tulevat kotipesään. Vieraiden lasten äidillä ei ole siinä mitään merkitystä, vaikka exät näyttävät itse kuvittelevan, että kyse olisi jostain kateudesta exää kohtaan. Ihan yksinkertainen selitys siinä on, ihminen on lopultakin ihan tavallinen eläin, jonka pääasiallinen tarkoitus on jatkaa nimenomaan omaa, ei vieraiden, sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni tämän hetken puoliso on kauhea lapsillemme. Ja exä ei tee asialle mitään. Nainen huutaa, kiroaa, on käynyt lapseen käsiksi, haukkuu minua, haukkuu lapsia jne. Lapset soittaavitkien hakemaan, kun nainen saa ihan käsittämättömiä raivareita.
Minulla on oma elämä, ihana elämänkumppani. Ja millään tavoin en heidän elämäänsä sekaantunut, kunnes selvisi tuo lapsen retuuttaminen. Asia vietiin eteenpäin, mutta eipä ne lastenvalvojatkaan muuta hoe, kuin että kyllä se siitä ja tapaamissopimus sitoo minua tukemaan lapsia isänsä tapaamisessa. Enkä käsitä mitä tällaiselle tilanteelle voisi tehdä.
Ilmeisesti nainen ei kestä, että exällä on lapsia, joita tapaa säännöllisesti. Nainen laittoi minulle viestin, että lapset voisi vähentää hänen kodissa käymistä. (Koti on exän, lasten entinen vakituinen koti ja nainen on siihen muuttanut). Exälle sit ilmoitin, että jos haluaa tapaamisia muuttaa, niin sitten muutetaan, mutta minulle ei kukaan muu noita asioita ilmoita ja muuta, kuin hän. Ja tapaamisia ei ole muutettu.
Ei se ex-nainenkaan aina se paha ole, ja joihinkin asioihin on oikeus puuttua, eli lasten kaltoinkohteluun.
Meillä toimii hyvin uusperhe. Emmekä ole mikään "viritelmä" vaan yhdessä asuvien ihmisten muodostama perhekokonaisuus, jossa jokaisella on myös omaa tilaa. Molemmilla vanhemmilla on lapsia edellisistä liitoista ja lapset asuvat vuoroviikoin tässä kodissa ja toisten vanhempiensa kodeissa. Teemme asioita yhdessä, koko porukalla, ja välillä kumpikin vanhempi omien lastensa kanssa.
Minulle on käsittämätön ajatus, että vihaisin mieheni lapsia. He ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja kohtelen heitä reilusti ja tasapuolisesti, vaikka rakkaus omiin lapsiini onkin (tietenkin) erilaista. Joskus he ärsyttävät minua, mutta niinhän omatkin lapseni tekevät. Se kuuluu perhe-elämään.
Meillä arkea pyörittävät molemmat aikuiset yhdessä, mutta lasten kasvatus, vaikeammat keskustelut jne kumpikin hoitaa omien lastensa kanssa.
En tajua ap:n ajatusta siitä, miksi uusperhe onnistuisi vain jos miehellä ei ole lapsia. Siis se että hänellä on lapsia, on nimenomaan etu. Ymmärrämme toisiamme ja toistemme lapsia paljon paremmin, kun olemme molemmat vanhempia. Pystymme myös tukemaan toisiamme vanhemmuudessa. Eikä meillä kummallakaan ole mitään syytä yrittää ottaa äidin tai isän paikkaa. Lapsillahan on toisetkin vanhemmat, jotka kantavat vastuunsa lapsista osaltaan kuten kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut hyvinkin yllättynyt siitä, kuinka moni uusioperheen äiti todellakin haukkuu ja sättii miehensä ex-puolisoa ja tämän lapsia. Oli kyse sitten elatusmaksuista, tapaamisoikeudesta, lapsen persoonallisuudesta tai mistä, niin jään usein sanattomaksi. Yhdessä tuttavaperheessä nainen on ratkaissut asiat niin, ettei hänen tarvitse huomioida miehen poikaa millään tavoin. Eli ei tee hänelle ruokaa, ei pidä hänelle seuraa, vaan lapsi on aina isänsä vastuulla niin viikonloppuina, kun tapaa isäänsä.
