Lue keskustelun säännöt.
"Puhun englantia yhtä hyvin kuin äidinkieltäni", mitä tarkoittaa??
22.10.2011 |
Itse olen lukenut koulussa engalntia 3. luokalta lukioon, ja yliopistossa myös. Luen englanninkielisiä kirjoja ja lehtiä, ja selviydyn tietenkin myös englanninkielisistä elokuvista ilman tekstitystä. Työt sujuvat englanniksi, ja vapaa-ajan keskustelut (aihe kuin aihe oikeastaan) samoin. Opiskelut olivat osittain englanniksi, ja niiden ohessa tuli käännettyä yksi kirjakin englannista suomeksi. Kielioppi on hallussa, sanavarasto laaja, tosin ääntämisen kanssa olisi petrattavaa.
Mutta silti en sano, että puhun englantia kuin äidinkieltäni. Eli mitä noin sanova tarkoittaa? Onko kyseessä ihminen, joka on oppinut kielen jo pikkulapsena? Vai olenko turhan kriittinen omien taitojeni suhteen? Ajattelen usein englanniksi, saatan myös huomaamattani puhua sitä (tämä käy myös ruotsiksi). Silti tarkin ilmaisuherkkyys ja elo kieleen tulee vain suomeksi.
Mietin, että eivätkö muut huomaa tätä eroa äidinkielen ja opitun kielen välillä, vai voiko tosiaan muulloin kuin pikkulapsiaikana opitun kielen hallita tosiaan äidinkielen tasoisesti?
Kommentit (82)
meillä sanotaan vaan OMG, koska meidän natiiviperheessä saattaa joskus mennä juuri vokaalit vähän tankeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen, joka ei ole oppinut kahta kieltä äidinkielenään, ei puhu natiivin tavoin. Vaikka kuinka olisi käynyt ala-asteesta asti kaikki koulunsa englanninkielisessä ympäristössä, eroja natiiviin löytyy aivan varmasti. Itse luen enkkua yliopistossa ja olen valovuosien päässä natiiveista. Minua parempia löytyy ja paljon, mutta eipä kukaan sitä yhtä hyvin kuin natiivi osaa.
sellainen, joka ei ole oppinut kahta kieltä äidinkielenään, ei puhu natiivin tavoin. Vaikka kuinka olisi käynyt ala-asteesta asti kaikki koulunsa englanninkielisessä ympäristössä, eroja natiiviin löytyy aivan varmasti. Itse luen enkkua yliopistossa ja olen valovuosien päässä natiiveista. Minua parempia löytyy ja paljon, mutta eipä kukaan sitä yhtä hyvin kuin natiivi osaa.
onneksi sulla on TIETO! ;-) Ja ihan vaan sen perusteella etta luet enkkua (suomalaisessa?) yliopistossa. We are not worthy...
onkin tieto. Se nyt vaan on tutkittu juttu, että jos ei ole natiivi, niin sit ei ole. Käytin omaa opiskeluani esimerkkinä, mutta se nyt ei varsinaisesti liity tähän yhtään mitenkään. Tuo on ihan yleistä juttua, kuten varmaan tietäisit, jos sullakin olisi TIETO. :)
Mutta vain alkuun. Mieheni äidinkieli on englanti ja olen tietty oppinut sen tavan puhua. Puhun ilman suomalaista aksenttia, mutta kyllä pidemmälle keskusteltaessa kaikki huomaa mun olevan ulkomaalainen. Sanon vain asiat hieman eri tavalla, ei edes välttämättä väärin, mutta kuiteskin niin, miten natiivi ei sanoisi. Joitakin mun sanontoja he ovat pitäneet osuvina, ja nauraneet niille, mutta silti se on hiukan samaa kuin lapsi käyttäisi kieltä yllättävästi. Joskus olen kuullut ihasteluja " on varmaan hienoa olla kaksikielinen", mutta en todella koe olevani. Puhun sujuvasti, mutta en todellakaan kuten natiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on tilanteena varmaan aika harvinainen, sillä harva pystyy omaksumaan toista tai kolmatta kieltä täysin äidinkielensä tasoisesti.
sellainen, joka ei ole oppinut kahta kieltä äidinkielenään, ei puhu natiivin tavoin. Vaikka kuinka olisi käynyt ala-asteesta asti kaikki koulunsa englanninkielisessä ympäristössä, eroja natiiviin löytyy aivan varmasti. Itse luen enkkua yliopistossa ja olen valovuosien päässä natiiveista. Minua parempia löytyy ja paljon, mutta eipä kukaan sitä yhtä hyvin kuin natiivi osaa.
ainoastaan se kieli jota aiti (tai isa puhuu)? Kommenttisi perusteella noin, koska kerran edes ala-asteelta koulunkaynti ei mielestasi riita natiiviuteen. Mietin vain mieheni nakokulmasta: han on syntynyt taysin saksankieliseen perheeseen, kotikieli aina ollut saksa, Kanadassa, ja opiskellut englannin kielella eskarista alkaen ja tohtoriksi asti. Hanen vahvin kielensa on eittamatta englanti, mutta sinun maaritelmallasi han ei ole natiivi. Olisi kiva tietaa, mihin tutkimukseen vaittamasi perustuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut kolmessa englanninkielisessä maassa kussakin useita vuosia, yliopisto-opintoni suoritin täysin englanniksi (natiivit proffat), kotikieleni on englanti (se on mieheni äidinkieli) ja teen työni englanniksi natiivien työtovereiden rinnalla. Natiivit puhujat eivät koskaan tunnista minua suomalaiseksi tai ylipäänsä ei-natiiviksi.
