HS tänään: Lastenvaatteisiin käytettävä rahamäärä kasvanut

Jos kerran aikoo hankkia vaatteita, eikö ole hyvä jos ne ostokset ovat mietittyjä?



Itselleni tuo jonkinlaista tyydytystä, kun voin miettiä vaikka talviasukokonaisuuden lapselle, joka täyttää lapsen toiveet, tekniset odotukset ja on minustakin hyvän näköinen. Ja vielä kun voi miettiä sitäkin, että mistä oikeasti on valmis maksamaan (eli jos ostan kallista, en maksa merkistä, vaan ulkonäöstä tai laadusta).



Ei kiinnosta kauniit ja rohkeat, eikä salkkarit. Saanko sen tilalta viihdyttää itseäni, ja miettiä hauskoja lasten asujen kokonaisuuksia? Eikä niitä siis joka päivä osteta, vaan katsellaan ja harkitaan.

Siksihän minä juuri kysyin sitä nimeä, että tietäisin.



Se että luulet Hesarin olevan jokin sivistyksen tae ja sitten pihtaat siitä lukemaasi tyhjäpäisen hörhön nimeä kertoo kyllä aika paljon sinusta...

Itse olen sihteeritason hommissa, terve vaan nro 2 :), tosin korkeastikoulutettu, mutta uraputki tyssäsi lastentekoon ja olen näin tyytyväinen.



Itse käytän lähinnä vain kierrätettyjä vaatteita lapsilla, tosin saatan metsästää tytöille varsinkin, joskus pitkäänkin, jotain tiettyä väriä, mutta määrä jota kuukaudessa/vuodessa lasten vaatteisiin kenkineen menee, on nolon pieni.



Vanhempi tytöistä lähestyy isomman koululaisen ikää ja olen sanonutkin, ettei ehkä kannata huudella, että nyt on päällä veljen takki tai että mistä kirpparilta se on ostettu. Ovat onneksi itse vielä tyytyväisiä kauniisiin käytettyihin vaatteisiinsa (pk-seudulta kyllä löytyy), mutta tiedostan kyllä mitä lähestyvä teini-ikä tuo tullessaan.



Pojalle on aivan sama vaikka pinkin säkin päällensä saa, kunhan vaan ei itse tarvitse lähteä kauppaan sovittelemaan ja mukava on päällä.



Veikkaan tosiaan, että tyttöjeni kasvaessa saa jatkuvasti budjetoida vaateostoksiin enemmän ja enemmän.

Jollekin 3-vuotiaalle, mahtuu ehkä vuoden päälle. Että siinä mielessä ei mun mielestä järjen häivääkään ostaa tuollaista jollekin taaperolle.

Eli jos vaate jää pieneksi, sitä ei kukaan enää käytä?

Osa vanhemmista panostaa lapsiinsa, osa ei. Osalle lapset ovat pelkkä kuluerä, osalle kiva asia, johon haluaa sijoittaa aikaa ja rahaa. Tottahan tuo on, että ennen lapset olivat nimettömissä collegehousuissa, nyt pitää olla Metsolaa ja Myllymuksua. Osa vannoo oikeiden merkkivaatteiden nimeen, osa kierrättää kirppiksellä. Totuus on, että H&M:n vaate ei montaa käyttökertaa kestä, kashmir-villapaita on oikeastaan ikuinen, jos sitä ei pesulla pilaa. Ja jos on rahaa, niin miksi ei sitä käyttäisi. Se ei ole muilta pois.

Itse ajattelen lapsiin panostamisen aika erilailla kuin vaatteiden kautta. Enkä nyt tarkoita ettei tuo jutun äiti muuten panostaisi lapsiin, mutta jutusta sai vaikutelman että putiikeissa kiertely ja vaatteiden miettiminen olivat aika iso osa hänen elämäänsä - ja mikäs siinä jos on rajattomasti rahaa ja aikaa. Itse en ajattele lapsiin panostamisen olevan merkkivaatteiden ostamista vaan aikaa ja ehkä sen rahankin panostamista vaikka lasten harrastuksiin tai pienten kohdalla heidän kanssaan harrastamiseen tai muuhun mukavaan tekemiseen heidän kanssaan. Toki itsekin pidän tärkeänä että lapsilla on esim. säänmukaiset ja peuhaamisen mahdollistavat vaatteet, mutta se, että harrastuksena on ökykuluttaminen jonkun 1 v villapaitoihin ei saa minun pisteitäni, ei vaikka olisi määrättömästi rahaa :)

kerhotilan vieressä eikä missään nimessä saa käydä ostoksilla, eihän? Ja äidin on oltava joka paikassa muutenkin lapsen kanssa, ettei vain kävisi niin, että äidillä olisi oma elämä siinä perheen vierellä.