Kyllä siinä naisen kateudessa taitaa jotain perää olla, vaikka ennen olisin ajatellut, että menisi toisinpäin. Olen joskus pohtinut, että jos miehelleni ja minulle tulisi ero, niin koko eron kamalin asia olisi se, että lapsemme saisivat todennäköisesti joskus äitipuolen. Olisinko minä tälle naiselle "se hullu akka" ja lapseni "räkänokkia"? Ajatuskin puistattaa.
Että kaipa tässä teoriassa voi olla jotain perää.
Mun kokemuksen mukaan se syy löytyy kyllä yleensä siinä lasten äidissä, joka alkaa kiusaamaan exmiestä ja tämän naisystävää sillä sekunnilla kun saa tietää että exällään joku on. "äitipuoli" yleensä yrittää aluksi olla turvallisena aikuisena lapselle, mutta lapsen äiti on mustasukkainen ja katkera, ja myrkyttää lapsen mielen "äitipuolta" kohtaan, jolloin niaselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä pois tieltä.
Tämä! Näin meilläkin. Minä olin ensin hyvin vastaanottavainen kaikelle, kunnes alkoi selvitä mitä paskaa se miehen ex oikein hämmentelee. Ja vaikka kuinka fiksu yrittää olla, lasten kautta ex voi aika paljon sitä omaa myrkkyään lähettää uusperheeseen. Ja lapset (syyttömät kaikkeen) myös kasvavat siellä exän arjessa, joten mitä vastenmielisemmäksi sen exän touhu muuttuu, sen kauemmaksi lasten elämä ajautuu siitä etävanhemman perheen elämästä. Ei vaan myrkynkeittäjä- äidit tajuu. Isäkään harvoin on syytön äitipuolen kurjaan asemaan. Isät keskimäärin lastensa tähden myötäilevat ihan liikaa sen exän huonoa käytöstä, joka on omiaan heikentämään parisuhdetta, uusperhettä ja sen myötä lasten asemaa isän perheessä. Meillä on käynyt näin. Minä pidän lapsista, mutta pysyn kaukana kaikesta mikä liittyy heidän äitiinsä. Eli en osallistu heidän asioistaan huolehtimiseen lainkaan enää. Hoitakoon äiti itse myrkkysoppansa. Ja yritetty on, monet kerrat mitä tahansa toimivaa, mutta ei. Eli koen että äitipuolen osa on sidoksissa sen äidin äitiyteen. Koska kyseessä on ne lapset, joihin molempien vanhemmuus kohdistuu tai ei kohdistu.
Kyllä myrkynkeittäjä wt mammat pitäkööt tunkkinsa. Minä en ole hänen lastensa äiti, joten hän ei voi vaatia minulta mitään lapsiinsa liittyen. Nähdessäni hänen lapsiaan, on heidän isä paikalla, joka hoitaa lasten asiat. Olen ystävällinen, se riittäkööt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa ja sillä on biologinen taustakin. Mies ei ole voinut luolamiesaikoina koskaan tietää, mikä jälkeläinen on hänen, kun on pantu ristiinrastiin, joten kaikkiin lapsiin oli suhtauduttava peruspositiivisesti. Nainen taas tietää varmuudella, mikä on hänen lapsensa ja muut lapset ovat lähinnä hänen lapsensa kilpailijoita vähistä resursseista kuten ruuasta ja hoivasta.
Tämä biologinen evoluutioon perustuva selitys se on hyvin yksinkertaisesti. Vieraat lapset ovat oman lapsen kilpailijoita, jos ne tulevat kotipesään. Vieraiden lasten äidillä ei ole siinä mitään merkitystä, vaikka exät näyttävät itse kuvittelevan, että kyse olisi jostain kateudesta exää kohtaan. Ihan yksinkertainen selitys siinä on, ihminen on lopultakin ihan tavallinen eläin, jonka pääasiallinen tarkoitus on jatkaa nimenomaan omaa, ei vieraiden, sukua.