En silti väitä, että englanti olisi äidinkieleni. Joskus kyllä tekisi mieli, kun vaihtoehdot ovat alkeet-tyydyttävä-hyvä-erinomainen-äidinkieli, ja siihen erinomainen-joukkoon mahtuu monenlaista hiihtäjää. Pitäisi olla luokka "erinomainen+" :))
en ymmärrä, mitä tarkoitat? Olen myös 45-vuotias, enkä tajua, miten minua nuoremmilla on "lähtökohtaisesti enemmän kielitaitoa".
Itse olen lukenut kouluaikoinani englantia, ruotsia ja ranskaa. Olen lisäksi opiskellut sen jälkeen myös aikuisena espanjaa. Oma kielitaitoni ei ole kuin kohtalainen, mutta samanikäinen tuttavapiirini hallitsee kieliä paljon paremmin kuin minä. Ihan hyvät lähtökohdat koulussa on minusta siis aiemminkin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän (ja uskon, että yleisesti ymmärretään) äidinkielen ensikielenä, joka _omaksutaan_. Kaikki muut kielet, mitä myöhemmin tulee, opitaan tietoisesti. Tämä on tärkeä ero. Ensikielellä lapsi oppii jäsentämään maailman, ja sillä rakennetaan mm. kulttuurinen ja sosiaalinen. Eittämättä miehesi osaa englantia erittäin hyvin, en tuossa tapauksessa muuta uskaltaisi epäilläkään. Tämän määritelmän mukaisesti, ja on varmasti olemassa muitakin määritelmiä, mutta tätä opetetaan aika laajasti, hän on natiivi saksan kielen puhuja. Englanti on opittu kieli hänen tapauksessaan
Kuten sanottua, näin on meille opetettu. Tarkoitukseni ei ole lynkata ketään. Höllään aiemmin jyrkästi esittämääni mielipidettä (jota TIEDOKSIKIN kutsuttiin, hehe) sanomalla, että varmasti tuossa on pientä rajankäyntiä. On vaikeaa sanoa, minkä ikäisenä opittu kieli ratkaisevasti vaikuttaa esimerkiksi identiteetin yms. muotoutumiseen. Pidän kuitenkin natiivina sellaisia ihmisiä, joiden ensikieli on ollut kys. kieli.
edelliseen: kulttuurinen ja sosiaalinen identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelleni englanti on äidinkielen veroinen, koska heillä puhuttiin kotonakin englantia, kun hän oli lapsi (palvelijoiden takia), ja hän on saanut koko koulutuksensa englanniksi englannissa puhuvissa maissa. Itse asiassa englanti on ollut hänelle noin 20-vuotiaaksi asti se huonompi kieli. Hän on asunut pysyvästi suomessa noin 18-vuotiaasta.
Uskoisin kyllä, että ap käyttää englantia yhtä hyvin kuin keskitasoinen äidinkielenään sitä puhuva. Ihmisten äidinkielen taidoissa on valtavia eroja.
Suomi on siis ollut miehelleni huonompi kieli, ja hän on saanut koko perusasteen koulutuksensa englantia puhuvissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon vain asiat hieman eri tavalla, ei edes välttämättä väärin, mutta kuiteskin niin, miten natiivi ei sanoisi.
Tähän tiivistyy hyvin äidinkielen ja muutoin hyvän kielitaidon ero. Ero voi olla ihan pikkiriikkinen, mutta natiivi vaan huomaa jossain vaiheessa, että toinen sanoo jotain vähän "hassusti".
ymmärrän (ja uskon, että yleisesti ymmärretään) äidinkielen ensikielenä, joka _omaksutaan_. Kaikki muut kielet, mitä myöhemmin tulee, opitaan tietoisesti. Tämä on tärkeä ero. Ensikielellä lapsi oppii jäsentämään maailman, ja sillä rakennetaan mm. kulttuurinen ja sosiaalinen. Eittämättä miehesi osaa englantia erittäin hyvin, en tuossa tapauksessa muuta uskaltaisi epäilläkään. Tämän määritelmän mukaisesti, ja on varmasti olemassa muitakin määritelmiä, mutta tätä opetetaan aika laajasti, hän on natiivi saksan kielen puhuja. Englanti on opittu kieli hänen tapauksessaan Kuten sanottua, näin on meille opetettu. Tarkoitukseni ei ole lynkata ketään. Höllään aiemmin jyrkästi esittämääni mielipidettä (jota TIEDOKSIKIN kutsuttiin, hehe) sanomalla, että varmasti tuossa on pientä rajankäyntiä. On vaikeaa sanoa, minkä ikäisenä opittu kieli ratkaisevasti vaikuttaa esimerkiksi identiteetin yms. muotoutumiseen. Pidän kuitenkin natiivina sellaisia ihmisiä, joiden ensikieli on ollut kys. kieli.