Ekologisesti ajatellen on ökykuluttamista ostaa kertakäyttövaatteita.

Totuus on, että H&M:n vaate ei montaa käyttökertaa kestä, kashmir-villapaita on oikeastaan ikuinen, jos sitä ei pesulla pilaa.

lausetta mä en allekirjoita ollenkaan! H&M:n lastenvaatteet kestää lapselta toiselle eikä silti näytä pahalta ja itsellänikin on lähemmäs 10v vanha henkkiksen untuvatakki eikä se ole mennyt miksikään! Toki jotkut on vaatteet ovat "rytkyjä", mutta sen näkee jo ostovaiheessa!

Ravintolatyöntekijä, sommelier :D

ja, että elämänsisältö on aika vähissä, jos ehtii ja haluaa miettiä lastenvaatteita päivittäin noin paljon. En ole aivan varma, onko tuo ihan terveen ihmisen merkki.



Itse tosin kuulun tuohon kierrätysintoiseen porukkaan. Meilläkin tosin lapsella on jonkin merkkivaatteita, joita isovanhemmat pääsääntöisesti ostavat. Jos itse ostan uutena, pyrin ostamaan kotimaista.



Minusta on ikävää, että lasten erottelu vaatteiden perusteella alkaa jo noin hurjan pienenä.

että tuo lastenvaatehaarastus on jatkoa tälle kotoilu- ja käsityöbuumille, mikä on ollut muodissa jo jonkun aikaa. Kun maailma ja työelämä on arvaamatonta, kylmää ja kovaa on jotakin, mitä voi kontrolloida ja laittaa mieleisekseen: kutoa villashaalin, kokata gourmet`ta tai pukea lapset kalliisti ja kauniisti.

Ravintolatyöntekijä, sommelier :D

Hieman eri koulutus...

Osa vanhemmista panostaa lapsiinsa, osa ei. Osalle lapset ovat pelkkä kuluerä, osalle kiva asia, johon haluaa sijoittaa aikaa ja rahaa.

Siis onko se lapsiin panostamista, että ostaa 1 v:lle kalliit vaatteet?

Mulle lapseen panostamista oli kyllä enemmänkin se, että olin melko pitkään hoitovapaalla ja järjestelemme työaikamme niin, että ehtisimme olemaan mahdollisimman paljon lapsen kanssa. Maksamme päivähoidosta tavallista enemmän, koska arvelemme saavamme hänelle parempaa hoitoa. Sairauksien tullessa emme ole kustannuksia laskeneet, jos julkiselta ei ole kunnon apua löytynyt. Pyrimme luomaan hänelle hyvät suhteet isovanhempiinsa. Ja tällä lapsella on paljon kirpparivaatteita, käyttötarkoitukseensa sopivia, mutta halpoja.

Ei sillä perimmäisesti ole eroa yritätkö saada kaupaksi viiniä vai villahousuja.



http://www.haagaperho.fi/Suomeksi/Koulutus/Myynnin_koulutus/Haaga-Perho…

Jos kerran aikoo hankkia vaatteita, eikö ole hyvä jos ne ostokset ovat mietittyjä?

Itselleni tuo jonkinlaista tyydytystä, kun voin miettiä vaikka talviasukokonaisuuden lapselle, joka täyttää lapsen toiveet, tekniset odotukset ja on minustakin hyvän näköinen. Ja vielä kun voi miettiä sitäkin, että mistä oikeasti on valmis maksamaan (eli jos ostan kallista, en maksa merkistä, vaan ulkonäöstä tai laadusta).

Ei kiinnosta kauniit ja rohkeat, eikä salkkarit. Saanko sen tilalta viihdyttää itseäni, ja miettiä hauskoja lasten asujen kokonaisuuksia? Eikä niitä siis joka päivä osteta, vaan katsellaan ja harkitaan.

Mikä liittyy "merkkilastenvaatteet harrastuksena" -ajatteluun.

Ei se että jollain on rahaa siihen tai aikaa tuollaisen miettimiseen, sehän ei ole minulta henkilökohtaisesti millään tavalla pois, enkä missään tapauksessa voi kieltää etten ollenkaan pohtisi näitä asioita tai arvostaisi lapsilla fiksuja ja käytännöllisiä vaatteita.

Mutta ajatuksena todellakin se, että ökykuluttaminen on jollekin tärkeä ajanviete ja harrastus elämässä on aika absurdi. Ok, joku harrastaa sisustamista ja toki jos se tarkoittaa kahdenkymmenen tyynynpäällisen ja torkkupeiton ostamista kuukaudessa se menee ihan samaan sarjaan, mutta ajattelen vaikka jonkin huonekalun hankkimisen kuuluvan ihan eri sarjaan ja asiaksi jossa jo laadulla on oikeasti tekemistä käytännön kanssa, mikä ei - ihan käsi sydämellä - aina todellakaan lasten kalliiden vaatteiden kohdalla ole näin vaan niissä nimenomaan usein maksaa se merkki.