Osa meistä ei ole menneisyyden vanki ja kehittynyt pidemmälle. Huono-osaisuus periytyy, joten ehkä meillä on eri tavalla kehittyneitä kantoja. WT ihmisesthän ovat barbaarisempia muutenkin kuin ne jotka osaavat ajatella järkevästi aivoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut hyvinkin yllättynyt siitä, kuinka moni uusioperheen äiti todellakin haukkuu ja sättii miehensä ex-puolisoa ja tämän lapsia. Oli kyse sitten elatusmaksuista, tapaamisoikeudesta, lapsen persoonallisuudesta tai mistä, niin jään usein sanattomaksi. Yhdessä tuttavaperheessä nainen on ratkaissut asiat niin, ettei hänen tarvitse huomioida miehen poikaa millään tavoin. Eli ei tee hänelle ruokaa, ei pidä hänelle seuraa, vaan lapsi on aina isänsä vastuulla niin viikonloppuina, kun tapaa isäänsä.
Kyllä siinä naisen kateudessa taitaa jotain perää olla, vaikka ennen olisin ajatellut, että menisi toisinpäin. Olen joskus pohtinut, että jos miehelleni ja minulle tulisi ero, niin koko eron kamalin asia olisi se, että lapsemme saisivat todennäköisesti joskus äitipuolen. Olisinko minä tälle naiselle "se hullu akka" ja lapseni "räkänokkia"? Ajatuskin puistattaa.
Että kaipa tässä teoriassa voi olla jotain perää.
Mun kokemuksen mukaan se syy löytyy kyllä yleensä siinä lasten äidissä, joka alkaa kiusaamaan exmiestä ja tämän naisystävää sillä sekunnilla kun saa tietää että exällään joku on. "äitipuoli" yleensä yrittää aluksi olla turvallisena aikuisena lapselle, mutta lapsen äiti on mustasukkainen ja katkera, ja myrkyttää lapsen mielen "äitipuolta" kohtaan, jolloin niaselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä pois tieltä.
Tämä! Näin meilläkin. Minä olin ensin hyvin vastaanottavainen kaikelle, kunnes alkoi selvitä mitä paskaa se miehen ex oikein hämmentelee. Ja vaikka kuinka fiksu yrittää olla, lasten kautta ex voi aika paljon sitä omaa myrkkyään lähettää uusperheeseen. Ja lapset (syyttömät kaikkeen) myös kasvavat siellä exän arjessa, joten mitä vastenmielisemmäksi sen exän touhu muuttuu, sen kauemmaksi lasten elämä ajautuu siitä etävanhemman perheen elämästä. Ei vaan myrkynkeittäjä- äidit tajuu. Isäkään harvoin on syytön äitipuolen kurjaan asemaan. Isät keskimäärin lastensa tähden myötäilevat ihan liikaa sen exän huonoa käytöstä, joka on omiaan heikentämään parisuhdetta, uusperhettä ja sen myötä lasten asemaa isän perheessä. Meillä on käynyt näin. Minä pidän lapsista, mutta pysyn kaukana kaikesta mikä liittyy heidän äitiinsä. Eli en osallistu heidän asioistaan huolehtimiseen lainkaan enää. Hoitakoon äiti itse myrkkysoppansa. Ja yritetty on, monet kerrat mitä tahansa toimivaa, mutta ei. Eli koen että äitipuolen osa on sidoksissa sen äidin äitiyteen. Koska kyseessä on ne lapset, joihin molempien vanhemmuus kohdistuu tai ei kohdistu.
Kyllä myrkynkeittäjä wt mammat pitäkööt tunkkinsa. Minä en ole hänen lastensa äiti, joten hän ei voi vaatia minulta mitään lapsiinsa liittyen. Nähdessäni hänen lapsiaan, on heidän isä paikalla, joka hoitaa lasten asiat. Olen ystävällinen, se riittäkööt.
No tuohon edellä olevaan viestiin viitaten, kyllä vaan voi ex vaatia, että hänen lapsiaan ei pahoinpidellä henkisesti tai fyysisesti, että heillä on oikeus ja aito mahdollisuus tavata isäänsä ilman että nyxä myrkyttää ilmapiirin. Asiallista kohtelua saa ja pitää tietysti vaatia jokaisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut hyvinkin yllättynyt siitä, kuinka moni uusioperheen äiti todellakin haukkuu ja sättii miehensä ex-puolisoa ja tämän lapsia. Oli kyse sitten elatusmaksuista, tapaamisoikeudesta, lapsen persoonallisuudesta tai mistä, niin jään usein sanattomaksi. Yhdessä tuttavaperheessä nainen on ratkaissut asiat niin, ettei hänen tarvitse huomioida miehen poikaa millään tavoin. Eli ei tee hänelle ruokaa, ei pidä hänelle seuraa, vaan lapsi on aina isänsä vastuulla niin viikonloppuina, kun tapaa isäänsä.