mieheni tapauksessa on mennyt niin, etta aikuiseksi asti han osasi huonommin saksaa kuin englantia. Esimerkiksi ei pystynyt kirjoittamaan saksaa virheettomasti. Aksentti oli kylla aina hyva, sellainen ettei sita kuulemma saksalainen vieraaksi huomannut. Opetteli aikuisena (=yli 30-vuotiaana) kirjoittamaan sita kunnolla, koska tyohon vaadittiin se. Sinun maaritelmallasi han ei siis olisi natiivi millaan kielella (vaikka omasta mielestaan han on englanniksi natiivi). Kuitenkin han on myos, kuten sanottu, erittain korkeasti koulutettu ja tyoelamassa aarimmaisen hyvin menestynyt ihminen.
Äidinkielinen kielitaito tarkoittaa ainakin vieraan kielen oppimisen tutkimuksissa sitä kieltä, jonka lapsi oppii ensimmäisenä. Myöhemmin tulevat kielet - olkoonkin vaikka kolmevuotiaasta lähtien - ovat L2-kieliä eli vieraita kieliä. Vieraat kielet opitaan oman äidinkielen kautta. Äidinkieli on se, joka rakentaa pohjan muille kielille.
Itse olen aloittanut englanninopiskelun kahdeksanvuotiaana ja lukenut sitä koulussa + yliopistossa yhteensä nyt 25 vuotta. Olen myös opettanut kielioppia natiiveille, joille englannin kielen rakenteet ovat intuitiotasolla tuttuja, mutta jotka eivät osaa niitä kieliopillisesti kuvata samalla tasolla kuin minä. En silti kutsuisi itseäni natiivitasoiseksi, koska äidinkieleni on suomi.
missään arkipäivän tilanteissa tai työasioiden selvittelyssä tmv, siis jos mietitään ihmisiä, jotka hallitsevat kielen todella hyvin.
Vaan ne pienet erot ovat sitten niitä harvinaisempien tilanteiden fraaseja ja monimutkaisempien ajatusten ilmaisussa olevia ongelmia. Perusfraasit ja arkisiin asioihin tarvittavat ilmaisut voi kyllä kuka vain oppia sillä tavalla, että ei eroa joukosta.
Tai jos eroja syntyy jo tuossa, niin sitten on kaukana siitä äidinkielen tasoisesta.
jotka ei näihin täällä esitettyihin määritelmiin "natiivista ja äidinkielestä" sovi ollenkaan.
Mun lapset esim. eivät ole koskaan asuneet Suomessa, mutta puhuvat ja kirjoittavat suomea hyvin. Vanhin juuri suoritti peruskoulun oppimäärän loppukokeen äidinkielessä ja sai arvosanaksi 9.
MUTTA, koska eivät ole koskaan asuneet Suomessa, ei heidän kulttuurinen ja sosiaalinen identiteetti ole mitenkään muodostunut suomalaiseksi. Ja puhuvat aivan oikein, mutta viljelevät esim. tietynlaisia kohteliaisuusmuotoja aivan toiseen tapaan kuin yksikieliset "natiivi" suomenpuhujat. Mutta tekeekö se heistä ei-natiiveja, kun kieli on äidinkielenä opittu ja selvästi osaaminen loppukokeen numeron perusteella on natiivinuoren keskiarvo äikän osaamista parempi?
Ranska on lapsillani myös natiivikieli, vaikka sitä ei ole kotona koskaan puhuttu, muuta kuin lapset keskenään ja kun on ranskankielisiä vieraita. Koulussa kaikki lapseni ovat itse asiassa luokkansa parhaita ranskassa.
Ehkä olisi aika miettiä tuo natiivi- käsite uudestaan, ei kovin selitysvoimainen määre nykymaailmassa.
20 vuotta.
Vanhin lapsista oli 5 v kun muutettiin tänne. Oli siis oppinut puhumaan suomea, muttei ollut koulussa Suomessa. Nyt yliopistossa lukemassa englanniksi tietysti.
Nyt puhuu sitten tietysti paremmin englantia kuin suomea.
Hänelle on kuitenkin joku englanninkielen opettaja täällä sanonut, että joskus puheesta vilahtaa se, että ei ole natiivi puhuja.
Kuulemma saattaa jättää joitakin pikku sanoja, for, at, in, to jne., sanomatta tai muuten puhuu hieman suomalaisittain. Eli suomekis kun puhutaan, voi sanoa lauseessa jotain, ei ihan kokonaisuutta, mutta kaikki ymmärtää mitä sanotaan, mutta niin ei voi sanoa englanniksi.
Aksentti on tietysti fluent ja sanavarasto kunnossa, mutta kun noissa tulee sitten pikku virheitä.
Varsinkin silloin, jos on juuri puhunut suomea ja sitten alkaa puhua englantia, lipsuu herkemmin.
On kuulemma hyvin yleinen virhe niille, joilla englanti on toinen kieli.
"oh my good"? ;-)