Maailmassa ei ole vain se oma napa, vaan paljon lapsia kuolee joka päivä kehitysmaissa. Miksei voisi ostaa vähän vähemmän niitä lastenvaatteita, ja kirjaimellisesti pelastaa säästyneillä rahoilla lapsia kuolemalta.



Esim. 2100€ jos antaa Unisefille, niin 20´000lasta saa poliorokotteen! Miksi ostaa noilla rahoilla muutama kashmirneule, kun sillä rahalla saisi paljon hyvää tehtyä?



Meillä on Suomessa asiat liian hyvin, kun voidaan käyttää aikaa ja rahaa niin paljon lastenvaatteisiin, jos sen tunnin päivässä tekisi vaikka hyväntekeväisyyttä, niin saisi paljon paremmin tyydystystä elämäänsä.



Shindlerin listassa hyvin tulee siinä lopussa kohta, jossa mies miettii miksi pidin tämän kellon, tämän auton? Olisin saanut näitä vastaan palastettua niin ja niin monta ihmistä, miksi en tehnyt niin.

ammatiltaan sommelier. Ainakin juoma- ja ruokakulttuurin alueelta siis sivistystä löytyy.



Minussa "espoolaisrouvana" (=kahden hyvätuloisen aikuisen perhe, tällä hetkellä itse olen äitiyslomalla) juttu herätti hämmennystä. Olen kyllä nähnyt vastaavaa tuttavapiirissäkin, ja periaatteessa asia ei minua liikuta suuntaan tai toiseen. Asiasta kertominen lehdessä antaa kuitenkin kieltämättä aika tyhjäpäisen kuvan.

ole lukenut juttua, mutta äitien pitämistä blogeista päätellen, joillakin elämän sisältönä on lasten vaatteet.

Rahamäärä on tietysti pakostakin kasvanut kaikilla, kiinnostavat vaatteet tai eivät, koska hinnat nousevat aika vauhdikkaasti. Pelkkien haalareiden hintaankin napsahtaa jokaiselle kaudelle 10-20e lisää, vaikka materiaalit ja laatu eivät ole kaikilla ainakaan parantuneet, osalla jopa muuttuneet huonommiksi.

Jollekin 3-vuotiaalle, mahtuu ehkä vuoden päälle. Että siinä mielessä ei mun mielestä järjen häivääkään ostaa tuollaista jollekin taaperolle.

Eli jos vaate jää pieneksi, sitä ei kukaan enää käytä?

Mutta jos siihen töräyttää tomaattisoseet pysyvästi tai erikeeperit hihansuihin askarrellessa tai hame jää saksien ja paperin väliin niin sitä ei kukaan enää käytä, luki siinä sitten H&M, Zara, Gant tai Kenzo.

Ostan välillä kalliita merkkivaatteita, läheskään aina laatu ei kestä pitämistä ja pesemistä, joskus kyllä, mutta esim. H&M monessa asiassa hakkaa kestävyydessä kalliimmat ja menevät esim. kirppiksellä siistin kuntonsa asniosta hyvin kaupaksi. Olen ostanut myös esim. huuto.netistä yhdeltä ökyostamisesta kuuluisalta blogaajalta vaatteita ja niille on tunnusomaista se, ettei niitä ole ehditty käyttää, koska vaatteita on niin jumalattoman paljon - ei kai vaate jota ei käytetä voi myöskään kulua, ei myöskään ne halvemmat vaatteet. Ja sitten intoillaan että kun nämä ovat niin laadukkaita vermeitä.

Itse en niinkään pidä älyttömänä sitä, että ostetaan sitä laatua kalliilla - oli se sitten todellista tai merkin luomaa illusiota, kun ostetaan tarpeeseen. Se, että jollain 1-vuotiaalla on vaikka 45 hametta tai 10 toppatakkia (en nyt puhu HS:n äidistä vaan ilmiöstä yleensä mm. blogeissa), on mielestäni jo maanista kuluttamista pelkän ostamisen onnesta joka ei enää ole edes ihan tervettä.

päivän viinejä ja niiden bukeita ja loppupäivän vaatteita.



Ei vaisinkaan, tuo äitihän on töissä asiantuntijatehtävissä yhdessä Suomen parhaassa ravintolassaja asuu eteläisessä Helsingissä, eiköhän koti ole esitelty moneen kertaan Glorian kodissa.



Sen lisäksi naisella voi olla vaikka mitä älyllisiä tai taiteellisia harrastuksia, eikö vain.