Kyllä siinä naisen kateudessa taitaa jotain perää olla, vaikka ennen olisin ajatellut, että menisi toisinpäin. Olen joskus pohtinut, että jos miehelleni ja minulle tulisi ero, niin koko eron kamalin asia olisi se, että lapsemme saisivat todennäköisesti joskus äitipuolen. Olisinko minä tälle naiselle "se hullu akka" ja lapseni "räkänokkia"? Ajatuskin puistattaa.
Että kaipa tässä teoriassa voi olla jotain perää.
Mun kokemuksen mukaan se syy löytyy kyllä yleensä siinä lasten äidissä, joka alkaa kiusaamaan exmiestä ja tämän naisystävää sillä sekunnilla kun saa tietää että exällään joku on. "äitipuoli" yleensä yrittää aluksi olla turvallisena aikuisena lapselle, mutta lapsen äiti on mustasukkainen ja katkera, ja myrkyttää lapsen mielen "äitipuolta" kohtaan, jolloin niaselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pysytellä pois tieltä.
Tämä! Näin meilläkin. Minä olin ensin hyvin vastaanottavainen kaikelle, kunnes alkoi selvitä mitä paskaa se miehen ex oikein hämmentelee. Ja vaikka kuinka fiksu yrittää olla, lasten kautta ex voi aika paljon sitä omaa myrkkyään lähettää uusperheeseen. Ja lapset (syyttömät kaikkeen) myös kasvavat siellä exän arjessa, joten mitä vastenmielisemmäksi sen exän touhu muuttuu, sen kauemmaksi lasten elämä ajautuu siitä etävanhemman perheen elämästä. Ei vaan myrkynkeittäjä- äidit tajuu. Isäkään harvoin on syytön äitipuolen kurjaan asemaan. Isät keskimäärin lastensa tähden myötäilevat ihan liikaa sen exän huonoa käytöstä, joka on omiaan heikentämään parisuhdetta, uusperhettä ja sen myötä lasten asemaa isän perheessä. Meillä on käynyt näin. Minä pidän lapsista, mutta pysyn kaukana kaikesta mikä liittyy heidän äitiinsä. Eli en osallistu heidän asioistaan huolehtimiseen lainkaan enää. Hoitakoon äiti itse myrkkysoppansa. Ja yritetty on, monet kerrat mitä tahansa toimivaa, mutta ei. Eli koen että äitipuolen osa on sidoksissa sen äidin äitiyteen. Koska kyseessä on ne lapset, joihin molempien vanhemmuus kohdistuu tai ei kohdistu.
Kyllä myrkynkeittäjä wt mammat pitäkööt tunkkinsa. Minä en ole hänen lastensa äiti, joten hän ei voi vaatia minulta mitään lapsiinsa liittyen. Nähdessäni hänen lapsiaan, on heidän isä paikalla, joka hoitaa lasten asiat. Olen ystävällinen, se riittäkööt.
No tuohon edellä olevaan viestiin viitaten, kyllä vaan voi ex vaatia, että hänen lapsiaan ei pahoinpidellä henkisesti tai fyysisesti, että heillä on oikeus ja aito mahdollisuus tavata isäänsä ilman että nyxä myrkyttää ilmapiirin. Asiallista kohtelua saa ja pitää tietysti vaatia jokaisen
Jokaisen peruskäytöstapoihin kuuluu kohdella muita hyvin. Minkäänlainen väkivalta ei kuuluu mihinkään ihmissuhteeseen. Minulta exä ei voi vaatia yhtään mitään. Osaan käyttäytyä hyvin ja käyttäydynkin. Enää tosin en yritä tutustua lapsiin järjestämällä aikaa tehdäkseni heidän kanssaan asioita, koska äitinsä on myrkyttänyt lasten mielet. Sossuloinen märehtikööt pahnoissansa... Nyt kuulemma rauhottunut hieman ryypiskelyssään...
Minunkin kokemukseni on tämä että nainen ei yleensä hyväksy miehensä 4-14 vuotiaita edellisen liiton lapsia. Eritoten ei tyttöjä. Pojan hieman paremmin.