Ja onko se nyt huono, jos askaroisikin vähän normaalia enemmän pinnallisten asioiden parissa, sehän tässä on kaikkien perimmäisenä tavoitteena.

Taas oli joku lastenvaateblogien lynkkausketju menossa, ja siellä toiset eivät millään ymmärrä eivätkä usko, että toisilla on oikeasti rahaa ja halua panostaa (myös) lastenvaatteisiin.

Jutussa ihmettelin toimittajan kehuskelevaa sävyä omasta tilanteestaan, ettei mene rahaa lastenvaateisiin lainkaan, koska ystävät ja sukulaiset kantavat heille muutaman kerran käytettyjä hyviä vaatteita kassikaupalla. Joku on nekin vaatteet ensin ostanut, että hän voi niitä käyttää.

Samoin pidin vähän outona sitä äitiä, jolla kahden lapsen vaatteisiin menee vain 20 €/kk, vaikka kirppisvaatteita ostaakin. Olen aina ihmetellyt niitä äitejä, joiden mielestä kirppiksellä pitää myydä vaatteita lähes ilmaiseksi, mitään kalliimpaa ei osteta.

Olisi kiva tietää, kuinka paljon on kaltaisiani, jotka pukevat lapset hyvin, kalliisiin, mutta alesita ja ysmyistä sekä käytettyinä ostettuihin lastenvaatteisiin, ja jotka myyvät kirppareilla hyväkuntoisia merkkivaatteita kunnon hinnoilla?

Mua naurattaa, kun välillä saa vihjaliua siitä, että miksi laitan niin suuren sivun tuloistani lastenvaatteisiin. Totuus, laitan saman verran kuin ehkä keskimäärin tavallinen perhe. Ostan vaatteita alesta, aina. juuri koskaan en osta mitään normaalihinnoilla. En vain voi käsittää miksi minun, köyhän yh:n, on sallitumpaa maksaa esim. Jonathanin uudesta haalarista saman verran kuin Po.P:n puvusta?? Sitä ei vain kestetä, jos köyhä ja rahvas pystyy järjestämään asiat niin, että voi ostaa laadukasta, kuten parempituloisetkin. Itse ostan ajoissa aina lastentarvikkeet. Esim nyt on Po.P:n kuorivaatteet ovat -30%. Ostin ensi kevääksi esikoiselle ulkovaatteet, jotka kestävät vielä kuopuksellekin. Minä kierrätän myös vaatteita huutonetin kautta ja kirppisten kautta, ja myös ostan niistä paljon. Pointti; kulutan saman verran rahaa lastenvaatteisiin, kuin keskiverto perhe, vaikka tulot ovat puolet siitä. Se on vain viitseliäisyydestä kiinni. Ja kyllä ihan mielelläni lapsiin kaikki ylimääräiset rahani laitankin; harrastuksiin, vaatteisiin, laadukkaaseen ruokaan jne. Eli sen mitä ennen rälläsin, laitan nyt noihin.

Itse pyrin omassa ja lasten pukeutumisessa ostamaan nättejä ja käytännöllisiä vaatteita. Mulle on aika sama onko HM vai joku Gant jos on tosi nätti mekko ja kuitenki pysytään vielä hinnan kanssa kohtuussa. Esim. juhlavaatteista voi maksaa enemmän, koska luultavammin kestävät nättinä seuraavallekin.

Villapaidasta en maksaisi 200e. 50e on jo melko kallis. Nätistä voisin maksaa ehkä jotain tuommoista. Mutta siis merkin takia ostaminen, kaupasta tai kirppikseltä ihan sama, on mielestäni jotenki ihan kahjoa.

Ja olen samaa mieltä, että laatu ja hinta ei esim. trikoovaatteissa läheskään aina kulje käsi kädessä. Tämä ihan sama juttu myös aikuisten vaatteissa.

Toisaalta myöskään en ymmärrä ajatusta "ihan sama, kunhan on lämpimät vaatteet" ajatusta. Kyllä minä katson, että laitan itselleni siistit, puhtaat, keskenään toisiinsa sointuvat ja nätit vaatteet itselleni joka aamu. Saman katson lasten vaatteista, koska koen että samalla opetan heitä pukeutumaan nätisti ja siististi. Kehittyy lapsen oma silmä ja aikuisena osaa sitten itse pukeutua sopivasti esim. töihin.



Ja siis tiedän, että jonkun mielestä retro vaatteet on kivoja ja minä en niitä tykkää pukea omille lapsilleni. Toisaalta jonkun mielestä meidän lasten vaatteet saattaa olla tylsiä tms. Mutta se ei siis ole pointti, että mikä se tyyli on. Vaan se, että kyllä vaatteita on ihan ok miettiä sen verran että miellyttävät omaa silmää.



terv. Espoolaisrouva